Lue keskustelun säännöt.
Tekee pahaa katsoa vierestä, miten vanhemmat pitävät edelleen otteessaan aikuista poikaansa
07.02.2016 |
Henkisesti siis.
Kaikki toiminta perustuu lähinnä vanhempien miellyttämiseen. Mitähän äiti tästä miettii, miten sanon tämän niin ettei hänen mielensä pahoitu. Vaimosta viis, kunhan äidin kanssa ei tule riitaa. Äiti on tärkein eikä hänelle saa sanoa pahasti mistään (asiallinen kritiikki on paha, ettei äiti vain ota siitä itseensä - parempi olla hiljaa). Äiti on opettanut ettei kenellekkään saa olla ilkeä - (harmi vain, että silloinkun mies kuvittelee olevansa kaikille mieliksi ja on avaamatta suutaan ikävissä tilanteissa, hän hiljaisuudellaan loukkaa minua. Monta kertaa olen toivonut, että hän puolustaa minua sukulaistensa edessä, mutta ei sano mitään. Näin hän ei loukkaa ketään, mutta oikeasti loukkaa minua).
Kuulostaaki kenellekkään tutulta?
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuvaa video tilanteista. nyt vaan vaikuttaa, että vaimo koittaa erottaa miehen vanhemmistaan
Miksi niin ajattelet? Perustele vähän.
Ap
no joskus vaimon vaatimukset on mielipuolisia ja joskus vanhempien. Joskus on kysymys vain kulttuurieroista. Et antanut yhtään esimerkkiä jolloin tilanne voi olla mikä vaan.
Minua on esimerkiksi haukuttu ja vähätelty hänen sukunsa edessä muutamissakin juhlissa. Olen mm. liian alhaisesti koulutettu enkä tarpeeksi fiksu heidän sukuunsa. Mies ei tilanteissa sanonut MITÄÄN. Hänet on kasvatettu siihen, että omalle perheelle tai suvulle ei saa sanoa vastaan tai heidän tunteitaan loukata. Tämä on lopputulos, avovaimo nielee itkua vieressä ja sydän hakkaa tuhatta ja sataa.
Ap
No nyt ymmärrän sinua paremmin. Olet jonkun yläluokan ääliöperheen pojan kanssa :D Unohda kaikki mitä sanoin.
Ilmeisesti miehen varallisuuden perässä pariutunut tämän miehen kanssa. Ei kelvannut se koulun hymyilevä urheilija poika joka on tällä hetkellä työtön. Pitää ollaa rahaa, urheiluauto, valkotiilitalo ja kelomökki levillä ennekuin naisen voi vietellä.
Millä ihmeellä sinä sitten selität ne kaikki pariskunnat, joissa nainen on kunnollisen duunarimiehen kanssa naimisissa? Vika ei ole lompakkosi koossa, vaan ilmiselvästi korvien välissä. Minä olen naimisissa rikkaan miehen kanssa, eikä hänen varallisuutensa ainakaan positiivisesti vaikuttanut suhteemme alkuun. Minua rehellisesti pelotti kaikki ne kaltaisesi katkeroituneet ihmiset, jotka kuvittelisivat että olen hänen kanssaan vain rahan tai hänen ulkonäkönsä vuoksi. Samoin pelotti se, että olimme niin eri tasoilla rahallisesti. Asiat järjestyivät. Ja olin yhtä onnellinen entisen poikaystäväni kanssa, joka oli ammatiltaan varastonhoitaja ja vielä työtön sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Täällä myös aikuinen poika äidin tossun alla ja kaikki käytös sovitellaan niin ettei äidin mieli vaan järkkyisi... äiti ei jousta missään, muiden vain tulee ymmärtää. Todella raivostuttavaa.
Niimpä. Tää on näkynyt monesti käytännössä. Viimeeksi jouluna - anoppi oletti, kysymättä muilta mitään, että tulemme heidän luokseen jouluksi (siis 23.-25.12!!). Mies ei sanonut siihen mitn vastaan, vaikka olimme kahden jo suunnitelleet pyhämme etukäteen. Käydään minun vanhemmillani myös yms.. Loppupeleissä minä kävin ainoastaan aattoiltana syömässä heillä (kuten olin varautunut) mutta mies vietti siellä aikaa kauemmin. Menin yksin käymään omilla vanhemmillani.
Onneksi meillä ei ole lapsia.
Ap
Te olitte yhdessä suunnitelleet, että ette käy miehen vanhemmilla ollenkaan? Vai sinä olit suunnittellut? Etkö juuri todennut irtautuneesi omista vanhemmistasi täysin?
Huoh. Ei. Olimme suunnitelleet, että joulupyhinä käymme minun vanhemmillani, hänen vanhemmillaan ja mahdollisesti myös jossain välissä meidän yhteisen kummipojan luona. Homma muuttuikin miehen ja hänen äitinsä suunnasta niin, että kaikki pyhät pitäisi lusia heillä. Minä olin varautunut edellä mainittuun, enkä jättänyt muissa paikoissa kyläilyä väliin miehen takia. Hän oli vanhemmillaan jouluaaton ja joulupäivän.
Ja vaikka kerroin irtautuneeni vanhemmista, en todellakaan tarkoita sillä välien katkaisua, vaan ihan tervettä kasvua ja siihen kuuluvaa irtautumista.
- Ja joku kysyikin, että kauan olemme olleet yhdessä: noin 3,5 vuotta.
Ap
Minkä ikäisiä olette?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joo. Täällä myös aikuinen poika äidin tossun alla ja kaikki käytös sovitellaan niin ettei äidin mieli vaan järkkyisi... äiti ei jousta missään, muiden vain tulee ymmärtää. Todella raivostuttavaa.
Niimpä. Tää on näkynyt monesti käytännössä. Viimeeksi jouluna - anoppi oletti, kysymättä muilta mitään, että tulemme heidän luokseen jouluksi (siis 23.-25.12!!). Mies ei sanonut siihen mitn vastaan, vaikka olimme kahden jo suunnitelleet pyhämme etukäteen. Käydään minun vanhemmillani myös yms.. Loppupeleissä minä kävin ainoastaan aattoiltana syömässä heillä (kuten olin varautunut) mutta mies vietti siellä aikaa kauemmin. Menin yksin käymään omilla vanhemmillani.
Onneksi meillä ei ole lapsia.
Ap
Te olitte yhdessä suunnitelleet, että ette käy miehen vanhemmilla ollenkaan? Vai sinä olit suunnittellut? Etkö juuri todennut irtautuneesi omista vanhemmistasi täysin?
Huoh. Ei. Olimme suunnitelleet, että joulupyhinä käymme minun vanhemmillani, hänen vanhemmillaan ja mahdollisesti myös jossain välissä meidän yhteisen kummipojan luona. Homma muuttuikin miehen ja hänen äitinsä suunnasta niin, että kaikki pyhät pitäisi lusia heillä. Minä olin varautunut edellä mainittuun, enkä jättänyt muissa paikoissa kyläilyä väliin miehen takia. Hän oli vanhemmillaan jouluaaton ja joulupäivän.
Ja vaikka kerroin irtautuneeni vanhemmista, en todellakaan tarkoita sillä välien katkaisua, vaan ihan tervettä kasvua ja siihen kuuluvaa irtautumista.
- Ja joku kysyikin, että kauan olemme olleet yhdessä: noin 3,5 vuotta.
Ap
Minkä ikäisiä olette?
25 vuotiaita molemmat
Ap
Miksi te aikuiset lapset jäätte kykkimään vanhempien tuvan nurkkajuureen ja asumaan melkein kylki kyljessä. Muuttakaa tarpeeksi kauas, niin että äidin / anopin ote ei yllä sinne asti. Joskus on pakko tehdä niin, että saa elää omaa elämäänsä.
Minä muutin aikoinani peräti toiseen maahan asti, kun koin, että minun vanhapiikatyttärenä pitäisi olla aina vanhempien "saatavilla". Lomat olisi pitänyt viettää tiiviisti heidän luonaan ja painaa töitä niska limassa niin sisällä kuin puutarhassakin. Saman asenteen omaksui myös nuorempi veljeni, jonka mielestä pääsin aina töihin lepäämään, joten lomat saatoin raataa. Ja ihan turhahan sitä muka oli jäädä omaan kotiinsa lomalla tai vielä turhempaa lähteä jollekin matkalle. Opiskeluajan ulkomaanmatkat olivat hyväksyttäviä, kun ne kuuluivat ainakin löyhästi opintoihin.
Kotimaahan palattuani etsin työpaikan riittävän kaukaa, joten lapsuudenkodissa kävin vain pari kolme kertaa vuodessa. Kesälomaakin aloin lyhentää molemmista päistä: alussa piti tehdä suursiivous (ja teinkin) asuntooni ja lopussa taas piti jo alkaa valmistautua talven työhön. Vähitellen kun olin muuttanut vähän lähemmäkis, vietin myös keskellä lomaa jonkin aikaa omassa kodissani. Näin hiljalleen napanuori katkesi myös vanhempien puolelta. Minä olin katkaissut sen jo opiskelemaan lähtiessäni. Vanhemmat olivat sitä ikäpolvea, että oli turha yrittää selittää, että myös perheettömällä naisella on oma elämä, koska heidän naimattomat sisaruksensakin olivat toimineen siten kuin he odottivat minunkin toimivan. Joskus harmittaa, että olisi pitänyt nuoresta asti olla tiukempi omasta kannastaan, mutta näillä mennään.
Aloin aikoinaan seurustella pitkään vanhempiensa kanssa asuneen miehen kanssa. Itse olin siis tuolloin jo muuttanut pois kotoa, ja olen miestä usean vuoden nuorempi. Mies antoi ihan hyvät syyt kotona asumiselleen, enkä sitten tuominnut sen perusteella. Alkuseurustelu osoittautui vähintään mielenkiintoiseksi: mies soitettiin minun luotani oleskelemasta kotiin vanhempiensa luokse useasti milloin mistäkin syystä. Vanhemmat epäilivät minua huonoksi seuraksi ja keksivät syitä, miksi meidän ei pitäisi seurustella. Oli aika kova yllätys, että aikuinen mies totteli vanhempiaan useimmissa asioissa.
Tilanne kuitenkin eteni vauhdilla, kun päätimme muuttaa melko nopeasti yhteen asumaan. Tämä oli valtaisa järkytys miehen vanhemmille, jotka edelleen soittivat ja vaativat poikansa käymään luonaan ties millä syillä. ("Lamppu välkkyy, tule katsomaan".) Mies totteli, ettei tule riitaa. Paikan päällä odotti tenttaus ja haukkuminen.
Seurustelu itsessään sujui todella hyvin. Ilmeni, että miehen itsetunto oli todella alhainen ja hän koki jatkuvasti paljon vähättelyä vanhemmiltaan, vaikka teki näiden vaativien ihmisten eteen todella paljon. Oli kuullut myös klassisen "olis parempi jos olisit kuollut" lauseen toiselta vanhemmaltaan. Häiriintyneen ihmissuhteen merkkejä oli vaikka kuinka paljon. Vanhemmat mm. haukkuivat kaikki miehen valinnat huonoiksi, puuttuivat rahankäyttöön, arvostelivat ulkonäköä, vähättelivät miehen osaamista arkipäivän asioissa ym.
Hyvä parisuhde kuitenkin antoi miehen itsetunnolle kunnon boostin. Yritin nostaa sitä lisää kehumalla miestä tietoisesti paljon. Muistuttelin miehelle usein, että hän ei ansaitse vanhemmiltaan paskaa niskaan. Otin puheeksi miehen ahdistuneen olotilan vanhempiensa pompottelun jäljiltä. Mies alkoi uskoa, että hän pärjää elämässään hyvin ja on rakastettava.
Vanhemmat jatkoivat vaatimuksiaan, mutta mies alkoi kieltäytyä useammin, jos pyydettiin kohtuuttomia. Kun vanhemmat suuttuivat, muistutin, ettei aikuisen ihmisen ole mitään syytä suostua pompotteluun. Mies rohkaistui uhkaamaan vanhempiaan välien katkaisulla, jos käytös ei muutu normaaliksi, ja toteuttikin uhkauksensa. Välit palautuivat myöhemmin, mutta samaa temppua piti käyttää muutaman kerran että meni perille.
Lopulta, kun mies oli oppinut sanomaan ei ja suojelemaan itseään lyttäämiseltä, vanhempien käytös muuttui. Vihdoin meni perille, että heidän poikansa pärjää mainiosti itse, eikä tarvitse heidän huoleen käärittyä vittuiluaan ja takertumista. Nyt menee hyvin: yhteyttä miehen vanhempiin pidetään tiheästi ja autetaan tarvittaessa, mutta älyttömiä vaatimuksia ja mollaamista ei enää ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki lähtee kotoa, kasvatuksesta. Sitä ei itse joskus uskonut, kun sitä kuuli, totta turisivat viisaammat. Olen jäänyt ihmettelemään, mitä ihmettä vanhemmat ajattelevat silloin, kun lastaan mitätöivät, haukkuvat ja latistavat. Kamalinta mitä lapselle voi sanoa, on toivoa tämän kuolemaa. Se on kuin luoti ruumiseen, joka vaivaa siellä aina, eikä se lähde millään, ei ajan kanssa, ei viinalla eikä lääkkeillä, paitsi...Miksi vanhempien lasta kohtaan henkisestä väkivallasta ei rangaista, pitäisi. Ehkä jonain päivänä, toivon.
Olen ollut naimisissa vuosikaudet miehen kanssa jolle isä ja äiti tuntuvat olevan kaikkein tärkeimmät. He ovat myös ihmiset, joita mieheni palvoo ja kunnioittaa. Vaikka meillä on lapsia ja ihan hyvä parisuhde, ei meistä ole kilpailemaan noiden ihmeihmisten kanssa. Sääli sinänsä.
Se mikä meillä auttaa on, että anoppi ja appi asuvat tarpeeksi kaukana.
Myös minusta on vanhemmiten tullut ihminen, jota ei miehen vanhemmat enää arvostele, koska en anna niin tapahtuvan. Mutta summa summarum: meillä auttoi välimatka ja aika. Toivottavasti teillä löytyy keinot myös, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
kuvaa video tilanteista. nyt vaan vaikuttaa, että vaimo koittaa erottaa miehen vanhemmistaan
Miksi niin ajattelet? Perustele vähän.
Ap
Niin no onko parempi olla äidin vai vaimon tossun alla?
Mä en ainakaan ole mieheni kanssa rahasta, vaikka onhan tuo peuhaaminen paaaaljon romanttisempaa siinä Lapin kelomökin takkatulen ääressä kuin kyprokkiseinäisen kaksion makkarissa.
Mutta niin kuin sanoin, asuisin mieheni kanssa vaikka venevajassa. Onhan hän mieheni. Ja perheemme on minulle kaikki kaikessa.
Niin kuin tiedän myös miehelle olevan.
Kysymys ei ole myöskään siitä, että haluaisin riistää anoppini pienen, juuri konttaamaan oppineen pojan äitinsä rinnoilta vaan siitä, että vaikka hän on anoppi ja vanhempi ihminen.
Se ei anna lupaa ladella minulle mitä tahansa törkeyksiä.
Niin. Ja se oli muuten poikasi, joka piiritti minua silloin vuosia sitten.
Eilen illallakin kopaisi peiton alla pepusta ja sanoi.. ;)
Vau nro. 59, todella.
Ap