Lue keskustelun säännöt.
Mies on muuttunut huonommaksi isäksi kun lapset kasvoivat teini-ikäisiksi.
09.02.2016 |
Onko kellään muulla käynyt niin? Olemme uusperhe ja yksi vahva syy miksi rakastuin mieheen oli se, että minuun teki vaikutuksen kuinka hyvä isä hän on. Hän oli ollut yksin lasten kanssa neljä vuotta (lapset n. puolet kuukaudesta äidillään) kun tavattiin ja alettiin seurustella. Lapset olivat tuolloin 8- ja 5-vuotiaat. Muutama vuosi meillä meni tosi kivasti, mentiin naimisiin ja saatiin pari lasta lisää.
Mutta enää ei tosiaankaan voi kehua, että onpa hyvä isä. Mies ei tunnu tajuavat teinejä yhtään. Ovat vielä poikia eli luulisi ymmärrystä löytyvän, kun on itsekin ollut joskus nuori. Miehen kärsivällisyys kyky on ihan olematon. Tuntuu että muutenkin, mutta varsinkin teinien kanssa. Isommat pojat ovat nyt siis 15- ja 12-vuotiaat. Huutaa ja mäyhää ja kiroilee lapsille (isommille, mutta pienet kyllä kuulevat) jatkuvasti.
Myönnän että minuakin usein ärsyttää kun teinit pelaavat, räpläävät taukoamatta puhelimiaan ja monta kertaa saa toistaa että siivoisivat jälkensä tai laittaisivat kamansa valmiiksi jos ollaan lähdössä johonkin tms. Mutta tämä nyt on melko normaalia käytöstä tuon ikäisille ja kyllä minä ainakin saan pojat tekemään mitä pitääkin ilman hirveää huutoa ja kiroamista. Joskus täytyy käyttää uhkailua ja kiristystä mutta pääasiassa ovat tosi mukavia poikia.
On selvää, että heidän on ollut haastavaa oppia siivoamaan jälkensä tms. koska äitinsä luona ollessaan eivät siivoa ollenkaan ja asuvat siellä kuin siat pellossa. (olen käynyt siellä muutamia kertoja ja nähnyt itse ja pojat kertovat millaista siellä on) Poikien äiti ei pidä juuri mitään kuria eikä siivoa edes omia jälkiään. Isoäiti käy välillä siivoamassa. Mutta tämä nyt oli tiedossa jo silloin kun pojat olivat pieniä.
Ärsyttää niin paljon, kun jatkuvasti on joku riita päällä. Ja se kun mies huutaa ja kiroaa, niin nyt jo meidän 3-vuotias kiroilee myös. Mies puolustelee käytöstään sillä, että pojat eivät muuten tee mitään ellei niille huuda. Olen yrittänyt puhua asiasta monta kertaa, mutta mies ei vaan nää omassa käytöksessään vikaa. Olen sanonutkin, että jos olisit ollut tuollainen isä silloin kun tavattiin, niin en olisi todellakaan halunnut alkaa seurustelemaan. Pienille lapsille ei sentään onneksi ihan samalla tavalla huuda, mutta selvästi niidenkin kanssa on kärsimättömämpi, kuin mitä silloin kun isot pojat oli pieniä.
Kommentit (9)
Menkää hakemaan apua perheneuvolasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No on sillä kyllä enemmän stressiä nykyään kuin aiemmin, mutta tuntuu vaan että tämä on jo muuttunut vakiintuneeksi käyttäytymiseksi. Jo muutama vuosi on mennyt näin, mutta tuntuu menevän pahemmaksi. Mies jotenkin ajattelee, että kun lapset ovat jo isoja, niin niille voi huutaa ja kirota. Itse en todellakaan ole samaa mieltä.
Ettei vaan ois niin et pojat jotenki tottelis sua helpommin kun omaa isää? Ite tein jo parista huomautuksesta isäpuolen käskyt (ne oli tosin pienempiä ja niitä paljon vähemmän) kuin äitini, niitä en ollenkaa tai vasta miljoonan vuoden päästä :-D tiedä sitte mikä oli pointti teininä
Vähän samoja kokemuksia. Meillä on kaksi poikaa, jo aikuisia, mutta kun tulivat teini-ikään heiltä ja isältä loppui yhteinen tekeminen. Isä alkoi arvostella poikia (todella kilttejä ja hyväkäytöksisiä teinejä, ei koskaan pienintäkään selkkausta koulun tai kavereiden suuntaan) ja moitti heitä siitä, etteivät he esim. tehneet hänen mielestään tarpeeksi hommia kotona. Ei kuitenkaan koskaan vaivautunut opettamaan heitä tai pyytämään heitä mukaansa mihinkään hommaan. Jos minä sitten sanoin pojille, että menkääs auttamaan isää pinoamaan nuo puut, he menivät oitis, mutta sekään ei kelvannut isälle, piti kohta purkaa ja tehdä itse paremmin. Voi että se kismitti minua. Nyt kun ovat jo aikuisia, ollaan joskus puhuttu tästä ja mies kertoi syyksi sen, että häntä harmitti kun pojat olivat niin läheisiä minun kanssani, kertoivat asiansa minulle ja tekivät minulle juttuja oma-aloitteisesti. Ja tilanne on oikeastaan sama vieläkin. 9/10 ottavat minuun yhteyttä, kun on asiaa tai muuten vaan. En nyt sanoisi, että mies oli huono isä, mutta olisi voinut olla parempi, tosin minäkin varmasti olisin voinut olla parempi äiti. En vain ota syytä siitä itselleni, että aikuiset pojat kanssani läheisiä.
Keski-iän kriisi ukollas? Itse on paras kaikessa eikä kestä yhtään hälinää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankka stressi?
Itse muutuin tuollaiseksi, kun oli muutaman vuoden mittainen kriisi töissä. Oli pahimmillaan jo masennuksen ensioireita, joista yksi oli järkyttävän lyhyt pinna. Lähti helpottamaan, kun vaihdoin työpaikkaa.
Mä olen tässä myös miettinyt, että miksei mies enää tee lapsiensa kanssa oikeastaan yhtään mitään.
Lapset tietenkin on omatoimisia teini-ikäisenä ja tekevät paljon itse ja käyvät ja koluavat. Eihän se poista sitä tosiasiaa, että teinienkin kanssa voi tehdä ja olla. Keskustella.
Kirjoitin tähän suht yksityiskohtaista sepustusta ja siinä samalla näin ongelman. Mulla on kolme teiniä talossa, kun miehellä on neljänkympin kriisi. Nehän käyttäytyy toisinaan just samalla lailla. Huutavat, melskaavat ja syyttävät mua kaikesta ja enkä mä tietenkään ymmärrä mistään mitään!
Kärsivällisyyttä! Ja kohta mulla alkaa vaihdevuodet, siinä sitä perhehelvettiä kerrakseen. ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä sama juttu. Teini-ikäiset poikamme ovat olleet vuosia viikko-viikko-systeemissä. Isä ollut hyvä isä - kunnes ei enää ymmärrä teinejä ja esikoinen muutti ovet paukkuen kokonaan luokseni. Jää nähtäväksi tuleeko 13-vuotias perässä...
Voiko miehellä olla jotain työstressiä tai muuta elämässä menossa nyt, jos pinna on vähän kireällä? Hyvä, että olet siellä poikia puolustamassa. Ihana äitipuoli <3 (itse kasvoin paskan äitipuolen kanssa).