Lue keskustelun säännöt.
12kk lapsi päivähoidossa
03.02.2016 |
8,-9,5h päiviä.
Miksi mikään laki ei kiellä moista kidutusta noin pienen ollessa kyseessä?!!!
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aattelehan, monessa maassa ne on vaan parin kuukauden ikäisiä, kun viedään hoitoon.
Kerropa miten pitkät hoitoajat noissa muissa maissa on. Ja miten isot ryhmät ja kuinka paöjon aikuisia?
Mikset ota itse selvää? Oletko tottunut saamaan kaiken valmiina eteesi?
Miksi ottaisin itse selvää? Oletan, että jos täällä kommentoidaan jotain niin se osataan myös perustella.
Noloa kertoilla jostain muista maista jos väitteille ei ole mitään totuuspohjaa.
Yleistietoa, jolle ei tarvitse olla mitään todistetta. Teet itsestäsi naurettavan. ohis
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja aattelehan, monessa maassa ne on vaan parin kuukauden ikäisiä, kun viedään hoitoon.
Melko huono. Monissa ma i ssa tehdään orjatyöta sortuvissa rakennuksissa, joten se on oikein !? HALOO,.
Olen todella pahoillani puolestasi. Riski häiriöille varhaisessa kehityksessä on suurempi kun lapsi joutuu erilleen liian pitkiksi ajoiksi ensisijaisesta hoitajastaan. Tämä ei ole mikään uutinen eikä myöskään mielipidejuttu, ihan tosiasia. Totta on myös että kaikki eivät kärsi eivätkä samalla tavalla mutta riski siis häiriöille suurempi. Tätä keskustelua käyty palstoilla jo varmasti yli 10 vuotta siitä huolimatta että tietoa pienen taaperon tarpeista on internet pullollaan. Ehkä olisi todellakin aika mielummin pistää energia sen pohtimiseen miten parhaiten vastata alle kolmevuotiaan tarpeisiin jos joutuu lapsen pistämään hoitoon.
Vierailija kirjoitti:
8,-9,5h päiviä.
Miksi mikään laki ei kiellä moista kidutusta noin pienen ollessa kyseessä?!!!
On olemassa laki joka tämän periaatteessa kieltää, tätä lakia ei vaan koskaan olla testattu. Lapsen oikeuksien laki toteaa että lapsen etu tulee aina ensisijaisesti huomioida kaikissa lasta koskevissa päätöksissä. Kehityspsykologiset tosiasiat kertovat että lapsen etu ei toteudu ensisijaisesti jos joutuu viettämään hyvin pitkiä päivä liian aikaisin erossa turvallisesta hoitajasta. Ryhmä hoitoon alle 2 vuotias ei vielä ole kypsä.
Olen minäkin mennyt hoitoon 6-kuukautisena. Hoidossa kehuttiin, miten reipas olen ja hyvin kehittynyt. Äidin mukaan pärjäsin hyvin. Itse muistan, miten aitaa vasten illalla notkuttiin ja puhuttiin kuka jää viimeiseksi. Koska, jos vikan vanhemmat ei hae niin se viedään lastenkotiin. En tiedä oliko se muille lapsille enemmän vitsi, minulle se oli pelko. Housuunpissaajille, änkyttäjille, tyhmille ym. naurettiin ja jätettiin ulos leikeistä. En osaa puhua suurissa ryhmissä. En osaa luottaa vieraisiin ihmisiin, enkä kyllä äidillekään uskaltanut kertoa lapsena asioita, kun en kai halunnut tuottaa pettymystä. Olen opiskellut pitkälle, pärjännyt elämässä ja ainoa "häpeäpilkku" historiassani on ollut koulukiusatuksi joutuminen. Olin laadukkaan varhaiskasvatuksen piirissä alusta asti, mutta voi vain arvailla olisiko paremmalla perusturvallisuuden vahvistamisella vältetty huono itsetunto, pelokkuus ja ahdistus sosiaalisissa tilanteissa, vaikka pystyn näennäisesti juttelemaan iloisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö se äitiysvapaa ole 9 kk, mihin se lapsi sitten pukataan, takasin pilluunko?
Vierailija kirjoitti:
Eikö se äitiysvapaa ole 9 kk, mihin se lapsi sitten pukataan, takasin pilluunko?
Kenenkään ei ole pakko viedä alle kolmevuotiasta päiväkotiin ryhmähoitoon, on paljon muita vaihtoehtoja jotka eivät ylitä pienen sietokykyä. Ollaan ihan toisessa tilanteessa kun lapsi yli kolmen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsi on pakko viedä ryhmähoitoon, jos kunnassa ei ole perhepäivähoitajaa. Kunta tukee yksityistä päiväkotihoitoa, mutta ei perhepäivähoitoa.
Vierailija kirjoitti:
Minutkin on laitettu hoitoon 9kk iässä. Olen erittäin epäsosiaalinen, paniikkihäiriöinen ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Koulussa olin alisuoriutuja ja kärsin teini-iässä masennuksesta. Inhoan (tai pelkään) hirveästi huomion keskipisteeksi joutumista.
Ja minulla on ihan samat oireet ja olen ollut ikäni kotihoidossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aattelehan, monessa maassa ne on vaan parin kuukauden ikäisiä, kun viedään hoitoon.
Miksi se, että muuallakin tehdään jotain typerää oikeuttaa meidät tekemään samoin? En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista perustelua. En ole ap, mutta munkin mielestä vuoden ikäisen hoitoon vieminen ei ole hyvä juttu.
No ei ehkä ole paras mahdollinen paikka lapselle, mutta ihan täysipäisiä ihmisiä päivähoidossa olleistakin on tullut. Kaikilla ei ole mahdollisuutta hoitaa lasta kotona 3 vuotta, kokeilepa jos ymmärtäisit tämän: elämäntilanne ja taloustilanne voi muuttua lapsen syntymän jälkeen yllättäen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja aattelehan, monessa maassa ne on vaan parin kuukauden ikäisiä, kun viedään hoitoon.
Miksi se, että muuallakin tehdään jotain typerää oikeuttaa meidät tekemään samoin? En ole koskaan ymmärtänyt tuollaista perustelua. En ole ap, mutta munkin mielestä vuoden ikäisen hoitoon vieminen ei ole hyvä juttu.
Eli jos monessa maassa ympäri maailmaa on normaalia viedä lapset pienenpieninä hoitoon, ja siellä kuitenkin elää ihan normijauhoista sakkia, niin sitä ei saa täällä mainita?
Minkälainen on "normijauhoinen sakki". Kyllä mä pidän vähän huolestuttava nykyihmisten kyvyttömyyttä sitoutua parisuhteisiinsa, monilla on piiloaggressiivisuutta (tälläkin palstalla hyvin näkyvissä), erilaisia tunne-elämän ongelmia jne. ...Tasapainoisimmat tyypit jotka tunnen ovat perheistä, joissa toinen vanhemmista (miltei aina äiti) on ollut tosi pitkään kotona. En nyt sano, että kaikkien pitäs ryhtyä kotiäideiksi ja olla vähintään kolme vuotta kotona, mutta ettei nyt suotta kiirehtis työelämään. Kyllä sitä ehtii myöhemminkin.
Sun otantasi ei vielä täytä tieteellisen arvioinnin kriteerejä. Mä en ainakaan tiedä kuka ystävistä/tuttavista on ollut kotona hoidossa ja kuka ei eikä kiinnostakaan. Vielä kummallisempaa on jos tietää av palstan anonyymeistä kirjoittajasta onko ollut kotihoidossa vai ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen minäkin mennyt hoitoon 6-kuukautisena. Hoidossa kehuttiin, miten reipas olen ja hyvin kehittynyt. Äidin mukaan pärjäsin hyvin. Itse muistan, miten aitaa vasten illalla notkuttiin ja puhuttiin kuka jää viimeiseksi. Koska, jos vikan vanhemmat ei hae niin se viedään lastenkotiin. En tiedä oliko se muille lapsille enemmän vitsi, minulle se oli pelko. Housuunpissaajille, änkyttäjille, tyhmille ym. naurettiin ja jätettiin ulos leikeistä. En osaa puhua suurissa ryhmissä. En osaa luottaa vieraisiin ihmisiin, enkä kyllä äidillekään uskaltanut kertoa lapsena asioita, kun en kai halunnut tuottaa pettymystä. Olen opiskellut pitkälle, pärjännyt elämässä ja ainoa "häpeäpilkku" historiassani on ollut koulukiusatuksi joutuminen. Olin laadukkaan varhaiskasvatuksen piirissä alusta asti, mutta voi vain arvailla olisiko paremmalla perusturvallisuuden vahvistamisella vältetty huono itsetunto, pelokkuus ja ahdistus sosiaalisissa tilanteissa, vaikka pystyn näennäisesti juttelemaan iloisesti.
Oletko muuten varma etteivät ongelmasi voisi olla myös lähtöisin koulukiusatuksi joutumisesta? Terveisin samanlaisten ongelmien kanssa painiva, joka vasta aikuisiällä terapiassa ymmärsi että ongelmat ovat suoraa seurausta koulukiusaamisesta
Meidän esikoinen aloitti 14 kk ikäisenä, vietiin hoitoon 5 pv/ vko. Työssä käyvä äiti tai isä vei hoitoon kotona syödyn aamupalan jälkeen, ja ala-asteen opettajana toimiva isä haki päiväuniltaan heränneen kotiin välipalalle.
Hoitajana aivan ihana ja sydämellinen perhepäivähoitaja kävelymatkan päässä kotoamme, jolla itsellään koululaislapsia. Lapsemme oli nuorin hoitolapsista, oli kaikkien "silmäterä" sai paljon hellyyttä ja huomiota.
Läksi ja jäi mielellään aina hoitoon. Toki oli kotona lomalla aina koulujen lomaviikot.
Nyt tuo esikoinen on tasapainoinen, luova, empaattinen teini.
Minutkin on laitettu hoitoon 9kk iässä. Olen erittäin epäsosiaalinen, paniikkihäiriöinen ja pelkään sosiaalisia tilanteita. Koulussa olin alisuoriutuja ja kärsin teini-iässä masennuksesta. Inhoan (tai pelkään) hirveästi huomion keskipisteeksi joutumista.