Lue keskustelun säännöt.
Mikä auttaisi kun minusta on tulossa työnarkomaani
02.02.2016 |
Tuntuu että yritän töissä tehdä asioita ylinomien voimarajojen, sanon kaikkeen kyllä, minä teen. En osaa pysähtyä miettimään omaa ajankäyttöäni lainkaan kun illalla viimeisin ajatus on taas töihin aamulla ja aamulla ryntään töihin että ehdin olla ensimmäinen.
En myöskään osaa lähteä aikasemmin kun muut jäävät enkä voi jättää muita yksin tai tulre tunne että en saa lähteä kun muutkin ovat myöhään.
Pää pyörii kokonajan vain työssä ja olen koko ajan fyysisesti vain töissä. Alan hajoilla kohta mielessäni, kun en pysty edes kaupassa käyntiä miettimään kun ajatus on aina että en voi kun olen töissä.
Kommentit (2)
Kuulostaa hyvältä, mutta nyt mietin, miten sen voi käytännössä toteuttaa. Nytkin mietin jo yhdestä harrastuksesta luopumista koska en ehdi sinne töistä. Työ vetää tässäkin yli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei.
Ensinnäkin tosi hyvä, että olet huomannut ajatuvasi suuntaan, jota et tahdo lisätä.
Tärkeintä asioiden muuttamisessa on juuri se, että tajuaa, että tätä en halua.
Mietin, mikä sinut saa aina myöntymään ja joustamaan töissä. Mistä tämä kertoo? Onko kyse miellyttämisenhalusta? Tunnistatko itsessäsi sellaista ajattelumallia, että jos vain sanon kaikkeen kyllä enkä ole hankala, minut kyllä palkitaan ja minusta pidetään? Tällainen on todella yleistä. Siihen voi silloin haastaa itsensä miettimään: onko kieltäytyminenkin hyvä taito, jota pitää opetella.
Toinen kysymys tulee mieleeni: pelkäätkö toisten suuttumsita tai arvostelua ja yrität kaikessa tehdä asiat niin hyvin, ettei mitään sanomista vain koskaan tule? Jos, niin tätä menoa uuvut aivan varmasti. Aikuisen ihmisen itsetunnon eräs piirre on, että hyväksyy itsensä myös virheitä tekevänä, epätäydellisenä ihmisenä. Jatkuva täydelliseen suoritukseen pyrkivä sisäinen pakko vie elämästä ilon ja kuristaa.
Kolmas ajatukseni liittyi elämääsi kokonaisuudessaan. Minkä roolin ja merkityksen annat työlle? Onko siitä tullut identteettisi? Millä muilla asioilla on sinulle merkitystä? Ihmissuhteet, harrastukset, itseilmaisu, koti jne? Voiko olla, että koet siviilielämäsi tyhjäksi ja siksi työn merkitys paisuu kohtuuttomaksi? Olet ikään kuin olemassa vain työroolissasi? Jos, sinun kannattaa ehdottomasti lisätä vapaa-aikaa, jona et suorita mitään vaan tutustut ja KOKEILET eri asioita. Voit kokeilla taidenäyttelyitä, uimahallia, kirjastoa, kodin sisutamista, kokkailua..... Ihan mitä tahansa, jossa tutustut omiin eri puoliisi: etkä ajattele, ettet saa tehdä virheitä. Vaan, että kokeilet ja opit tuntemaan varjossa olevia voimavarojasi.
Tarvittaessa terapia, työterveyspsykologi tai muu tolkullinen luottoaikuinen elämässäsi voi toimia mentorina matkalle toisenlaiseen elämäntapaan.
Miltä kuulostaa?