Irti ahdistavasta suhteesta

Se kirpaisee mutta lupaan että kiitä kun pästät irit

Tiedän mitä tarkoitat! Minulla on täysin sama tilanne. Tuntuu ettei vain uskalla erota, mutta samalla tuntuu että oma elämä on valunut johonkin kauas pois ja itsestä on vain rippeet jäljillä.

Ihmiset eroaa, asiat järjestyy.

Minä pystyin eroamaan vasta, kun voimia ei ollut enää yhtään jäljellä. Ihmettelen yhä, miten siihen lopulta kykenin.

Käytännön vinkki, joka tuli mieleen: jos et kykene tekemään isoa asioita (etsimään asuntoa, järjestämään muuttoa) niin aloita pienistä.

Esimerkki. Meillä oli vain yksi juustohöylä. Ostin itselleni uuden, jonka piilotin vaatekaappiin.

Juustohöylä sai kaverikseen sitten yhtä sun toista. Ostin asioita, joita ajattelin tarvitsevani tulevassa elämässäni.

Aloin myös piirtää. Piirsin itseni uuden kotini ovelle. Tein aarrekartan kotini sisustuksests.

Se muuttoa edeltävä kriittinen massa kasvoi koko ajan, lopulta se oli niin suuri

että se lähti vaan itsestään liikkeelle ja ero vaan tapahtui. Siinä vaiheessa ei tarvittu enää omia voimia, menin vaan sen muutoksen mukana.

Sinäkin pystyt.

Tuntuu niin pahalta.

Vierailija kirjoitti:

Tuntuu niin pahalta.

*halaus*

Aivan varmasti tuntuu pahalta mutta muista, että se on merkki siitä, että nykyinen tilanne ei ole sinulle hyväksi. Irrottautuminen suhteesta on useimmiten hankala prosessi varsinkin silloin, jos se on kestänyt jo monia vuosia. Kolmosen viestissä on hyviä pointteja: jos isot muutokset tuntuvat juuri nyt ylitsepääsemättömiltä, aloita aivan pienistä asioista. Samalla saat aikaa kypsytellä eroa ja tunnet sen kyllä sitten, kun olet valmis siihen. Kaikkea hyvää sinulle!

Minä olen juuri päättänyt viisi vuotta kestäneen kuluttavan suhteeni. Olen 26-vuotias ja tuntuu että olen syntynyt uudelleen. Uusi asunto on jo katsottuna ja nimi vuokrasopimuksessa. Exäni oli alkoholisti. Lähtö oli vaikea mutta nyt ensimmäistä kertaa tuntuu että mä selviän ja olen vahva yksin. Mun on parempi ilman häntä.

Pienin askelin, mutta päättäväisesti kohti päämäärää!

Tee tulevaisuudensuunnitelmasi nykyisestä kumppanistasi riippumattomiksi. Mitä teet viiden vuoden kuluttua, entä vuoden? Miten sinä etenet siihen suuntaan.

Mieti ihan tarkkaan, mitä sinun on tehtävä, jotta voit toteuttaa unelman omasta elämästäsi. Ikävää, ettei sinua kukaan tule siitä pelastamaan vaan sinun on pelastettava itse itsesi. Apua saat kyllä siinä vaiheessa, kun istut jo bussissa matkalla uuteen elämääsi. Joku tulee sinua vastaan sopivalle pysäkille, kun niin sovitaan. Usko vaan, sellaisia ihmisiä vielä löytyy vaikka av-mammoista. Mutta emme me tule sinua sieltä hakemaan.