Pelastaisitko lapsesi hengen vaikka kuolisit samalla?

Vitun paskat pelastaisin.

Aika vaikea olisi elää ilman ainoaa lasta, varsinkin jos itse olisi asiaan voinut jotenkin vaikuttaa, joten kyllä pelastaisin. Vanhemmilla joilla on monta lasta, valinta olisi varmaan vaikeampi.

Ne lapset ei ole mitään kertakäyttötavaraa, jonka seuraava lapsi korvaa. Hyi hitto.

Ja totta helvetissä pelastaisin, kuolisin lapseni puolesta milloin vain.

Todellakin pelastaisin. Lapseni on 16-vuotias.

Kyllä mä pelastaisin. Se on jossain vaistoissa.

Lapseni pelastaisin.

Kyllä.

Ennenkuin minulla oli lasta ajattelin, että koko tuo "kuolisin lapseni puolesta" on yliteatraalista feikkihöpinää. Nyt kun se lapsi on, koko kysymys tuntuu naurettavalta. Ei siinä tilanteessa tarvitsisi edes puntaroida asian eri puolia. Tottakai kuolisin.

Pelastaisin

Pelastaisin.

Kyllä. Neljä niitä on, uusia en enää voi saada.

Uskon, että tällainen jälkeläisen pelastaminen on todella nuori ilmiö, ajatus eikä vaisto, ja tullut aivan vasta ihmiskunnan keskuuteen. Yleensä jälkeläisiä tehdään niin paljon kuin tulee ja se on pääasia. Aivan samoin kuin jälkeläisten tekemättä jättäminen on ajatus, ideologia, ja sellaisenaan vaistonvastainen.

Tietenkin pelastaisin. Jäisi lapsille vielä kuitenkin isä ja iso joukko muita sukulaisia, vaikka äitinsä menettäisivätkin.

Tietenkin. Hetkeäkään epäröimättä.

Tämä on äärettömän ahdistava kysymys, jota olen joskus miettinyt. Rakastan lapsiani yli kaiken. Mutta pelottava ajatus, kun tämähän selviää todellisuudessa vasta oikeassa tilanteessa. Voihan sitä ajatella, että pelastaisin, mutta miten eläimellisesti sitä käyttäytyisikään vaarassa? Mitä jos silloin pelastaisikin vain itsensä? Ahdistavaa. Tätä aihetta käsittelevää elokuvaa Turisti en ole vielä kyennyt katsomaan samasta syystä. Liian raskas aihe.

Ja mitä jos jonkun selviytymisvaiston varassa pelastaisikin itse itsensä? En usko, että sen jälkeen itsekään pystyisin elämään. Vetäisin itseni kiikkuun. Ja lopputuloksena olisi itsensä pelastanut äiti, kuollut lapsi ja lopulta itsensä tappanut äiti.. Huh huh-

Liikuttavaa lukea. Kaunistakin. Näitä kommentteja.

Ilman muuta. Meillä on 3 lasta, mutta jokaisen pelastaisin vaikka oma henki lähtisi.

Varmasti. Kuolisin tehden jotain minulle äärimmäisen tärkeää.

Miksi tätä tarvitsee edes kysyä? Totta hiivatissa pelastaisin. Kuopus meinannut tukahtua allergiseen reaktioon kahdesti, olisin vääntynyt vaikka solmuun jos muu ei olisi auttanut.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on äärettömän ahdistava kysymys, jota olen joskus miettinyt. Rakastan lapsiani yli kaiken. Mutta pelottava ajatus, kun tämähän selviää todellisuudessa vasta oikeassa tilanteessa. Voihan sitä ajatella, että pelastaisin, mutta miten eläimellisesti sitä käyttäytyisikään vaarassa? Mitä jos silloin pelastaisikin vain itsensä? Ahdistavaa. Tätä aihetta käsittelevää elokuvaa Turisti en ole vielä kyennyt katsomaan samasta syystä. Liian raskas aihe.

Ja mitä jos jonkun selviytymisvaiston varassa pelastaisikin itse itsensä? En usko, että sen jälkeen itsekään pystyisin elämään. Vetäisin itseni kiikkuun. Ja lopputuloksena olisi itsensä pelastanut äiti, kuollut lapsi ja lopulta itsensä tappanut äiti.. Huh huh-

Muistan aina, kun Mirja Pyykkö haastatteli erästä neljän lapsen äitiä, joka oli autokolarissa neljän lapsensa kanssa. Oli katsonut takapenkillä ja todennut, että kaikki ovat kuolleet ja ajatellut, että luojan kiitos itse olen hengissä. Olen aina miettinyt, että kuka äiti ajattelee noin.

Loppujen lopuksi yksi lapsista ei ollutkaan kuollut, vaan vammautui todella pahasti.