Lue keskustelun säännöt.
Mieheni työ on kuin suojatyötä...
03.02.2016 |
Hän on huolitsija tehtaassa eli valmiudessa jos jotain tiettyjä rikkoutuu mutta suurimmaksi osaksi toimivat niin mies vaan kuluttaa aikaa. Tällainen lungi työnkuva valitettavasti näkyy nyt vuosien jälkeen kotielämässä: hän on melko apaattinen, aloitekyvytön tai hidas ja huomaa, että äijillä aikaa kälkättää maailmanmenosta keskenään. Iltasanomat tulee luettua ja maahanmuuttajat haukuttua. Mies vasta reilu nelikymppinen mutta tuntuu joskus paljon vanhemmalta. Itse olen mennyt uralla eteenpäin ja usein nykyään tuntuu, että olemme ihan eri maailmasta. Lasten suhteen ärsyttää, kun minulle jää "ajatustyön" hoitaminen kun mies muista asioita jne vaikka aina oletankin että asiat kuuluu molemmille.
Tulipahan purettua mieltä.. mutta onkohan tuon iisimpää työtä kellään?
Kommentit (25)
Minä olen lukuisat kerrat kannustanut lisäopiskeluun tai työpaikan vaihtoon mutta vastaus aina "ei se kuule ole niin helppoa". Minä en ymmärrä, miksi asioiden pitäisi olla helppoja.
On nykyään puuduttavaa siirtyä työyhteislstä kotiin miehen luo tai viettää viikonloppua yhdessä. Lasten kanssa on mukavaa mutta miehen kanssa en koe sellaisa tunteita, ennemmin luen yksin kirjaa.
Surullista. Mutten näe että pitäisi luovuttaa ja rikkoa perhettä näin pienestä syystä kuitenkaan. En vaan koe "kumppanuutta" puolison kanssa millään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tuollaisesta työstä kannata irtisanoutua jos palkka on ok. Mutta työn vastapainoksi miehen kannattaisi aktivoitua vapaa-ajallaan. Parempi kunto varmasti nostaisi aktiivisuutta ja yleistä jaksamista aika paljon.
Mitä te tekisitte tilanteessani? Ei pitäisi välittää, keskittyä itse kaikkeen muuhun, mutta lapsiperheessä on iso tekijä milöainen kumppani on. Ärsyttää jo pelkkä kielenkäyttö, huomaa miten tehtaassa äijät puhuvat keskemnään enkä haluaisi lapsilleni moista mallia. Muutenkin vetelä lasten suhteen, mikä erituisesti harmittaa.
Yhäkin laittaa ruokaa, siivooaa, terveelliset elämäntavat (ei mitään kaljan kittausta/röökiä tms todellakaan en katselisi..) mutta mennyt noin muuten alaspäin valtavasti, henkiseltä puolelta.
Apua jos mieheni olisi moisessa työssä. Mun mies arkkitehti..
En ehkä jaksaisi kunnianhimotonta miestä. Jos jos nelikymppisenä on löysä ja persuhenkinen, niin aika pitkästyttävä tulevaisuus olisi edessä. Jos miehelläni olisi tuollainen duuni ja asenne, niin olettaisin että ainakin vapaa-ajalla olisi puhdikas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Huolitsija? Taitaa olla mielikuvitusmies? Haukkuu miehen työtä ja ammattia. Hahhaaa!
Mihin itse olet valmis? Kestääkö taloutenne eron? Entä onko hän koskaan ollut erilainen kuin nyt?
Lähtisin itse siitä, että vaatisin kotioloissa osallistumista kotitöihin ja lastenhoitoon samoin kuin itsekin teet. Jos taas yleensäkin mies on muuttunut "vääränlaiseksi" vuosien myötä, niin se voi olla isomman mietinnän paikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varmasti työ on passivoinut miehesi. Jos tarjolla on muuta työtä, niin kannattaisi varmasti suunnata uusille urille.
Vihjaile pikku hiljaa uusista työpaikoista.
Kuka hullu sitä lungit työt vaihtaisi raskaampiin hommiin, että saisi tehdä vielä enemmän kotona. Hulluko olet?
Mitätöi ja vähättele miestäsi ihmeessä lisää. Heli Vaaranen oli todella väärässä.
Hauku, nalkuta ja vähättele miestäsi lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Apua jos mieheni olisi moisessa työssä. Mun mies arkkitehti..
En tiedä onko surullisempaa tapausta, kuin ihminen joka kehuskelee miehensä ammattilla. Voin toisena arkkitehtinä kertoa, että ei tämäkään homma yleensä kovin hohdokasta ole. Piirtelet kaksitoistatusinassa kuvia bulkkikerrostaloista ja välillä kuuntelet vittuiluja rak/tekniikka suunnitelijoilta. Aika harvassa ne luovuutta vaativat ratkaisut ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Apua, onneksi itse olen pitkälle koulutettu, eikä vain mieheni...
Ja sun kommentti auttoi tasan nolla ketään mutta pääsit sentään toista alentamalla itseäsi ylentämään. Ah niin ihanaa..
mitä työtä ap tekee? loisii kotona lasten varjolla? muumilauluja ja sormivärejä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Apua jos mieheni olisi moisessa työssä. Mun mies arkkitehti..
En tiedä onko surullisempaa tapausta, kuin ihminen joka kehuskelee miehensä ammattilla. Voin toisena arkkitehtinä kertoa, että ei tämäkään homma yleensä kovin hohdokasta ole. Piirtelet kaksitoistatusinassa kuvia bulkkikerrostaloista ja välillä kuuntelet vittuiluja rak/tekniikka suunnitelijoilta. Aika harvassa ne luovuutta vaativat ratkaisut ovat.
Pölhöt, mielikuvitusarkkitehtimiehineen kuvittelevat, että nykyäänkin piirrellään kuin Lars Sonck ennenmuinoin. Kiirettä ja budjetti, mutta vähän mielikuvitusta.
Vierailija kirjoitti:
Hän on huolitsija tehtaassa eli valmiudessa jos jotain tiettyjä rikkoutuu mutta suurimmaksi osaksi toimivat niin mies vaan kuluttaa aikaa. Tällainen lungi työnkuva valitettavasti näkyy nyt vuosien jälkeen kotielämässä: hän on melko apaattinen, aloitekyvytön tai hidas ja huomaa, että äijillä aikaa kälkättää maailmanmenosta keskenään. Iltasanomat tulee luettua ja maahanmuuttajat haukuttua. Mies vasta reilu nelikymppinen mutta tuntuu joskus paljon vanhemmalta. Itse olen mennyt uralla eteenpäin ja usein nykyään tuntuu, että olemme ihan eri maailmasta. Lasten suhteen ärsyttää, kun minulle jää "ajatustyön" hoitaminen kun mies muista asioita jne vaikka aina oletankin että asiat kuuluu molemmille.
Tulipahan purettua mieltä.. mutta onkohan tuon iisimpää työtä kellään?
Kuulostaa suorastaan unelmatyöltä. Mua ei saisi pois tuommoisesta kuin eläkkeelle.
Moni mieshän on tuollainen, vaikka olisi hyvinkin virikkeellinen työ :D ! Oma miehenikään ei muista mitään, käy kotona "hitaalla" ja koti tuskin pyörisi ilman minun organisointitaitojani. Silti on äärimmäisen luova ja taitava työssään ;)
Varmasti työ on passivoinut miehesi. Jos tarjolla on muuta työtä, niin kannattaisi varmasti suunnata uusille urille.
Vihjaile pikku hiljaa uusista työpaikoista.