60-luvulla syntyneet, muistoja!

Korjaus edelliseen. Yläluokat olivat 3-6.

Koko koulussa oli n. 25 oppilasta. Luokkia 1-2 opetettiin samanaikaisesti. Samoin luokkia 3-6. Kaikki oli kahden opettajan vastuulla. Paitsi että englannintunneille 3. luokalta lähtien meidät vietiin taksilla toiselle koululle jonnekin 10 km. päähän ja siellä oli kiertävä enkun ope.

Kaipaan entisajan euroviisuja. Kaikki ei kuulostanut samalta. Jokainen maa lauloi omalla äidinkielellään. Parhaimmista lauluista tehtiin suomenkieliset käännökset. Oli kauniita melodioita. Ei silloinkaan kaikki, mutta enemmän kuin nykyään. Musiikki on tietysti makuasia myös. Mutta näin sitä kokee. Ei ollut nettiä, että olis voinu kuunnella näitä kappaleita useampaan kertaan. Monesti jäi kaipaamaan jotain tiettyä kappaletta. Nykyään niitä voi kyllä löytää youtubesta. Ei ollut kuin yksi esikatselu tv:ssä ja sitten varsinainen esitys. Suomi yleensä häntäpäässä sijoitukseltaan. Mutta en tiedä oliko sekään aina oikein. Oli siellä huonompiakin lauluja. No tää on taas makukysymys. Osallistujajoukkokin oli maltillinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kioskilla tosiaan maksoivat nallekarkit pennin kappale. Aina kun maasta löysi jonkun rahan, niin sillä sai karkkia.

Löysin kerran markan ja olin onneni kukkuloilla. Vuosi lienee 69-70. 

Muistan ikuisesti, mitä ostin. Kissa-salmiakkiaskin, tikkarin (sellainen vadelmatikkari, jossa oli oravan kuva) ja itselleni ja siskolleni jätskituutit. Eli empatiaa löytyi... :;D

Vanhanaikainen kasvatus kuitenkin tökki takaraivossa ja tunsin syyllisyyttä, koska en ollut jäljittänyt mitenkään tätä markan omistajaa. Eli en sitten osannut niin nautiskella herkusta. 

Muistaakseni tikkari oli viisi penniä, salmiakkiaski 15 ja loput meni jäätelöön. 

Mukavan nostalginen ketju. Itse olen syntynyt vasta 1971 ja minulla on sellainen muistikuva jostain 1970-luvun puolestavälistä, kuinka silloin myytiin kioskeilla savukkeenmuotoisia Camel-makeisia. Maku oli voimakas ja hyvä. 1960-luvulla syntyneet muistaa ko. makeisen selvemmin ja että milloin niiden myynti loppui. Aina välillä muistan nuo lakritsimakeiset ja niiden hyvän maun.

Olen syntynyt 1965 ja asuin lapsuuteni nyt niin suositussa Kalevan kaupunginosassa Tampereella. Meille kulki rollikka ja pakkasella johtimet löivät hienoa sinistä kipinää! Nyt samaa reittiä kulkee ratikka.

Elävästi on mieleen jäänyt kun isän vanhin veli tuli meille kaupunkiin kylään. Hän antoi minulle markan ja se oli iso raha pikkutytölle. Sain kulkea itse kauppaan ja kioskille vaikka olin vasta noin 5-vuotias. Kioskilla noin 500 m päässä myytiin purukumeja joissa oli joku kuvakortti mukana. Purkat maksoi 1 pennin kpl. Ostin 50 kappaletta ja toisen 50 penniä laitoin sitten säästöön. Muistan kun purkat laitettiin kioskilla paperipussiin ja hädin tuskin näin pussin takaa eteeni kun sitä ylpeänä raahasin. Sitä en muista sainko torut kun niin paljon ostin.

Suosikki tv sarja oli Myrskylinnut ja ensimmäinen leffani oli elokuvissa Pilvikallion vahtikisat. Reilu 10 vuotiaana luin Viisikoita, Sos-sarjaa ja Asterixeja (jotka ovat vieläkin minulla). Oli onnellinen lapsuus!

Bay City Rollers kova sana ja minullakin oli kasetti heidän musiikkia.

Monilla oli jääkiekkojoukkueiden takkeja- joko Ilves- tai Tappara-takkeja Tampereelle ja tiukat farkut. Beavers tai Wrangler.

Muistan, kun otin salaa maitokaupassa alle 10-vuoden vanhana sellaisen 2 tyynyt purkan salaa, kun äiti teki ostoksia tiskin yli myyjän kanssa. Kaikkihan annettiin tiskin yli eikä otettu itse.

Hirveä syyllisyys ja piti tunnustaa äidille samana päivänä. En muista, käytiinkö maksamassa se 2 penniä kauppaan.[/quote]

Minäkin varastin kerran tuollaisen 2 tyynyn purkkapakkauksen mutta en sitä kotona kertonut. Niin jäi huono omatunto että ei ole sen jälkeen tullut mieleen mitään ottaa. Olin ehkä 4 vanha ja öidin kanssa kaupassa. Siellä mentiin kassalle maksamaan ostokset mutta laitoin purkan taskuuni....

Kerran vuodessa käytiin seurakunnan tyttökerhon kanssa uimahallissa. Uinnin jälkeen ostettiin aina ranskalaiset perunat uimahallit kahviosta, en muista millä nimellä siihen aikaan kutsuttiin. Tämä varmaan kesti itsellä koululuokat kakkosesta tai kolmosesta kutoseen. Niitä ei monesta paikasta saanut, mutta kehuttiin että on parempia kuin kotikylän nakkikioskissa. Se grilli oli pieni peltikoppi, mistä sai muutamaa tuotetta, nakkeja, ranskalaisia ja lihapiirakoita ainakin. 

Vierailija kirjoitti:

minttunekaksikunnonjokaytossa kirjoitti:

Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!

70-luvun alku oli kaikella tapaa jänskää aikaa. Noita kyseisiä sarjoja katseltiin, nehän tuli peräkkäin iltauutisten jälkeen ja Yöjuttuhan päätti illan ohjelman. Sehän tuli niin käsittämättömän myöhään, kuin ilta kymmeneltä!

Spiritismiä pelattiin ja radiokohinasta yritettiin kuunnella viestejä avaruudesta.  Kaukoputket oli kovassa suosiossa, kun taivaalta yritettiin pongailla kuuraketteja sekä tietenkin ufoja.

Aino Kassinen kertoi maagisia ennustuksiaan ja Uri Geller väänteli lusikoita ja siirteli kelloja. Myös mystisiä tarinoita kertoiltiin, suosituimpana varmaankin surupukuun pukeutunut katoava liftari.

70-luku ja etenkin sen alkupuoli oli mahtavaa aikaa. Silloin tehtiin kaikkea paljon ja nimenomaan ulkona. Sisällä oltiin ainoastaan sadepäivinä ja ehkä kaikkein kovimmilla pakkasilla, mutta muuten touhuttiin ulkona. Kesällä oltiin uimarannalla lähes aamusta iltaan, eikä siellä todellakaan oltu aurinkoa ottamassa, vaan se oli jatkuvaa toimintaa, jossa pääosassa oli tietenkin uiminen eri variaatioissaan (litta, pallolitta, hyppytornista hyppiminen monella eri lailla jne), pallopeleistä persmatti ja keinumatti oli uimarannalla kovia sanoja ja tottakai uimakopin oksan reijistä tiiraitiin tyttöjen puolelle, sekä ryömittiin uimakopin alla keräilemässä kolikoita.

Talvella rakenneltiin hyppyrimäkiä, lumilinnoja sekä luolastoja. Rattikelkoilla sekä minareilla laskettiin mäkeä, raivattiin suolle oma luistelurata, luisteltiin, hiihdettiin jne.

Hiihtokilpiluja järjesti monet eri tahot. Itse muistan osallistuneeni koulun kisoihin, koulujen välisiin, seurakunnan, tehtaan, karjalaisten (siis evakkojen lasten eri puolella Suomea), sekä tottakai oman seuran myös. Lusikoita kertyi vinot pinot.

Itselläni oli todella mahtava elinpiiri lapsuudessa. Asuin pikkukaupungissa omakotialueella ja kaikki oli lähellä. Pihan takaa alkoi mahtavat seikkailumetsät, käytännössä lähes pihasta pääsi valaistuille laduille (100 metriä matkaa, jonka pystyi menemään myös hiihtämällä), jotka vei ihan oikeaan hissilliseen laskettelurinteeseen. Uimarantaan oli vain muutama satametriä matkaa eikä kaupungin keskustaan ja kouluihinkaan ollut kuin kilometri matkaa. Kioskille ja lähimpään kauppaan noin puolikilometriä. Eli pyörällä pääsi nopeasti joka paikkaan. 

Oli myös paljon upeita seikkailupaikkoja, vanha käytöstä poistettu mylly, kolmiomittaustorni, purkutuomion saaneita taloja, luoliakin läheltä löytyi, mutta kaikkein tärkein oli pihan takana ollut oma metsämme ja sen kallio jossa leikittiin ja seikkailtiin ja jonne rakensimme monelaisia majoja, korsuista korkealla puussa oleviin majoihin.

Kirjallisuudesta sen verran, että Enid Blytonin tuotanto oli kova sana tuolloin. Tottakai Viisikko, mutta myös Salaisuus ja Sos sarja, joka vasta tuli 70-luvulla. Myös Kim sarjan muistan 70-luvulta. Se oli tanskalainen ja Blytonin sarjoja jonkun verran rohkeampi sarja.

Olen erittäin onnellinen siitä, että synnyin nimenomaan 60-luvulla ja sen alkupuolella, enkä esimerkiksi 90- tai 2000-luvulla. Itse ainakin koin viettäneeni erittäin onnellisen lapsuuden.

KOLMIOMITTAUSTORNI. Waude, me kutsuttiin sitä myös näkötorniksi. Osa rappusista/tikapuun puolista oli lahonnut. Koko torni kaatuikin kerran myrskyllä. Siihen asti oli vapaasti kiivettävissä.

Musiikki: Hurriganes, Vicky, Seitsemän seinähullua veljestä, Lea Laven, Armi&Danny... kaikki nähty lavalla. Siis tanssilavalla. Limsat oli Palmaa. Suklaat Suffelia ja Lolaa, pastillit Pax. Voi voi.

Minäkin oon tosi tyytyväinen syntymääni 1960

Menin kouluun 1967 kuusi vuotiaana. Koulumatka 6km, eka vuoden isä vei traktorilla tai käveltiin. Sitten tuli koulutaksi. Eka auto meillä oli Simca, sitten Mosse ja sit monta Ladaa. Tätin perheessä oli Anglia, sympaattisin automalli edelleen. Sain jopa kerran ajaa kaverin Angliaa.

Ai niin, koulussa luokallani oli kaksospojat ja minä. Kun lähdin oppikouluun, toinen kaksosista jäi luokalleen. Se toinen jäi siis yksin omalle luokalleen. Aika pieni, ihana kyläkoulu.

Vierailija kirjoitti:

Kaipaan entisajan euroviisuja. Kaikki ei kuulostanut samalta. Jokainen maa lauloi omalla äidinkielellään. Parhaimmista lauluista tehtiin suomenkieliset käännökset. Oli kauniita melodioita. Ei silloinkaan kaikki, mutta enemmän kuin nykyään. Musiikki on tietysti makuasia myös. Mutta näin sitä kokee. Ei ollut nettiä, että olis voinu kuunnella näitä kappaleita useampaan kertaan. Monesti jäi kaipaamaan jotain tiettyä kappaletta. Nykyään niitä voi kyllä löytää youtubesta. Ei ollut kuin yksi esikatselu tv:ssä ja sitten varsinainen esitys. Suomi yleensä häntäpäässä sijoitukseltaan. Mutta en tiedä oliko sekään aina oikein. Oli siellä huonompiakin lauluja. No tää on taas makukysymys. Osallistujajoukkokin oli maltillinen

Ja yleisö katsomossa oli pukeutunut miehet pukuihin ja naiset hienohin iltapukuihin aivan kuin johonkin juhlakonserttiin eikä kukaan riehunut.

Jambo suklaa patukat, makuina päärynä ja mansikka marmeladi sisällä. Naapurin poika osti ja tarjosi minulle, ihastunut kun oli minuun. Charlien Enkelit sarja, seurasin aina sitä. 1:n markan setelit.

Kotimainen puolituntinen radiossa. Sieltä tuli harvoin hyvää musiikkia, kaikkein tyhmimmät kappaleet oli valittu sinne.

Nuorten sävellahja-ohjelmasta sai yleensä äänitettyä C-kasetille parhaat kappaleet. Sormi vain record-nappulalle valmiina painamaan äänitys päälle, kun hyvä kappale alkoi kuulumaan. Mukaan tuli usein juontajan puhetta.

Vierailija kirjoitti:

Huomaatteko, että kun meidän ikäpolvemme kirjoittaa, ei näy oikeinkirjoitusvirheitä juuri lainkaan? 

Eli päätelkäämme siitä, että kouluopetus oli äidinkielen osalta laadukkaampaa. Myös lukeminen oli lähes kaikille jokapäiväistä toimintaa. Siis oikeiden kirjojen lukeminen. Sillä lienee suuri osuus. 

Monet ketjut täälläkin vilisevät yhdyssanavirheitä ym., kun on nuoria koskettava aihe. 

Totta! Huomasin saman asian.

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli sarjan nimi jossa mies ajeli chopperilla. Eli moottoripyörällä, jossa oli  tod korkea ohjaustanko ja jossa oli paljon taustapeilejä. tuli varmaan joskus 70-80-luvun taitteessa.  Omaa polkupyörääni yritin varustella samalla lailla, Olisi kiva jos joku muistaisi sarjan nimen : )

Olisiko sarja ollut Onnen Päivät ja kaveri joka ajeli sillä chopperilla oli Fonzie.

Tämä muistoni on 70-luvun alkupuolelta. Oltiin isäni serkun häissä ja minulle oli ostettu sinne kiva mekko, sellainen lyhyt ja tekokuituinen ajan tyyliin. Olin noin 5-6-vuotias.

Kotona ennen häihin lähtöä sain päähäni viritellä mekkoni alle äitini entiset korsettimaiset vaaleanpunertavat sukkanauhaliivit, joista roikkui nauhoja sukkien kiinnitystä varten. Ne olivat aika isot, mutta jotenkin sain ne pysymään ylhäällä. Kukaan ei edes huomannut, että minulla oli ne.

Häissä nuo liivit alkoivatkin valua pikkuhiljaa ja kohta helman alta näkyi roikkuvia sukkaliivinauhoja. En sitä itse tajunnut, mutta muistan ihmetelleeni, kun jotkut nauroivat minulle. Kun äitini huomasi roikkuvat liivinauhat, hän oli ihan järkyttynyt ja kiidätti minut vessaan, jossa riisui minulta tuon kapistuksen. Hän joutui tunkemaan sen käsilaukkuunsa, minne se ei meinannut mahtua. Laukku näytti tupaten täydeltä tyynymäiseltä pussukalta. Ei ollut äiti kovin iloinen.

Halusin vain leikkiä ”hienoa rouvaa” ja mikäpäs sen parempi tilaisuus siihen kuin häät.

Ompeluseurat vuorotellen joka talossa.

Vanhemmat olivat huolissaan siitä että me ehkä luimme liikaa kirjoja!

Joskus aivan komensivat pitämään lukemisesta tauon ja sepä otti aivoon. Vähän eri huolet oli kuin nykyajan vanhemmilla!

Ne ihanat ihanalle tuoksuvat monistetut koepaperit! Ja siniset ja joskus punaiset kynänjäljet kokeissa. Löysin kirpparilta vasta sellaisen sinipunakynän, en tiedä, onko niitä enää. Meille laitettiin koepapereihin kivoja leimasinjuttuja alaluokilla, ne taisivat olla niitä papukaijamerkkejä sitten :) 

Muistan, kuinka 5 - 6 luokilla oppilaat jaettiin neljän ryhmiin ja tehtiin tosi paljon ryhmätöitä. Olin kympin oppilas niin minut laitettiin aina ryhmään, jossa muut sellaisia hiljaisempia ja arempia,  jotka tarvitsivat apua. Opettaja oli ihan fiksu noissa ryhmäjaoissa. Myöhemmin yläasteella tehtiin näiden samojen poikien kanssa yhteistyötä eli tein esitelmiä ja väärensin vanhempien allekirjoituksia koepapereihin ja poissaolotodistuksiin. Koskaan ei jääty kiinni. 

Koulun vessat haisi ällölle ja niissä ei ollut ovia,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä oli sarjan nimi jossa mies ajeli chopperilla. Eli moottoripyörällä, jossa oli  tod korkea ohjaustanko ja jossa oli paljon taustapeilejä. tuli varmaan joskus 70-80-luvun taitteessa.  Omaa polkupyörääni yritin varustella samalla lailla, Olisi kiva jos joku muistaisi sarjan nimen : )

Olisiko sarja ollut Onnen Päivät ja kaveri joka ajeli sillä chopperilla oli Fonzie.

Onnen Päivät tuli Suomessa 1976-8X.

70-luvun alussa tuli "Bronson", jossa päähenkilö kierteli harrikalla Amerikkaa. Paljoa en muista, 7 vuotias kun olin.

Maalla kulki myymäläauto, muistaakseni tiistaisin ja perjantaisin. Me lapset kävimme siellä karkkiostoksilla, joskus äitikin haki ruokatavaroita. Odotimme sitä tienposkessa maitolavalla ja aika tuntui pitkältä vaikka kaikkea oheistoimintaa keksimmekin. Sanoimme myymäläautoa kauppaa-autoksi.

Naapurustossa oli paljon vanhoja ihmisiä, mummoja huivit päässä, juurikori kädessä tuli ostamaan lauantaimakkaraa ja maitoa joka oli muovipusseissa. Kaikilla oli sellainen rahakukkaro joka nipistettiin kiinni.

Meillä oli hiukan rahaa, joskus jopa markka tai ainakin pienempia hiluja, niillä sai vaikka mitä, viidellä pennilläkin. Lakritsipiippuja, Tango-suklaapatukoita, sitruunasoodaa. Jäätelöpikarin jossa oli purukumi pohjalla. Topsy - tuuteista en oikein pitänyt mutta kelpasi jos ei muuta ollut. Pieni hedelmäpastilliaski riitti pitkäksi aikaa kun söi hitaasti. Chewitsit tietysti oli herkkua ja purukumityynyt, kaksi eriväristä yhteen pakattuna. Tummat ja vaaleat toffeetikkarit oli parhaita, niissä oli kuoppa keskellä.

Myöhemmin tulivat Jambo-suklaat ja Aku Ankka -limsat jotka oli hyvää, vadelmaa ja päärynää. Muistan että ostimme ihan ensimmäisen aurinkosuojapullon myymäläautosta, se oli Coppertone -öljyä. Muistan vieläkin miltä se tuoksui hikisellä iholla heinäpellolla.