Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Olen sydänjuuriani myöten loukkaantunut, mutta tuntuu, että ketään läheistä ei kiinnosta
03.02.2016 |
Tämä olisi voinut olla otsikkoni parikymppisenä ja sama tilanne jatkuu yhä vaan. Mulla on mies, mutta kun vauriot ovat syntyneet ennen suhdettamme, eivätkä ole hänen syytään, niin ymmärrän kyllä, että hänen on vaikea auttaa minua.
Miten te, jotka muistatte nuoruudestanne (tai nytkin) loukkaantumisen tunteenne olette oikein päässeet niistä yli. Tässä olossa tuntuu, ettei kukaan maailmassa rakasta ja että se ei ole mahdollistakaan, koska en itse kykene säteilemään minkään maailman rakkautta tämmöisessä loukkaantumisen tilassa. Taidan olla erityisen herkkä, ja myös tunne että oikeudentuntoani on satutettu. Vaikea päästä yli ja rakastaa itseään, kun on antanut tilanteen jatkua (itsekään sitä tosin tajuamatta, että mikä on) jo vuosia. Myös tunne, ettei ole ollut rakkauden arvoinen (vaan on tullut loukatuksi tahtoessaan muiden korjaavan sen minkä satuttivatkin rikki ja hajalle) on vahvasti läsnä.
Kommentit (164)
Syyllistät minua omasta pahasta mielestäni. Se ei ole sinun mielestäsi kenenkään muun kuin minun itseni vika.[/quote]
En ole tuo keneltä lainasit. Mutta joo, itse luot maailmasi. Ja minustasinun ei pitäisi valuttaa pahaa mieltäsi maailmaan, aikuisena olet omasta käytöksestäsi vastuussa.
Lue Eckhardt Tollea, muita aikamme filosofeja. Yritä tajuta maailman monimutkaisuus ja epäkausaalisuus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulut siihen ihmisryhmään, joka jumittaa menneessä, eikä kykene menemään eteenpäin.Muistellaan kaikki pienetkin ikävät tapaukset ja vellotaan niissä, sun lasi tulee aina olemaan puolityhjä, se sun elämämä, se.
Ei, en ole, vaan haluan vain selväksi tämän: on ok loukata muita, koska sen toisen kuuluu kantaa mielipahansa itse ja vain jatkaa elämäänsä. Onko asia näin? Sitten voin jatkaa elämääni, kun saan tähän tyhjentävän ja maailman kaikkia ihmisiä koskevan vastauksen.
TÄSSÄ VASTAUS: Ei ole ok, mutta, kun niin on jo tapahtunut, et voi sille mitään. Ja tottakai ihminen kantaa mielipahansa itse. Mieti, maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita, esim. raiskauksia, kuolemaa, väkivaltaa, mutta silti ihminen tiedostaa, että elämää on jatkettava.
Ole hyvä.
Paska lisääntyy, koska SINÄ levität sitä. Et tue, etkä ymmärrä, etkä välitä, etkä auta, niin en minäkään sinusta, saat paskaa niskaasi ja mielipahaa, kun tavataan. Se on takuu.
apMiksi kostaisit pahan mielesi minulle? Miksi minun pitäisi ymmärtää sinua, se ei ole minun, vaan terapeutin tehtävä.
Syyllistät minua omasta pahasta mielestäni. Se ei ole sinun mielestäsi kenenkään muun kuin minun itseni vika.
Se on sinun vikasi, koska voit vaikuttaa pahaan oloosi, mutta et tee sitä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; antaa anteeksi tai katkeroitua. Ilmeisesti olet päätöksesi tehnyt, ja siitä et voi syyttää kuin itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, 38. Joitain järkeviä pointteja, vaikkakin ne osoittavat ihmismielen mädännäisyyden ja puutteellisen kyvyn rakastaa ja pyrkiä oikeamielisyyteen.
ap
Oletko tullut ajatelleeksi, että rakkaudestaan sinua kohtaan he eivät myöskään halua asettua sinua vastaan ja tämän sinua loukanneen henkilön puolelle?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulut siihen ihmisryhmään, joka jumittaa menneessä, eikä kykene menemään eteenpäin.Muistellaan kaikki pienetkin ikävät tapaukset ja vellotaan niissä, sun lasi tulee aina olemaan puolityhjä, se sun elämämä, se.
Ei, en ole, vaan haluan vain selväksi tämän: on ok loukata muita, koska sen toisen kuuluu kantaa mielipahansa itse ja vain jatkaa elämäänsä. Onko asia näin? Sitten voin jatkaa elämääni, kun saan tähän tyhjentävän ja maailman kaikkia ihmisiä koskevan vastauksen.
TÄSSÄ VASTAUS: Ei ole ok, mutta, kun niin on jo tapahtunut, et voi sille mitään. Ja tottakai ihminen kantaa mielipahansa itse. Mieti, maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita, esim. raiskauksia, kuolemaa, väkivaltaa, mutta silti ihminen tiedostaa, että elämää on jatkettava.
Ole hyvä.
Miten niin ihminen kantaa mielipahansa itse? Vai niinkö. No mitäs sanoisit, jos minä omistan tämän jälkeen elämäni sen lisäämiselle, että täällä maailmassa on kohta muitakin mielipahaa kokevia ihmisiä? Missä on minun vastuuni milläänlailla muiden mielipahasta? Onko sitä? Jos pysyn lain puitteissa, niin voin siis jatkaa kaikenlaisen mielipahan tuottamista kaikille, koska mun ei tarvitse osallistua sen purkamiseen mitenkään. Ei kiinnosta tehdä hyvää, koska oma mielipahani on jo syntynyt, nyt haluan tuottaa sen sitten kaikille teille muillekin, koska te ette välitä minun, lähimmäisenne, mielipahasta paskaakaan.
No, eihän se oikein ole. Mutta niin monet ihmiset toimivat. Aiheuttavat pahaa ympärilleen ja ovat sitten sitä mieltä että menneet ovat menneitä jne. He tyytyvät tähän kai jossain määrin myös itse kokemiensa loukkausten suhteen, koska jollakin tasolla tietävät etteivät ole itse sen parempia. Jos vaatii itseltään paljon, vaatii yleensä myös muilta...ja silloin tulee pettymyksiä. Monet eivät ole henkisesti mitenkään kehittyneitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulut siihen ihmisryhmään, joka jumittaa menneessä, eikä kykene menemään eteenpäin.Muistellaan kaikki pienetkin ikävät tapaukset ja vellotaan niissä, sun lasi tulee aina olemaan puolityhjä, se sun elämämä, se.
Ei, en ole, vaan haluan vain selväksi tämän: on ok loukata muita, koska sen toisen kuuluu kantaa mielipahansa itse ja vain jatkaa elämäänsä. Onko asia näin? Sitten voin jatkaa elämääni, kun saan tähän tyhjentävän ja maailman kaikkia ihmisiä koskevan vastauksen.
TÄSSÄ VASTAUS: Ei ole ok, mutta, kun niin on jo tapahtunut, et voi sille mitään. Ja tottakai ihminen kantaa mielipahansa itse. Mieti, maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita, esim. raiskauksia, kuolemaa, väkivaltaa, mutta silti ihminen tiedostaa, että elämää on jatkettava.
Ole hyvä.
Paska lisääntyy, koska SINÄ levität sitä. Et tue, etkä ymmärrä, etkä välitä, etkä auta, niin en minäkään sinusta, saat paskaa niskaasi ja mielipahaa, kun tavataan. Se on takuu.
apMiksi kostaisit pahan mielesi minulle? Miksi minun pitäisi ymmärtää sinua, se ei ole minun, vaan terapeutin tehtävä.
Syyllistät minua omasta pahasta mielestäni. Se ei ole sinun mielestäsi kenenkään muun kuin minun itseni vika.
Se on sinun vikasi, koska voit vaikuttaa pahaan oloosi, mutta et tee sitä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; antaa anteeksi tai katkeroitua. Ilmeisesti olet päätöksesi tehnyt, ja siitä et voi syyttää kuin itseäsi.
Kuules nyt papupadan puhuja, ensinnäkin pistät sanoja suuhuni. Sinä OLETAT, että olen tehnyt jotain valintoja. Kysymättä epärehellisesti väität, että olen tosiaankin valinnut jotain ja että olisin valinnut olla katkera! Ja että olisin vain voinut valita anteeksiannon.
Anteeksianto ei ole mikään helppo jq yksinkertainen prosessi. Olisiko mahdollista, että olen sillä tiellä vielä, kumman valitsen?
Ai katkeruusko ei mula synny ennen sitä valintaa olla katkera? Kuule kerron sinulle salaisuuden; kyllä se syntyy. En varmaankaan ollut kuullut kuule koko sanaa KATKERUUS, kun sen siemenet ovat jo itäneet minussa. Jonain päivänä aikuisuudessa vain huomasin, että olen katkera. MINKÄÄNLAISTA AITOA JA VAPAATA VALINTAA TEKEMÄTTÄ.
Joten teen asioita koko ajan, tämä on minun prosessiani, josta sinä et ole edes paskaakaan kiinnostunut, koska on helpompaa otta leima- ja pillkakirves käteen ja alkaa hutkia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, 38. Joitain järkeviä pointteja, vaikkakin ne osoittavat ihmismielen mädännäisyyden ja puutteellisen kyvyn rakastaa ja pyrkiä oikeamielisyyteen.
apOletko tullut ajatelleeksi, että rakkaudestaan sinua kohtaan he eivät myöskään halua asettua sinua vastaan ja tämän sinua loukanneen henkilön puolelle?
Ehkä olen, mutta huomaan vain, että se ei riitä. Siinähän on uusi syy syyttää minua; mun pitäisi saada heiltä enemmän. No joo niin olisi. Olisi tarvittu se rehellinen ja täysin suoraselkäinen apuri, joka olisi mieluummin katkaissut vaikka välinsä aikuiseen kuin jättänyt oikaisematta vääryyksiä. Mutta ymmärrän kyllä, että kukaan ei nähnyt. Miksi ottaisin tällaisen rakkauden ihanana, josta riittää särkyneelle sydämelleni tueksi. Kun ei riittänyt. Mutta en syytä heitä, mutta se ei vain ole riittänyt, se on ihan faktaa.
Ihmiset nimenomaan laittaa pahan kiertämään, usein sellaiselle henkilölle, jolla ei sen alkuperäisen tilanteen kanssa ole mitään tekemistä. Mulla on kollega, jota 1980-luvulla kohdeltu hänen mielestään halventavasti/sanottu pahasti. Kertoo aina näitä marttyyrijuttujaan. Ja mitä tekee itse nyt 2000-luvulla: no ei ainakaan ole ystävällinen/hienotunteinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulut siihen ihmisryhmään, joka jumittaa menneessä, eikä kykene menemään eteenpäin.Muistellaan kaikki pienetkin ikävät tapaukset ja vellotaan niissä, sun lasi tulee aina olemaan puolityhjä, se sun elämämä, se.
Ei, en ole, vaan haluan vain selväksi tämän: on ok loukata muita, koska sen toisen kuuluu kantaa mielipahansa itse ja vain jatkaa elämäänsä. Onko asia näin? Sitten voin jatkaa elämääni, kun saan tähän tyhjentävän ja maailman kaikkia ihmisiä koskevan vastauksen.
TÄSSÄ VASTAUS: Ei ole ok, mutta, kun niin on jo tapahtunut, et voi sille mitään. Ja tottakai ihminen kantaa mielipahansa itse. Mieti, maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita, esim. raiskauksia, kuolemaa, väkivaltaa, mutta silti ihminen tiedostaa, että elämää on jatkettava.
Ole hyvä.
Paska lisääntyy, koska SINÄ levität sitä. Et tue, etkä ymmärrä, etkä välitä, etkä auta, niin en minäkään sinusta, saat paskaa niskaasi ja mielipahaa, kun tavataan. Se on takuu.
apMiksi kostaisit pahan mielesi minulle? Miksi minun pitäisi ymmärtää sinua, se ei ole minun, vaan terapeutin tehtävä.
Syyllistät minua omasta pahasta mielestäni. Se ei ole sinun mielestäsi kenenkään muun kuin minun itseni vika.
Se on sinun vikasi, koska voit vaikuttaa pahaan oloosi, mutta et tee sitä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; antaa anteeksi tai katkeroitua. Ilmeisesti olet päätöksesi tehnyt, ja siitä et voi syyttää kuin itseäsi.
Kuules nyt papupadan puhuja, ensinnäkin pistät sanoja suuhuni. Sinä OLETAT, että olen tehnyt jotain valintoja. Kysymättä epärehellisesti väität, että olen tosiaankin valinnut jotain ja että olisin valinnut olla katkera! Ja että olisin vain voinut valita anteeksiannon.
Anteeksianto ei ole mikään helppo jq yksinkertainen prosessi. Olisiko mahdollista, että olen sillä tiellä vielä, kumman valitsen?
Ai katkeruusko ei mula synny ennen sitä valintaa olla katkera? Kuule kerron sinulle salaisuuden; kyllä se syntyy. En varmaankaan ollut kuullut kuule koko sanaa KATKERUUS, kun sen siemenet ovat jo itäneet minussa. Jonain päivänä aikuisuudessa vain huomasin, että olen katkera. MINKÄÄNLAISTA AITOA JA VAPAATA VALINTAA TEKEMÄTTÄ.
Joten teen asioita koko ajan, tämä on minun prosessiani, josta sinä et ole edes paskaakaan kiinnostunut, koska on helpompaa otta leima- ja pillkakirves käteen ja alkaa hutkia!
Selvä, voitit. En nimittäin jaksa viedä tätä keskustelua enää pidemmälle :) Toivon sinulle kaikkea hyvää jokatapauksessa. Vielä pienenä vinkkinä, että nöyryydestäkään ei ole haittaa tässä elämässä ;)
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nimenomaan laittaa pahan kiertämään, usein sellaiselle henkilölle, jolla ei sen alkuperäisen tilanteen kanssa ole mitään tekemistä. Mulla on kollega, jota 1980-luvulla kohdeltu hänen mielestään halventavasti/sanottu pahasti. Kertoo aina näitä marttyyrijuttujaan. Ja mitä tekee itse nyt 2000-luvulla: no ei ainakaan ole ystävällinen/hienotunteinen.
Joo. No, häntä ei ainakaan auta, jos hänelle sanotaan, että hänen olonsa on hänen oma syynsä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulut siihen ihmisryhmään, joka jumittaa menneessä, eikä kykene menemään eteenpäin.Muistellaan kaikki pienetkin ikävät tapaukset ja vellotaan niissä, sun lasi tulee aina olemaan puolityhjä, se sun elämämä, se.
Ei, en ole, vaan haluan vain selväksi tämän: on ok loukata muita, koska sen toisen kuuluu kantaa mielipahansa itse ja vain jatkaa elämäänsä. Onko asia näin? Sitten voin jatkaa elämääni, kun saan tähän tyhjentävän ja maailman kaikkia ihmisiä koskevan vastauksen.
TÄSSÄ VASTAUS: Ei ole ok, mutta, kun niin on jo tapahtunut, et voi sille mitään. Ja tottakai ihminen kantaa mielipahansa itse. Mieti, maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita, esim. raiskauksia, kuolemaa, väkivaltaa, mutta silti ihminen tiedostaa, että elämää on jatkettava.
Ole hyvä.
Paska lisääntyy, koska SINÄ levität sitä. Et tue, etkä ymmärrä, etkä välitä, etkä auta, niin en minäkään sinusta, saat paskaa niskaasi ja mielipahaa, kun tavataan. Se on takuu.
apMiksi kostaisit pahan mielesi minulle? Miksi minun pitäisi ymmärtää sinua, se ei ole minun, vaan terapeutin tehtävä.
Syyllistät minua omasta pahasta mielestäni. Se ei ole sinun mielestäsi kenenkään muun kuin minun itseni vika.
Se on sinun vikasi, koska voit vaikuttaa pahaan oloosi, mutta et tee sitä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; antaa anteeksi tai katkeroitua. Ilmeisesti olet päätöksesi tehnyt, ja siitä et voi syyttää kuin itseäsi.
Kuules nyt papupadan puhuja, ensinnäkin pistät sanoja suuhuni. Sinä OLETAT, että olen tehnyt jotain valintoja. Kysymättä epärehellisesti väität, että olen tosiaankin valinnut jotain ja että olisin valinnut olla katkera! Ja että olisin vain voinut valita anteeksiannon.
Anteeksianto ei ole mikään helppo jq yksinkertainen prosessi. Olisiko mahdollista, että olen sillä tiellä vielä, kumman valitsen?
Ai katkeruusko ei mula synny ennen sitä valintaa olla katkera? Kuule kerron sinulle salaisuuden; kyllä se syntyy. En varmaankaan ollut kuullut kuule koko sanaa KATKERUUS, kun sen siemenet ovat jo itäneet minussa. Jonain päivänä aikuisuudessa vain huomasin, että olen katkera. MINKÄÄNLAISTA AITOA JA VAPAATA VALINTAA TEKEMÄTTÄ.
Joten teen asioita koko ajan, tämä on minun prosessiani, josta sinä et ole edes paskaakaan kiinnostunut, koska on helpompaa otta leima- ja pillkakirves käteen ja alkaa hutkia!Selvä, voitit. En nimittäin jaksa viedä tätä keskustelua enää pidemmälle :) Toivon sinulle kaikkea hyvää jokatapauksessa. Vielä pienenä vinkkinä, että nöyryydestäkään ei ole haittaa tässä elämässä ;)
Ai nöyryydestä. Enköhän mä osaa olla nöyrä, tarvittaessa. Olen joutunut nielemään kaikenlaista. Mun katkeruudesta vapautumisprosessini ydinelementti nyt vain ei satu olemaan nöyryys. Sillä ei mennä mihinkään. Sen ydin on jokin aivan, aivan muu. Mulla ei ole mitään syytä lyödä ja hutkia muita, jos saan asiani setvittyä. Sillälailla ihan osaan olla nöyräkin tarvittaessa. Ja usein olen just silloin kuin ei pitäis. Väärää epäitsearvontuntoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nimenomaan laittaa pahan kiertämään, usein sellaiselle henkilölle, jolla ei sen alkuperäisen tilanteen kanssa ole mitään tekemistä. Mulla on kollega, jota 1980-luvulla kohdeltu hänen mielestään halventavasti/sanottu pahasti. Kertoo aina näitä marttyyrijuttujaan. Ja mitä tekee itse nyt 2000-luvulla: no ei ainakaan ole ystävällinen/hienotunteinen.
Joo. No, häntä ei ainakaan auta, jos hänelle sanotaan, että hänen olonsa on hänen oma syynsä.
ap
No en tiedä mikä häntä auttaisi. Pointti on se, että nyt ihan eri ihmiset osansa hänen ilkeilystään, kun ne häntä loukanneet ovat jo muualla. Eli paha kiertää. En väitä että sinä kierrättäisit pahaa, mutta yritä rajata välienselvittely siihen oikeaan asianomaiseen ettei tule lisävahinkoa. Se ei hyödytä ketään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kirjoita vähän auki. Kuka on loukannut sua, miten ja milloin? Kuinka kauan tästä loukkaamisesta on kulunut aikaa? Onko loukkaaja pyytänyt anteeksi?
Olen puhunut minua loukanneen henkilön kanssa. Hän ei näe tehneensä sellaista, josta minun olisi ollut syytä loukkaantua. Mistä syystä mä sitten olisin loukkaantunut? Ettekö usko, että mulla on siihen kohtaan aidot tunteet? Miksi mä haluaisin keksiä, että tämmöinen ja tämmöinen nyt loukkasi minua? Lähinnä kyseessä on se, ettei minua ole ymmärretty oikein, vaan syytetty asioista, joita en ole ajatellut. Henkilön mielestä siis MINÄ olen alunperin se ikävä ja paha ihminen, vaikka vannon käsi sydämellä, että en ole nähnyt asiaa niin.
Eli myös tämä toinen henkilö kokee tulleensa loukatuksi sinun taholtasi? Hänen loukkaantumisen tunteensa ovat varmasti siis yhtä aidot kuin omasikin. Oletko pyytänyt häneltä anteeksi ja yrittänyt selvittää asiaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulut siihen ihmisryhmään, joka jumittaa menneessä, eikä kykene menemään eteenpäin.Muistellaan kaikki pienetkin ikävät tapaukset ja vellotaan niissä, sun lasi tulee aina olemaan puolityhjä, se sun elämämä, se.
Ei, en ole, vaan haluan vain selväksi tämän: on ok loukata muita, koska sen toisen kuuluu kantaa mielipahansa itse ja vain jatkaa elämäänsä. Onko asia näin? Sitten voin jatkaa elämääni, kun saan tähän tyhjentävän ja maailman kaikkia ihmisiä koskevan vastauksen.
TÄSSÄ VASTAUS: Ei ole ok, mutta, kun niin on jo tapahtunut, et voi sille mitään. Ja tottakai ihminen kantaa mielipahansa itse. Mieti, maailmassa tapahtuu paljon pahempiakin asioita, esim. raiskauksia, kuolemaa, väkivaltaa, mutta silti ihminen tiedostaa, että elämää on jatkettava.
Ole hyvä.
Paska lisääntyy, koska SINÄ levität sitä. Et tue, etkä ymmärrä, etkä välitä, etkä auta, niin en minäkään sinusta, saat paskaa niskaasi ja mielipahaa, kun tavataan. Se on takuu.
apMiksi kostaisit pahan mielesi minulle? Miksi minun pitäisi ymmärtää sinua, se ei ole minun, vaan terapeutin tehtävä.
Syyllistät minua omasta pahasta mielestäni. Se ei ole sinun mielestäsi kenenkään muun kuin minun itseni vika.
Se on sinun vikasi, koska voit vaikuttaa pahaan oloosi, mutta et tee sitä. Sinulla on kaksi vaihtoehtoa; antaa anteeksi tai katkeroitua. Ilmeisesti olet päätöksesi tehnyt, ja siitä et voi syyttää kuin itseäsi.
Kuules nyt papupadan puhuja, ensinnäkin pistät sanoja suuhuni. Sinä OLETAT, että olen tehnyt jotain valintoja. Kysymättä epärehellisesti väität, että olen tosiaankin valinnut jotain ja että olisin valinnut olla katkera! Ja että olisin vain voinut valita anteeksiannon.
Anteeksianto ei ole mikään helppo jq yksinkertainen prosessi. Olisiko mahdollista, että olen sillä tiellä vielä, kumman valitsen?
Ai katkeruusko ei mula synny ennen sitä valintaa olla katkera? Kuule kerron sinulle salaisuuden; kyllä se syntyy. En varmaankaan ollut kuullut kuule koko sanaa KATKERUUS, kun sen siemenet ovat jo itäneet minussa. Jonain päivänä aikuisuudessa vain huomasin, että olen katkera. MINKÄÄNLAISTA AITOA JA VAPAATA VALINTAA TEKEMÄTTÄ.
Joten teen asioita koko ajan, tämä on minun prosessiani, josta sinä et ole edes paskaakaan kiinnostunut, koska on helpompaa otta leima- ja pillkakirves käteen ja alkaa hutkia!Selvä, voitit. En nimittäin jaksa viedä tätä keskustelua enää pidemmälle :) Toivon sinulle kaikkea hyvää jokatapauksessa. Vielä pienenä vinkkinä, että nöyryydestäkään ei ole haittaa tässä elämässä ;)
Ai nöyryydestä. Enköhän mä osaa olla nöyrä, tarvittaessa. Olen joutunut nielemään kaikenlaista. Mun katkeruudesta vapautumisprosessini ydinelementti nyt vain ei satu olemaan nöyryys. Sillä ei mennä mihinkään. Sen ydin on jokin aivan, aivan muu. Mulla ei ole mitään syytä lyödä ja hutkia muita, jos saan asiani setvittyä. Sillälailla ihan osaan olla nöyräkin tarvittaessa. Ja usein olen just silloin kuin ei pitäis. Väärää epäitsearvontuntoa.
On eri asia olla nöyrä, kuin nöyrtyä. Mutta, nyt en halua enää nostattaa verenpainettasi. Vilpittömästi tsemppiä sulle, varmasti raskasta olla sinä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nimenomaan laittaa pahan kiertämään, usein sellaiselle henkilölle, jolla ei sen alkuperäisen tilanteen kanssa ole mitään tekemistä. Mulla on kollega, jota 1980-luvulla kohdeltu hänen mielestään halventavasti/sanottu pahasti. Kertoo aina näitä marttyyrijuttujaan. Ja mitä tekee itse nyt 2000-luvulla: no ei ainakaan ole ystävällinen/hienotunteinen.
Onko nimi Sari?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos, 38. Joitain järkeviä pointteja, vaikkakin ne osoittavat ihmismielen mädännäisyyden ja puutteellisen kyvyn rakastaa ja pyrkiä oikeamielisyyteen.
apOletko tullut ajatelleeksi, että rakkaudestaan sinua kohtaan he eivät myöskään halua asettua sinua vastaan ja tämän sinua loukanneen henkilön puolelle?
Ehkä olen, mutta huomaan vain, että se ei riitä. Siinähän on uusi syy syyttää minua; mun pitäisi saada heiltä enemmän. No joo niin olisi. Olisi tarvittu se rehellinen ja täysin suoraselkäinen apuri, joka olisi mieluummin katkaissut vaikka välinsä aikuiseen kuin jättänyt oikaisematta vääryyksiä. Mutta ymmärrän kyllä, että kukaan ei nähnyt. Miksi ottaisin tällaisen rakkauden ihanana, josta riittää särkyneelle sydämelleni tueksi. Kun ei riittänyt. Mutta en syytä heitä, mutta se ei vain ole riittänyt, se on ihan faktaa.
Yleensä on hirveän ikävää asettaa joku ihminen valitsemaan puolensa asiassa, johon ko henkilö on ulkopuolinen ja syytön. Mulla on yksi ystävä, joka on tätä kerta toisensa jälkeen yrittänyt eikä tunnu hyväksyvän, että minulla on vain kummankin osapuolen näkemys tiedossani enkä aio asettua kumpaakaan vastaan. Ikävä kyllä olen alkanut harventaa tapaamisiani tämän ystäväni kanssa, koska hän pyytää minua tekemään asian, jota en halua tehdä. Voihan olla, että tämän kolmannen henkilön näkemys on sittenkin oikea ja ystäväni näkemys väärä, jolloin katkaisemalla suhteeni tähän kolmanteen henkilöön menettäisin lopulta molemmat.
Tässä olisi aplle hyvä artikkeli luettavaksi:http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=epi00…
Ps. Ei tartte olla epävakaa, toimii hyvin kaikille muillekin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset nimenomaan laittaa pahan kiertämään, usein sellaiselle henkilölle, jolla ei sen alkuperäisen tilanteen kanssa ole mitään tekemistä. Mulla on kollega, jota 1980-luvulla kohdeltu hänen mielestään halventavasti/sanottu pahasti. Kertoo aina näitä marttyyrijuttujaan. Ja mitä tekee itse nyt 2000-luvulla: no ei ainakaan ole ystävällinen/hienotunteinen.
Onko nimi Sari?
Ei ole, mutta kyllä näitä on maa pullollaan. Tässä omassa marttyyrissäni "huvittavaa" on se, että saattaa ihan pokalla kertoa niitä omia itsesäälijuttujaan samoille ihmisille, joita itse kohtelee epäystävällisesti. En tiedä ymmärtääkö itse ollenkaan miten vinoutunutta se on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei läheisten kuulu olla sinun terapeuttejasi ja hoivata ja hyvitellä loputtomiin jonkin muinaisen möksähtämisesi takia. Jaksaisitko itse lässyttää loputtomiin jollekin marttyyrille? Kuulostat keskenkasvuiselta.
Ei ole kyseessä muinainen möksähtäminen, vaan tavallaan spiraali, jossa yhdestä selvittämättömästä tilanteesta on menty seuraavaan ja olen katkeroitunut vähitellen. Halusin siis selvittää tilanteet, mutta se oli aina toisen mielestä tarpeetonta koska lue edellinen vastaus. Hän ei piitannut minun tunteistani, mutta minun oli ihan pakko vain elää läheisessä kontaktissa tämän ihmisen kanssa. Aloin tietysti ajatella, että omat loukkaantumisen tunteeni ja vaikeus kestää sitä, ettei minua ymmärretä, ovat oma syyni. Siksi koitin sitten elää siinä ja jotenkin käsittää, miksi se toinen haluaa pahaa tunnetta minulle sillä, ettei laskeudu minun tasolleni ja kysy, mikä on.
Onko sinun vielä pakko elää tämän henkilön läheisyydessä? Jos ei ole, niin hyväksy se, että asiaa ei koskaan tulla selvittämään haluamallasi tavalla, ja ryhdy katsomaan menneisyyden sijasta tulevaisuuteen.
Olen koittanut, mutta taidan olla niin masentunut, etten näe siellä mitään. Makaan vain sohvalla kaiket päivät tämän takia. En tiedä mistä aloittaisin. En jaksaisi nousta tästä ilman rakkautta, mutta aloituksessa selitin, että kykyni tuntea on kuollut. Minua on lyöty maahan niin monta kertaa, yrittäessäni ylös, että minua oikeasti pelottaa yrittää enää. Tosin täytyy myöntää, että aiemmin yrittäessäni ylös tämä minua loukannut ihminen on toiminut kainalosauvanani.
Mitä jos vielä kerran yrität nousta sieltä sohvalta. Mutta nouse tällä kertaa toisella jalalla, katse ja ajatukset tulevaisuuteen suunnaten. Sen sijaan, että odotat anteeksipyyntöä, hyväksy menneet ja lopeta niiden märehtiminen. Itselle anteeksiantaminen on tärkeämpää kuin anteeksipyynnön odottaminen niiltä, jotka eivät sitä sinulle anna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sä kuulut siihen ihmisryhmään, joka jumittaa menneessä, eikä kykene menemään eteenpäin.Muistellaan kaikki pienetkin ikävät tapaukset ja vellotaan niissä, sun lasi tulee aina olemaan puolityhjä, se sun elämämä, se.
Ei, en ole, vaan haluan vain selväksi tämän: on ok loukata muita, koska sen toisen kuuluu kantaa mielipahansa itse ja vain jatkaa elämäänsä. Onko asia näin? Sitten voin jatkaa elämääni, kun saan tähän tyhjentävän ja maailman kaikkia ihmisiä koskevan vastauksen.
Maailma ei ole täydellinen, ihmiset eivät ole täydellisiä, sinäkään et ole. Mutta sinulla on vain 1 elämä, haluatko käyttää sen itsesäälissä vellomiseen?
Alue: Aihe vapaa
Syyllistät minua omasta pahasta mielestäni. Se ei ole sinun mielestäsi kenenkään muun kuin minun itseni vika.