Eikö ketään muuta häiritse se, että avioliitossa...

Hyvä huomio muuten. Alkoi häiritä muakin.

Olen varmaan ainoa varhaiskeski-ikäinen nainen, joka ei halua naimisiin enkä olla "vaimomatskua" :D

Jotenkin inhottaa tällä palstallakin kun miehet puhuvat vaimoistaan: "Pettynyt vaimoon", "Vaimo on lihonut" vaimo sitä vaimo tätä. Aivan kuin olisi joku vaimon rooli ja ideaali, jota miehen mieliksi tulee noudattaa.

Haluan olla suhteessa naisena en vaimona.

Ap

Joo, ärsyttää.

Minä en myöskään tykkää sanasta "varattu".

vaimomatsku on hirveä sana. samoin pikkuvaimo

Vierailija kirjoitti:

vaimomatsku on hirveä sana. samoin pikkuvaimo

Sana "vaimoke" kuuluu tähän samaan luokkaan.

Miehestä tulee aviomies.

Vierailija kirjoitti:

vaimomatsku on hirveä sana. samoin pikkuvaimo

Niin on. Myönnän käyttänerni pikkuvaimo-sanaa vittuilutarkoituksessa.

Joidenkin miesten kielenkäytössä "vaimomatsku" edustaa naisten parhaimmistoa. Kuriositeettina mainittakoon, että Fintelligentsin biisissä lauletaan: " Jos et oo vaimomatskuu niin laitan kaks kumii".

Aha.

Ap

Entä ne naiset, jotka puhuvat jostain kaveristaan vaimona?

Vierailija kirjoitti:

Miehestä tulee aviomies.

Niin. Mies saa etuliitteen, kuin tittelin konsanaan. Hän ei ole vain mies, vaan aviomies. Nainen ei ole avionainen, vaan vaimo. Koko identiteetti muuttuu.

Ap

Minä kutsun naistani "eukoksi".

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainoa varhaiskeski-ikäinen nainen, joka ei halua naimisiin enkä olla "vaimomatskua" :D

Jotenkin inhottaa tällä palstallakin kun miehet puhuvat vaimoistaan: "Pettynyt vaimoon", "Vaimo on lihonut" vaimo sitä vaimo tätä. Aivan kuin olisi joku vaimon rooli ja ideaali, jota miehen mieliksi tulee noudattaa.

Haluan olla suhteessa naisena en vaimona.

Ap

Et ole ainoa. Ajatelkaa vielä sitä, että ottaisitte miehen sukunimen ja näin teidät olisi otettu miehen sukuun.

Vierailija kirjoitti:

Minä kutsun naistani "eukoksi".

Miksi käytät omistusmuotoa? Kas kun et mammaksi kutsu. Onko hän myös "hallitus", jolta pitää kysyä mitä hän asiaan sanoo?

Ap

Joo täälöäkin ärsyttää. On aina ärsyttänyt. Ällö sanakin.

Vierailija kirjoitti:

Koko identiteetti muuttuu.

Ap

Minun identtiteetti ei kyllä muutu miksikään vaikka joku joskus käyttäisi vaimo sanaa. Harvemmin siihen oikeastaa edes tulee törmättyä (useammin jopa emäntää/isäntään).

Ei häiritse.

Olisi kunnia saada olla jonkun vaimo. Samoin olisi kunnia saada oma aviomies.

Eiköhän pelkkänä naisena olemiseen ehdi kyllästyä jo ennen avioliittoakin - ja kukapa muutenkaan pakottaa menemään naimisiin. Naimisiinmenohan on vanhanaikaisten ihmisten puuhaa, joten onneksi myös sen termit ovat ainakin tähän päivään asti pysyneet oikeina. Eiköhän jotkut nillittäjät vielä pilaa vaimo-terminkin ihan virallisestikin ja sitten kukaan ei saa enää olla vaimo.

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainoa varhaiskeski-ikäinen nainen, joka ei halua naimisiin enkä olla "vaimomatskua" :D

Jotenkin inhottaa tällä palstallakin kun miehet puhuvat vaimoistaan: "Pettynyt vaimoon", "Vaimo on lihonut" vaimo sitä vaimo tätä. Aivan kuin olisi joku vaimon rooli ja ideaali, jota miehen mieliksi tulee noudattaa.

Haluan olla suhteessa naisena en vaimona.

Ap

Minusta taas on ihanaa kun mieheni puhuu minusta vaimonaan. Tulee aina lämmin olo, että me ollaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme niin paljon, että olemme sitoutuneet toisiimme koko loppuelämäksi. Kuulostaa turvalliselta olla mieheni vaimo. Tämä siis on tavoite, eihän sitä koskaan tiedä miten käy. Nainen se on vaimokin, ei se siitä miksikään muutu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainoa varhaiskeski-ikäinen nainen, joka ei halua naimisiin enkä olla "vaimomatskua" :D

Jotenkin inhottaa tällä palstallakin kun miehet puhuvat vaimoistaan: "Pettynyt vaimoon", "Vaimo on lihonut" vaimo sitä vaimo tätä. Aivan kuin olisi joku vaimon rooli ja ideaali, jota miehen mieliksi tulee noudattaa.

Haluan olla suhteessa naisena en vaimona.

Ap

Et ole ainoa. Ajatelkaa vielä sitä, että ottaisitte miehen sukunimen ja näin teidät olisi otettu miehen sukuun.

Pakko sanoa tuohon sukunimiasiaan, että mielestäni jos antautuu avioliiton kaltaiseen patriarkaaliseen ja holhoavaan instituutioon, niin viime kädessä olisi rehellistä ottaa se miehen sukunimi. Ei se oman nimen pitäminen avioliittoa liberaalimmaksi muuta.

Ap

Onhan olemassa neutraali ilmaisu aviopuoliso.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen varmaan ainoa varhaiskeski-ikäinen nainen, joka ei halua naimisiin enkä olla "vaimomatskua" :D

Jotenkin inhottaa tällä palstallakin kun miehet puhuvat vaimoistaan: "Pettynyt vaimoon", "Vaimo on lihonut" vaimo sitä vaimo tätä. Aivan kuin olisi joku vaimon rooli ja ideaali, jota miehen mieliksi tulee noudattaa.

Haluan olla suhteessa naisena en vaimona.

Ap

Minusta taas on ihanaa kun mieheni puhuu minusta vaimonaan. Tulee aina lämmin olo, että me ollaan yhdessä ja rakastetaan toisiamme niin paljon, että olemme sitoutuneet toisiimme koko loppuelämäksi. Kuulostaa turvalliselta olla mieheni vaimo. Tämä siis on tavoite, eihän sitä koskaan tiedä miten käy. Nainen se on vaimokin, ei se siitä miksikään muutu. 

Suloista.

Näin me naiset olemme erilaisia :)

Ap

Mies on se joka määrää tahdin ja asennon ja mitä syödään. AMEN