Lue keskustelun säännöt.
Olin koko ikänsä kotiäitinä olleen hautajaisissa....
08.02.2016 |
ja siellä kehuttiin tämän vainajan äitiyttäja vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoaan. Yleensähän hautajaisissa puhutaan jotakin vainajan työelämästä tms niin tässä saatiin se työelämän ulkopuolella olo kierrettyä tällä lailla.
Kommentit (94)
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti minun hautajaisissani kerrotaan Jeesuksesta ja Hänen armostaan, eikä minun saavutuksistani.
Huh. Tuo olisi minun kauhuskenaarioni. Mutta koska olen eronnut kirkosta, ei loitsuja hautajaisissani tulla lukemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eiköhän hautajaisissa yleensä puhuta ihmisen henkilökohtaisesta elämästä eikä työelämästä. En itse ainakaan ole jälkimmäiseen törmännyt. Siihen nähden on ihan sama, onko ihminen ollut kotona vai työelämässä.
Mutta ammattivalittajalle se työelämän puuttuminen vain on jonkinlainen piikki lihassa, siitä tämäkin aloitus kumpuaa.
Mä en tiennytkään, että hautajaisissa luetaan cv ääneen...
Ammattivalittaja hyvä. Ei äitisi enää kuullut, mitä hautajaisissa pappi puhui, eikä se siis voi mitenkään häntä vaivata. Samoin kuin sinua ei vaivaa, mitä sinun hautajaisissasi puhutaan, kun se aika joskus koittaa.
Vierailija kirjoitti:
Ap, tässä on ainesta viikon typerimpään aloitukseen, onneksi olkoon!
Ja nyt on vasta maanantai!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä on nyt ihan ohis, mutta mitä sä ap harrastat? Siitä ei ole tainnut koskaan olla puhetta vaikka kaikesta muusta on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap on sekaisin kuin seinäkello. Ajattelee että ihmiset arvottavat toisiaan suoritteiden perusteella kuten hallitus, työministeri, osakkeenomistaja tai vähintään kuten firman nilkki pikkupomo alaisiaan....
Ihmiset useimmiten haluavat että heidät muistetaan erityisesti lämmöstä, rakkaudesta, välittämisestä yms. ja jopa erittäin merkittävien henkilöiden hautajaisissa pääasiassa puhutaan muusta kuin urasta. Jos on rakentanut hienoja taloja, tehnyt sydänleikkauksia, säveltänyt musiikkia, johtanut suurta yritystä tms. nämä ovat lopulta vain rooleja, suorituksia... jotain mitä joku aina täällä maailmassa tekee riippumatta siitä että joku ihminen kuoli. Kuolema ei jätä aukkoa arkkitehtuuriin, sairaanhoitoon taikka musiikkimaailmaan, kuolema jättää aukon läheisten elämään. USAn presidentti on korvattavissa tunnin päästä jos Obama kupsahtaisi, sen sijaan puolisona, isänä, ystävänä ja ihmisenä hän ei ole koskaan korvattavissa. Presidenttejä tulee ja menee, toiset vähän parempia työssään kuin toiset.Jos elämä olisi vain sitä perhe-elämää niin asuisimme edelleen luolissa. Ei olisi edes internetiä, jossa jauhaa näistä hautajaisista. :D
Ihminen on sellainen eläin, että se tykkää myös tehdä asioita ja tässä yhteiskunnassa tästä tekemisestä voi saada myös palkkaa. Ei se kai sitä tarkoita, etteikö olisi hyviä ihmissuhteita, jos tykkää käydä myös työssä tai vaikka ei tykkäisikään, niin tykkää sentään elättää itse itsensä.
heh-he. Tottakai ihminen tykkää tehdä ja luoda, raha & statuskin on ihan kivoja. Mutta kuoleman edessä ihan todella harvalle tärkeintä on ne saavutukset, koska harvoille ne on edes eläessä ihan tärkeimpiä asioita. Ne on osa elämää toki ja nautinnon lähdekin monelle se oma ura. Mutta elämässä on se jännä juttu, että lopulta arvokkaimmaksi yleensä osoittautuu jokin muu kuin oma menestys. Ja se aukko mikä tänne jää, ei yleensä liity työhön, työssä nuoremmat vie muutenkin lopulta paikan ja uudet ideat ja tutkimustulokset kumoaa ne vanhat...
En missään väittänyt että työ ja ihmissuhteet kumoaisivat toisensa, vaan että harva haluaa hautajaisissaan referoitavan omaa CV:a. Ei edes todella urakeskeiset ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
. Jos on rakentanut hienoja taloja, tehnyt sydänleikkauksia, säveltänyt musiikkia, johtanut suurta yritystä tms. nämä ovat lopulta vain rooleja, suorituksia... jotain mitä joku aina täällä maailmassa tekee riippumatta siitä että joku ihminen kuoli. Kuolema ei jätä aukkoa arkkitehtuuriin, sairaanhoitoon taikka musiikkimaailmaan, kuolema jättää aukon läheisten elämään.
No en nyt sanoisi, että jokainen säveltäjä, arkkitehtuuri, taiteilija jne. on ollut turha ja korvattavissa ja että joku muu olisi kuitenkin tehnyt ihan saman työn. Ja toiset lääkärit saattavat joskus olla niin erinomaisia työssään että jonkun toisen hoidossa olisi voinut kuolla siihen leikkauspöydälle.
Tietenkin suurin kaipaus jää läheisten sydämiin ja läheisten kanssa elämä vietetään, mutta... Toisinaan myös se perhe saattaa olla seurausta siitä, että on ollut siellä merkityksettömässä työelämässä.
ei työelämä ole merkityksetöntä, mutta siellä väistämättä uudet ja nuoremmat korvaa entiset, väistämättä. Ei kai kukaan arkkitehti, lastentarhanope tai siivooja ole turha. Mutta ihan empiirinen koe: vanhustenkoteihin voi mennä haastattelemaan vanhuksia ja kyllä ne elämän todella tärkeät hetket suurimmalla osalla liittyy muuhun kuin siihen että "maalasin sen ja sen taulun" "tienasin millin" "olin huippulääkäri" tms. Tottakai on kunnioitettavaa olla huippulääkäri, mutta viitaten ap:n aloitukseen, ihan yhtä kunnioitettavan elämän voi elää tekemällä muuta työtä tai vaikka olemalla kotiäiti. Kuoleman porteilla ei niin sanotusti enää ole ansioluettelosta paljon iloa
Auts. Ammattivalittaja on luonut päässään jonkin käsittämättömän kuvitelman, että työelämässä piilee onni ja autuus, mitä ei kotona voi saavuttaa.
Mä olen tasan varma, että jos ammattivalittaja olisi oikeasti päässyt (joutunut) palkkatöihin ja puurtanut siellä muutaman kymmenen vuotta, niin sitten sitä valitusta vasta piisaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi se mielestäsi piti kiertää? Eikö hautajaisissa ole tarkoitus puhua ihmisestä sellaisena kuin hän on? Jos henkilö ei ole ollut työelämässä, pitäisikö mielestäsi olla hiljaa? Esim. mitä mielestäsi kehitysvammaisen tätini hautajaisissa olisi pitänyt puhua?
Tarkoitin lähinnä sitä että pappi ja omaiset löysivät tästä ihmisestä jotain puhuttavaa koska se ei varmasti ollut helppoa kun hän ei esim harrastanutkaan mitään.
Olen ollut monissa hautajaisissa ja ei niissä kyllä missään ole puhuttu työpaikasta ja harrastuksista :)
Kyllä se pappi on puhunut ihan muita asioita. Jos kuolee vanhana, työelämästä on jo aikaa sen verran kauankin, että ei kukaan enää muista, mitä on joku tehnyt työkseen. Kun siellä haudalla harvemmin työkaverit suree, vaan lapset ja sukulaiset ja ystävät. Se kai jo osoittaa, mikä ihmisen elämässä on tärkeää.
Vierailija kirjoitti:
Mietin omaa tulevaisuuttani. Olen vainajan kaltaisessa tilanteessa itsekkin ja siksi nämä asiat tulivat mieleeni.
No jos olet vainajan kaltaisessa tilanteessa, niin tulevaisuutta on enää turha murehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyi. Olis kamalaa jos mut muistettaisiin vaan työntekijänä.
Vierailija kirjoitti:
ja siellä kehuttiin tämän vainajan äitiyttäja vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoaan. Yleensähän hautajaisissa puhutaan jotakin vainajan työelämästä tms niin tässä saatiin se työelämän ulkopuolella olo kierrettyä tällä lailla.
Jaa. Mielestäsikö ihminen arvotetaan työelämänsä perusteella. Eiköhän hautajaisissa muistella vainajaa ihan omana itsenään. Kyseisen vainajan elämäntyö oli kasvattaa lapset kotona, jota itse ainakin arvostan suunnattomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töissäkäyvät äidit hoitaa kosin ja lapset vasemmalla kädellä, kaikoki sen tietää. Ei vain riitä aika kaikkeen. Kodit ovat usein melko likaisia, jätetään tärkeät paikat kuten hellan ympäristö jne siivoamatta, isot pyykkivuoret, lapsilla täysin yhteensopimattomat vaatteet kun lähtevät yksin jne. Oma ekaluokkalainen kertoi, kellä ei koskaan pitkinä päivinä ole eväitä ja ylläri ylläri ovat juuri ne, kenen äidit eivät niitä laita mukaan vaan ovat jo porhaltaneet töihin. Yleensä syy on oma itsekkyys ja tarve siihen vähän liian kalliiseen elämäntyyliin, josta hinnan maksavat lapset:(
Minun äitini kävi töissä koko lapsuuteni. Olin usein viimeisenä tarhassa ennen kuin äitini kävi minut työpäivänsä jälkeen hakemassa. Tämä ei minua haitannut, koska minusta oli hauskaa pelailla pelejä hoitajan kanssa.
Vaikka äitini kävikin töissä, hänellä riitti aina aikaa olla myös meidän kanssamme. Askartelimme usein ja kuljeskelimme metsässä. Äiti teki meille töistä päästyään ruoan ja kotimme oli aina siisti.
Toki koulun alettua lähdin usein kouluun yksin tai koulusta tultuani kotona ei ollut ketään kotona. En kuitenkaan ollut uusavuton joten osasin tehdä välipalaa, jotta jaksoin odottaa äidin kotiin tuloa. Aamu-unisena minusta oli vain mukava, että sain rauhassa valmistautua kouluun lähtöön.
Parhaan kaverini äiti oli kotiäiti ja mietin usein, että olisi outoa ja ahdistavaa jos äiti olisi koko ajan kotona höösäämässä. En nähnyt mitään järkeä siihen, että äiti on vain kotona kun lapsetkin pärjäsivät jo hyvin itsekseen.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omalle kohdalle osunut erityisesti työelämästä puhumista, onko yleistäkin? :o
Ei minunkaan kohdalle. Usea ihminen on tehnyt töitä monessa eri paikassa. Ei ne hautajaiset mikään CV ole! 😂
Ööö. Harvemmin pappi hautajaisissa rupeaa luettelemaan ihmisen työpaikkoja. Kyllä hän puhuu ihan muusta, siitä millainen tytär/poika, puoliso, äiti/isä, isoäiti/isoisä sisar/veli jne. se vainaja oli. Eikä siitä, kuinka monta lyöntiä minuutissa tämä kirjoitti koneella tai minkä luokan hitsausmerkki hänellä oli.
Vierailija kirjoitti:
Töissäkäyvät äidit hoitaa kosin ja lapset vasemmalla kädellä, kaikki sen tietää. Ei vain riitä aika kaikkeen. Kodit ovat usein melko likaisia, jätetään tärkeät paikat kuten hellan ympäristö jne siivoamatta, isot pyykkivuoret, lapsilla täysin yhteensopimattomat vaatteet kun lähtevät yksin jne. Oma ekaluokkalainen kertoi, kellä ei koskaan pitkinä päivinä ole eväitä ja ylläri ylläri ovat juuri ne, kenen äidit eivät niitä laita mukaan vaan ovat jo porhaltaneet töihin. Yleensä syy on oma itsekkyys ja tarve siihen vähän liian kalliiseen elämäntyyliin, josta hinnan maksavat lapset:(
Eli pitäisi olla tukien varassa kotona?
Hälytys !!!!
Prrrrrr..kuuleeko tollo;" Trollin tunnusmerkit täyttyneet."
Son moro.
No olisikin trolli. Mutta ammattivalittaja taas on asialla ja tapaus ihan elävästä elämästä, hänen äitinsä hautajaisista. Joita on puitu jo useammassakin ketjussa.
Ei kun sitä varten käydään töissä. :)