Miksi seksi toisen kanssa on niin kamala asia?

No, ei se olekaan, mutta osalle on kuoleman asia.

M42

Olen aina ajatellut niin, että he jotka pitävät tätä pahana asiana pelkäävät sen oman suhteensa puolesta, kun ei ole mitään minkä avulla kontrolloida sitä toista.

Toisaalta sä oot ihan oikeessa tossa asiassa. Itsestä tuntuis vaan pahalle se tieto että mun mies on ollu sängyssä vieraan naisen kanssa enkä tiedä miten pystyisin suhdetta jatkamaan.

Itse olen kyllä yksiavioisuuden kannalla ja erittäin mustasukkainen kumppanina, mutta ymmärrän pointtisi. Jotenkin minua ihmetyttää ihmiset, joiden mielestä tämä asia on täysin mustavalkoinen ja jos jotakuta on petetty, hänen käsketään ilman muuta erota ja jos annat pettämisen anteeksi, olet säälittävä tossukka. Miksi juuri seksi on se asia, jossa parisuhteessa ei voi antaa anteeksi, mutta kaikki muu on keskusteltavissa?

Koska olen mustasukkainen. Koska se tuntuisi minusta pahalle. Koska se olisi väärin minua ja meidän yhteisiä lapsiamme kohtaan. En minäkään halua ketään muita. Pelkäisin myös että puolisoni rakastuisi toiseen naiseen ja jättäisi minut.

Sinulle seksi on ilmeisesti vain seksiä. Monelle muulle seksi on rakkauden ilmentymä. Ja jos ilmentyy jonkun toisen kanssa, niin sehän on silloin pettämistä.

Tuskin yksittäinen seksikerta jonkun tuntematton kanssa eroon vie, ainakaan kovin usein, joskus se tosin voi olla se viimeinen pisara kaiken muun lisäksi. Mutta entä jos paljastuu esim. puolen vuoden salasuhde. Kuinka moni vielä silloin antaa anteeksi?

Tietoisesti ei voi valita ketä haluaa, mutta tietoisesti voi valita ketä haluamisen johdosta panee. Kypsä, aikuinen ihminen hallitsee kyllä itsensä ja viettinsä. Ja on syytäkin. Muuten tilanne on aika mielenkiintoinen vaikkapa raiskausten suhteen.

Tässä nyt kolme syytä, jotka ekana nousee mieleen. Muitakin on.

-

Ensinnäkin taudit.

-

Toisekseen kun panet yhdenillanjuttua tuot hänet mukaan suhteeseen. Vakikumppanillasi ei ole tässä asiassa sanottavaa. Tyyppi saattaa olla esimerkiksi takertuva mustasukkainen hullu, joka alkaa vainota partneriasi.

-

Kolmanneksi on totaalisen epärehellistä väittää etteikö intiimiyden taso vaikuttaisi rakastumiseen. Eli kun ollaan nussittu niin sitten nussitaan uudelleen ja kohta ollaankin aah niin rakastuttu ja uutta perhettä pystyyn. Perheen idea on kuitenkin se, että omassa maailmassa olisi jotain stabiilia.

Olemme teorian tasolla puhuneet tästä miehen kanssa. Periaatteessa molemmille olisi ok tietyin ehdoin, että halutessaan toisella osapuolella saisi olla muitakin petikavereita. Toki niin kauan kuin mitään ei ole oikeasti tapahtunut, niin on paha mennä sanomaan miten oikeasti reagoisin ja tuntuisiko pahalta, jos mies kertoisi työreissullaan iskeneensä baarista naisen. 

Sen verran olen parisuhteessa seilannut myötä- ja vastavirtaan, että kokemusta on monenlaisista loukkauksista. Itse olen pettänyt, eikä se seksin tasolla oikeastaan merkinnyt paljon mitään. Pano on pano ja ei siinä paljon tunteet pyöri mielessä. Mutta auta armias sitä raivoa mikä tulee kun (miehenä) kolttosistaan kertoo.

Toisaalta sitten naisen puolelta on tehty sellaisia loukkauksia, missä jokin hyvin tärkeä asia itselleni (esim. harrastus) on painettu täysin lokaan joko jatkuvalla nälvimisellä, mitätöinnillä tai ihan suunnitellulla teolla. Esimerkiksi siten, että esitetään että halutaan pitää hauska hetki ja kokeilla asiaa, mutta sitten vedetään koko asia ihan paskaksi ja loukkaannutaan itse vielä verisesti.

Tätä erittäin julmaa henkistä vallankäyttöä ei saa edes verrata pettämiseen riidan aikana, vaikka itse pidän sitä jopa pettämistä pahempana. Aina pitäisi muistaa, että toista ei voi omistaa, voin vaan rakastaa niin, että toinen haluaa lähelläsi pysyä.

Koen, että seksi on niin läheistä puuhaa etten halua että puolisoni harrastaa sitä kenenkään toisen kanssa kuin minun.

Ei loukkaantumista tarvitse perustella. Jos joku loukkaantuu syvästi siitä, että puoliso harrastaa seksiä jonkun toisen kanssa, niin silloin "pettävä" puoliso on tietoisesti aiheuttanut kumppanilleen raskasta henkistä tuskaa.

Minusta olisi kyllä todella jees, jos mustasukkaisuutta ei olisi olemassa. Voisi mennä ja panna miten huvittaa ja silti asua sen tärkeimmän ihmisen kanssa. Valitettavasti koen "pettämisen" aiheuttamat tunteet hyvin vahvasti ja negatiivisesti, joten olen vähän väkisin väännettynä yksiavioinen (ihminen ei ole) ja vaadin sitä myös kumppaniltani.

Varmaan osalla ihmisiä taustalla on ihan ajatus, että miten kellekään voi edes KELVATA seksi muun kuin minun kanssa? Ainakin itse ajattelin aikaisemmin näin. Ja en voinut ymmärtää, MIKSI mä haluaisin ketään muuta, kuin sitä jota rakastan, eli omaa kumppania. Oikeastaan kun asiaa ajattelen, niin näin se on mulla vieläkin. Olen elämää elämällä kuitenkin tajunnut, että tuollainen tunteminen omaa kumppania kohtaan on melko harvinaista. Mutta eikö se silti ole ihanne ja siitä lipsuminen vie teoriassakin itseltä mahdollisuuden saada sen kumppanin, jolle minä riitän, koska miten mä voisin edellyttää sitä, jos olen itsekin heittänyt kyseisen periaatteen romukoppaan?

Saman voi yleistää koskemaan kaikkea, mitä yleisesti pidetään vääränä toista ihmistä kohtaan.

Miksi esim. olisi paha asia, jos puoliso tyhjentää yhteisen tilin ja ostaa rahoillaan matkan itselleen ja ystävilleen? Kaikilla kuitenkin on rahaa ja sitä tulee koko ajan lisää. Ja matkustaminen ja ystävien seura tekee puolison onnelliseksi. Joten miksi ei? Vain täysin sydämetön ihminen loukkaantuisi siitä, että hänen puolisonsa pyrkii saamaan iloa elämäänsä.

Voi kysellä loputtomiin, miksi jokin asia on väärin. Ei se kysely ketään hyödytä, kun kaikki kuitenkin tietävät sen olevan väärin.

Mulle seksi yhdenillan jutuissa on niin yhdentekevää, että voin jättää sen väliin. Siinä pelkässä seksissä ei ole mitään niin erityistä että sen takia pitäisi loukata puolisoa.

Vähän samalla tavalla kuin irtikarkkipussissa ei ole mitään niin hienoa että haluaisin loukata kehoani sillä sokeri - ja lisäainemäärällä.

Niin. Jos siitä tulee se tunne, että minä en riitä kumppanilleni. En mä ainakaan halua tuntea siten. Millä oikeudella kukaan tuottaa sitä oloa kumppanilleen? Saa olla hyvä itsetunto, että tieto siitä, etten minä hänelle riitä ei haittaa. Tai sitten välinpitämätön siitä, mikä oma arvo toiselle sopisi olla. Ja sama tietty toisinpäin; tuon toisen arvo on minulle niin korkea, etten minä mittaile sitä sen mukaan, mitä minä saan, vaan mitä hän saa minulta (eli uskollisuus ja se että hän riittää minulle).

Mutta niiden, joiden seksuaaliset tarpeet ovat vähäisiä on helpompi kokea kumppaninsa riittävän heille, kuin niiden, joilla tarpeet ovat suuret.

14

Niin kauan kuin mies tulee yöksi viereeni nukkumaan, ei kanna kotiin tauteja eikä pane tuttujani, niin minulle on aika lailla se ja sama ketä hän painaa. Minua ei seksi kiinnosta millään tasolla kenenkään kanssa, mutta millä oikeudella kieltäisin sen mieheltäni?

Ennen tätä järjestelyä mies ruinasi kuukauden välein että anna edes säälistä, eikä kukaan ollut näiden kertojen jälkeen tyytyväinen. Mies sanoi että tuntuu pahalta koskea minuun kun kaikesta huomaa, että mietin suunnilleen että jäikö silitysrauta päälle...

Ymmärrän oikein hyvin, ettei tällainen toiminta kaikille pareille sopisi, mutta noin vuoden verran tämä on ollut meillä toimiva ratkaisu. Ja huomautan, että me kyllä rakastamme ja kunnioitamme toisiamme, ja parisuhteen ulkopuolinen seksi oli minun ehdotukseni.

Sun pitää ap harrastaa siis vain avoimiasuhteita.

Win win, kunhan et sitten itse ala mustasukkaiseksi.

Eikö ole aika itsekästä vaatia toiselta asioita vain siksi, että tulee "paha mieli" ? ensinnäkim onko se paha mieli nyt jotenkin kauhea iso asia ja toisennakin  pitäisikö miettiä, MIKSI Siitä tulee paha mieli ennenkuin alkaa toista kieltämään? 

Eiköhän se puoliso lähde herkästi toisen matkaan, jos on itse surkea puoliso ja jää siihen todennäköisemmin, jos on huippu puoliso.

Meillä ei ole seksi ulkopuolisten kanssa kielletty, mutta eipä sitä kauheasti haettakkaan, Miehellä on 10 vuoden sisällä ollut 4 yhdenillanjuttua, työmatkalla kaikki. Itselläni ollut yksi. Niistä on kotona kerrottu ja kaikki on meillä oikein hyvin.