Eikö ketään muuta häiritse se, että avioliitossa...

Vaimo-sanaa inhoavat: Koetteko myös olevanne esineitä silloin, kun kumppaninne (henkilö, jota rakastatte ja jonka kanssa olette parisuhteessa) sanoo teitä rakkaakseen, kullakseen tmv.? Mielestäni se on hyvin samankaltainen asia olla jonkun rakas tai kulta kuin vaimo.

Joo mua se vähän risoo, sillä tuntuu tyhmältä sanoa miestä mieheksi. "Mieheni ei ole nyt kotona". En haluaisi että minusta puhuttaisin "minun naiseni". Onneksi joskus voi vaihtaa sanaksi 'puoliso', mutta siihen ne jääkin...

Olisipa suomessa joku husband tai joku tällainen. Aviomies on liian pitkä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainoa varhaiskeski-ikäinen nainen, joka ei halua naimisiin enkä olla "vaimomatskua" :D

Jotenkin inhottaa tällä palstallakin kun miehet puhuvat vaimoistaan: "Pettynyt vaimoon", "Vaimo on lihonut" vaimo sitä vaimo tätä. Aivan kuin olisi joku vaimon rooli ja ideaali, jota miehen mieliksi tulee noudattaa.

Haluan olla suhteessa naisena en vaimona.

Ap

Et ole ainoa. Ajatelkaa vielä sitä, että ottaisitte miehen sukunimen ja näin teidät olisi otettu miehen sukuun.

Pakko sanoa tuohon sukunimiasiaan, että mielestäni jos antautuu avioliiton kaltaiseen patriarkaaliseen ja holhoavaan instituutioon, niin viime kädessä olisi rehellistä ottaa se miehen sukunimi. Ei se oman nimen pitäminen avioliittoa liberaalimmaksi muuta.

Ap

Mitä horiset? Avioliitto on juridinen sopimus joka takaa paremmat oikeudet puolisoille kun homma kusee. (Ero, kuolemantapaus jne.)

ja minä olen siis mielelläni vaimo

t: 23

Ei haittaa.  Aviopuolisoita ollaan. 

Sen sijaan "Isäntä" ja "Emäntä" pistävät oksuttamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainoa varhaiskeski-ikäinen nainen, joka ei halua naimisiin enkä olla "vaimomatskua" :D

Jotenkin inhottaa tällä palstallakin kun miehet puhuvat vaimoistaan: "Pettynyt vaimoon", "Vaimo on lihonut" vaimo sitä vaimo tätä. Aivan kuin olisi joku vaimon rooli ja ideaali, jota miehen mieliksi tulee noudattaa.

Haluan olla suhteessa naisena en vaimona.

Ap

Et ole ainoa. Ajatelkaa vielä sitä, että ottaisitte miehen sukunimen ja näin teidät olisi otettu miehen sukuun.

Pakko sanoa tuohon sukunimiasiaan, että mielestäni jos antautuu avioliiton kaltaiseen patriarkaaliseen ja holhoavaan instituutioon, niin viime kädessä olisi rehellistä ottaa se miehen sukunimi. Ei se oman nimen pitäminen avioliittoa liberaalimmaksi muuta.

Ap

Mitä horiset? Avioliitto on juridinen sopimus joka takaa paremmat oikeudet puolisoille kun homma kusee. (Ero, kuolemantapaus jne.)

Juridiikkaan liittyen olet varmaankin laillani tutustunut avioliittolain historiaan. Tällöin tietäisit mistä puhun.

En ehdi enää osallistua keskusteluun, kertokaa lisää mielipiteitä kuitenkin! :)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsun naistani "eukoksi".

Miksi käytät omistusmuotoa? Kas kun et mammaksi kutsu. Onko hän myös "hallitus", jolta pitää kysyä mitä hän asiaan sanoo?

Ap

Ja vielä yksi nimitys, joka yllämainittujen lisäksi on mielestäni todella ärsyttävä: emäntä.

Minäkään en halua olla edes huumorilla mikään eukko, emäntä, hallitus tai mamma. Vaimo sentään jotenkin menettelee, mutta ymmärrän hyvin mitä ap ajaa takaa. Emännästä tai eukosta tulee mieleen jollain tavalla (sukupuoleensa) pelkistetty hahmo. Lisäksi "emäntä" tai "eukko" tuskin antaa kuvaa kauniista tai huippuälykkäästä ihmisestä, päinvastoin niistä tulee mieleen jokin kouluttamaton kansanihminen. Ja "hallituksesta" tulee tietysti mieleen Justiinamainen hahmo, joka sekin on loukkaava karikatyyri.

Tässä asiassa on vaihtelua sen suhteen mitä kieltä puhutaan. Esim. ranskaksi ja saksaksi vaimosta ja naisesta käytetään samaa sanaa (femme/Frau).

Täällä taas feminatsit asian ytimessä. En voi ymmärtää miten voi pieniä naisaivoja joku vaimo sanan merkityksen analysoiminen näin paljoa kiinnostaa.

Raiskausfantasioijat ja peräkammarinpojat tulivat pilaamaan hyvän ketjun. Hus HUS takaisin sinne yksiön sohvalle itkemään.

Kaikesta sitä ihmiset keksivätkin häiriintyä :D

kun hallitseva kuningatar menee prinssin kanssa naimisiin, pysyy prinssi prinssinä. taitaa tuollaisessa tilanteessa prinssiä keljuttaa, kun ei pääse kuningaaksi. kun kuningas menee prinsessan kanssa naimisiin, prinsessasta tulee kuningatar.

Menipäs sairaaksi tämä ketju. Kylläpä joitakin miehiä harmittaa kun nainen kertoo mielipiteensä.

Ap

Ilmoitin pari viestiä asiattomiksi. Enpäs tiennytkään että aihe on näin arka(?)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsun naistani "eukoksi".

Miksi käytät omistusmuotoa? Kas kun et mammaksi kutsu. Onko hän myös "hallitus", jolta pitää kysyä mitä hän asiaan sanoo?

Ap

Kuule ap, tuossa taitaa olla pakko käyttää omistusliitettä jos meinaa suomen kieliopissa pysyä. Jos kyse olisi miehestä, niin itseni sanoisit "minä kutsun miestäni ...". Siis jos puolisoon viitataan eikä keneen tahansa ihmiseen.

Vierailija kirjoitti:

Täällä taas feminatsit asian ytimessä. En voi ymmärtää miten voi pieniä naisaivoja joku vaimo sanan merkityksen analysoiminen näin paljoa kiinnostaa.

No en ihmettele. Itse asiassa olisi todella yllättävää, jos voisit. Minä taas en voi ymmärtää, miten onnistut noin lyhyessä kommentissa kertomaan noin paljon itsestäsi.

Itseäni etoo aiemmin mainittu emäntä ja olen muuttanut puolisoni luokse alueelle, jossa emäntä on vakio.

Mieheltä kysyttäessä käyttääkö hän tai lähipiiri kyseistä kutsumanimeä. Mies myönsi, että kyllä.

Sovimme yhteisesti ettei tarvi puuttua muiden kieleen ja sen käyttöön, mutta mieheni itse ei viittaa koskaan minuun emäntänä.

Lupaus on pysynyt, käyttää joko etunimeäni tai avopuolisoa, jos puhuu vieraammalle ihmiselle viitaten keskustelussa minuun.

Eräs puolituttu mies käyttää "rouva" sanaa vaimostaan, kun puhuu hänestä piikittelevään sävyyn. Muissa tilanteissa löytyy ihan etunimikin.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni etoo aiemmin mainittu emäntä ja olen muuttanut puolisoni luokse alueelle, jossa emäntä on vakio.

Mieheltä kysyttäessä käyttääkö hän tai lähipiiri kyseistä kutsumanimeä. Mies myönsi, että kyllä.

Sovimme yhteisesti ettei tarvi puuttua muiden kieleen ja sen käyttöön, mutta mieheni itse ei viittaa koskaan minuun emäntänä.

Lupaus on pysynyt, käyttää joko etunimeäni tai avopuolisoa, jos puhuu vieraammalle ihmiselle viitaten keskustelussa minuun.

Mulla se emäntä/isäntä nimityksen käyttäminen liittyy enemmän ammattitermistöön koska sen puitteista tulee usein tilanteita onko käytettävä vaimo/emäntä tai (avio)mies/isäntä, eniten käytämme kuitenkin etunimeä kun puhumme toisistamme. 15

Tosi mielenkiintoinen havainto! Aloin miettiä noiden sanojen etymologiaa, ja pikaisella googlaamisella löytyi ainakin tällainen huomio:

"Nainen oli kirjakielessä harvinainen sana koko Ruotsin vallan ajan, eikä se ollut neutraali yleisnimitys. Agricolalla nainen tarkoitti pakanallista tai vääräuskoista naista, kun taas kunniallinen nainen oli vaimo tai emäntä. Kristillinen järjestys edellytti, että nainen meni naimisiin. Vaimon prototyyppi oli siis aviovaimo. "

http://www.tiede.fi/artikkeli/jutut/artikkelit/naisia_ja_vaimoja

Vaimosta taas löytyi seuraavanlainen huomio, tosin Wikisanakirjasta, eli lähteestä ei voi olla täysin varma:

"kantauralin *wajmV ’sydän’ (V = vokaali); vanhassa suomen kielessä vaimo merkitsi myös ’itseä’, ’sielua’"

https://fi.wiktionary.org/wiki/vaimo

Naisen statuksen muuttuminen avioituessa lienee patriarkaalisen kulttuurin jäänne, mutta jos nuo etymologiset huomiot pitävät paikkaansa, niin niiden valossa ehkä oli/on kuitenkin mukavampaa tulla kutsutuksi vaimoksi naisen sijaan...