Lue keskustelun säännöt.
Miksi naisille ei riitä mikään?
03.02.2016 |
Miksi te naiset haluatte koko ajan jotain muuta/muutosta?
Miksi ei riitä se tilanne mikä on? Miksi ei voi nauttia siitä mitä jo on ja miten asiat ovat, miksi vielä kotonakin pitää koko ajan "mennä eteenpäin" ja kehittää jotain ja muuttaa asioita?
Tämmöiset kysymykset putkahtivat tänä aamuna keski-ikäistyvän miehen mieleen.
Omassa parisuhteessa ja myös juttujen perusteella tuttavilla on tätä samaa vaivaa.
Mies olisi tyytyväinen siihen mitä on, tai siihen että olisi joku taso, jonka saavutettua pariskunta voi olla tyytyväinen. Mutta ei, naiselle se ei näytä riittävän.
Tämä vaikuttaisi olevan vähän sukua sille nalkuttamis- ja miesten väheksymiskeskustelulle sikäli, että miehet kokevat tässäkin mielessä olevansa parisuhteissa vähän (jos ei nyt altavastaajia, niin) puolustuskannalla koko ajan.
Miehelle riittäisi se, että oltaisiin vaan, mutta nainen haluaa koko ajan jotain enemmän ja jotain muutosta.
Minusta ainakin tuntuu, että mielenterveysongelmia olisi paljon vähemmän, jos naiset opettelisivat tyytymään siihen mitä on, nauttimaan jo saavutetuista asioista ja elämään hetkessä.
Sen suorittamisen sijaan.
Jos miehet ehkä suorittavatkin uraansa (ainakin jotkut), niin naiset tuntuvat suorittavan uran lisäksi äitiyttä, terveyttä, opintoja, ystävyyttä, kotia, perhettä, parisuhdetta, ihan kaikkea. Kaikessa pitäisi olla niinkuin muutkin tai vähän parempi.
On vaikea löytää nykypäivänä naista, joka ei seuraa median ja toisten naisten asettamia normeja siitä, millaista on hyvä ja hyväksytty elämä. Tuijotetaan lifestyle-ohjelmia, blogeja, toisten facebook-päivityksiä ja muotilehtiä ja yritetään pysyä perässä siinä, kuka on sisustanut valkoisimman kodin, ollut samalla pullantuoksuisin äiti ja firman innovatiivisin visionääri, hoikin, tyylikkäin ja rakastunein vaimo ja saanut kauneimmat lapset ja ihanimman miehekkään miehen ja kiiltäväturkkisimman kultaisennoutajan.
Luulisi olevan todella rasittavaa. Luulisi että siitä elämästä voisi joskus hengähtää nauttimaankin, kun on vaikkapa tuon kaiken saavuttanut. Mutta ei. Ei onnistu.
Siitä huolimatta pitää aina keksiä jotain uutta ja jotain, jolla voi kotona painostaa miestä, että meilläkin pitäisi olla näin ja joka asiaan liittyy jotenkin sanapari "sitten kun".
Ei osata olla tyytyväisiä siinä hetkessä ja rauhoittua nauttimaan.
Miksi aina pitää keksiä jotain lisää? Miksi pitää aina ruveta puuhaamaan jotain älyttömiä juhlia tai naputtamaan jostain törkeänhintaisesta ulkomaanmatkasta tai valittaa kuinka vanha auto meillä on tai ehdottaa yhteistä laihdutusprojektia tai painostaa miestä liikkumaan tai valittaa kuinka paksulta itse näyttää tai kuinka toisenlainen asunto olisi parempi tai pitäisikö lasten vaihtaa tuohon harrastukseen jne jne jne...
Mies ei jaksa tuota kaikkea. Ahdistaa. Nainen ehkä luulee ehdottavansa yhteistä tekemistä ja yhteisiä projekteja ja yhteisiä haaveita, mutta mies ei halua koko ajan uusiutua, eikä mieti, että mitä pitäisi tehdä, että voisi olla yhtä hyvä tai parempi kuin muut.
Mies saa jo töissä ihan tarpeekseen kehittämisestä ja uudistumisesta ja eteenpäinmenosta. Kotona sitä mielummin olisi yhdessä perheen kanssa siten, ettei jotain vaadittaisi koko ajan.
Minä ainakin tunnen riittämättömyyttä ja kelpaamattomuuden tunteita, kun nainen haluaa koko ajan jotain uutta ja muuta ja enemmän. Minusta tuntuu että minäkään en silloin riitä.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Ongelma on siis se, että naisilla on enemmän energiaa kuin miehillä. Kuvittelepas, millaista sinunkin elämäsi olisi, jos rouvasi olisi teistä kahdesta se vähäenergisempi.
Minä en muuten tunne yhtään perhettä, jossa tilanne olisi samanlainen kuin tuo sinun kuvailemasi valittamisen ja tukka putkella menemisen sekoitus. Olen valinnut tuttavani toisenlaisista ihmisistä, katsos.
Miehet tekevät yleensä raskaampaa työtä ja sitten pitäisi vielä kotona jatkaa sitä työtä naisen painostuksesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noh, kun keski-ikäistyvää miestä ei kiinnosta seksi kuin ehkä muutaman kerran vuodessa, eikä niilläkään kerroilla välttämättä seiso, niin kyllä se nyt vaan tuntuu aika vähältä ihan riippumatta siitä, kuinka usein sitä on naapurissa tai iltapäivälehdessä. Hei, ei tässä nyt ihan oikeasti paljoa nauttimista ole! Nyt vissiin sitten vain pitäisi pienentää odotukset, "olla tyytyväinen" ja olla vaan, ettei miehelle tulisi riittämättömyyden tunnetta.
Ja meillä muuten mies on se, jonka mielestä elämä on jatkuvaa taistelua, paitsi töissä, niin myös kotona: pyyhkeet on liian kulahtaneet ja sohvatyynytkin voisi uusia, lapsille hankkia lisää harrastuksia ja uutta autoakin voisi katsella. Rasittavaa näyttää olevan, eihän siinä nyt sitten varmaan voikaan enää mitään puolisoa jaksaa. Spontaanisti elämästä nauttiminen on hänen mielestään silkkaa vastuuttomuutta, tosin siitäkin napottaa, etten minä iloitse. Ja aina kun tulee helpompi elämänvaihe, pitää siihen kehittää joku oma harrastus tai projekti ja stressaantua siitä. Olen yksi suuri "sitten kun" mieheni elämässä.
Sitä olen itsekin miettinyt miksi mikään ei riitä ja en voi tyytyä siihen mitä jo olen saavuttanut. Kai ajattelen, että pystyn, ansaitsen ja saan parempaakin. En tiedä miksi.
Itsekin miehenä olen huomannut saman kaikissa parisuhteissani. Naisen pitää koko ajan suorittaa kaikkea, haluta lisää, haluta muutosta, jotain uutta.
Jotenkin tuntuu, että ei ymmärretä miten hyvin omat asiat loppujen lopuksi ovat, miten huonosti ne voisivat olla. Ei osata olla onnellisia siitä, mitä on. Mies joutuu tästä syystä itsekin jatkuvasti olemaan varuillaan ja suorittamaan omaa osaansa. Vaikka hyvä ja toimiva suhde olisi kestänyt vuosia, mies on aina vain yhtä hyvä kuin viimeisin suoritus. Menneillä vuosilla ei tunnu olevan juuri painoarvoa. En tarkoita sitä, että alkaisi pitää toista itsestäänselvyytenä, mutta miksi jatkuvasti korjata sitä, mikä ei ole rikki vaan toimii hyvin? Kuinka monta ulkomaanreissua tai kaapinovien uusimista tarvitaan, että elämään voisi olla tyytyväinen? Mitä se lopulta muuttaa? Kyllä se paljon puhuttu ja hankalasti tavoiteltava onnellisuus on jotain sellaista, minkä on pakko tulla lopulta sisältä päin, eikä ulkoisista asioista. Mitä nuorempana tämän ymmärtää, sen parempi lienee. Ei se jatkuva ryntääminen sinne tänne, vaan pysähtyminen ja silmien avaaminen.
Itse olen ikääntyessäni aina vain onnellisempi siitä, että minulla on poika, emäntä joka on kaikin puolin upea nainen, terveenä on saanut olla ja tuloja on sen verran, ettei puutetta ole.
Sisäistä tyhjyyttä pääsee hetkeksi karkuun suorittamalla koko ajan. Niin ulkoapäin, kuin myös itsestä sisältäpäin, kohdistuva jatkuva riittämättömyyden tarve yritetään hukuttaa jatkuvaan muutokseen. Silti aina joku on parempi, aina joku pärjää paremmin, aina jollekin tulee paremmat kortit. Ei auta kuin yrittää lisää...kunpa joskus saisi hetken levähtää (mutta niin että sen saisi jaettua somessa onnistumisena ja kadehtittavana asiana).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En koe toimintaani suorittamisena, koen sen sisällön antajana elämään. Kun ei ole enää lapsia, niin on aikaa. Työn lisäksi haluan opiskella. Nykyiset opinnot johtavat tutkintoon, joka parantaa tulevaisuuden työllistymismahdollisuuksiani. Lisäksi opiskelen, tosin hitaasti, vierasta kieltä voidakseni osallistua mieheni ja hänen ystäviensä ja liikekumppaniensa keskusteluihin (mies on ihan suomalainen mutta tekee ulkomaankauppaa maahan, jossa asui pari vuosikymmentä, joten siellä on myös paljon ystäviä).
Osallistun politiikkaan paikallistasolla, koska haluan vaikuttaa asioihin. Olen jo lupautunut listoille myös seuraaviin kuntavaaleihin. Eduskuntaan en pyri jatkossakaan, paikallisiin epäkohtiin vaikuttaminen riittää.
Harrastan liikuntaa ihan oman jaksamiseni vuoksi. Määrätietoisesti kuitenkin. Kesällä on sellainen etappi, johon tähtään.
Jos en tekisi näitä asioita niin mitä sitten? Istuisin katsomassa telkkaria ja kutomassa sukkaa - teen sitäkin, parhaillaan on työn alla sukat miehelle. Lukisin romaaneja - luen niitäkin, yleensä työmatkalla ja ennen nukahtamista. Ja ihan riittävästi on yhteistä aikaa miehenkin kanssa, onhän hänelläkin arkisin omat menonsa ja vastuunasa.
"miehet kokevat tässäkin mielessä olevansa parisuhteissa vähän (jos ei nyt altavastaajia, niin) puolustuskannalla koko ajan."
Ei mun mies vaan tunne. Oletko sä "kaikki miehet"?
Olemme mieheni kanssa hyvin samanlaisia muutoksen haluamisissa, sekä haluttomuuksissa.
Eli joissain asioissa haluamme muutosta, joissain haluamme pitää saman kuin ennenkin.
Eikö olekkin "kauheaa", kun elämä ei olekkaan ollenkaan niin mustavalkoista kuin olit luullut? ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"miehet kokevat tässäkin mielessä olevansa parisuhteissa vähän (jos ei nyt altavastaajia, niin) puolustuskannalla koko ajan."
Ei mun mies vaan tunne. Oletko sä "kaikki miehet"?
Olemme mieheni kanssa hyvin samanlaisia muutoksen haluamisissa, sekä haluttomuuksissa.
Eli joissain asioissa haluamme muutosta, joissain haluamme pitää saman kuin ennenkin.
Eikö olekkin "kauheaa", kun elämä ei olekkaan ollenkaan niin mustavalkoista kuin olit luullut? ;)
Onko sinun mies "kaikki miehet"?
Vierailija kirjoitti:
"miehet kokevat tässäkin mielessä olevansa parisuhteissa vähän (jos ei nyt altavastaajia, niin) puolustuskannalla koko ajan."
Ei mun mies vaan tunne. Oletko sä "kaikki miehet"?
Olemme mieheni kanssa hyvin samanlaisia muutoksen haluamisissa, sekä haluttomuuksissa.
Eli joissain asioissa haluamme muutosta, joissain haluamme pitää saman kuin ennenkin.
Eikö olekkin "kauheaa", kun elämä ei olekkaan ollenkaan niin mustavalkoista kuin olit luullut? ;)
Ot: Onko sinua koskaan ihmetyttänyt tuo, että olette hyvin samanlaisia muutosten haluamisissa tai haluamttomuuksissa? Entä jos ne halut ovatkin sinun halujasi, joita miehesi myötäilee? Jos hän jyrätyksi tulemisen pelossa / miellyttääkseen / helpolla pääsemiseksi / muusta syystä ei kerrokaan omia haluja? Tottakai asia voi olla juuri niinkuin sanoit, mutta minua ainakin pelotti nuo sinun "me haluamme" lauseet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä mies haluaa mökin ja on jauhanut siitä jo kyllästymiseen asti. Mökkiä varten pitäisi ottaa lainaa eikä hän halua maksaa sitä yksin. Minulle riittää tämä kerrostaloasunto, joten rahaani en mihinkään mökkiin haaskaa. Haikaili mies omakotitalon ostoakin, mutta en halua sellaistakaan. Enää en viitsi selitellä, miksi ei vaan leikin kuuroa. Mitta alkaa olla sen verran täysi, että jos vielä kuulen asiasta, varmaan karjaisen jotain.
:D
Kiukettelet sitten kuin pikkulapsi jolta viety kaikki lelut ja karkit, kun kaikki ei mene niin kuin sinä haluat.
Enhän minä mitään kiukuttele, en vain jaksa yhä uudestaan ja uudestaan kertoa, miksi minä en halua mökkiä. Miestä en ole kieltänyt ostamasta mökkiä, päinvastoin, mutta kun hän tarvitsee siihen minunkin rahojani. Meillä menisi ihan mukavasti, jos mies saisi haihatukset pois päästään.
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kannanotto, mutta miksi miehen pitäisi säilyä seksuaalisesti viehättävänä myös muille naisille kuin vaimolleen? Pidätkö hyväksyttävänä vaimon pettämisen?
Mistä keksit vaimon pettämisen? Otit yhden asian viestistäni ja sitten liitit sen aivan muuhun asiaan? Mitä varsinaiseen asiaan tulee, niin jos olet nainen niin tuskin ymmärrät. Toki reagoit, mutta et ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tässä induvidualistisessa ajassa omalle elämälle ladataan niin paljon vaateita. Kai se eniten on onnelliseksi itsensä kokemista. Mutta kun sitä etsitään niin eri paikoista. Täällä kun lukee, niin tuntuu, että osalle naisista se onnellinen koti tulee täydellisesti sisustetusta asunnosta ja harmonia pään sisälle lattioita siivoamalla. TUo hetkessä eläminen on tärkeä ajatus. Minusta tuo ei sulje pois muutosta. Monesti niitä suuria muutoksia tapahtuu juuri silloin kun pysähtyy, katsoo ympärilleen ja itseensä. SEn vaimon tai miehen kanssakin saattaisi suhde parantua huomattavasti helpommin jos osa tohotuksesta jätettäisiin pois ja keskityttäisiin parisuhteeseen ihan arjessa, vuorotellen toisen harteita tai jalkoja hieroen. Hysteerinen suorittaminen näyttää olevan pakokeino kun ei uskalla pysähtyä, katsoa itseä ja elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten hyvä kannanotto, mutta miksi miehen pitäisi säilyä seksuaalisesti viehättävänä myös muille naisille kuin vaimolleen? Pidätkö hyväksyttävänä vaimon pettämisen?
Mistä keksit vaimon pettämisen? Otit yhden asian viestistäni ja sitten liitit sen aivan muuhun asiaan? Mitä varsinaiseen asiaan tulee, niin jos olet nainen niin tuskin ymmärrät. Toki reagoit, mutta et ymmärrä.
Kysyin, koska muotoilit vastauksesi siihen tyyliin että heräsi kysymys hyväksytköhän sinä(kin) vaimon pettämisen. Olisin tosin voinut kysyä, mitä tarkoitat sillä kun sanot että miehen tulisi säilyttää seksuaalinen viehätysvoimansa myös muille naisille, ei pelkästään vaimolle. Muuten, ei kannata yleistää. Naisiakin on monenlaisia, jopa sellaisia ymmärtäväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se aina mene noin päin, meillä mies vaahtoaa miten pitäisi sitä ja tätä ja tuota. Itse tyytyisin rankan elämänvaiheen jälkeen (syöpä) vaikka vuokrarivariin ja tasaiseen elämään, mies haluaa rakentaa omakotitalon, auto pitäisi vaihtaa uuteen ja mahdollisimman isoon tietenkin ja kesämökinkin voisi laittaa jostain päin Suomea. Itse haluaisin vain olla ja hengittää vähän aikaa.
Saisko konkreettisia esimerkkejä.Jos muutos on esim.verhojen vaihtelua,niin se on harmitonta.Jos asia taas käsittää esim.koko ajan uudemman auton ostoa,niin tilanne onkin jo hankalampi 😉
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muista naisista en tiedä, mutta minulle elämä on matka ja vasta kuolema on matkani pää. Sen vuoksi haluan mennä eteenpäin enkä jäädä paikalleni.
t. N54
Matka voi olla myös henkinen ei aina fyysinen. Kasvetaan yhdessä ja rakastutaan toisiin enemmän. Munkit pitää elämäänsä isona matkana, vaikka tekevätkin päivästä toiseen samoja asioita. Fyysinen matka on hyvin pinnallinen ja sen voi tarjota kuka tahansa, jolla on rahaa. Se ei vaadi itsensä tutkiskelua eikä oppimista.
En edellisellä tarkoittanutkaan sitä fyysistä matkaa vastasyntyneestä kuolinvuoteelle vaan nimenomaan henkistä. Uusien asioiden oppimista, uusien haasteiden vastaanottamista ja uusien asioiden tekemistä.
t. N54
Vierailija kirjoitti:
Ei se aina mene noin päin, meillä mies vaahtoaa miten pitäisi sitä ja tätä ja tuota. Itse tyytyisin rankan elämänvaiheen jälkeen (syöpä) vaikka vuokrarivariin ja tasaiseen elämään, mies haluaa rakentaa omakotitalon, auto pitäisi vaihtaa uuteen ja mahdollisimman isoon tietenkin ja kesämökinkin voisi laittaa jostain päin Suomea. Itse haluaisin vain olla ja hengittää vähän aikaa.
Meillä myös vähän sama tilanne eli mies on uutuuden- ja muutoshaluinen ja haluaa ostaa sitä sun tätä, kun itse olisin tyytyväinen huomattavasti vähempään.
Eiköhän ole kuitenkin niin, että tässä on kyse ihan persoonallisuuspiirteistä, ei sukupuoleen liittyvistä piirteistä.
Vierailija kirjoitti:
Kysyin, koska muotoilit vastauksesi siihen tyyliin että heräsi kysymys hyväksytköhän sinä(kin) vaimon pettämisen. Olisin tosin voinut kysyä, mitä tarkoitat sillä kun sanot että miehen tulisi säilyttää seksuaalinen viehätysvoimansa myös muille naisille, ei pelkästään vaimolle. Muuten, ei kannata yleistää. Naisiakin on monenlaisia, jopa sellaisia ymmärtäväisiä.
No mitä se nyt voi tarkoittaa? Säilytät tai hankit sitä jotain, joka pitää sinut seksuaalisesti mielenkiintoisena vastakkaisen sukupuolen silmissä. Monellako eri tavalla sama asia pitää ilmaista?
Aloittaja tässä.
Luin kommentit läpi ja kai se on uskottava, että miehilläkin esiintyy samaa piirrettä.
Omaan tuttavapiiriini ei kyllä ole moisia eksynyt, yleensä miehet ovat puolisoistaan tätä kertoneet.
Ehkä se sitten on vaan kiinni persoonallisuudesta, eikä niinkään sukupuolesta.
Ehkä joillakin miehillä se auto ja prätkä ja/tai talot ja mökit ja matkat ovat näitä juttuja, joiden suhteen halutaan aina parempaa ja hienompaa kuin naapurilla. Ovat tietysti aika kalliita juttuja verrattuna moniin naisten haluamiin asioihin, joten sikäli koskettaa parisuhteen molempia osapuolia, mutta ehkä miehet eivät muuten niinkään halua mitenkään erityisesti osallistaa sitä naista ko. asian suhteen, vaan enemmän harrastavat sitä yksinään. Vai olenko ihan hakoteillä?
Tuttujen juttuja kuunnellessa yksi osa tätä asiaa on nimenomaan se, että naiset haluavat usein näillä jutuilla jotenkin tosiaan osallistaa miehen siihen mukaan, joka taas kokee sen jotenkin velvollisuutena ja painostamisena. Jos mies on tyytyväinen siihen nykyiseen elämäänsä, eikä halua mitään uutta, kuulee koko ajan jotain "vaatimuksia" muutoksista, hänelle syntyy käsitys, ettei nainen ole oikein tyytyväinen elämäänsä sen kyseisen miehen kanssa.
Mutta kaipa se pätee tosiaan sitten toisinkinpäin.
Jos kokee olevansa seksuaalisesti epäviehättävä se alkaa luomaan miehen puolelta riippuvuutta, mustasukkaisuutta ja muita ilmiöitä. Riippuvainen ihminen ei pysty näkemään tai toimimaan objektiivisesti. Sama kuin miehestä rahallisesti riippuvainen nainen muuttaa suhteen valta-asemaa huomattavasti.