Oletko koskaan kokenut jotain niin traumaattista, että

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut. Sen seurauksena olen sitten jakanut persoonaani voimakkaasti eri osiin, joidne vaihtumista en aluksi edes tajunnut. Hukannut osia tunne-elämästä. Kokenut dissosiaatiota ja depersonalisaatiota.

Olen käynyt pitkään traumaterapiassa ja saanut siellä koottua itseni.

Tämä ei kerro juuri siitä millainen itse olen, mutta tietoa aiheesta ylipäätään. Intgraatioon pyrittiin minunkin terapiassani ja on onnistuttu myös.

https://fi.wikipedia.org/wiki/Dissosiatiivinen_identiteettih%C3%A4iri%C…

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista tilannetta a.p joutuu katsomaan vierestä? Avaa vähän.

Liittyy sisarusten yhteisiin lapsuudenkokemuksiin. Minä ja siskoni muistetaan perheväkivaltatilanteet mutta kolmas siskomme ei ymmärrä (muka) mistä puhumme, hänen mukaan mitään väkivaltatilanteita ei ole ollut koskaan, pieniä riitoja vain. Ikäerot siskosten välillä on pienet joten on kokenut samat asiat mutta kieltää ne itseltään. AP

Ota pois tuo sana "muka". On ihan mahdollista, ettei hän muista. Tiedän varsin hyvin millaista se on.

Laitoin linkin juuri tuohon oheen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista tilannetta a.p joutuu katsomaan vierestä? Avaa vähän.

Liittyy sisarusten yhteisiin lapsuudenkokemuksiin. Minä ja siskoni muistetaan perheväkivaltatilanteet mutta kolmas siskomme ei ymmärrä (muka) mistä puhumme, hänen mukaan mitään väkivaltatilanteita ei ole ollut koskaan, pieniä riitoja vain. Ikäerot siskosten välillä on pienet joten on kokenut samat asiat mutta kieltää ne itseltään. AP

Ota pois tuo sana "muka". On ihan mahdollista, ettei hän muista. Tiedän varsin hyvin millaista se on.

Laitoin linkin juuri tuohon oheen.

Miten voi olla muistamatta? Uskon enemmän kieltämiseen ts. ei halua myöntää tosiasioita, liian tuskallistai ilmeisesti. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista tilannetta a.p joutuu katsomaan vierestä? Avaa vähän.

Liittyy sisarusten yhteisiin lapsuudenkokemuksiin. Minä ja siskoni muistetaan perheväkivaltatilanteet mutta kolmas siskomme ei ymmärrä (muka) mistä puhumme, hänen mukaan mitään väkivaltatilanteita ei ole ollut koskaan, pieniä riitoja vain. Ikäerot siskosten välillä on pienet joten on kokenut samat asiat mutta kieltää ne itseltään. AP

Ota pois tuo sana "muka". On ihan mahdollista, ettei hän muista. Tiedän varsin hyvin millaista se on.

Laitoin linkin juuri tuohon oheen.

Miten voi olla muistamatta? Uskon enemmän kieltämiseen ts. ei halua myöntää tosiasioita, liian tuskallistai ilmeisesti. AP

Muitot ovat aina subjektiivisia, sinunkin muistosi ovat joiltakin osin epätosia. Mutta jos siskosi ei muista tai torjuu muiston, se on luultavasti ihan tiedostamatonta. Hän on täysin tosissaan asiansa kanssa. Jos hän on traumatisoitunut, hän on voinut "ulkoistaa" tuon ajankohdan elämästään jollekin ihan toiselle persoonansa osalle. Ne ovat ihan tarkoituksenmukaisia psyyken suojakeinoja, mutta joskus mennään sairauden puolelle. Psykiatrian ammattilaisten hoidettavia asioita.

Siskosi ei tule muistamaan yhtään sen paremmin, vaikka suuttuisit ja todistelisit asiaa yhä uudelleen. Mieli raottuu hyvin hitaasti ja pakottamatta turvallisessa seurassa, sitten kun hän on siihen valmis. Ehkä ei koskaan, ehkä se ei ole edes tarpeen.

Itsellä nyt viisivuotias lapsi, kamala ajatus, että hän lähtisi ulos minua karkuun. :'( 

Halauksia!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista tilannetta a.p joutuu katsomaan vierestä? Avaa vähän.

Liittyy sisarusten yhteisiin lapsuudenkokemuksiin. Minä ja siskoni muistetaan perheväkivaltatilanteet mutta kolmas siskomme ei ymmärrä (muka) mistä puhumme, hänen mukaan mitään väkivaltatilanteita ei ole ollut koskaan, pieniä riitoja vain. Ikäerot siskosten välillä on pienet joten on kokenut samat asiat mutta kieltää ne itseltään. AP

Ota pois tuo sana "muka". On ihan mahdollista, ettei hän muista. Tiedän varsin hyvin millaista se on.

Laitoin linkin juuri tuohon oheen.

Miten voi olla muistamatta? Uskon enemmän kieltämiseen ts. ei halua myöntää tosiasioita, liian tuskallistai ilmeisesti. AP

Muitot ovat aina subjektiivisia, sinunkin muistosi ovat joiltakin osin epätosia. Mutta jos siskosi ei muista tai torjuu muiston, se on luultavasti ihan tiedostamatonta. Hän on täysin tosissaan asiansa kanssa. Jos hän on traumatisoitunut, hän on voinut "ulkoistaa" tuon ajankohdan elämästään jollekin ihan toiselle persoonansa osalle. Ne ovat ihan tarkoituksenmukaisia psyyken suojakeinoja, mutta joskus mennään sairauden puolelle. Psykiatrian ammattilaisten hoidettavia asioita.

Siskosi ei tule muistamaan yhtään sen paremmin, vaikka suuttuisit ja todistelisit asiaa yhä uudelleen. Mieli raottuu hyvin hitaasti ja pakottamatta turvallisessa seurassa, sitten kun hän on siihen valmis. Ehkä ei koskaan, ehkä se ei ole edes tarpeen.

En ole pakottanut muistamaan, emme ole sivuttaneet lapsuuskokemuksia kuin pari kertaa aikuisiällä ja minä ja siskoni pystymme puhumaan vaikeista asioista joita oli, mutta kolmas ei halua puhua niistä ollenkaan. AP

Menetin mieheni parikymppisenä ja jäin kahden alle 4 veen yksinhuoltajaksi. Se oli hurjan epätodellista aikaa, eikä minulla ole noista ajoista "omia" muistoja. Vanhempani muuttivat luokseni ja elin kuitenkin suht normaalia elämää, noin vuoden ajalta ei ole vaan käytännössä mitään muistikuvia.

Tuosta kaikesta on nyt toistakymmentä vuotta ja esimerkiksi muistikuvat edesmenneestä miehestäni ovat nyt vahvempia kuin silloin kun mieheni menetin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

olet "ulkoistanut" itsesi tapahtuneesta tyylin "tämä ei tapahtunut minulle". Mietin kuinka yleistä on koska joudun katselemaan vierestä tällaista kieltämistä ja tosiasioiden tunnustamista.

mulla ei käynyt niin. mä en vaan muista edelleenkään seuraavasta 2v mitään. siitä on yli kymmenen vuotta.

-m36

Haluatko kertoa mitä taoahtui?

löysin asioita. seuraavat kolme muistoa on puhelu, sininen kortti ja paarit

-m36

Vierailija kirjoitti:

Itsellä nyt viisivuotias lapsi, kamala ajatus, että hän lähtisi ulos minua karkuun. :'( 

Halauksia!

Sama.

Luulen, että olen joutunut seksuaalisesti hyväksikäytetyksi. Tämä ei ole lainkaan mahdotonta, sillä isäpuoleni on monin tavoin ahdistellut minua seksuaalisesti. Omituinen tunne, kun en muista mitään tapahtuneen, mutta sisimmässä jokin sanoo, että minulle on tehty pahoja asioita. Tätä ajatusta vahvistaa se, että olin aluksi hyvin varautunut harrastaessamme seksiä mieheni kanssa. Vieläkin on kertoja, jolloin työnnän refleksimäisesti mieheni pois, koska tuntuu todella ahdistavalta. Lisäksi kukaan ei saa koskea kaulaani. Edes itse en pysty hellästi koskettamaan kaulaani, sillä tunnen tukehtuvani. En tiedä, onko taustalla jokin trauma. Tiedän vain, että jotakin on pielessä.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuudenkodissani oli vakavaa perheväkivaltaa ja elämä oli muutoinkin yhtä helvettiä.

Kummallekin siskoni kanssa kävi se hyvinkin normaali reaktio tuollaisessa tilanteessa, että mieli on sulkenut osan muistoista pois. Välillä niitä palautuu mieleen, ihan yhtäkkiä muistaa jotain, mitä ei ole muistanut vuosiin.

Viimeisimpänä on tullut pintaan muisto, kun olin 5-vuotias. Äiti raivosi, paiskoi tavaroita ja pahoinpiteli siskoani. Minua pelotti ihan helvetisti, kuten aina kun äiti raivosi. Hiivin eteiseen ja puin ulkovaatteet päälleni, oli myöhäinen ilta ja ulkona oli jo pilkkopimeää, mutta halusin vain pakoon ennenkuin minuakin hakattaisiin. Äiti käveli eteisen ohi ja ärähti, että mitäs helvettiä minä teen. Vastasin peloissani, että menen ulos. Äiti tokaisi vain "Vai niin" ja kävei keittiöön. Niin minä sitten menin rappukäytävään ja ulos. Istuin keinuun ja itkin, olin todella peloissani. Oli pilkkopimeää, väsytti, eikä paikkaa mihin mennä. Katsoin kerrostaloa ja kuvittelin mielessäni, miten samassa talossa asuvat pihakaverit ovat kodeissaan menossa nukkumaan, minä istun täällä ja mietin mihin ihmeeseen minä menen kun en kotona uskalla olla.

Tuota muistoa olenkin sitten itkeskellyt moneen otteeseen, nyt kun minulla vielä on oma lapsi ja kuvittelen jos hän olisi niin peloissaan että lähtisi ulos myöhään illalla, koska pelkää äitiään.. Tulee kauhea olo jo pelkästä ajatuksestakin.

Pelottavaa vaan etten muista mitä tuon jälkeen tapahtui, ei mitään tietoa mihin menin. 

:'(

Käynnistetyssä synnytyksessä kaikki meni ihan "normaalisti" kunnes lääkäri puhkaisi kalvot ja kivut yltyivät yhtäkkiä nollasta sataan, lievästä täysin sietämättömiksi. Muistan että yritin paniikissa ilokaasua, sitten oksensin kaaressa, kätilö kysyi haluatko epiduraalin ja seuraava muistikuva on se kun makaan sängyllä kyljellään ja anestesialääkäri esittelee itsensä selän takana. Ei voi olla niin että anestesialääkäri tuli heti samalla sekunnilla sen oksennuksen jälkeen? Ei mitään muistikuva siitä mitä siinä välillä tapahtui. En ole mieheltä pystynyt kysymään muuta kuin vähän kautta rantain ja mies sanoi että käyttäydyin normaalisti. Mulle itselle jäi sellainen mielikuva siitä että nyt tiedän miltä tuntuu ihmisestä joka viedään teloitettavaksi, se kipu ja paniikki oli jotain niin järkyttävää. Kipu ei tuntunut missään tietyssä paikassa,vaan se oli sellainen kokovartalokuolemanpelko. Joku kipushokki sitten kai tapahtui?

Mä olen ollut auto-onnettomuudessa niin että edellämme ajanut auto törmäsi rekkaan ja me ehdimme väistää pellolle. Muistan sen kun kiljaisin ja kaverini huusi takapenkiltä "nyt osuu". Seuraava muistikuva muutaman kuukauden päästä. Kaverini on monta kertaa pyynnöstäni selittänyt tapahtuman kulun, mutta se kaikki kuulostaa niin uskomattomalta. Olin istunut siinä kuraisella pellolla ja hokenut "mä en ole täällä, tää ei ole totta". Kaverini muistaa kaiken kuin eilisen päivän ja näkee edelleen painajaisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista tilannetta a.p joutuu katsomaan vierestä? Avaa vähän.

Liittyy sisarusten yhteisiin lapsuudenkokemuksiin. Minä ja siskoni muistetaan perheväkivaltatilanteet mutta kolmas siskomme ei ymmärrä (muka) mistä puhumme, hänen mukaan mitään väkivaltatilanteita ei ole ollut koskaan, pieniä riitoja vain. Ikäerot siskosten välillä on pienet joten on kokenut samat asiat mutta kieltää ne itseltään. AP

Ota pois tuo sana "muka". On ihan mahdollista, ettei hän muista. Tiedän varsin hyvin millaista se on.

Laitoin linkin juuri tuohon oheen.

Miten voi olla muistamatta? Uskon enemmän kieltämiseen ts. ei halua myöntää tosiasioita, liian tuskallistai ilmeisesti. AP

Aivan, alitajunta kieltää kokemuksen, joten hän ei silloin muista sitä. Koita nyt ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole. Olen päästäni terve.

Eiköhän totaalinen empatiakyvyttömyyskin kerro jonkin asteisesta "hulluudesta".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkälaista tilannetta a.p joutuu katsomaan vierestä? Avaa vähän.

Liittyy sisarusten yhteisiin lapsuudenkokemuksiin. Minä ja siskoni muistetaan perheväkivaltatilanteet mutta kolmas siskomme ei ymmärrä (muka) mistä puhumme, hänen mukaan mitään väkivaltatilanteita ei ole ollut koskaan, pieniä riitoja vain. Ikäerot siskosten välillä on pienet joten on kokenut samat asiat mutta kieltää ne itseltään. AP

Ota pois tuo sana "muka". On ihan mahdollista, ettei hän muista. Tiedän varsin hyvin millaista se on.

Laitoin linkin juuri tuohon oheen.

Miten voi olla muistamatta? Uskon enemmän kieltämiseen ts. ei halua myöntää tosiasioita, liian tuskallistai ilmeisesti. AP

 

Aivan, alitajunta kieltää kokemuksen, joten hän ei silloin muista sitä. Koita nyt ymmärtää.

Tarkoittaako tuo siis ettei sisko muista, vai että tämä muisto on jonkun siskon toisen persoonan hallussa (eikä hän edelleenkään muista siis)? -ei ap

Eräs lapsuuden hylkäämiskokemus tuli tajuntaani vasta reilusti yli kolmekymppisenä. Masennuksen ja burnoutin takia en muista oikein mitään yhdestä vuodesta. Onhan näitä...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen kokenut. Sen seurauksena olen sitten jakanut persoonaani voimakkaasti eri osiin, joidne vaihtumista en aluksi edes tajunnut. Hukannut osia tunne-elämästä. Kokenut dissosiaatiota ja depersonalisaatiota.

Olen käynyt pitkään traumaterapiassa ja saanut siellä koottua itseni.

Mielenkiintoisen kuulloista miten jaetaan persoona eri osiin?

Jos aihe kiinnostaa, laita youtubeen tai googleen hakusanoja trauma based mind control, mk ultra, monarch programming, beta slaves. Ilmeisesti persoona jakautuu kaikkein helpoiten lapsuudenaikaisella seksuaalisella hyväksikäytöllä. Uudet persoonat syntyvät selviämään tilanteesta ja suojaamaan minuutta, jotta ihminen selviäisi arkielämästä.

Omalla kohdallani on parin traumaattisimman vuoden kohdalla muistiaukko. Siis ei kyse seksuaalisesta traumasta vaan muusta. Toimintakykyisimpinä varmaan selviävät he, joita mieli suojelee ja siksi pääsevät elämässään eteen päin joutumatta juuttumaan traumaan.

Ainakin Serena Williams, Nicky Minaj ja Britney Spears sekä Beyonce ovat puhuneet avoimesti sivupersoonistaan, jotka ottavat paikan heidän esiintyessään. Veikkaan Britneyn vuosien takaisen sekoilunkin oikeasti liittyneen tähän eikä päihteisiin.

Minä olen hiljattain muistanut jotain minkä olin unohtanut yli kymmenen vuoden ajaksi. Tuntuu ihan käsittämättömältä, että miten voin unohtaa niin täydellisesti. Ja sitten kun muistin, niin tuntuu uskomattomalta, että noin pitkä aika on voinut mennä niin, etten ole ajatellut asiaa. Onhan se kiehtovaa huomata, miten mieli osaa työntää muistoja noin syvälle. Ja vielä mielenkiintoisempaa miten ne muistot kaivautuvat sieltä takaisin, kun ihminen on sellaisessa tilassa, että pystyy niitä vastaanottamaan. Minä herkistyin siihen vastaanottamiseen, kun tapasin ihmisen, jonka seurassa koin turvallisuutta, rohkeutta ja jolta imin sitä herkkyyttä hyvin vahvasti. Työskenneltiin yhdessä puoli vuotta, ei edes kovin läheisesti, mutta nähtiin päivittäin. Niin kevyt kosketus riitti, kun se oli oikeanlainen.