Elämäsi kamalin teko

Vierailija kirjoitti:

menin aivan liian pitkälle tutun miehen kanssa, jonka vaimo on hyvä tuttuni. Tosi kiva tyyppi. Mies pettää kaiken liikkuvan kanssa:( aikaa neljä vuotta, vieläkin ahdistaa nähdä vaimoa, mutten ole saanut savustettu porukastamme ulos.

Miksi se vaimo pitäisi saada savustettua ulos? Hän on sinun ja miehensä petoksen uhri eikä ole tehnyt mitään väärää. Toivottavasti jäät kiinni.

Lapsena laskin pulkkamäessä yhden ärsyttävän tyypin päälle tarkoituksella. Hän oli ihan syytön, eikä ollut kohdellut minua ikävästi.

Up

Harrastin seksiä miehen kanssa, jolla oli tyttöystävä (itse olin tuolloin sinkku). Sain siis kuulla tyttöystävästä vasta/jo siinä vaiheessa, kun olimme sängyssä puolialastomina suutelemassa. Humalainen olotila sai jatkamaan loppuun asti. Koen jo tästä huonoa omatuntoa ja olenkin varma, että en tule ikinä omaa kumppania pettämään.

Ihastuminen ja lyhyt suhde naimisissa olevaan mieheen, jonka vaimosta sain tietää vasta tutustumisen ja ihastumisen jälkeen. Suhde loppui lyhyeen, ja tietääkseni mies on yhä yhdessä vaimonsa kanssa. Kannan asiasta järkyttävän huonoa omaatuntoa ja syyllisyyttä, vaikken olisi voinut mitenkään tietää miehen olevan varattu, sillä oli riisunut sormukset eikä maininnut sanallakaan parisuhteesta..

Up, nyt jotain oikeasti kamalia tekoja eikä vaan noita säälittäviä pettämisiä ja halveksittavaa eläinten tappamista lapsena!

Eksyin av-palstalle.

Tämä ei ole teko, mutta en rakasta kaikkia keitä minun luullaan rakastavan. Siis esimerkiksi joitain lähisukulaisia. Olen heidän kanssaan vain "tavan vuoksi". Jotenkin kauheaa edes kirjoittaa tämä jonnekin. En varmasti tule koskaan perustamaan perhettä, koska en ikinä voisi rakastaa ketään niin paljoa. Kirjoitan tämän tänne siksi, että olen esimerkiksi ottanut taloudellista apua vastaan, vaikka en koe avunantajan olevan tärkeä ihminen.

Vauvani putosi pöydällä olleesta sitteristä lattialle, kun käänsin selkäni. Turvaremmit olivat unohtuneet. Tytär on terve ja rakas. Tapahtuneesta on kohta 15 v, syyllisyys huolimattomuudesta on edelleen olemassa.

Varmaan muurahaisten polttelu suurennuslasilla lapsena. 

Viettelin sen perheen isän, jossa hoidin lapsia. Vaimo oli todella mukava ja kaunis, ja lapset ihania. Mies oli silloin n. 35, itse olin 19, vaimo 25. Mies oli aina töissä, vaimo kotiäiti. Asuivat ihanassa modernissa omakotitalossa, jossa oli uima-altaat ja kaikki. Maksoivat todella hyvää palkkaa. Mies oli lihaksikas ja seksikäs ja useasti näin hänet pelkästään pyjamahoususillaan jotka näyttivät hänen varustuksensa selkeästi. Jotenkin ajattelin, että ei mies kulkisi noin jos ei haluaisi näyttäytyä minulle.

Eräänä iltana vaimo oli poikkeuksellisesti pois kotoa ja minä vahdin lapsia heillä yön yli (mies ei koskaan hoitanut lapsia itse) ja mies oli selkeästi pahalla päällä. Tarjoilin hänelle aamutakissa viiniä ja hän käski ottamaan itsellenikin lasin. Avasin tarkoituksella aamutakkia vähän ja ohjasin keskustelua aiheisiin, joissa sain syyn näyttää vartaloani.

Lopulta miehen itsehillintä petti ja harrastimme seksiä siinä ruokapöydällä. Vaimo tuli yllättäen kotiin ja jäimme verekseltään kiinni. Vaimo ei huutanut, ei lyönyt, pyysi minua vain keräämään tavarani ja lähtemään. Miehelle tiuskaisi kiukkuisesti ja lähti yläkertaan itkemään. 

En ole koskaan eläissäni ollut niin häpeissäni. Vaimo tuli tuomaan unohtamani tavarat viikkoa myöhemmin ja sopersin anteeksipyyntöä pystymättä edes katsomaan häntä silmiin.

Jälkikäteen selvisi, että mies oli ennenkin ollut uskoton, mutta oli ollut pitkään "kuivilla". Aina kun törmään vaimoon jossain häpeä valtaa minut ja haluaisin kadota maanrakoon. En ikimaailmassa olisi halunnut loukata niin ihanaa ihmistä, kun se perheen äiti on.

Viettelin sen perheen isän, jossa hoidin lapsia. Vaimo oli todella mukava ja kaunis, ja lapset ihania. Mies oli silloin n. 35, itse olin 19, vaimo 25. Mies oli aina töissä, vaimo kotiäiti. Asuivat ihanassa modernissa omakotitalossa, jossa oli uima-altaat ja kaikki. Maksoivat todella hyvää palkkaa. Mies oli lihaksikas ja seksikäs ja useasti näin hänet pelkästään pyjamahoususillaan jotka näyttivät hänen varustuksensa selkeästi. Jotenkin ajattelin, että ei mies kulkisi noin jos ei haluaisi näyttäytyä minulle.

Eräänä iltana vaimo oli poikkeuksellisesti pois kotoa ja minä vahdin lapsia heillä yön yli (mies ei koskaan hoitanut lapsia itse) ja mies oli selkeästi pahalla päällä. Tarjoilin hänelle aamutakissa viiniä ja hän käski ottamaan itsellenikin lasin. Avasin tarkoituksella aamutakkia vähän ja ohjasin keskustelua aiheisiin, joissa sain syyn näyttää vartaloani.

Lopulta miehen itsehillintä petti ja harrastimme seksiä siinä ruokapöydällä. Vaimo tuli yllättäen kotiin ja jäimme verekseltään kiinni. Vaimo ei huutanut, ei lyönyt, pyysi minua vain keräämään tavarani ja lähtemään. Miehelle tiuskaisi kiukkuisesti ja lähti yläkertaan itkemään. 

En ole koskaan eläissäni ollut niin häpeissäni. Vaimo tuli tuomaan unohtamani tavarat viikkoa myöhemmin ja sopersin anteeksipyyntöä pystymättä edes katsomaan häntä silmiin.

Jälkikäteen selvisi, että mies oli ennenkin ollut uskoton, mutta oli ollut pitkään "kuivilla". Aina kun törmään vaimoon jossain häpeä valtaa minut ja haluaisin kadota maanrakoon. En ikimaailmassa olisi halunnut loukata niin ihanaa ihmistä, kun se perheen äiti on.

Viettelin sen perheen isän, jossa hoidin lapsia. Vaimo oli todella mukava ja kaunis, ja lapset ihania. Mies oli silloin n. 35, itse olin 19, vaimo 25. Mies oli aina töissä, vaimo kotiäiti. Asuivat ihanassa modernissa omakotitalossa, jossa oli uima-altaat ja kaikki. Maksoivat todella hyvää palkkaa. Mies oli lihaksikas ja seksikäs ja useasti näin hänet pelkästään pyjamahoususillaan jotka näyttivät hänen varustuksensa selkeästi. Jotenkin ajattelin, että ei mies kulkisi noin jos ei haluaisi näyttäytyä minulle.

Eräänä iltana vaimo oli poikkeuksellisesti pois kotoa ja minä vahdin lapsia heillä yön yli (mies ei koskaan hoitanut lapsia itse) ja mies oli selkeästi pahalla päällä. Tarjoilin hänelle aamutakissa viiniä ja hän käski ottamaan itsellenikin lasin. Avasin tarkoituksella aamutakkia vähän ja ohjasin keskustelua aiheisiin, joissa sain syyn näyttää vartaloani.

Lopulta miehen itsehillintä petti ja harrastimme seksiä siinä ruokapöydällä. Vaimo tuli yllättäen kotiin ja jäimme verekseltään kiinni. Vaimo ei huutanut, ei lyönyt, pyysi minua vain keräämään tavarani ja lähtemään. Miehelle tiuskaisi kiukkuisesti ja lähti yläkertaan itkemään. 

En ole koskaan eläissäni ollut niin häpeissäni. Vaimo tuli tuomaan unohtamani tavarat viikkoa myöhemmin ja sopersin anteeksipyyntöä pystymättä edes katsomaan häntä silmiin.

Jälkikäteen selvisi, että mies oli ennenkin ollut uskoton, mutta oli ollut pitkään "kuivilla". Aina kun törmään vaimoon jossain häpeä valtaa minut ja haluaisin kadota maanrakoon. En ikimaailmassa olisi halunnut loukata niin ihanaa ihmistä, kun se perheen äiti on.

Vierailija kirjoitti:

N18 kirjoitti:

Se, kun lähdin teininä kotoa laitokseen. Vapaaehtoisesti. Olin n.12-v.Se tuhosi äitini pitkäksi aikaa. Olin vuosia koulukiusattu, masentunut, viiltelin ja täysin uupunut. Äiti oli päivät töissä ja minä huolehdin viidestä sisaruksetani. Joka ikinen päivä koulun lisäksi tein ruuat, kävin sisarusten läksyt, tein ruuat, siivosin ja selvitin riidat. Paloin loppuun ja yritin itsemurhaa lääkkeillä.

Äitini ei pakottanut minua tekemään mitään, vaan otin itse itselleni sen roolin. Koska jonkun se oli pakko, kun äiti oli töissä. Olimme todella köyhiä, joten äidin oli pakko käydä töissä.

Muistan vieläkin sen päivän, kun me käytiin äidin kanssa kirjoittamassa noin puolen vuoden laitosajan jälkeen huostaanottamispaperit ja muutin perhekotiin. Äitini oli ajatellut, että muutan takaisin kotiin, mutta ei kertonut sitä minulle. Minä ajattelin, ettei äiti tahdo minua kotiin. Ajattelin olevani pettymys äidille ja että äiti tahtoo minun muuttavan perhekotiin kotiin palaamisen sijaan.

Muistan miten sydäntäni raastoi, kun äitini itki sillä ajomatkalla perhekodille. Se oli ensimmäinen kerta ikinä, kun näin äitini itkevän. Se kipu, mikä minuun iski äitini itkiessä, oli pahinta mitä olen kokenut ja minä olen kokenut paljon. Minua on hakattu niin pahasti, että olen saanut aivotärähdyksen. Minut on isketty talvella jäällä maahan niin, että hampaani ovat lohkenneet jäähän. Minun kimppuun on hyökätty ja viilletty veitsellä. Minut on raiskattu. Ja paljon muuta. Mutta se, kun äitini itki, oli pahin kipu, mitä olen kokenut.

Olen vieläkin sitä mieltä, että jos en olisi muuttanut pois kotoa, niin minä olisin ennemmin tai myöhemmin tappanut itseni. Olin niin masentunut ja loppuun palanut. Mutta samalla elämäni kamalin teko oli muuttaa laitokseen pois kotoa, koska se rikkoi äitini. Ajattelen yhäkin, että minun olisi vain pitänyt jäädä kotiin, että tein virheen muuttaessani pois kotoa laitokseen, vaikka se todennäköisesti pelasti henkeni.

Voi sinua..:(  Älä nyt hyvä ihminen enää koe mitään syyllisyyttä. Olet selvästikin ihminen joka ottaa muidenkin syyt niskoilleen. Äitisi on toiminut väärin kun ei ole huomannut uupumustasi, et sinä. Ei sinulla ollut tuossa tilanteessa muuta vaihtoehtoa. Teit aivan oikein! Ja nyt unohdat kaiken syyllisyyden!

Olet ihana <3

Nro 17

Viettelin "väkisin" 18-vuotiaana (!) reilu kolmekymppisen perheenisän, jonka vaimo odotti kolmatta lasta. Katselin sitä vaimoa, kun näin sen pienehköllä paikkakunnalla usein ja mietin, että "tommoinen matami työntää kaksosrattaita pitkin kylää ja kauhea läski..."

Väkisin viettely tarkoittaa sitä, että minä tein aloitteen suhteelle. Kysyin suoraan, lähtisikö mökille jne. Mieshän meni ihan sekaisin ja kieltäytyi aluksi, mutta myöhemmin otti asian itse puheeksi uudelleen. (mietti kai houkutusta mielessään, kiltti mies) Olin kesätöissä hänen työpaikassaan.

Ällöpallo mä olin. Eikä se mieskään ollut komea edes...

Annoin lapseni kuolla kohtuun raskauden lopussa. En ymmärtänyt mennä ajoissa mihinkään. Sain kuulla siitä lääkäreiltä, sukulaisilta, tuttavilta, kuinka tyhmä olin ollut. Siskoni jopa epäili minun tehneen sen tahallaan. Olen rankaissut itseäni. Enkä saanut ponnistusvaiheessa kivunlievitystä, rangaistus sekin.

Saatoin pikku vauvani haudan lepoon , en ikinä unohda . Enkä halua että kukaan joutuu tekemään sitä

Vierailija kirjoitti:

Up, nyt jotain oikeasti kamalia tekoja eikä vaan noita säälittäviä pettämisiä ja halveksittavaa eläinten tappamista lapsena!

No alapa kertoa sitten.

Pettäminen sattuu kyllä ilmi tullessaan vaikka se joidenkin mielestä näyttää lähes kuuluvan asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Viettelin sen perheen isän, jossa hoidin lapsia. Vaimo oli todella mukava ja kaunis, ja lapset ihania. Mies oli silloin n. 35, itse olin 19, vaimo 25. Mies oli aina töissä, vaimo kotiäiti. Asuivat ihanassa modernissa omakotitalossa, jossa oli uima-altaat ja kaikki. Maksoivat todella hyvää palkkaa. Mies oli lihaksikas ja seksikäs ja useasti näin hänet pelkästään pyjamahoususillaan jotka näyttivät hänen varustuksensa selkeästi. Jotenkin ajattelin, että ei mies kulkisi noin jos ei haluaisi näyttäytyä minulle.

Eräänä iltana vaimo oli poikkeuksellisesti pois kotoa ja minä vahdin lapsia heillä yön yli (mies ei koskaan hoitanut lapsia itse) ja mies oli selkeästi pahalla päällä. Tarjoilin hänelle aamutakissa viiniä ja hän käski ottamaan itsellenikin lasin. Avasin tarkoituksella aamutakkia vähän ja ohjasin keskustelua aiheisiin, joissa sain syyn näyttää vartaloani.

Lopulta miehen itsehillintä petti ja harrastimme seksiä siinä ruokapöydällä. Vaimo tuli yllättäen kotiin ja jäimme verekseltään kiinni. Vaimo ei huutanut, ei lyönyt, pyysi minua vain keräämään tavarani ja lähtemään. Miehelle tiuskaisi kiukkuisesti ja lähti yläkertaan itkemään. 

En ole koskaan eläissäni ollut niin häpeissäni. Vaimo tuli tuomaan unohtamani tavarat viikkoa myöhemmin ja sopersin anteeksipyyntöä pystymättä edes katsomaan häntä silmiin.

Jälkikäteen selvisi, että mies oli ennenkin ollut uskoton, mutta oli ollut pitkään "kuivilla". Aina kun törmään vaimoon jossain häpeä valtaa minut ja haluaisin kadota maanrakoon. En ikimaailmassa olisi halunnut loukata niin ihanaa ihmistä, kun se perheen äiti on.

Niinpä , jos vaimo olisikin ollut joku ikävä ihminen niin ethän sinä sitten olisi oikeastaan tehnyt mitään väärää, eikös niin?

Vierailija kirjoitti:

En vain osaa ymmärtää näitä pieniä ja viattomia eläimiä kiusaavia ja kiduttavia vajakkeja. Itse olen ollut lapsesta asti empaattinen ja pitänyt heikompien puolta. Kaikki tuntemani eläimiä rääkänneet kusiaivot ovat jollain lailla osoittautuneet poikkeaviksi myöhemmässä vaiheessa; kiusanneet muita koulussa, rikollisuutta ym.

Taustalta saattaa löytyä huonot kotiolot ja rankkaa kiusaamista. T. Eräs joka kohteli eläimiä huonosti.