Lue keskustelun säännöt.
Olin koko ikänsä kotiäitinä olleen hautajaisissa....
08.02.2016 |
ja siellä kehuttiin tämän vainajan äitiyttäja vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoaan. Yleensähän hautajaisissa puhutaan jotakin vainajan työelämästä tms niin tässä saatiin se työelämän ulkopuolella olo kierrettyä tällä lailla.
Kommentit (94)
Mäkin tunnistin ammattivalittajan. Sun hautajaisissasi sua varmasti muistellaan myös puolisona ja äitinä. Ei hautajaisissa yleensä kenenkään ammatista puhuta. Ja jos tuo sua häiritsee, muista ettet enää itse ole niitä puheita kuulemassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mietin omaa tulevaisuuttani. Olen vainajan kaltaisessa tilanteessa itsekkin ja siksi nämä asiat tulivat mieleeni.
Liity johonkin paikalliseen järjestöön.
Omissa hautajaisissani haluan, että harrastuksestani puhutaan enemmän kuin siitä, mitä olen saanut aikaan työelämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten- ja kodinhoito on työtä, vaikkei siitä maksetakaan.Hienoa, että joku tekee tätäkin.Ihmettelisin, jos näin tärkeästä työstä ei puhuttaisi
Kuule, kyllä me työssäkäyvät naiset hoidetaan kotia ja lapsia ihan yhtälailla.
Niimpä. Paljon arvostettavampaa se on, että luo oman uran ja maksaa veronsa, ja sen ohella vielä hoitaa kotia ja perhettä,kuin että omistaisi koko elämänsä kotinsa siivoamiselle ja ruoan laitolle. Ei ne lapsetkaan kovin montaa vuotta päiviään kotona vietä.
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kenenkään hautajaisissa puhuta työstä ellei se työ ole ollut jotenkin arjessa näkyvää. Esim. pappeus varmastikin tuodaan esille tai kansanedustajuus tms., mutta ei nyt mistään normi rivityöläisesti aleta vain hänen työtään muistella.
Tai sitten olen ollut erikoisissa hautajaisissa...
No kyllä ihan tavallisenkin työläisen hautajaisissa saatetaan mainita työ, koska varsinkin aiemmille sukupolville työpaikka saattoi olla hyvinki tärkeä osa elämää, kun monet jopa samassa työyhteisössä viettivät koko työuransa. Ja kyllä nykyäänkin työ on useimmille osa elämää ja ihan arjessa näkyvää ilman että tarvitsisi olla pappi tai kansanedustaja! Itse olen ollut hautajaisissa, jossa on mainittu myös vainajan työurasta jotain, mutta ei sitä työtä nyt ole mitenkään erikseen nostettu jalustalle vaan mainittu, että oli vaikkapa tärkeä työyhteisössään, pidetty työkaveri, viihtyi useissa työpaikoissa ja teki mielenkiintoisia töitä tms. Ei työantajan tarvitse hautajaisissa olla, vaikka työ olisikin ollut tärkeä osa elämää. Useimmat tuntemani vanhat ihmiset kyllä jaksottavat elämäänsä mm. ennen ja jälkeen eläkkeelle jäännin...
Mummi jäi 64-vuotiaana eläkkeelle oltuuan 45 vuotta töissä. Ei kyllä mainittu asiaa mitenkään hautajaisissa, oli vähän tärkeämpiäkin juttuja:D on kyllä todella vatipäinen juttu tää aloitus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Töissäkäyvät äidit hoitaa kosin ja lapset vasemmalla kädellä, kaikki sen tietää. Ei vain riitä aika kaikkeen. Kodit ovat usein melko likaisia, jätetään tärkeät paikat kuten hellan ympäristö jne siivoamatta, isot pyykkivuoret, lapsilla täysin yhteensopimattomat vaatteet kun lähtevät yksin jne. Oma ekaluokkalainen kertoi, kellä ei koskaan pitkinä päivinä ole eväitä ja ylläri ylläri ovat juuri ne, kenen äidit eivät niitä laita mukaan vaan ovat jo porhaltaneet töihin. Yleensä syy on oma itsekkyys ja tarve siihen vähän liian kalliiseen elämäntyyliin, josta hinnan maksavat lapset:(
Vierailija kirjoitti:
Mummi jäi 64-vuotiaana eläkkeelle oltuuan 45 vuotta töissä. Ei kyllä mainittu asiaa mitenkään hautajaisissa, oli vähän tärkeämpiäkin juttuja:D on kyllä todella vatipäinen juttu tää aloitus...
Luuletko, ettei niillä ole ollut tärkeämpiä juttuja, joiden hautajaisissa puhutaan myös työstä. Aiemmin työ oli niin tärkeä asia, että jos et tehnyt työtä niin sinulla ja mahdollisilla lapsilla ei ollut ruokaa. Minun sukulaismies oli ihan tavallinen insinööri ja piti työstään ja vaikka elämässä oli paljon muutakin ja tärkeämpää, niin kyllä mainittiin hautajaisissa myös hänen työnsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Töissäkäyvät äidit hoitaa kosin ja lapset vasemmalla kädellä, kaikki sen tietää. Ei vain riitä aika kaikkeen. Kodit ovat usein melko likaisia, jätetään tärkeät paikat kuten hellan ympäristö jne siivoamatta, isot pyykkivuoret, lapsilla täysin yhteensopimattomat vaatteet kun lähtevät yksin jne. Oma ekaluokkalainen kertoi, kellä ei koskaan pitkinä päivinä ole eväitä ja ylläri ylläri ovat juuri ne, kenen äidit eivät niitä laita mukaan vaan ovat jo porhaltaneet töihin. Yleensä syy on oma itsekkyys ja tarve siihen vähän liian kalliiseen elämäntyyliin, josta hinnan maksavat lapset:(
Ja aiemmat sukupolvet oli täysin heitteillä varsinkin maalla, kun siellä äideillä oli kädet täynnä töitä aamusta iltaan ja pienet lapset piti usein jättää vanhempien lasten vahdittavaksi. Eikä vanhemmat juuri leikkinyt lastensa kanssa. :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lasten- ja kodinhoito on työtä, vaikkei siitä maksetakaan.Hienoa, että joku tekee tätäkin.Ihmettelisin, jos näin tärkeästä työstä ei puhuttaisi
Kuule, kyllä me työssäkäyvät naiset hoidetaan kotia ja lapsia ihan yhtälailla.
Ette hoida. Lapset ovat koulussa, päivähoidossa, ip-kerhossa muiden hoidossa ja illat harrastuksissa. Kotona ei ole ketään edes sotkemassa. Iltaan jää pari tuntia perheaikaa ja kotitöitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP, sinulla on vielä paljon opittavaa ihmisyydestä ja elämästä yleensä. Kun ihminen kuolee ja vietetään hänen muistotilaisuuttaan, niin ei varmasti ole työ ja työpaikka tai työnantaja se ensimmäinen asia, jota muistellaan. Olisi kovin kummallista, ellei puoliso, lapset ja muut läheiset olisi etusijalla. Vainajaa muistellaan ja jälkeen jääneitä lohdutetaan heidän surussaan, näin se menee. Vai olisiko sinusta paikallaan laatia peräti Power point -esitys vainajasta ja heijastaa seinälle hänen cv:nsä, että kaikki varmasti käsittäisivät, miten tärkeä ihminen vainaja oli eläissään vaikkapa kadunlakaisijana.
Vierailija kirjoitti:
Mietin omaa tulevaisuuttani. Olen vainajan kaltaisessa tilanteessa itsekkin ja siksi nämä asiat tulivat mieleeni.
Ammattivalittajakos se siellä taas?
Sinänsä sinulle itsellesi ei kai ole suurta merkitystä sillä, mitä hautajaisissasi puhutaan, vai puhutaanko mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
ja siellä kehuttiin tämän vainajan äitiyttäja vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoaan. Yleensähän hautajaisissa puhutaan jotakin vainajan työelämästä tms niin tässä saatiin se työelämän ulkopuolella olo kierrettyä tällä lailla.
Eikö ole luonnollista että edes kirkko arvostaa (vuosikymmeniä kestänyttä) avioliittoa ja äitiyttä? Enemmän kuin uraa?
Vierailija kirjoitti:
Töissäkäyvät äidit hoitaa kosin ja lapset vasemmalla kädellä, kaikki sen tietää. Ei vain riitä aika kaikkeen. Kodit ovat usein melko likaisia, jätetään tärkeät paikat kuten hellan ympäristö jne siivoamatta, isot pyykkivuoret, lapsilla täysin yhteensopimattomat vaatteet kun lähtevät yksin jne. Oma ekaluokkalainen kertoi, kellä ei koskaan pitkinä päivinä ole eväitä ja ylläri ylläri ovat juuri ne, kenen äidit eivät niitä laita mukaan vaan ovat jo porhaltaneet töihin. Yleensä syy on oma itsekkyys ja tarve siihen vähän liian kalliiseen elämäntyyliin, josta hinnan maksavat lapset:(
Eikö sun täydellisen äidin lapselle kelpaa kouluruoka? Vai miksi eväät?
:D:D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeempi perhe on kuin työelämä! Voi vittu, mun hautajaisissa ei tarvi töistä puhua eikä työkaverit tulla. Aamen.
Vierailija kirjoitti:
ja siellä kehuttiin tämän vainajan äitiyttäja vuosikymmeniä kestänyttä avioliittoaan. Yleensähän hautajaisissa puhutaan jotakin vainajan työelämästä tms niin tässä saatiin se työelämän ulkopuolella olo kierrettyä tällä lailla.
Ei ole mun käymissä hautajaisissa jauhettu ihmisen työelämästä. Katsos kun se on asia, jossa me läheiset ja sukulaiset työkavereita lukuunottamatta emme ole olleet mukana, vaan tärkeintä ihmisessä on ollut aika, jolloin hän EI ole ollut töissä. Mitenkäs sulla?
Yleensä puhutaan työelämästä?! Mitä helvettiä.. Toivottavasti mun hautajaisissa ei puhuta mun työelämästä! Paskin osa mun elämää.
Olet ollut aikaisemmin erikoisissa hautajaisissa, kun useimmat vainajat eivät viimeisinä elinvuosinaan ole edes olleet työelämässä mukana, eikä suomalaiseen kulttuuriin kuulu edes nostaa jalustalle, vaikka työuraa takana kymmeniä vuosia, päinvastoin irtisanotaan tarpeettomana ja hyödyttömänä, sitäkö pitäisi muistella hautaustilaisuudeessa.
Ja harvat kuolinvuoteella katuvat elämässään, miksi en tehnyt enemmän töitä tai maksanut enemmän veroja tai miksi suostuin vapaapäiviin tai lomiin, vaan monet katuvat viimeisinä aikoinaan,
miksi en viettänyt enemmän aikaa lasteni ja rakkainteni kanssa, miksi tein liikaa töitä ja murehdin, enkä ollut läsnä rakkauteni kanssa.
Ja vain harvoin, työnantaja muistaa vainajaa tai vaalii vainajan muistoa tai elää johtoryhmän sydämissä, toisin kun vainajan lasten ja rakkaitensa sydämissä, jopa vuosi kymmeniä muistoina.
34, lukutaito täydellisellä lapsellani on yhtä huono kuin sinulla;) pitkinä päivinä otetaan tietysti koulun ohjeiden mukaan eväät. Ruoka on 20 yli 10 ja sitten vielä liikka + äikkä. Nälkägän pienellä tulee. Lapsi ollut tosi harmissaan, kun niillä samoilla lapsilla ei koskaan ole eväitä ja kerjäävät nälkäisinä muilta :( joskus laitan ylimääräisiä välipalapatukoita, että voi antaa omistaan. Tottakai on luonnollista, että äiti joka on jopa 8-10 tuntia pois ei pysty kaikesta huolehtimaan samalla tavoin kuin minä, jonka työ on hoitaa kolme lastamme ja koti. Olemme köyhempiä kuin silloin kun olen töissä, mutta tämä on arvovalinta jonka todella toivon mainittavan hautajaisissakin. On minulla vielä 30-vuotta aikaa tehdä uraa:)
Miten voi olla koko ikänsä kotiäiti, jos siis kuolee vanhemmalla iällä (vuosikymmenten avioliitto puhuu tämän puolesta)? Eihän sitä sitten enää ole kotiäiti, kun kotona ei enää ole omia lapsia hoidettavana vaan ovat jo koulussa.