Nainen, joka ei koskaan valita kropastaan.

Ai minä vai?

En tajua miksi omasta kropasta pitäisi ulista. Se on mitä se on, eikä ulina muuta asioita miksikääm.

Miksi valittaa turhanpäiväisestä? Jos harmittaa omat kilot, niin fiksumpaa on tehdä asialle jotain.

Semmonen nainen olisi hyvä. 

No minusta omasta kropasta puhuminen tyylitön puheenaihe. Ei tulisi mieleenkään keskustella siitä muiden ihmisten kanssa. En edes omalle miehelle arvioi omaa kroppaani.

Kivasti arvostelet naista. Siis mikä on se pakkotavoite, johon naisen tulisi pyrkiä ja pitäisit häntä "täydellisenä"? Nainen on täydellinen jos on terve ja tyytyväinen itseensä.

Simple.

Olen yöopainonin plösö nykyään. En jaksa valittaa kropasta, ymmärrän että kaikki rapistuvat ja kuolevat pois jossain vaiheessa. Miksi siis luonnollista asiaa pitäisi murehtia? siinähän tuhlaa vain kallisarvoisaa elämäänsä. Ajattelen kuolemaa usein, se on lohdullista ja laittaa perspektiiviin selluliitit.

Ei kaikki tosiaan valita, ei se ole mitenkään harvinaista edes. En itsekään valita vaikken täydellinen olekaan.

Ei kai kropistaan valita muut kuin teinitytöt? En ole kuullut kenenkään ystäväni valittavan vatsamakkaroistaan tms. Luulin, että se on vain myytti. Pitäisin kyllä aika typeränä naista, joka ottaisi esille tuollaisen puheenaiheen.

Kyllä on jotain niin ärsyttävää omasta kropastaan vinkuva nainen.

Entinen työkaveri ei osannut muusta jauhaa, kuin laihduttamisesta. Joka helvetin välissä oli pakko kuunnella sitä valitusta. Ja joo, vaikka on hiukan ylipainoa ei sitä tarvitse saatana joka käänteessä korostaa. Vika taisi muutenkin olla korvien välissä.

Minä en ikinä valita kropastani, mutta se ei tarkoita että olisin siihen tyytyväinen. En vain näe syytä valittaa, kun ei se valittaminen sitä kroppaa mihinkään muuta ja tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä saadakseni sellaisen kropan minkä haluan (ja se ei valittamalla tule).

Minä en ikinä valita kropastani, mutta se ei tarkoita että olisin siihen tyytyväinen. En vain näe syytä valittaa, kun ei se valittaminen sitä kroppaa mihinkään muuta ja tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä saadakseni sellaisen kropan minkä haluan (ja se ei valittamalla tule).

Minä en ikinä valita kropastani, mutta se ei tarkoita että olisin siihen tyytyväinen. En vain näe syytä valittaa, kun ei se valittaminen sitä kroppaa mihinkään muuta ja tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä saadakseni sellaisen kropan minkä haluan (ja se ei valittamalla tule).

Minä en ikinä valita kropastani, mutta se ei tarkoita että olisin siihen tyytyväinen. En vain näe syytä valittaa, kun ei se valittaminen sitä kroppaa mihinkään muuta ja tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä saadakseni sellaisen kropan minkä haluan (ja se ei valittamalla tule).

Minä en ikinä valita kropastani, mutta se ei tarkoita että olisin siihen tyytyväinen. En vain näe syytä valittaa, kun ei se valittaminen sitä kroppaa mihinkään muuta ja tiedän kyllä mitä minun pitää tehdä saadakseni sellaisen kropan minkä haluan (ja se ei valittamalla tule).

En kyllä tuolla "kylillä" valita ulkonäöstäni. Miksi niin tekisin? Niin pinnallista. Kotona sitten peilin edessä ja miehelle :D Ja huom! Ei lasten kuullen! En halua opettaa etiäppäin. Ja kyllä itsekkin yleensä olen tyytyväinen. Oon aika helvetin tyytyväinen et oon hoikka. Vaatteet päällä bueno :)

MInä en milloinkaan valita vartalostani ja mnun kohdallani se johtuu tosiaan siitä, että rakastan itseäni niin paljon. En pidä itseäni täydellisenä, mutta minulle täydellisyys ei ole rakkauden edellytys ei itsessäni eikä muissa. Ruumiini on minun ja se palvelee minua hyvin. Mutta varmaan rakastaisin sitä, vaikka se sairastuisikin, ja yrittäisin parhaani mukaan helliä sen taas kuntoon.

Sitäpaitsi liikakilosta tai väärän mallisesta takapuolesta valittaminen on sivistymätöntä käytöstä.

Minäkään en valita. Uudet tissit tarvin kun raskaus ne pilasi mutta siihen auttaa säästäminen, ei valitus :)

Voiko olla enää pinnallisempaa aloitusta - tuijotella nyt omaa napaansa ja kroppaansa. Aloitus kertoo enemmän aloittelijan pinnallisuudesta. Ei hyvää päivää ja vielä sitä ihmetellään.

Ihminen voi olla muutenkin viehättävä, hyvää seuraa muille, iloinen, elää onnellista ja tasapainoista elämää, ilman että tuijottaisi omaan napaansa ja näin yleensä onkin, kun voimavarat voi suunnata sinne, mitkä antavat iloa ja onnellisuutta elämään. Murehtia nyt muutamasta liikakilosta, kun voi elää yhtä hyvin kuin viimeistä päivää iloiten ja riemuiten, suu yhtenä Hangon keksinä. Kokeile sinäkin ap. et tiedätkään miten hauskaa elämä on ja antoisaa.

Kiitos provosta.

Olen samanlainen kuin ap. Aina ollut. Olen 43v. Oikeastaan ainoa "paha puoli" kropassani on pömppömaha, vaikka olen aivan normaalipainoinen, mutta filosofiani mukaan muidenkin on hyväksyttävä se, jos mä itsekin hyväksyn ja jokaisen kropassa on jotain mistä valittaa melkeinpä ja ei tartte miehen olla sit mun kanssa, jos hänen tekisi mieli valittaa. Joten ei, en puhu enkä ajattele asiaa. Ääneen.