Nainen ei halua enää lastensa isää?
Erään avioeron tarinasta:
"Naiset haluavat ensin perheen ja he etsivät sopivan isähahmon lapsilleen. Sitten kun perhe on perustettu, se isä ei enää ole seksuaalisesti haluttava ja etsitään toinen kumppani." (Iltalehti.fi)
Mitä mieltä naiset ovat tästä? Onko lasten isä tuomittu menettämään seksuaalisen kiinnostuksen nykynaisen ja lastensa äidin silmissä? Lapsiarki tappaa väkisinkin romanttisen kiinnostuksen lasten isää kohtaan? Onko miesten ylipäänsä järkeä ryhtyä perhe-elämään jos asia on näin?
Aika masentavaa jos tämä on näin.
Kommentit (6)
Hmm ... kirjoitti:
Onko lasten isä tuomittu menettämään seksuaalisen kiinnostuksen nykynaisen ja lastensa äidin silmissä? Lapsiarki tappaa väkisinkin romanttisen kiinnostuksen lasten isää kohtaan? Onko miesten ylipäänsä järkeä ryhtyä perhe-elämään jos asia on näin?
Aika masentavaa jos tämä on näin.
Ei, enemmän kiinnostuksen menettäminen on kiinni miehestä kuin niistä lapsista. Miehen on toki itsekin tehtävä jotakin että se kiinnostus säilyy.
Ei
Perhe-elämän tarkoitus on kai joku muu kuin seksi. Jos mies ei ole kiinnostunut perhe-elämästä, siihen on turha ryhtyä seksin takia.
Siis tuota kiinnostuksen lopahtamista tapahtuu puolin ja toisin. Eli mun mielestä ei kyllä voi vetää mitään johtopäätöksiä että se olis automaattisesti jomman kumman sukupuolen syy. Lapsiperheen arki on välillä raskasta ja etenkin kun on pieniä lapsia, on kyllä tuo romantiikka aika kaukana. Joskus kyllästyy nainen, joskus kyllästyy mies.
Meillä "kyllästyin" minä, empä tiä miksi, mutta vaimostani tuli äiti ja itekkin aloin kutsumaan häntä lasten kuullen äidiksi jne. Aika perus tarina varmaan, mutta se intohimo ja muu mitä meillä oli ennen lapsia sen 10 vuotta mikä ehdittiin elään kaksin, lens kyllä ikkunasta lasten myötä. Ollaan me edelleen yhdessä ja ehkä tää tästä paranee, en aijo pettää tai jättää vaikka selvästi muut naiset kiinnostaisi ikävä kyllä. Teen kumminki eron ajatusteni ja tekojen välille ja lapset on nyt ne rakkaimmat tässä perheessä.
Sama isukki kertoilee siinä jutussa menneensä liian pitkälle isäjutussa. Lapset oli perheen ykkösjuttu, kaikki pyöri heidän ympärillään, parisuhde jäi. Sitten kuitenkin ihmettelee miksi se vaimo oikein lähti. Vasta pari vuotta oli ollut vaikeaa, eikä parisuhdetta juurikaan hoidettu.
"
miksi tämän vaimo jätti hänet.
- Mä luulen, että en miellyttänyt häntä oikeella tavalla. Tavallaan se rooli isänä oli mennyt jo liian pitkälle. Kadotettiin yhteys toiseen lasten takia, jotka vei niin paljon aikaa"
"Noudatin isäviettiä, halusin mennä perheen ehdoilla. Parisuhde siinä jäi, mies linjasi."
Kun nainen uppoutuu perheeseen niin että parisuhde jää ja mies löytää toisen niin eipä siinä paljon naista säälitä. Todetaan vaan, että miestäkin olis pitänyt huomioida. Oma syy kun ero tuli. Ei olis mies saanut lähteä, mutta sellaisiahan ne miehet nyt vaan on. Kyllä sun olis se pitänyt tietää ja pitää mies tyytyväisenä. Siinä kaiken härdellin keskelläkin.
Kun tilanne on päinvastainen, mies uppoutuu isyyteensä ja unohtaa vaimonsa niin taas naista kritisoidaan. Tämä onkin vaan ollut etsimässä isää lapsilleen ja jättää miehen sen saatuaan. Aina syy tuntuu olevan naisessa, aina. Kyllähän naisen nyt pitäis ymmärtää, että mies tässä uppoutuu isänrooliinsa. Naisen pitää vaan odotella niitä parempia aikoja.
Mulle kävi kyllä just noin, vaimo totesi että nyt on lapset tehty ja sinä et kiinnosta enää. Muita kiinnostavia miehiä sitten riittikin. En nyt varmaan täydellinen mies ollut joka kohdassa mutta kukapa sitä nyt jaksaisi lapsiperhearjessa ollakaan. En vain ymmärrä sitä logiikkaa, oli nyt sitten sukupuolet kummin päin vaan, kun lapsethan siinä eniten kärsii.
Mää vähän luulen että toi käy myös toiste päin. Riippuu varmaan enemmän ihmistyypistä, kuin pelkästä sukupuolesta, mutta en yhtään ihmettele etteikö olisi totta. Suurin syy siihen loogisesti on se, että yhtäkkiä aika kuluukin siitä lapsesta huolehtimiseen ja se parisuhde jää ainakin hetkittäisesti taka-alalle. Ei sille vaan voi mitään, mutta pikkulapsiaika on monesti myrkkyä parisuhteelle.