"rakasta vartaloasi sellaisena kuin se on"

Meillä oli alakoulussa tuollaisia tehtäviä, joissa piti panna välimerkit ja isot kirjaimet paikoilleen.

Veikkaan, ettet sinä ainakaan rakasta itseäsi. Tunnet jatkuvaa tarvetta tarkkailla painoasi, mittailla vatsasi ympärystä ja miettiä, mitä suuhusi pistät,koska HUI! näytti äsken peilissä siltä, että leukasi roikkuu 0,01 millin verran alempana kuin tunti sitten.

Nimimerkki ja viestin sisältö ovat jännästi ristiriidassa keskenään.

Vierailija kirjoitti:

Veikkaan, ettet sinä ainakaan rakasta itseäsi. Tunnet jatkuvaa tarvetta tarkkailla painoasi, mittailla vatsasi ympärystä ja miettiä, mitä suuhusi pistät,koska HUI! näytti äsken peilissä siltä, että leukasi roikkuu 0,01 millin verran alempana kuin tunti sitten.

naurattaa se tapa jolla sohvaperunat aina valittavat siitä miten terveesti elävät ihmiset treenaavat ja tarkkailevat ruokavalionsa terveellisyyttä aivan kuin siinä olisi jotain väärää ja liioittelevat sitä

Voikohan mies rakastaa vartaloaan?

Itselleni hyvin etäinen ajatus. En ajattele vartaloani. Se vain ikäänkuin on. Vaikea selittää...

Turhaa varmaan annan ajatusteni helmiä trollin riepoteltavaksi, mutta menkööt näin seesteisen lauantain ratoksi. 

Koska oman kehonsa hyväksyminen sellaisena kuin se on on ehdottomasti parempi pohja muutokselle kuin itseinho. Hyväksyvä pohja on neutraalimpi aloittaa viisas painonpudotus ja tehdä oikeasti järkeviä valintoja terveytensä eteen. Suoranainen itseinho ajaa pahimmillaan vain mihin tahansa keinoihin laihdutuksen eteen, radikaaleista dieeteistä jopa syömishäiriöihin. 

Ja noh, onhan se nyt paljon mukavampaa viihtyä omissa nahoissaan kuin olla viihtymättä. 

ssss kirjoitti:

Vartalo on hyväksyttävä sellaisena kuin se on, jotta laihduttaminen onnistuu. Ylipainoisen vartalon rakastamista tai siitä pitämistä en pysty käsittämään.

Vihaan oikeinkirjoituksesta nillittämistä, mutta tsiisus sentään ap, mene äidinkielen tunneille opettelemaan välimerkkien ja isojen alkukirjainten käyttöä!!!!!!

samaa mieltä mutta loppu oli väärin sillä kirjoitan vain asiat jotka ovat tärkeitä ja välimerkkien tunkeminen joka sanan jälkeen tekisi tekstistä katkonaista ja hankalasti luettavaa lisäksi jos itse vihaat nillittämistä niin miksi kuitenkin nillität

Mutta mitä haittaa siitä on, että rakastaa itseään myös epätäydellisenä? Merkittävä ylipaino on terveyshaitta, mutta minusta isompi terveyshaitta olisi se, että tämä sama ylipainoinen olisi kaiken lisäksi masentunut. Itsensä rakastaminen ei ole keneltäkään pois, mutta itsensä inhoaminen on. Itseään inhoava ei halua tehdä itselleen hyviä asioita sillä tavalla kuin itseään rakastava ihminen. Sanon tämän ylipainoisena ja itseäni ennen syvästi inhonneena ihmisenä, eikä tämä itseinho todellakaan ole auttanut asiaa yhtään eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.

Ja... onhan ylipainoisellakin lupa ja oikeus sekä rakastaa itseään, että vastaanottaa rakkautta, vaikka hänen olemuksensa ei vastaisikaan yleisiä kauneus- ja terveysstandardeja. Ja hänellä on yhtä lailla lupa ja oikeus olla onnellinen, vaikka jonkun mielestä onnellisuus omia standardejaan vastaamattomassa olomuodossa olisikin käsittämätön asia.

ssss kirjoitti:

Vartalo on hyväksyttävä sellaisena kuin se on, jotta laihduttaminen onnistuu.

Mihinkäs tuo väite mahtaa perustua? :D Laihdutus onnistuu kun syöt vähemmän kuin kulutat.

Marnie kirjoitti:

Mutta mitä haittaa siitä on, että rakastaa itseään myös epätäydellisenä? Merkittävä ylipaino on terveyshaitta, mutta minusta isompi terveyshaitta olisi se, että tämä sama ylipainoinen olisi kaiken lisäksi masentunut. Itsensä rakastaminen ei ole keneltäkään pois, mutta itsensä inhoaminen on. Itseään inhoava ei halua tehdä itselleen hyviä asioita sillä tavalla kuin itseään rakastava ihminen. Sanon tämän ylipainoisena ja itseäni ennen syvästi inhonneena ihmisenä, eikä tämä itseinho todellakaan ole auttanut asiaa yhtään eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.

Ja... onhan ylipainoisellakin lupa ja oikeus sekä rakastaa itseään, että vastaanottaa rakkautta, vaikka hänen olemuksensa ei vastaisikaan yleisiä kauneus- ja terveysstandardeja. Ja hänellä on yhtä lailla lupa ja oikeus olla onnellinen, vaikka jonkun mielestä onnellisuus omia standardejaan vastaamattomassa olomuodossa olisikin käsittämätön asia.

Totta puhut, mutta kuinka paljon onnellisempi olisitkaan jos vähän tsemppaisit tuon laihdutuksen suhteen? Miksi elää elämä lihavana jos on mahdollisuus elää laihana? Miksi ei haluaisi elää mahdollisimman hyvän elämän?

Vierailija4 kirjoitti:

Marnie kirjoitti:

Mutta mitä haittaa siitä on, että rakastaa itseään myös epätäydellisenä? Merkittävä ylipaino on terveyshaitta, mutta minusta isompi terveyshaitta olisi se, että tämä sama ylipainoinen olisi kaiken lisäksi masentunut. Itsensä rakastaminen ei ole keneltäkään pois, mutta itsensä inhoaminen on. Itseään inhoava ei halua tehdä itselleen hyviä asioita sillä tavalla kuin itseään rakastava ihminen. Sanon tämän ylipainoisena ja itseäni ennen syvästi inhonneena ihmisenä, eikä tämä itseinho todellakaan ole auttanut asiaa yhtään eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.

Ja... onhan ylipainoisellakin lupa ja oikeus sekä rakastaa itseään, että vastaanottaa rakkautta, vaikka hänen olemuksensa ei vastaisikaan yleisiä kauneus- ja terveysstandardeja. Ja hänellä on yhtä lailla lupa ja oikeus olla onnellinen, vaikka jonkun mielestä onnellisuus omia standardejaan vastaamattomassa olomuodossa olisikin käsittämätön asia.

Totta puhut, mutta kuinka paljon onnellisempi olisitkaan jos vähän tsemppaisit tuon laihdutuksen suhteen? Miksi elää elämä lihavana jos on mahdollisuus elää laihana? Miksi ei haluaisi elää mahdollisimman hyvän elämän?

Eipäs tehdä hätäisiä oletuksia minusta käyttäjänä ja ihmisenä. 

Se, että rakastan itseäni myös tämänkokoisena ei tarkoita sitä, etteikö minulla olisi tavoitteita saavuttaa normaalipainoa. Totta kai haluan olla hoikka! En ainoastaan ulkonäköni vuoksi, vaan myös jaksaakseni paremmin eräässä minulle tärkeässä urheilulajissa, jota olen harrastanut jo kauan, niin hoikempana kuin lihavampanakin. Minä laihdutan, ja olen myös saavuttanut tuloksia. Tiedostan kuitenkin, että laihtuminen ja tapani laihduttaa on hidas, koska en enää halua pudottaa painoani hinnalla millä hyvänsä.

Minä haluaisin pitää itsestäni myös tämän koko ajan, mitä minä pudotan painoa. Haluan katsoa itseäni peilistä ja olla tyytyväinen näkemääni, ja ostaa oikean kokoisia vaatteita häpeämättä liian isoa numeroa niskalapussa. Haluan tarjota ystävilleni ja rakkaalleni parasta mahdollista seuraa ilman, että jätän asioita tekemättä itseäni häveten. En halua ajatella (enää!), että ylipaino olisi tehnyt minusta muutoinkin kaikin puolin kelvottoman, koska en sitä ole. 

En minä ole onnellinen ylipainoni vuoksi, jos joku pelkää, että laihtumisen esteenä olisi sinänsä sen ylipainon rakastaminen. Epäilen, että harvalla oikeasti on rakkautta nimenomaan sitä ylipainoa kohtaan, vaan ihmistä sen alla.

Vierailija4 kirjoitti:

Marnie kirjoitti:

Mutta mitä haittaa siitä on, että rakastaa itseään myös epätäydellisenä? Merkittävä ylipaino on terveyshaitta, mutta minusta isompi terveyshaitta olisi se, että tämä sama ylipainoinen olisi kaiken lisäksi masentunut. Itsensä rakastaminen ei ole keneltäkään pois, mutta itsensä inhoaminen on. Itseään inhoava ei halua tehdä itselleen hyviä asioita sillä tavalla kuin itseään rakastava ihminen. Sanon tämän ylipainoisena ja itseäni ennen syvästi inhonneena ihmisenä, eikä tämä itseinho todellakaan ole auttanut asiaa yhtään eteenpäin - pikemminkin päinvastoin.

Ja... onhan ylipainoisellakin lupa ja oikeus sekä rakastaa itseään, että vastaanottaa rakkautta, vaikka hänen olemuksensa ei vastaisikaan yleisiä kauneus- ja terveysstandardeja. Ja hänellä on yhtä lailla lupa ja oikeus olla onnellinen, vaikka jonkun mielestä onnellisuus omia standardejaan vastaamattomassa olomuodossa olisikin käsittämätön asia.

Totta puhut, mutta kuinka paljon onnellisempi olisitkaan jos vähän tsemppaisit tuon laihdutuksen suhteen? Miksi elää elämä lihavana jos on mahdollisuus elää laihana? Miksi ei haluaisi elää mahdollisimman hyvän elämän?

Jäi muuten vielä mietityttämään, mikä on se "mahdollisimman hyvä elämä"? Elämä ei ole peli, jota pystyy suorittamaan siten, että kaikki skillsit on 99-tasolla. Joskus elämä vain on pedattava riitävän hyväksi niillä resursseilla, mitä on - ja huonommillakin resursseilla se elämä voi olla ihan riittävän hyvä. 

Luuserimies kirjoitti:

Voikohan mies rakastaa vartaloaan?

Itselleni hyvin etäinen ajatus. En ajattele vartaloani. Se vain ikäänkuin on. Vaikea selittää...

Helppoa on miehen elämä. Minulla naisena viha vartaloani kohtaan alkoi 8-vuotiaana, nyt aikuisena voin jo miltei sanoa, että korkeintaan en vihaa kehoani.

Valtaosa naisista ei ole tyytyväisiä kehoonsa vaan tutkitusti jopa 90 % haluaisi muuttaa sitä. Yhteiskunnassa toitotetaan naisille, että kehoonsa ei voi olla koskaan tyytyväinen vaan se tulee alistaa laihdutukselle, treenaamiselle, pienentämiselle ja 247 kontrolloimiselle. Sellaiset normaalit asiat kuten ikääntyminen ovat yksi pahimpia asioita, jota naiselle tapahtuu - miesten ikääntyminen nähdään normaalina prosessina. Ja jopa synnytyksen jälkeen tulee naisen näyttää viikkojen sisällä siltä kuin koko raskautta ei olisi koskaan ollutkaan.

LööperiäVastaan kirjoitti:

ssss kirjoitti:

Vartalo on hyväksyttävä sellaisena kuin se on, jotta laihduttaminen onnistuu. Ylipainoisen vartalon rakastamista tai siitä pitämistä en pysty käsittämään.

Vihaan oikeinkirjoituksesta nillittämistä, mutta tsiisus sentään ap, mene äidinkielen tunneille opettelemaan välimerkkien ja isojen alkukirjainten käyttöä!!!!!!

samaa mieltä mutta loppu oli väärin sillä kirjoitan vain asiat jotka ovat tärkeitä ja välimerkkien tunkeminen joka sanan jälkeen tekisi tekstistä katkonaista ja hankalasti luettavaa lisäksi jos itse vihaat nillittämistä niin miksi kuitenkin nillität

Ei, vaan ne välimerkit tekevät tekstistä nimen omaan helpommin luettavaa. Eikä niitä ole tarkoitus tunkea JOKA sanan jälkeen, vaan sinne minne kuuluvat. Oikeasti, ihankauheelukeesuntekstiämiksetsamantienjätävälejäkinpoisniineituliskatkonaistakutensanoit

ARGH.

On tiedättekö jollain tavalla vapauttavaakin antaa itselleen lupa olla epätäydellinen. Jos olisin vieläkin "viittä vaille täydellinen" kropaltani niin kuin parikymppisenä niin potisin ihan jatkuvasti itseinhoa ja huonoa mieltä siitä kun ne viimeiset kolme kiloa pitäisi saada pudotettua, mikä on ihan älytöntä oman aikansa ja energiansa haaskaamista jokaisen suupalan kyttäämisineen.

Nyt kun olen lievästi ylipainoinen, olen tavallaan ulkona siitä naisten keskinäisestä kauneuskilpailusta ja vertailusta, ja se ei haittaa enää ollenkaan! Mun ihana mies rakastaa mua juuri tällaisena, riitän itselleni, veriarvoni ym. ovat erinomaiset joten ketä varten mun täytyisi elää jatkuvassa itseinhossa ylipainoni takia?

Vierailija kirjoitti:

On tiedättekö jollain tavalla vapauttavaakin antaa itselleen lupa olla epätäydellinen. Jos olisin vieläkin "viittä vaille täydellinen" kropaltani niin kuin parikymppisenä niin potisin ihan jatkuvasti itseinhoa ja huonoa mieltä siitä kun ne viimeiset kolme kiloa pitäisi saada pudotettua, mikä on ihan älytöntä oman aikansa ja energiansa haaskaamista jokaisen suupalan kyttäämisineen.

Nyt kun olen lievästi ylipainoinen, olen tavallaan ulkona siitä naisten keskinäisestä kauneuskilpailusta ja vertailusta, ja se ei haittaa enää ollenkaan! Mun ihana mies rakastaa mua juuri tällaisena, riitän itselleni, veriarvoni ym. ovat erinomaiset joten ketä varten mun täytyisi elää jatkuvassa itseinhossa ylipainoni takia?

Niinpä. Sanoisin silti, että sinä et voi koskaan edes voi olla epätäydellinen. Oma vartalosi on sinun, sellaisenaan riittävä.

On silti liki mahdotonta kyetä katsomaan vartaloaan peilistä ja todeta, että on siihen aidosti tyytyväinen eikä lähde mielessään vertailemaan sitä yhteiskunnan asettamiin ihanteisiin. Jotkut naiset eivät eläessään pääse missään vaiheessa siihen, että kykenisivät näkemään vartalonsa riittävän sellaisena kuin se on.

Tärkeintähän on terveys ja se että kroppa tuntuu hyvältä.

Vierailija kirjoitti:

On tiedättekö jollain tavalla vapauttavaakin antaa itselleen lupa olla epätäydellinen. Jos olisin vieläkin "viittä vaille täydellinen" kropaltani niin kuin parikymppisenä niin potisin ihan jatkuvasti itseinhoa ja huonoa mieltä siitä kun ne viimeiset kolme kiloa pitäisi saada pudotettua, mikä on ihan älytöntä oman aikansa ja energiansa haaskaamista jokaisen suupalan kyttäämisineen.

Nyt kun olen lievästi ylipainoinen, olen tavallaan ulkona siitä naisten keskinäisestä kauneuskilpailusta ja vertailusta, ja se ei haittaa enää ollenkaan! Mun ihana mies rakastaa mua juuri tällaisena, riitän itselleni, veriarvoni ym. ovat erinomaiset joten ketä varten mun täytyisi elää jatkuvassa itseinhossa ylipainoni takia?

säännöllisellä salitreenillä ja oikeaoppisella ruokavaliolla on äärettömän helppo pitää itsensä normaalipainoisena siitä ei ainakaan ole kyse että tarvitsisi hirveästi uhrata omaa aikaa ja energiaa

Eiköhän se ole ihan tervettä tunnustaa että se oma epätäydellinen vartalo ei mitään lämpimiä tunteita herätä. Toki tosiasiat on hyväksyttävä ja niiden kanssa on opittava elämään jos niiden muuttaminen ei ole mahdollista.

En minä tätä nivelrikkoista kroppaani rakasta (ja juu, ei ole ylipainosta johtuvaa vaan ihan urheilulla rikotut polvet jotka nyt vanhemmiten oireilevat todella paljon, vaikka vasta vähän yli nelikymppinen olenkin) mutta eipä tälle juuri mitään voi enempää tehdä kuin mitä nyt teen ja se on vain hyväksyttävä että monet suoritteet mitkä ennen onnistuivat helposti eivät vain enää ole mahdollisia. Enkä minä nyt täällä ole ranteita auki vetämässä tämän asian kanssa, kyllä näilläkin pärjätään.