Lue keskustelun säännöt.
Voinko heittää teinin ulos talosta kun täyttää 18?
04.02.2016 |
Ja mitä siitä voi seurata vai voiko mitään? Ei kai täysi-ikäistä ole velvollisuutta elättää kattonsa alla?
Kommentit (164)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen vanhempi tekee noin?
Lopen kyllästynyt vanhempi, joka on kaikkensa tehnyt, auttanut ja rakastanut, ja saa takaisin vain valheita, valheita, valheita, haista v*ttu -asennetta, ja sitä että koulunkäynti ei kiinnosta. Olen oikeasti taistellut tuon kakaran koulunkäynnin kanssa kymmenen vuotta. En jaksa enää. Olen paska äiti mutta aivan sama. Pärjätköön omillaan kun on niin etevä omasta mielestään. -ap
Kaunista luettavaa. Kasvatetaan lapsi päin kettua ja sitten ollaan sille lapselle vihasia. Uskomatonta. Mielestäni lisääntymiselle pitäisi hankkia lupa ja kriteerien pitäisi olla vähintään yhtä tiukat kuin adoptiossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen vanhempi tekee noin?
Lopen kyllästynyt vanhempi, joka on kaikkensa tehnyt, auttanut ja rakastanut, ja saa takaisin vain valheita, valheita, valheita, haista v*ttu -asennetta, ja sitä että koulunkäynti ei kiinnosta. Olen oikeasti taistellut tuon kakaran koulunkäynnin kanssa kymmenen vuotta. En jaksa enää. Olen paska äiti mutta aivan sama. Pärjätköön omillaan kun on niin etevä omasta mielestään. -ap
Eikö olekin kummallista, että jotkut äidit, jotka ovat "kaikkensa antaneet, rakastaneet ja auttaneet" saavat kuulla ylläolevaa ja sitten me, jotka emme kenties edes olisi äitiyttä -saati lapsemme rakkautta ja kunnioitusta - ansainneeet, saamme kuulla :"olet rakas" jne. jopa pojiltamme, tytöltä kun sen vielä ymmärtäisikin.
Elämä ei ole oikeudenmukaista.Sen minkä olen lastani kohtaan itsekkyydessäni rikkonut, olen saanut anteeksi.Ja siitä olen nöyrän kiitollinen.Muuten, oletko kuullut : "Rakasta minua eniten silloin, kun sitä vähiten ansaitsen."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Selvästikin äitinsä poika.
Olisikin, minulla on kolme loppututkintoa ja ihan hyväpalkkainen vakituinen työ. Asun ok-talossa ja olen ollut saman miehen kanssa naimisissa yli 20 vuotta. Kyseessä on se että tätä jätkää on liikaa paapottu ja siihen olen syyllinen, myönnän. :-) -ap
Olisko isästä mieheksi tai miehestä isöksi, ihan miten vaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen vanhempi heittää oman lapsensa heti pihalle kun se on lain mukaan sallittua...
Luitko ketjua? Ilmeisesti paska vanhempi muttaei voi mitään, nostan kädet pystyyn, olen epäonnistunut. -ap
En lukenut. Minusta vaan tuntuu että levitit itse liian nuorena vittuaukkoasi, etkä ollut vielä valmis äidiksi. Sun lapsella on se lvästi paha olla ja se on väärin kasvatettu. Jos sinä olet siis mokannut niin se on kesvettävä. Jos heität nyt lapsesi pihalle niin saat olla varma ettet näe sitä enää koskaan elävänä.
Hui, "sillä ilman rakkautta olemme puolitiessä helvettiin".Ei kivitetä.
Paras vinkki: mihinkään juhliin ei kannata mennä, sillä kun laskee matkakulut+lahjakulut+vaatekulut-ruokailun arvo jää rutkasti tappiolle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala pyytää teiniltä vuokraa ja että hänen pitää maksaa ruokansa itse. Samalla joka päivä nalkutat, että teinin pitää tehdä elämällään jotain. Noin minun äitini teki ja lähdin sitten vittuun. Ilman tuota kylmäsavustusta asuisin varmaan vieläkin kotona, eli periaatteessa olen kyllä äidilleni kiitollinen, mutta käytännössä tuntuu edelleen pahalta ajatella sitä, että heti kun tulin täysi-ikäiseksi ja minulla ei ollut mitään suuntaa elämässä, niin vanhempani alkoivat pyytää minulta vuokraa.
Parempi tapa olisi kyllä ollut rakastaa ja ohjata elämässä niin, että olisi ollut positiivista motivaatiota itse hakeutua vaikka opiskelemaan. Hain sitten negatiivisen motivaation avulla kouluun, johon pääsi pakosti sisään ja joka ei kiinnostanut ollenkaan. Kävin sen loppuun ja nyt olen ollut työttömänä 9 vuotta. Ei minua nykyäänkään kiinnosta mikään, kiitos siitä varmaan ainakin osaksi vanhempien välinpitämättömyydelle.
ONNEKSI en kuitenkaan asu enää kotona. Se vasta hirveää tässä iässä olisikin.
Tuli väärään ketjuun tuo edellinen: piti kirjoittaa tuohon parhaat piheilyvinkit ketjuun. Sori siitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni puolesta näen usein näitä "hyvin kasvatettuja" ongelmanuoria. Sitten kun perheen tai vanhempien kanssa vähän pidempään juttelee, perheen taustalla ja dynamiikassa löytyy äärettömän usein jotain - vanhemmalla epävakaa persoonallisuushäiriö tai muu vastaava tausta, vanhemmat riitelevät jatkuvasti, lapsen mitätöintiä tai huomiotta jättämistä tai todella kovat odotukset ja suorituspaineet. Perfektionismia. Väkivaltaa. Päihteitä. Herkkä lapsi ja suuri menetys elämässä. Elämä epävakaata, jatkuvaa muuttamista, jatkuvia parisuhteen vaihdoksia. Lasta on käytetty vanhempana vanhemmilleen - hänelle on puhuttu asioita joita lapselle ei tule puhua, esim seksistä tai lapsi on joutunut pienestä pitäen huolehtimaan talosta tai pikkisisaristaan.
Harva vanhempi tunnistaa tai haluaa tunnistaa tilanteen. Aina voi toki olla myös että lapsella jokin mielenterveydenhäiriö tai todella todella huonoa seuraa.
Jännä juttu, meillä ei tosiaan ollut näistä mitään. Toisiaan rakastavat vanhemmat, ydinperhe, aina asuttu samassa paikassa, ei päihteitä tai väkivaltaa, lapsi sai olla ihan ikäisensä, koskaan ei ole vaadittu suorittamista, mitätöintiä, ylikontrollointia tai mitään tällaista ei ollut. Ja silti yksi lapsista oli aivan mahdoton teininä, käytti huumeita, lopetti koulut jne. Muut lapset aivan tavallisia.
Tuo on tuollainen oletus, että aina taustalla on jotain viallista perheessä. Mikään perhe ei ole täydellinen, mutta mitään niin isoa ei todellakaan perheessä ole, että näin kuuluisi nuoren reagoida. Nykyisin on jo aikuinen, asiat kunnossa ja myöntänyt, että ihan rehellisesti oli vaan laiska, mukavuudenhaluinen ja vietävissä.
se seura, se seura, joka tekee kaltaisekseen...olis hyvä olla tarkkana herkässä iässä
Vierailija kirjoitti:
Auts! Jeesaa edes alkuun, eli etsikää sille sällille kämppä.
mistä päättelit että kyseessä poika?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi heittää pihalle, mutta esim. taloudellisesti on huoltaja velvollinen auttamaan 21 ikävuoteen asti.
Velvollisuudet loppuu vanhempien osalta täysi-ikäisyyteen. Silloin on vastuussa itsestään. Auttaa voi vaikka 30, jos haluaa, mutta velvollisuutta ei ole.
Tämä ei pidä paikkaansa, laissa ei ole määritelty tarkkaa ikärajaa sille milloin vanhempien vastuu lapsen toimeentulosta lakkaa, esim. jos lapsi opiskelee ja asuu muualla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakentavin tapa "heittää pihalle" on antaa pari kuukautta aikaa hankkia kämppä ja laittaa asiat kuntoon. Varoita sitä nyt etukäteen kuitenkin. Mutta saa heittää.
On varoitettu, mutta ilmeisesti ei ota tosissaan. Ehdoksi sanottiin että koulua on käytävä mikäli meinaa kotona asustella, vaan eipä kiinnostanut. Haluaisin vain tietää että mistä tuollainen loinen saa asunnon ja mikä taho sen maksaa?
Missäpäin asutte? Vuokrakämppää vaan esim. kaupungilta tai yksityiseltä etsimään. Käske poikaa ottamaan yhteyttä sossuun ja Kelaan.
Missä sanottiin että on poika?
Edellisellä sivulla.
ei muuten sanottu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin mietin sitä, mitä ei-oikea-sossutäti sanoi, että lapsethan ovat erilaisia. Meilläkin on kaksi lasta ja esikoinen ensinnäkin ottaa kaikki vanhempien virheet esitaistelijana. Hän on sellainen, että vaativalla kasvatuksella siloittelisin takuulla hänen tiensä helvettiin. Häneltä ei saa vaatia mitään. Olen sitten jättänyt vaatimatta, uskon, että hän huomaa itse aikanaan, mitä taitoja tarvitsee, koska on fiksu ja hyväntahtoinen. Hänelle ei saa puhua tiukasti tai hänelle tulee heti paha mieli -> ei halua tehdä mitään. Olen sitten koittanut puhua kauniimmin, vaikka helposti itse väsyneenä suusta tulee asiat vähemmän kauniisti. Poika ei tunnu itse koskaan miettivän, mitä häneltä odotetaan, esim. aamutoimia ei tee vieläkään ilman ohjausta. Koulusta tykkää ja se menee hyvin, on tosin vasta toisella.
Pikkusisko taas on ihan erilainen. Hänelle saa sanoa asioista aika tiukastikin, eikä tyttö ole moksiskaan eikä menetä toimintahaluaan. Hän ymmärtää suht nopeasti mitä häneltä halutaan. On aamutoimissa omatoiminen ja jo monessa muussakin.
Totta kai poika rassaa hermoja, mutta olen epäilyt hänellä jonkinlaista neurologista lievää poikkeavuutta, lievä asperger, add tai vastaava. Silloin lasta ei saa komentaa, eikä hänelle hermostua, ellei halua murskata hänen itsetuntoaan ja omanarvontuntoaan, josta seuraa aloittajan pojan kuuloista välinpitämättömyyttä.
Se, etteivät muut lapset ole samanlaisia ei ole kuin teko syy siihen, että jotain lapsen kanssa on mennyt pieleen ja nyt tosiaan rangaistaan lasta siitä. Ei ole reilua.
Ei lapselle kannata vihainen olla, mutta ei sitten aitellakaan, annat selviytyä mitta teet selväksi, että et hylkää. Mutta anna sen olla tekemättä, et enää voi elää lapsesi elämää. Ehkä hän huomaa itse, että onnistuu, kun saa tehdä omillaan ja myös sen, ettei mitään tule, ellei tee jotain. Mutta jos hänellä on silti vanhempien tuki, hän saa sen, eikä joudu maailmaan aivan hylättynä ja yksin.
Ei voi mitään mutta kyllä näissä tällaisissa viesteissä käy hyvin selväksi miksi näiden vanhempien lapsilla on ongelmia. Ei tarvitse kuin lukea teksti niin ymmärtää että millainen lastaan väheksyvä kusipää tämänkin allaolevan tekstin on kirjoittanut :(
Eli katse peiliin vaan ap ja muut. Kyllä se vika on sinussa. Tähän pätee ihan sama kuin koirankoulutukseen: yleensä se vika ei ole koirassa vaan hihnan toisessa päässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos on masentunut ja ahdistunut nuori niin silloin pitää hakeutua hoitoon eikä maata sängyssä kaiket päivät.
Raha kyllä kelpaa ja ruoka naaman eteen kannettuna ja aina jaksaa kummasti tietokoneella notkua. Laiska paska ei tietenkään kukaan ole kun se on aina äidin vika...mitää vastuuta ei tietenkään nuorella itsellään ole!
Minun poikani EI ole masentunut eikä ahdistunut. Eikä makaa sängyssä 24/7. Makaa huoneessaan tyttöystävänsä kanssa. Tai on kavereiden kanssa pihalla. Tai pelaa. Kaikki kyllä kiinnostaa, kunhan se ei ole kotitöitä tai opintoihin liittyvää. Rahaa pyytää käsi ojossa. Ai niin, kyllä AUTOkoulu kiinnostaa, sieltä ei lintsailla kun kuvittelee saavansa äipän auton käyttöönsä. Minä maksan luonnollisesti bensat herran huviajeluun. Että älkää viitsikö vääntää pojastani jotain ongelmaperheessä laiminlyötynä kasvanutta ressukkaa... *huoh*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rakastava äiti. :)
Kyllä minä sitä edelleen rakastan, mutta nyt kun lentää koulustaankin pihalle en todellakaan ala katsella sitä että pelaa yökaudet ja nukkuu päivät, ei osallistu kotitöihin ja menee ja tulee miten lystää. Ja pienemmät sisarukset oireilevat tätä jatkuvaa riitelyä ja joutuvat kuuntelemaan kiroilua ja huutoa. Että kertokaapa ihmeessä mitä itse tekisitte tässä tilanteessa. -ap
Kuvailuista tulee mieleen mieheni eräs kaveri, jos lapsesi olisi iältään reilu parikymppinen olisin veikannut samaksi henkilöksi.
Tämä sankari on tosiaan parinkympin paremmalla puolella, asuu vanhemmillaan ja elämänhallinta on täysi nolla (tai paremminkin pakkasen puolella). Tuntuu edelleen jatkavan jonkinlaista teini-ikää, samaan aikaan kun moni samanikäinen on asunut jo hetken omillaan ja ehkä perhettäkin perustettu. Mutta tämä kaveri elää täydellä haista paska -asenteella. Kaljaa kitataan suurimmaksi osaksi viikkoa, ammattikorkeasta sai jo lähtöpassit ja nyt ilmeisesti hetken kokeili ammattikoulun puolella, lienee saanut häädön jo sieltäkin. Töitä kokeillaan välillä hetki, mutta sanojensa mukaan ei aio kuunnella kenenkään käskyttämisiä, joten irtisanoutuu/perseilee itselleen potkut.
Majoittuu välillä kavereilleen, jäisi varmaan asumaan ellei lopulta nakata pihalle. Näillä vierailuilla löhnöttää sohvalla kuin vetelä paska, vetää kaljaa ja pelaa konsolipelejä vetäen välillä kovaäänisia rageuksia jos joku asia pelissä epäonnistuu. Kun ruoka on valmis, on tämä heti lautanen ojossa kauhomassa kattilaa.
Olen tuosta tyypistä miettinyt, että mahtaa olla vanhemmilla kestämistä ja paras keino heiltä olisi lopettaa tuon kaiken mahdollistaminen. Aikuinen ihminen muuttakoon omaan asuntoon ja huolehtikoon omasta toimeentulostaan, voi olla että tajuaakin ettei perseilyillä pitkälle päästä.
Parin kuukauden aikaraja nuorelle, jonka aikana pitäisi hankkia kämppä? :)
Varmasti oman kämpän siivoaminen, vaatteiden peseminen ja muutenkin omista asioista huolehtiminen herättävät teinin todellisuuteen.
N21
Tässä näkyy pari vaarallista roolia joihin osapuolet voivat kaivautua kuin omiin poteroihinsa. Äiti ottaa marttyyrin "olen paska mutsi" linjan ja "kaikkensa yrittäneenä" potkii pojan pois (helpotus, mutta samalla menettää lapsensa). Poika päättelee "olen paska lapsi" ja mahdollisesti ajautuu hakemaan päihteistä helpotusta pahaan oloonsa tai syrjäytyy muuten entistä pahemmin. Kukaan ei voita. Onko asiallista, lämminhenkistä keskustelua käyty? Huom, keskustelu ei ole sama kuin yksipuolinen saarna. Onko kysytty, miten voit? Mite voisimme auttaa sinua? Mitä toivot tulevaisuudelta? Onko kerrottu, että rakastetaan? Onko halattu riidan jälkeen ja sanottu, että tuntuu pahalta riidellä, miten pääsisimme tästä eteenpäin? (sen sijaan että kaivaudutaan sinne marttyyrin poteroon, TUON VIKA, minä en nöyrry ja paapo sitä enempää). Missä lähti vikaan silloin 2.luokan jälkeen? Onnellista lapsuutta ei jälkikäteen saa, mutta pojalle on onnellinen aikuisuus mahdollista jos saa oikeaa apua.
Kyllä särähti pahasti korvaan että tässä on sitten lapsi leimattu laiskaksi perseilijäksi jo kahdeksanvuotiaana. Vaikea murrosikä voi iskeä melkein keneen vain, mutta siinä vaiheessa kun pientä tokaluokkalaista jo morkataan tuolla tavalla niin kyllä se kertoo siitä että vika on kyllä siellä vanhempien suunnalla. Vastenmielistä luettavaa nuo ap:n viestit muutenkin.
Tottakai voit. Ei kukaan katsele kuspäisiä kakaroita eikä äidin hemmottelemaa uusavutonta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen vanhempi tekee noin?
Lopen kyllästynyt vanhempi, joka on kaikkensa tehnyt, auttanut ja rakastanut, ja saa takaisin vain valheita, valheita, valheita, haista v*ttu -asennetta, ja sitä että koulunkäynti ei kiinnosta. Olen oikeasti taistellut tuon kakaran koulunkäynnin kanssa kymmenen vuotta. En jaksa enää. Olen paska äiti mutta aivan sama. Pärjätköön omillaan kun on niin etevä omasta mielestään. -ap
Kaikkesi? Oletteko hakeneet apua perheterapiasta?
Jos kymmenen vuotta tuota kriisiä on ollut niin kyllä siinä ajassa olisi pitänyt ehtiä testata montakin apumuotoa. Koulun kauttahan saa myös useampia.
Kuulostaa vaan niin karmeelta että tuolla tavalla hylkäisit lapsesi on hän nyt sitten vaikka kuinka "mahdoton".
Se kuulu tähän äidin rooliin että meidän olis kyllä kestettävä ihan niin kuin hurjan paljon.
Jaksamista <3
Pikkusisarustenkin kustannuksellakin?
Voit hyvin heittää. Pakkaa tavarat valmiiksi ja käske jättää avain ja häipyä. Jos ei suostu, poliisilta saa apua poistamiseen. Jos epäilet, että avain on vielä halussa tai siitä on tehnyt kopioita, tilaa lukkoseppä sarjoittamaan lukot. Pienimille tee selväksi, ettei ko. loiselle saa avata ovea, lainata rahaa tai avainta. Voit samalla ilmoittaa ne ehdot, joiden täyttymisen jälkeen on tervetullut takaisin.