60-luvulla syntyneet, muistoja!
En enää muista nimeä, mutta kaupoissa oli vanukkaita, joiden logossa oli tytön pää. Värit keltainen ja ruskea. Muistan, että sain t-paidan, kun vanukkaita tuli ostettua tarpeeksi. Mikähän oli nimi?
Jäätelöitä oli mm. pingviinejä, joitain ihme peikonpäitä (oransssi tukka ja punainen naama). Melissa maitohyytelö tuli kauppoihin, ja sitä vihattiin!
Karkkeina tykkäsin Chewtitseistä, niitä oli minttua, appelsiinia, mansikkaa..
Sarjakuvia oli paljon. Tintit ja Asteriksit olivat suosikkejani. Veikko, Tette ja Jykke oli parina sarjana. Muffet (silloin ei vielä Smurffeja) . Puk-kirjoja luin paljon, samoin Lotta-sarjaa. Ja hevoskirjoja. Laura-sarjaa, Mustaa Oria, australialaista villiori-sarjaa. Uljas musta.. TV:ssä rakastin Ratsutilan Nuoria.
Telkussa oli Mahdollisuuksia rajoilla ja Tiikeriprikaati. Cannon. Starsky ja Hutch vähän vanhempana. Alkuperäinen Star Trek ja Avaruusasema Alfa. Itse en saanut katsoa Hitchcock Esittää -sarjaa tai Yöjuttua!
Paljon muutakin tulee mieleen .. Postailen lisää, jos muillekin tulee nostalgiaa mieleen! Muistoja, kiitos!
Kommentit (2681)
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin käytävävahtina! Espoo vuonna 1972
käytäväpäivystäjä.
Ala-asteella se oli kivaa. Istuttiin vierekkäin kaverin kanssa tunti kerrallaan opettajanhuoneen vieressä.
Mut yläasteella piti istua yksin koko aamupäivä, 4 tuntia. Tehtävä oli käskeä oppilaat välkällä ulos! Ihan kuin 7-luokkalainen olisi uskaltanut itseään vanhemmille sanoa mitään. Kylmäkin siinä tuli, eväänä oli kalapuikkoja. Iltapäivän sai vapaaksi. Tulin kipeäksi, älytön, tylsä ja pelottava homma.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, se ihana vapaus, jota nykylapset eivät saa kokea!
Asuin Kuusitiellä Meilahdessa 6-8 -vuotiaana ja koko kaupunki oli avoin. Juostiin, pyöräiltiin, hypättiin ratikkaan, seikkailtiin Keskuspuistossa kavereiden kanssa kaiket päivät.
Mitenhän nykylasten ongelmanratkaisukyvyt pääsevät kehittymään, kun kaikki tehdään aikuisten valvonnassa, EU-direktiivien mukaisilla leikkipaikoilla kypärä päässä. Aika näyttää... tyrehtyykö luovuus. Masennus on ainakin paljon yleisempää nuorilla aikuisilla kuin meidän ikäpolvellamme.
Maailma on erilainen. Silloin ei ollut yksin kulkevalla lapsella niin paljon vaaroja.
Mitkään tosiasiat eivät puolla tätä väittämää. Kyllä niitä "namusetiä" oli silloin ja enemmänkin. Lapset osasivat lukea kadun kieltä toisin kuin nämä takapenkillä turvaistuimessa elämänsä istuneet.
Autoliikenne on toki vilkastunut sitten 60-70 -luvun. Hörhöjä ja pultsareita oli enemmänkin katukuvassa, kun palveluita hoitoonohjauksineen ei ollut. Perin harva on lapselle mitenkään vaaraksi.
70-luvulla asuessani Vaasassa eräs lapsi joutui namusedän uhriksi. Olin itse n. 10-vuotias. Tapauksesta kirjoitettiin lehteen täsmällinen selostus siitä, mitä oli tapahtunut ja muistan vieläkin lauseen: "Laski vetensä lapsen päälle."
Vierailija kirjoitti:
Litran lasiset limukkapullot tulivat , saimme sellaisen joskus lauantaisin sisareni kanssa yhteiseksi saunajuomaksi.
Tuntui niin isolta määrältä ,tarkasti piti vahtia , ettei toinen vain saisi yhtään enempää.
Minulle ja siskolleni äiti laittoi säännön: toinen tasaa ja toinen valitsee.
Melissa maitohyytelö oli minusta hyvää, ainakin muistan niin.
Se oli halvempaa kuin valion litran jäätelöpaketti. Siis äitini sanoi että on halvempaa.
Muistelen kaivaten niitä ihania lumisia talvia, pakkasta niin paljon välillä että ulos mennessä piti ensin vähän hankkia henkeä. Ja revontulet taivaalla!
Ihana lapsuusaika.
Vierailija kirjoitti:
Melissa maitohyytelö oli minusta hyvää, ainakin muistan niin.
Se oli halvempaa kuin valion litran jäätelöpaketti. Siis äitini sanoi että on halvempaa.
Muistelen kaivaten niitä ihania lumisia talvia, pakkasta niin paljon välillä että ulos mennessä piti ensin vähän hankkia henkeä. Ja revontulet taivaalla!
Ihana lapsuusaika.
Siis haukkoa henkeä kun menin ovesta ulos kylmään pakkasilmaan.
Muutama muisto 60-70 luvuilta:
Suosikki ja Intro lehdet
Zoom sarjakuvalehti jossa jutut jatkuivat numerosta toiseen
Taisi olla Jippo lehti missä tuli aina joku pieni rakennussarja mukana
Jaffa mehujää kun muuta ei ollut. Maksoi muistaakseni 25 penniä tai jotain
PEZ pastillit ja niiden Aku Ankka automaatit
Suffeli suklaavohvelit ja Yambo patukat jotka kumma kyllä katosivat markkinoilta nopeasti mutta miksi?
Kismet oli kooltaan iso kuin suklaalevyt nykyään.
Pennin nallekarkit
Nesquik kaakaojauhe. Oboy oli rikkaamille perheille.
Lämäri-lapa jääkiekkomailaan jota patterin välissä sitten lämmitettiin ja taivutettiin
parempien kohojen saamiseksi
Myskylinnut, Virginialainen ja alkuperäinen Batman sarjat TV:ssä
Naapurilähiö ja Lauantai tanssit TV:ssä jossa soitti Hurriganes jos hyvin kävi
Viisikko kirjat luettiin kaikki kirjastosta. Ei silloin kukaan ostellut kirjoja omaksi.
Sarviksen ja Orthexin pulkat talvella mäkeen
Lättärit eli mini-sukset joilla moni teloi nilkkansa mäessä
Trip-mehut tetroissa ja samanmuotoiset maitotetrat kouluruokalassa
Karmaiseva veripalttu, möykkyinen kanaviilokki ja limainen tilliliha kouluruokailus
sa.
Airfix ja Rewell koottavat lentokoneet joita kasasivat suunnilleen kaikki pojat
ja parhailla oli lentokoneet Suomen tunnuksilla ja maalauksilla varustettuja
Rymd mehujauheen muistan minäkin. Erityisesti sitruunaisen mitä ei happamuuden vuoksi oikein pystynyt juomaankaan
Neekerinpusut (ne tietää kaikki. Nykyään eri nimellä tietty)
Salmiakkijauho oli ihna parasta
Lakutupakoita sai kioskeilta aidon Camelin näköisissä askeissa
Halvaa syötiin välillä kun ei rahat muuhun makeaan riittäneet
Step hiilihapoton appelsiinilimonadi oli hyvää
Apteekista sai ostaa pienellä rahalla kivikovaa rintasokeria jota sitten tuntitolkulla imeskeltiin
Kouluissa joutui hammashoitolaan hampaiden fluorinestettä purskutelemaan. Että oli pahaa!
Tatskapurkat, nimeä en enää muista
Pikku kundina ehdottomat olivat James farkut jotka oli melkein aina polvestä vihreinä kesällä
Beavers farkut ja paikallisen lätkäjoukkueen takki. Itsellä tietty HIFK rotsi ja muutamilla
kelta-punaiset Narritakit
Hai-saappaat suojas sateella
Kylli-täti piirteli ja tarinoi telkkarissa kivoja juttuja
Kasperi-käsinukke pelotteli lapsia enenen nukkumaan menoa
Iltasatu ohjelma oli joku nukkesatu Itä-Saksasta
Niksula TV oli myös suosittu
Valion litran pussimaito vuosi muovikassiin ja ne mitkä ei vuotanu laitettiin
oranssiin "kaatokannuun". Maitopussit sitten leikattiin nauhoiksi ja frouvat
teki niistä mökeille ja koteihin mattoja. Myytiinpä jopa eri värisiä nauhoja
niitten lisäksi et saattiin värikkäämpiä mattoja. Pahvimaitotölkit tuli paljon myöhemmin.
Ja kaiken kruununa kansakouluaikana käytiin koulussa lauantaisinkin.
Viking Line laivasuklaalevyt oli isoja ja todella haluttuja tuliaisia
Apollon kuulentoa mentiin porukalla katsomaan sukulaisille joilla oli TV ja suomalaisen
selostajan vuoksi ei koskaan kuultu legendaarisia ensimmäisiä sanoja kuun pinnalta.
Hellaksen punaiset ja vihreät tikkarit (vihreät oli parempia)
Postipankin lasten ja nuorten kerho eli Kultapossukerho antoi jäsenkortin jossa luki
että "ota tämä mukaasi kun tulet lainaa hakemaan ensiasuntoon" Otin mutta ei auttanut mitään.
Pankki tosin oli jo vaihtanut numeä Sampo pankiksi.
Merirosvorahat olivat kunnon kokoisia limppuja eikä niinkuin tänä päivänä pastilleja
Hedelmärahat kun tuli niin voi sitä makujen sinfoniaa!
Sellaisia jäätelötötteröitäkin oli missä jäätelö oli ikäänkuin vessapaperirullan sisällä
ja toisesta päästä tikulla työnnettiin pohjasta jätski suuhun.
Peppi Pitkätossu oli todella hyvä alkuperäisessä versiossaann.
Maito oli litran muovipussissa, jogurtit neliönmuotoisessa valkoisessa purkissa jossa kuva ja teksti oli vaan kannessa, raejuusto tuli kauppoihin, kesällä juotiin rymd-mehua jossa veteen sekoitettiin mehujauhe...
Ulkona mm. hypittiin narua, tvistiä, ruutua, leikittiin kymmenen tikkua laudalla, pikipataa... Musta-valko telkasta katsoin Tenavatuokio, Peppi pitkätossua, Eemeliä, Pieni talo preerialla.... kesällä sai katsoa myöhäiselokuviakin kun ei ollut koulua.
Luin Viisikkoja, Neiti Etsivää, Anni Polvan tuotantoa, Tinttiä...
Tapparatakki, leveäpulttuiset farkut, haisaappaat, paksu neulepipo tai koivistolais karvahatut oli suosittuja. Jobolla poljettiin kouluun ja kauppaan.
Kotona meillä oli sinapin väriset nahkasohvat ja teak-puiset pöytä, kirjahylly ja senkki.
Ja paljon muutakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Litran lasiset limukkapullot tulivat , saimme sellaisen joskus lauantaisin sisareni kanssa yhteiseksi saunajuomaksi.
Tuntui niin isolta määrältä ,tarkasti piti vahtia , ettei toinen vain saisi yhtään enempää.
Minulle ja siskolleni äiti laittoi säännön: toinen tasaa ja toinen valitsee.
Klassinen tapa varmistaa miten täytekakku tai joku muu annos jaetaan tasaveroisesti on se että toinen leikkaa ja toinen valitsee mieleisen palan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, se ihana vapaus, jota nykylapset eivät saa kokea!
Asuin Kuusitiellä Meilahdessa 6-8 -vuotiaana ja koko kaupunki oli avoin. Juostiin, pyöräiltiin, hypättiin ratikkaan, seikkailtiin Keskuspuistossa kavereiden kanssa kaiket päivät.
Mitenhän nykylasten ongelmanratkaisukyvyt pääsevät kehittymään, kun kaikki tehdään aikuisten valvonnassa, EU-direktiivien mukaisilla leikkipaikoilla kypärä päässä. Aika näyttää... tyrehtyykö luovuus. Masennus on ainakin paljon yleisempää nuorilla aikuisilla kuin meidän ikäpolvellamme.
Maailma on erilainen. Silloin ei ollut yksin kulkevalla lapsella niin paljon vaaroja.
Mitkään tosiasiat eivät puolla tätä väittämää. Kyllä niitä "namusetiä" oli silloin ja enemmänkin. Lapset osasivat lukea kadun kieltä toisin kuin nämä takapenkillä turvaistuimessa elämänsä istuneet.
Autoliikenne on toki vilkastunut sitten 60-70 -luvun. Hörhöjä ja pultsareita oli enemmänkin katukuvassa, kun palveluita hoitoonohjauksineen ei ollut. Perin harva on lapselle mitenkään vaaraksi.
70-luvulla asuessani Vaasassa eräs lapsi joutui namusedän uhriksi. Olin itse n. 10-vuotias. Tapauksesta kirjoitettiin lehteen täsmällinen selostus siitä, mitä oli tapahtunut ja muistan vieläkin lauseen: "Laski vetensä lapsen päälle."
70-luvulla pikkulapsetkin opetettiin niin, että vieraiden matkaan ei saa lähteä.
Nykyään tätä ei tunnu tajuavan teinitkään.
Onko vika kasvatuksen puutteessa?
Kun keräsi tyhjiä jenkkipurkkakääreitä 100 ja laittoi ne postissa karkkitetaalle niin sai t-paidan, hellehatun tai jenkkikassin. Oliko näin? Panssaripartio, Mogadisgunvaltiaat yms. katsottiin.
Kuka muistaa "teinarin" eli pitkulaisen Teinikalenterin? Sinne sit kouluvuoden aikana muistiinpanojen lisäksi liimailtiin kaikenlaista. Mitä paksumpi sen parempi.
Muistan että oma lapsuuteni 60-70 -luvulla oli hyvin aktiivista. Ulkona leikittiin erilaisia leikkejä ja myöhemmin vähän vanhempana pelattiin jalkapalloa, lentopalloa, polttopalloa, kuningasta ja pesäpalloa. Sisällä pelattiin lautapelejä korttipelejä, koronaa, tammea, kukkotappelua, tehtiin näytelmiä jne. Järjestimme myös yleisurheilukilpailuja. Talvella hiihdettiin ja tehtiin hyppyri- ja pujottelumäkiä ja pelattiin jääkiekkoa koulun kentällä. Lumesta tehtiin lumilinnoja ja oltiin lumisotaa. Lapset ja nuoret kokoontuivat koulun pihalle myös iltaisin ja viikonloppuisin pelaamaan ja urheilemaan. Kesällä käytiin uimassa joka päivä, joskus useamman kerran päivässä. Myös kirjoja ja sarjakuvia tuli luettua paljon. TV:kin meillä oli ja sitä katsottiin iltaisin pari kolme tuntia perheen kanssa. Lapsia ei vahdittu ja valvottu sillä tavalla kuin nykyään. Kuljimme metsissä ja teillä ilman aikuisen valvontaa. Talvisin saatoimme kävellä maantiellä ja heittää lumipalloja puhelinpylväisiin, se joka osui korkeimmalle, voitti. Aina keksimme jotain tekemistä.
Ruoka ei ollut niin monipuolista kuin nykyään. Marjoja ja sieniä kerättiin itse, samoin pidettiin kasvimaata. Leipää ja leivonnaisia leivottiin kotona. Sunnuntain juhlaruoka oli keitetyt perunat, makaroni, lihapullat ja ruskeakastike. Jälkiruoaksi oli kiisseliä. Pakettijäätelöä syötiin lauantaisin ja kesällä myös arkipäivisin, mutta silloin irtojäätelöä. Parin kilometrin päässä olevalta kioskilta ostettiin toffeetikkareita, niitä oli vaaleita ja tummia. Jouluksi isä osti ison laatikon punaisia 5-10 kg? omenoita, olivat kai silloin edullisia.
Kuten moni muukin täällä, muistan lapsuuteni hyvin onnellisena aikana.
Vierailija kirjoitti:
Limsaa kun oli, sen piti olla siruunasoodaa. Korkit olivat aikaisemmin niitä ohuita metallisia, jotka vedettiin auki, alla ohut viipale aitoa korkkia. Joskus kesäisin kaupoissa oli omenalimsaa, ruskeassa pullossa.
Tikkareista tykkäsin kaksivärisistä: spiraaleina joko valkoista ja punaista mintun makua, tai mustaa ja keltaista lakritsaa.
Pihalla pelattiin polttopalloa, kun talkkari maalasi maahan parkkipaikalle ringin. Kirkonrottaa leikittiin myös kovasti iltaisin, tai pelattiin nelimaalia.
Muistan myös nuo metalliset korkit. Koitin avata sellaista uimasta tultuani, mutta ei märkien käsien voimat pikkupojalla (alle 10 v) riittäneet, joten otin hampaat avuksi ja jo aukesi. Palkintona poskessa verta vuotava haava kun hiilihappo pullossa sai korkin avautumaan voimalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olin käytävävahtina! Espoo vuonna 1972
käytäväpäivystäjä.
Ala-asteella se oli kivaa. Istuttiin vierekkäin kaverin kanssa tunti kerrallaan opettajanhuoneen vieressä.
Mut yläasteella piti istua yksin koko aamupäivä, 4 tuntia. Tehtävä oli käskeä oppilaat välkällä ulos! Ihan kuin 7-luokkalainen olisi uskaltanut itseään vanhemmille sanoa mitään. Kylmäkin siinä tuli, eväänä oli kalapuikkoja. Iltapäivän sai vapaaksi. Tulin kipeäksi, älytön, tylsä ja pelottava homma.
Kävin kolmea eri koulua, eikä meillä ollut mitään käytäväpäivystäjää koskaan. Me oltiin taas vuorotellen vastuussa siitä että joku avaa välkäksi luokan ikkunan ja sulkee sen kun uusi tunti alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oi, se ihana vapaus, jota nykylapset eivät saa kokea!
Asuin Kuusitiellä Meilahdessa 6-8 -vuotiaana ja koko kaupunki oli avoin. Juostiin, pyöräiltiin, hypättiin ratikkaan, seikkailtiin Keskuspuistossa kavereiden kanssa kaiket päivät.
Mitenhän nykylasten ongelmanratkaisukyvyt pääsevät kehittymään, kun kaikki tehdään aikuisten valvonnassa, EU-direktiivien mukaisilla leikkipaikoilla kypärä päässä. Aika näyttää... tyrehtyykö luovuus. Masennus on ainakin paljon yleisempää nuorilla aikuisilla kuin meidän ikäpolvellamme.
Maailma on erilainen. Silloin ei ollut yksin kulkevalla lapsella niin paljon vaaroja.
Mitkään tosiasiat eivät puolla tätä väittämää. Kyllä niitä "namusetiä" oli silloin ja enemmänkin. Lapset osasivat lukea kadun kieltä toisin kuin nämä takapenkillä turvaistuimessa elämänsä istuneet.
Autoliikenne on toki vilkastunut sitten 60-70 -luvun. Hörhöjä ja pultsareita oli enemmänkin katukuvassa, kun palveluita hoitoonohjauksineen ei ollut. Perin harva on lapselle mitenkään vaaraksi.
70-luvulla asuessani Vaasassa eräs lapsi joutui namusedän uhriksi. Olin itse n. 10-vuotias. Tapauksesta kirjoitettiin lehteen täsmällinen selostus siitä, mitä oli tapahtunut ja muistan vieläkin lauseen: "Laski vetensä lapsen päälle."
Joo, muistan itse että "namusetiä" oli paljon. Vanhemmat vain varottivat ettei heiltä saanut ottaa karkkia. Antoi kuvan asenteista että jos jotain tapahtui, se oli vähän sitten sen pienen lapsen syy.
Itsekin jouduin koulutiellä tälläisen tyypin seuraamaksi kun olin n. 8-vuotias. Vaikken tietenkään ymmärtänyt täysin mistä näissä namusedissä oli kyse, tajusin heti että jostakin inhottavasta ja väärästä oli kyse. Kävelin suoraan koulun pihalle, ja mies lopetti seuraamisen, eikä sen pahempaa tapahtunut. Mutta vielä vuosia näin pahaa unta hänestä. Edelleen, 50 vuotta myöhemmin muistan tarkkaan mitä se juttteli.
Teininä muistan nähneeni myös itsensäpaljastajia. Niiltäkään ei meillä ollut mitään turvaa. Vanhemmat kun pitivät sellaisia vaarattomina ressukoina. Lasten reaktioilla ei näyttänyt olevan merkitystä.
Näin jälkikäteen olen ihmetellyt aikuisten välinpitämätöntä suhtautumista. Onneksi nykyään suojellaan lapsia paremmin.
Meille tuli väritelkkari aika aikaisin. Kaverit tuli meille katsomaan ohjelmia. Koulun jälkeen tuli Musta Ori tms.? Vanhempien kanssa katsottiin Mennään Bussilla. Kun olin pienempi, Kylli-täti piirsi. Ei telkkaria hirveästi katsottu, kun sieltä niin vähän ohjelmia tuli. Mummolassa katsottiin lauantaitanssit, lauantai oli saunapäivä. Mummolassa sain karkkipussin lauantaina - Kettukarkkeja tai Fazerin parhaita.
Muistatteko ne pienet Fazerin siniset suklaalevyt, ohuet, suussasulavat?
70-luvulla tuli suklaavanukkaat, nam.
Koulussa tilliliha ja kanaviillokki oli yök. Lihakeitossa oli sitkeitä paloja, varmaan jänteitä. Opettaja pakotti syömään, vaikka oksetti kamalasti.
Superpallot!
Twistiä hypättiin. Koulun jälkeen oltiin kavereilla. Joskus soitettiin naapurien ovikelloja ja juostiin äkkiä piiloon. Takapihalla keikuttiin matontamppaustelineessä. Leikittiin peiliä, väriä, mustaa miestä, tervapataa.
Jossain vaiheessa kansakoulussa mulla oli samettihaalarit (lappuhaalarit).
Iltaisin käytiin usein luistelemassa.
Meillä oli turkoosi sohva, ja kaikissa huoneissa yksi seinä oli maalattu jollain kirkkaalla värillä (turkoosi, mulla punainen jne.).
Ratikoissa oli rahastajat. Bussit oli eri värisiä sen mukaan, minne ne menivät. Espooseen vihreitä, Helsingissä sinisiä, oliko punaiset sitten Vantaalle? Pienenä ainakin luulin niin, kun luulin että siellä asuu kommunisteja...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Litran lasiset limukkapullot tulivat , saimme sellaisen joskus lauantaisin sisareni kanssa yhteiseksi saunajuomaksi.
Tuntui niin isolta määrältä ,tarkasti piti vahtia , ettei toinen vain saisi yhtään enempää.
Minulle ja siskolleni äiti laittoi säännön: toinen tasaa ja toinen valitsee.
Äiti ei ostanut meille melkein koskaan limsaa, ja just samoin, jos limsaa saatiin, se oli yks pullo Jaffaa joka piti jakaa.
Oli ihan mahtavaa päästä saaristoon kesälomalla isovanhempien luo, kun ukilla oli kellarissa kokonainen kori Jaffaa! Jokainen sai sitten oman pullonsa ja ukki paistoi lettuja. Kukaan ei osannut paistaa sellaisia pitsireunaisia lettuja kuin meidän fafa.
Peikkolimsa (punaista limsaa etiketissä peikko), jäätelöpikari joka oli peikon muotoinen, toinen pikari oli nopan muotoinen, muistaakseni muovia.
Tosi surullista että muistatte pääosin mitä televisiosta tuli.
Oon milleniaali ja vähän tän perusteella alkaa pelottamaan että muistaako sitä itse mitään vanhempana
Meidän mummolla oli 6 lasta, vanhin syntyi 30-luvun puolivälissä ja nuorin 1952. Maaseudulla asuivat. Vain nuorimmainen syntyi sairaalassa.