Oodi pienille rinnoille

Taas on ollut silikonirinnat tapetilla (saara, jessica ruokonen yms). "Otin silikonit itseäni varten". "Ennen silikoneja en tuntenut itseäni naiseksi".

Olenkohan ihan outolintu kun nautin pienitissisyydestäni eikä ikinä tulisi mieleenkään hankkia silikoneja? Minusta on ihanaa kun voi lähteä kunnon juoksulenkille ilman, että mikään hyllyy ja pomppii leuan alla, on ihanaa, että juoksurintsikat voi valita ulkonäön mukaan eikä sen mukaan, mitkä tukevat eniten. Rintaliiveissä/bikineissäkin valikoima on rajaton: voin ostaa pienet, kaarituettomat pitsirintsikat, käyttää olkaimettomia bikinejä tai vaikka ohuita lappubikinejä. Tai lähteä vaikka kokonaan ilman liivejä ulos! Kotona on ihanaa olla ilman liivejä.

Voin käyttää oikeastaan mitä vaatteita vaan (olen muutenkin pienikokoinen pienten tissien lisäksi), voi olla tosi avonainenkin paita, eikä näytä törkeältä. Voin pitää laatikkomekkoja, halterneckejä, pooloja, tuubitoppeja jne ilman, että tissit pursuilee ja vie kaiken huomion sekä usein luo kantajastaan tuhdimman kuvan kuin mitä onkaan.

Voin keskustella miehen kanssa ilman, että mies minun kanssa keskustelemisen sijaan keskustelee tissieni kanssa. Minusta eivät kiinnostu ns. tissimiehet, joka on plussaa, silloin minussa kiinnostaa ilmeisesti muut ominaisuudet :)

Jokainen silikonirinnat hankkiva varmasti tiedostaa, että ne vetoavat tietyn tyyppisiin miehiin. Mutta onko sen tyyppiset miehet sitten omaan makuun? Onko se sitten kivaa kun kaikenmaan pervot tuijottaa? Itseäni ajatus inhottaa.

Vältyn myös rintojen painon aiheuttamilta terveysrasitteilta. Ja kyllä, ihan naiseksi itseni tunnen, vaikka tissit on kuin pienet mandariinit! :D

Tämä ei nyt sitten missään nimessä ollut kettuilua isorintaisille, vaan lähinnä pohdittavaksi muille pienirintaisille, jotka harkitsevat silikoneja :)