Lue keskustelun säännöt.
Voinko heittää teinin ulos talosta kun täyttää 18?
04.02.2016 |
Ja mitä siitä voi seurata vai voiko mitään? Ei kai täysi-ikäistä ole velvollisuutta elättää kattonsa alla?
Kommentit (164)
Juu 55...saat kiittää...itseäsi. Vanhempasi eivät tietenkään ansaitse mitään.
Tosin ei kannata pilata loppuelämääsi katkeruudella. Voit ihan kaikessa rauhassa elellä omaa elämääsi ilman vanhempiasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen vanhempi heittää oman lapsensa heti pihalle kun se on lain mukaan sallittua...
Luitko ketjua? Ilmeisesti paska vanhempi muttaei voi mitään, nostan kädet pystyyn, olen epäonnistunut. -ap
En lukenut. Minusta vaan tuntuu että levitit itse liian nuorena vittuaukkoasi, etkä ollut vielä valmis äidiksi. Sun lapsella on se lvästi paha olla ja se on väärin kasvatettu. Jos sinä olet siis mokannut niin se on kesvettävä. Jos heität nyt lapsesi pihalle niin saat olla varma ettet näe sitä enää koskaan elävänä.
Jos on masentunut ja ahdistunut nuori niin silloin pitää hakeutua hoitoon eikä maata sängyssä kaiket päivät.
Raha kyllä kelpaa ja ruoka naaman eteen kannettuna ja aina jaksaa kummasti tietokoneella notkua. Laiska paska ei tietenkään kukaan ole kun se on aina äidin vika...mitää vastuuta ei tietenkään nuorella itsellään ole!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen vanhempi heittää oman lapsensa heti pihalle kun se on lain mukaan sallittua...
Luitko ketjua? Ilmeisesti paska vanhempi muttaei voi mitään, nostan kädet pystyyn, olen epäonnistunut. -ap
En lukenut. Minusta vaan tuntuu että levitit itse liian nuorena vittuaukkoasi, etkä ollut vielä valmis äidiksi. Sun lapsella on se lvästi paha olla ja se on väärin kasvatettu. Jos sinä olet siis mokannut niin se on kesvettävä. Jos heität nyt lapsesi pihalle niin saat olla varma ettet näe sitä enää koskaan elävänä.
Huh mitä tekstiä taas... Kulta pieni, tässä ei nyt puhuta sinusta joten ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Tulepa sinä tänne kasvattamaan tuo "oikein", kun ilmeisesti olet kasvatuksen asiantuntija (minä itseasiassa jopa olen kasvatusalalla)... -ap
Hei ap!
Ota heti yhteyttä kuntasi perheneuvolaan. Sinne saa ajan yleensä akuutti-tapauksissa kohtuu nopeasti. Siellä alatte purkamaan vyyhtiä. Kasvaminen, aikuistuminen on rankkaa. Nuori ei välttämättä tiedä, mitä tehdä ja on hämmentynyt kun yht äkkiä hän on aikuinen ja pitäisi jo osata itse päättää asioistaan. Itse olin vanhempieni mielestä "hankala" teini-iässä, koska hain rajojani ja hyväksyntää. En tehnyt mitään pahaa, en rikollista, en haistatellut. En vain viitsinyt totella ja tehdä kuten vanhemmat (yli 60-vuotiaat) halusivat minun tekevän.
Mua ei lukio kiinnostanut. Olin aika hukassa, kun en yhtään tiennyt, mitä elämältä haluaisin ja vanhemmat odottivat ihan liikaa. Sain jatkuvasti kieltoja, mutta ei sitten edes neuvottu mitä tehdä.
Älä hylkää lastasi, mutta ota hieman etäisyyttä. Eivät nuoret tyhmiä ole. Mutta tosiaan nyt ensin yhteys perheneuvolaan. Lapsesi saattaa hyvinkin avautua siellä. Älä syyllistä, vaan aloita sanomalla "minusta tuntuu pahalta, kun haluaisin niin kovasti auttaa sinua mutta en tiedä miten."
Kyllä se siitä ap!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Työni puolesta näen usein näitä "hyvin kasvatettuja" ongelmanuoria. Sitten kun perheen tai vanhempien kanssa vähän pidempään juttelee, perheen taustalla ja dynamiikassa löytyy äärettömän usein jotain - vanhemmalla epävakaa persoonallisuushäiriö tai muu vastaava tausta, vanhemmat riitelevät jatkuvasti, lapsen mitätöintiä tai huomiotta jättämistä tai todella kovat odotukset ja suorituspaineet. Perfektionismia. Väkivaltaa. Päihteitä. Herkkä lapsi ja suuri menetys elämässä. Elämä epävakaata, jatkuvaa muuttamista, jatkuvia parisuhteen vaihdoksia. Lasta on käytetty vanhempana vanhemmilleen - hänelle on puhuttu asioita joita lapselle ei tule puhua, esim seksistä tai lapsi on joutunut pienestä pitäen huolehtimaan talosta tai pikkisisaristaan.
Harva vanhempi tunnistaa tai haluaa tunnistaa tilanteen. Aina voi toki olla myös että lapsella jokin mielenterveydenhäiriö ta i todella todella huonoa seuraa.
Tyypillinen sossutäti... Nico-Jannica tulee itkemään että kun ei kiinnosta työnteko eikä opiskelu eikä muu kuin makaaminen, niin tottahan toki syy on vanhemmissa, kenessäpä muussakaan. Äkkiä osaatte ihan diagnoositkin tehdä vanhemmille.. Voin kertoa että perheessämme ei ole päihteitä, väkivaltaa, muuttoja, avioeroa, tunnekylmyyttä tai yhtään mitään muutakaan ns. vikaa. Ainoa vika on tämän nuoren miehen asenne. Hetkeksi tsemppaa ja sitten taas lakkaa kiinnostamasta. Ja kumma juttu kun molemmat sisaret pärjäävät koulussa hyvin, vaikka tässä samassa "paskaperheessä" ovat eläneet. Ai niin, mutta minä olen ilmeisesti suosinut näitä tyttäriä tämän pojan kustannuksella... (Mikä ei kyllä sekään pidä paikkaansa)...
En ole sossutäti (kaikki kunnia toki näille raskastakin työtä tekeville), vaikka toki diagnoosien tekoja ammattiini kuuluukin. Kirjoitan vain omien havaintojeni pohjalta ottamatta erityisesti kantaa nyt tässä kenenkään perheeseen. Kommentoidakseni tuota sisarus-asiaa: myös sisaruksilla on erilainen persoona ja temperamentti. Se mikä tekee hallaa toiselle, ei teekään sitä toiselle. Joillekin oireilu alkaa vasta aikuisiällä tai stressitilanteessa. Toki ottamatta kantaa nyt kehenkään tässä erityisesti.
Siihen otan kantaa, että onpa asenteesi valitettava työkseen myös lapsiperheitä auttavaa tahoa kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Jos on masentunut ja ahdistunut nuori niin silloin pitää hakeutua hoitoon eikä maata sängyssä kaiket päivät.
Raha kyllä kelpaa ja ruoka naaman eteen kannettuna ja aina jaksaa kummasti tietokoneella notkua. Laiska paska ei tietenkään kukaan ole kun se on aina äidin vika...mitää vastuuta ei tietenkään nuorella itsellään ole!
Minun poikani EI ole masentunut eikä ahdistunut. Eikä makaa sängyssä 24/7. Makaa huoneessaan tyttöystävänsä kanssa. Tai on kavereiden kanssa pihalla. Tai pelaa. Kaikki kyllä kiinnostaa, kunhan se ei ole kotitöitä tai opintoihin liittyvää. Rahaa pyytää käsi ojossa. Ai niin, kyllä AUTOkoulu kiinnostaa, sieltä ei lintsailla kun kuvittelee saavansa äipän auton käyttöönsä. Minä maksan luonnollisesti bensat herran huviajeluun. Että älkää viitsikö vääntää pojastani jotain ongelmaperheessä laiminlyötynä kasvanutta ressukkaa... *huoh*
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen vanhempi heittää oman lapsensa heti pihalle kun se on lain mukaan sallittua...
Luitko ketjua? Ilmeisesti paska vanhempi muttaei voi mitään, nostan kädet pystyyn, olen epäonnistunut. -ap
En lukenut. Minusta vaan tuntuu että levitit itse liian nuorena vittuaukkoasi, etkä ollut vielä valmis äidiksi. Sun lapsella on se lvästi paha olla ja se on väärin kasvatettu. Jos sinä olet siis mokannut niin se on kesvettävä. Jos heität nyt lapsesi pihalle niin saat olla varma ettet näe sitä enää koskaan elävänä.
Huh mitä tekstiä taas... Kulta pieni, tässä ei nyt puhuta sinusta joten ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Tulepa sinä tänne kasvattamaan tuo "oikein", kun ilmeisesti olet kasvatuksen asiantuntija (minä itseasiassa jopa olen kasvatusalalla)... -ap
Minä voin tulla opettamaan teitä kaikkia. Ostakaa kuitenkin paljon liukasteita ja peskää pyllynreikänne oikein huolellisesti. Aloitamme Perseentuhoaja 1 kuvaukset ensi viikon maanantaina :)
Vai sossutäti, sitä en toki ole mutta diagnoosien teko työhöni kyllä kuuluu. En ottanut ap kantaa erityisesti juuri teidän tilanteeseenne, vaan kirjoitin omista havainnoistani työstäni.
Yleisesti ottaen sisarusten tilanne ei aina välttämättä kerro kaikkea - lapset ovat erilaisia, jotkut ovat herkempiä kuin toiset kun taas jotkut saattavat oireilla vasta aikuisina tai stressitilanteessa.
T. Se aiemmin kirjoitellut "sossu-täti"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti83 kirjoitti:
Hei ap!
Ota heti yhteyttä kuntasi perheneuvolaan. Sinne saa ajan yleensä akuutti-tapauksissa kohtuu nopeasti. Siellä alatte purkamaan vyyhtiä. Kasvaminen, aikuistuminen on rankkaa. Nuori ei välttämättä tiedä, mitä tehdä ja on hämmentynyt kun yht äkkiä hän on aikuinen ja pitäisi jo osata itse päättää asioistaan. Itse olin vanhempieni mielestä "hankala" teini-iässä, koska hain rajojani ja hyväksyntää. En tehnyt mitään pahaa, en rikollista, en haistatellut. En vain viitsinyt totella ja tehdä kuten vanhemmat (yli 60-vuotiaat) halusivat minun tekevän.
Mua ei lukio kiinnostanut. Olin aika hukassa, kun en yhtään tiennyt, mitä elämältä haluaisin ja vanhemmat odottivat ihan liikaa. Sain jatkuvasti kieltoja, mutta ei sitten edes neuvottu mitä tehdä.
Älä hylkää lastasi, mutta ota hieman etäisyyttä. Eivätkä nuoret tyh miä ole. Mutta tosiaan nyt ensin yhteys perheneuvolaan. Lapsesi saattaa hyvinkin avautua siellä. Älä syyllistä, vaan aloita sanomalla "minusta tuntuu pahalta, kun haluaisin niin kovasti auttaa sinua mutta en tiedä miten." No, luuletko ettei tällaisia keskusteluja ole käyty jo kymmenet kerrat?Kyllä se siitä ap!
Vierailija kirjoitti:
Vai sossutäti, sitä en toki ole mutta diagnoosien teko työhöni kyllä kuuluu. En ottanut ap kantaa erityisesti juuri teidän tilanteeseenne, vaan kirjoitin omista havainnoistani työstäni.
Yleisesti ottaen sisarusten tilanne ei aina välttämättä kerro kaikkea - lapset ovat erilaisia, jotkut ovat herkempiä kuin toiset kun taas jotkut saattavat oireilla vasta aikuisina tai stressitilanteessa.
T. Se aiemmin kirjoitellut "sossu-täti"
Pahoittelen, vastasin turhaan kahteen kertaan, sillä puhelimella näytti ettei ensimmäinen vastaus mennyt läpi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen vanhempi heittää oman lapsensa heti pihalle kun se on lain mukaan sallittua...
Luitko ketjua? Ilmeisesti paska vanhempi muttaei voi mitään, nostan kädet pystyyn, olen epäonnistunut. -ap
En lukenut. Minusta vaan tuntuu että levitit itse liian nuorena vittuaukkoasi, etkä ollut vielä valmis äidiksi. Sun lapsella on se lvästi paha olla ja se on väärin kasvatettu. Jos sinä olet siis mokannut niin se on kesvettävä. Jos heität nyt lapsesi pihalle niin saat olla varma ettet näe sitä enää koskaan elävänä.
Huh mitä tekstiä taas... Kulta pieni, tässä ei nyt puhuta sinusta joten ei tarvitse ottaa niin henkilökohtaisesti. Tulepa sinä tänne kasvattamaan tuo "oikein", kun ilmeisesti olet kasvatuksen asiantuntija (minä itseasiassa jopa olen kasvatusalalla)... -ap
Minä voin tulla opettamaan teitä kaikkia. Ostakaa kuitenkin paljon liukasteita ja peskää pyllynreikänne oikein huolellisesti. Aloitamme Perseentuhoaja 1 kuvaukset ensi viikon maanantaina :)
Pakko sanoa että tälle hörähdin ääneen... -ap
Auta nyt edes asunnon hankinnassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
I feel u <3
Meillä on ollut läheltä piti -tilanne jo monta kertaa, tarkoittaen siis aivan samaa kuin teillä, eli kohta lähtee teini muualle asumaan.
Vuosi sitten tähän aikaan pidettiin palaveri aiheesta, "teinin käytös kotona". Isä tuli myös mukaan (asuu muualla). Teini oli 2kk vaille 18 vielä tuossa vaiheessa. Tätä ennen aivan samanlaista käytöstä kuin teidän teinillänne.
Viime kesänä poika jäi kiinni huumausaineen käytöstä ja vyyhti alkoi purkautua. Pössyttely olikin jatkunut jo useita kuukausia. Siitä siis johtui (ainakin osittain) sekaisin mennyt unirytmi, välinpitämättömyys koulua (lukio), sisaruksia ja äitiä kohtaan.
Sanotaan, että nyt on menty huomattavan paljon eteenpäin tuosta kesästä ja poika on muuttunut ihan silmissä vastuuntuntoiseksi nuoreksi mieheksi. Tosin, kerran olen tämän menneen vuoden aikana joutunut tosissaan miettimään pojan ulosheittoa.
Nyt (kohta 19v) hän miettii itse kotoa muuttamista ja muualle kesätöihin menemistä, mistä olen enemmän kuin mielissäni :)
Voimia sinulle tilanteeseen! Kaikki järjestyy varmasti!
No, jos asunnossa on loiseläimiä, niin normaalisti ne häädetään. Ja tuollainen nuori, joka vaan loisii jonka silmiin syttyy hymy vain silloin, kun saa rahaa tai tavaraa tai lähtee kaljoittelemaan, niin mitä sen kotona paapominen auttaa?
Eiköhän se ole parempi silloin häätää, niin on pakko tehdä jotain, jos ei mene kouluun tai töihin, niin täytelköön kaavakkeita , pesköön pyykkinsä ja astiansa, niin näkee, että ei elämää voi täysihoidossa viettää, jos ei rahaa sitten hommaa siihen malliin, että voi ne palvelut ostaa. Miksi vanhempien pitäisi tehdä kotitöitä ja töitä enemmän vain siksi, että 18 v saa pistää elämän risaseksi?!
Älä häädä lastasi pois. Nalkuta, älä anna rahaa tai muita peruselämään kuulumattomia mukavuuksia, katkaise vaikka nettiyhteys tarvittaessa, jotta pojan asuminen teillä tulee sietämättömäksi. Lopulta poika tahtoo muuttaa itse pois kotoa, ja viimeistään omilleen muutettuaan oppii arvostamaan elämää, jota lapsuudenkodissaan eli. Muutaman vuoden päästä sinulla on omassa kodissaan asuva mukava, kohtelias ja auttavainen poika, joka haluaa viettää kanssasi aikaa. Anna pojan ymmärtää, että apua saa pyytää ja takaisin kotiin saa tulla, jos tahtoo. Omilleen muuttanut parikymppinen ei todellakaan halua enää takaisin äidin helmoihin.
Jos heität pojan ulos, pojan ylpeys ei ikinä anna periksi, eikä poika tule pyytämään sinulta apua todella vaikeissakaan tilanteissa tai pitämään sinuun mitään yhteyttä. Menetät poikasi, jos annat hänen ymmärtää, ettei kotiin voi enää koskaan tulla. Eihän pojalla silloin ole mitään syytä uskoa, että haluaisit edes olla häneen yhteydessä.
Mulla vähän vastaavanlainen teini, ehkei yhtä paha mutta äärimmäisen hankala kuitenkin. Välillä tuntuu että käyn hänen puolesta koulua. Mutta ite käännyin sinne psykiatrian puoleen, saatiin diagnoosi ja lääkitys ja nyt selkeesti helpompaa.
Jos on alle 18 v vielä, kannattaa tehdä lastensuojeluilmoitus. Kerrot ettet pysty hoitamaan tilannetta ja teinisi tarvitsee apua Voivat sijoittaa laitokseen ja hankkia sieltä tuetun asunnon, pääsee teini elämän alkuun. Jos on täyttänyt 18 v, ei enää onnistu.
Pahimmillaan poispotkiminen ilman mitään tukea voi johtaa itsemurhaan varsinkin jos mukana mielenterveysongelmia tai päihteitä. Joskus sekin riski on vaan otettava
Minulle tuli iso riita vanhempani kanssa kun olin 18v. Lopputuloksena minulle sanottiin, että puoli tuntia aikaa ottaa tavarani ja lähteä. No tein työtä käskettyä ja lähdin, mukanani vain pari kassillista vaatteita. Siitä suoraan kaverille yöksi.
Seuraavana päivänä vuokra-asunnon hakuun jne. Parissa viikossa sain kämpän ja odottelemaan muuttopäivää. Siinä välissä kävin kerran kotona hakemassa loput tavarani (kun tiesin, että kukaan ei ole paikalla, soitin huoltoyhtiöön, jotta tulevat avaamaan oven. Onnistui koska minua ei vielä oltu otettu pois talon kirjoilta)
Olen myöhemmin ollut kiitollinen tästä. Enpähän jumahtanut kotiin vanhempien hoteisiin, vaan oli pakko ottaa itseään niskasta kiinni ja itsenäistyä käytännössä yhdessä yössä. Myöhemmin saimme välit korjattua vanhempien kanssa.
Olisikin, minulla on kolme loppututkintoa ja ihan hyväpalkkainen vakituinen työ. Asun ok-talossa ja olen ollut saman miehen kanssa naimisissa yli 20 vuotta. Kyseessä on se että tätä jätkää on liikaa paapottu ja siihen olen syyllinen, myönnän. :-) -ap