Lue keskustelun säännöt.
Kehtaatteko te oikeasti nalkuttaa miehellenne tällaisistakin asioista?
01.02.2016 |
Marja Hintikassa oli äsken juttua siitä, mistä kaikesta naiset miehilleen naputtaa. Mä olen aina pitänyt itseäni nalkuttajana, kun huomauttelen aikatauluista ja siivoamisesta, mutta mun mielestä nää jutut on kyllä aika kauheita, jos ovat totta (ainakin osa). Millaisia monstereita suomalaiset naiset on?
https://www.facebook.com/marjahintikkalive/videos/vb.1674414279458802/1…
Kommentit (162)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
Kyllä ne naiset sitten osaatte. Kaikki käännetään aina miehen viaksi. Jopa nalkuttaminen.
Onko tullut koskaan mieleen, että ainakaan nalkuttamalla asiat eivät parane. Yleensä sillä nalkutuksella on juuri päinvastainen vaikutus. Eli jos vaimo jostain asiasta nalkuttaa, niin en todellakaan tee sille mitään.
No miksikäs niitä hommia ei tehdä silloin kun nätisti pyydetään?
Tekisinkin, jos pyydetään nätisti tai keskustellaan järkevästi. Mutta jos äänensävy on jo valmiiksi vittumainen ja asiasta huomautellaan vartin välein, niin varmasti menee "ohjeistus" toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
Kyllä ne naiset sitten osaatte. Kaikki käännetään aina miehen viaksi. Jopa nalkuttaminen.
Onko tullut koskaan mieleen, että ainakaan nalkuttamalla asiat eivät parane. Yleensä sillä nalkutuksella on juuri päinvastainen vaikutus. Eli jos vaimo jostain asiasta nalkuttaa, niin en todellakaan tee sille mitään.
No miksikäs niitä hommia ei tehdä silloin kun nätisti pyydetään?
Voi, kun joskus pyydettäisiinkin nätisti...
Vierailija kirjoitti:
...
Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Niin, että miehen pitää tehdä kaikki, jotta sinulla olisi hyvä olla, mutta toisinpäin asia ei päde?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
Kyllä ne naiset sitten osaatte. Kaikki käännetään aina miehen viaksi. Jopa nalkuttaminen.
Onko tullut koskaan mieleen, että ainakaan nalkuttamalla asiat eivät parane. Yleensä sillä nalkutuksella on juuri päinvastainen vaikutus. Eli jos vaimo jostain asiasta nalkuttaa, niin en todellakaan tee sille mitään.
No miksikäs niitä hommia ei tehdä silloin kun nätisti pyydetään?
Tekisinkin, jos pyydetään nätisti tai keskustellaan järkevästi. Mutta jos äänensävy on jo valmiiksi vittumainen ja asiasta huomautellaan vartin välein, niin varmasti menee "ohjeistus" toisesta korvasta sisään ja toisesta samantien ulos.
Meilläåäin minä pyydän nätisti monta kertaa. Kun mitään ei tapahdu kahteen viikkoon niin lopulta ärähdän ja sitten vasta se tehdään.. En tosiaan tiedä miksei hommaa voida tehdä kun nätisti pyytää, vaan vasta sitten kun hermostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
Kyllä ne naiset sitten osaatte. Kaikki käännetään aina miehen viaksi. Jopa nalkuttaminen.
Onko tullut koskaan mieleen, että ainakaan nalkuttamalla asiat eivät parane. Yleensä sillä nalkutuksella on juuri päinvastainen vaikutus. Eli jos vaimo jostain asiasta nalkuttaa, niin en todellakaan tee sille mitään.
No miksikäs niitä hommia ei tehdä silloin kun nätisti pyydetään?
Voi, kun joskus pyydettäisiinkin nätisti...
Kuinkas usein itse pyydät nätisti, etkä oleta, että puoliso tekee kaiken puolestasi? Puolison täytyy olla kohtelias ja hymyillä, vaikka itse kohtelet häntä kynnysmattonasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä on nalkuttaminen? Miksi asioista sanominen on nalkuttamista kun nainen sen tekee, mutta asiallista keskustelua kun mies sen tekee - siis samanlaisista asioista samalla tavalla.
Minusta tekemättä jättämisistä ja vaikkapa hutiloinnista saa sanoa. On sitten eri asia, miten sen sanoo. "Kalle, sovit menoa kuudeksi, muistitko, että minulla on silloin viikon ainoa harrastusmeno? Voin jättää nyt tällä kertaa menemättä, mutta koeta muistaa se, että minulla on keskiviikkoisin zumba." - onko tuo teistä nalkuttamista? Minusta se ei ole, ja jos joku oikeasti jo viikkoja jatkuneen säännöllisen puolison menon unohtaa, siitä on jo syytäkin sanoa. Ekalla kerralla ainakin vielä aika nätisti, koska myös me naiset unohtelemme....
Jos sen sijaan kommentti on tyyliä "Jumalauta Kalle, sä et taaskaan muistanut mun zumbatuntia, miksi sä et kunnioita mun menoja ikinä, mitä sä tykkäisit jos mä unohtelisin sun lätkäillat ja kaveritapaamiset? Itse asiassa mä ilmotankin tässä nyt, että sä et mene lauantaina Tommin 30-vuotissynttäreille, koska mä menen silloin baariin." Niin tämän jo tulkitsen aika vihamieliseksi, jos kyse on ekasta zumba-tunnin unohtamisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.
Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.
Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.
Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.
Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.
Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.
Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin
Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?
On asioita, jotka kotona ärsyttävät mua, mutta joiden kanssa voin elää. Esim. vessanpöntön kansi ylhäällä, kaappien ovet auki, mikroaaltouunin ovi auki, laatikoston laatikot auki. Näitä suljen sitten liikun asunnossa, aamulla aloittaen vetämällä vessan, pesemällä pytyn, sulkemalla peilikaapin oven, sulkemalla mikroaaltouunin oven jne. Välillä nämä ärsyttää paljon, sillä asunnon ilme on puolet siistimme heti, kun kaappien ovet ovat kiinni.
Nalkuttamista inhoan sydämeni pohjasta, mutta josta asioista mun on pakko huomauttaa. Mun huomauttamisilla voi olla vuosikin väliä. Meillä on esim. veitsitukki, jos veitset laittaa siihen väärin, ne tulevat läpi ja rikkovat työpöydän pinnan osuessaan siihen. Tässä asiasta olen sanonut kahden vuoden aikana kahdesti.
Olen jotenkin todennut, että nalkutuksen määrä on vakio, mutta meillä se joka nalkuttaa, en ole minä vaan mieheni. Harvemmin nalkuttaa mulle, mutta lapsille. Itse olen impulsiivinen ja tykkään tehdä asioita ex tempore, miehellä taas menee pasmat sekaisin, kun poiketaan normista. Nirisee lapsille milloin mistäkin, ja niistä asioista saatan hermostua hänelle. Hän on niitä ihmisiä, jotka ei antaisi lastensa kiivetä puuhun, kun voi sattua tapaturma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.
Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.
Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.
Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin
Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?
Kaikille, lapset mukaanlukien on paras vaihtoehto elää iloisessa onnellisessa kodissa. Jos kotona koko ajan nalkutetaan milloin mistäkin ei kyllä ole hyvä kenellekään. Oletko ajatellut, että opetat lapsille aikuisen ihmisen ja parisuhteen mallia perheessäsi? Kotona pitäisi olla hyvä olla, mukava tulla, sen pitäisi olla turvallinen ja hauska paikka, siis ainakin minusta. Noiden jälkeen tulee vasta ne ulkoiset asiat niinkuin siisteys (vähemmälläkin pärjää) ja sisustus. Liian usein varsinkin naiset näyttävät unelmoivan täydellisestä kodista joksi kokevat ne kiiltävät kaakelit ja puhtaan valkeat sohvat - koti on ihmiset jotka toivottavasti voivat hyvin yhdessä ja kaipaavat töiden, tarhojen ja koulujen jälkeen kotiin olemaan yhdessä ja välillä omassa rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Toi onkin kyllä paha, toi suihkujuttu. Se trooppinen kuumuushan kestää tuntitolkulla, ja keskenänne ette voi vaihtaa suihkuvuoroja, koska...joku syy on varmasti. Tee mielenosoitus ja mene partsille sen suihkun jälkeen! Hmph.
Ei onneksi tarvitse enää kikkailla mitään, näytin ovea miehelle. Syyt olivat ihan muita, oikeasti suhteeseen vaikuttavia. Nämä luettelemani olivat vain erittäin ärsyttäviä tapoja.
Mutta trooppiseen suihkuun palatakseni, ei se niin toimi, että vaihdellaan vuoroja ja kikkaillaan, koska ensinnäkin minulle tulee satavarmasti asiaa sinne kylppäriin vaikka olisin jo käynyt suihkussa. Esim. Asunnon ainoa wc on samassa erittäin pienessä tilassa. Ja vapaapäivinä en herää tietyn kaavan mukaan enkä painele suoraan sängystä suihkuun, vaan palstailen ja juon kahvia ja rauhassa sitten käyn suihkut ja muut. Mutta mies taas paineli välittömästi noustuaan suoraan suihkuun >>> trooppinen kuumuus, vitutus jne.
Eli minun olisi pitänyt vaihtaa tapojani ja mennä kauhealla kiireellä suihkuun vaikkei kiirettä edes olisi ja haluaisin sen sijaan rauhassa palstailla ensin.
Ja toistan, av-palstalla kun ollaan; ero tuli isoista asioista, nämä olivat vain niitä ..ttumaisia ekstra-asioita joista sanoin ja sanoin ja sanoin mutta ei auttanut.Parketin vaihtokaan omapäisen kiukuttelija-aikuisen takia ei ole halpaa lystiä. Muuttuu elämä vaikeaksi kun vaihtaa kolmesti vuodessa märillä jaloilla pilatut parketit ja ostelee siinä samassa aina uuden kahvinkeittimen edellisen homehduttua. Kuinka vaikeaa on antaa sen kuivua käyttöjen välissä ja kuivata jalat ennen kuin pilaa kalliin lattian?
Aika itsekeskeistä. Käytännösähän sinä sanot, että miehein olisi pitänyt muuttaa tapojaan, jottei sinun tarvitse. Mitä parkettiin tulee niin muutama kostean jalanjäljen takia ei kyllä uusimistarvetta ilmene kolmesti vuodessa. Kuinkahan paljon miehen "ongelmista" loppujen lopuksi onkin sinun korviesi välissä?
Jos minä olen maksanut kaiken omasta pussistani, KAIKEN, niin silloin minä latelen ohjeet minun omaisuuteni kohtelusta. Minä en omassa kodissani omaisuuteni keskellä muuta toimintatapoja, jotta hyötyvällä miehellä olisi mahdollisimman mukavaa kun minä olen hiljaa. Jos ei toisen omaisuuden arvostaminen, voi lähteä lätkimään. En minäkään kehtaisi mennä miehen kotiin pilaamaan pintoja ja makoilemaan laiskuuttani.
Minä, minä, minun, minä, minä ... Ja vielä laiskuuttaan makoileva, hyötyvä mies. Tämä vain vahvisti diagnoosia entisestään.
Kyllä, minä puhun itseni (siis minun) puolesta. Jos nainen viihtyy suhteessa keskenkasvuisen miehen kanssa niin siitä vaan, mutta minä en viihdy. Haluan tasa-arvoisen suhteen, en äiti-poikasuhdetta. Ja minun kotini ja minun omaisuuteni on todellakin minun, miksi en sitä saisi sanoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Ajatteletko sinä millainen kotinne on miehesi kannalta? "Ihana tulla kotiin" vai "kohta se taas alkaa"?
No se mies ei onneksi tähän asuntoon enää jalallaan astu. En ymmärrä pointtia minun syyllistämisessäni. Minun oma asuntoni, minun rahani kiinni siinä ja miehen pitäisi saada levätä laakereillaan ja tehdä minulle hallaa? En todellakaan vaihda pilalle mennyttä parkettia siksi, että toinen ei viitsi kuivata jalkojaan suihkun jälkeen ennen kuin astelee sillä. Tai ostele uutta kahvinkeitintä siksi, että se homehtuu välinpitämättömyyden takia. Tai että asuntoon itseensä alkaa kerääntyä hometta, kun kylppärin ovi saa olla rauhassa kiinni ja kosteus muhia siellä kunnes joskus haihtuu. Se on katsos toisen (omaisuuden) arvostamista ja hieman myös raha-asia tämä juttu.
NO erinomaista! Olette varmasti molemmat onnellisempia noin. Ja sinuna kyllä alkaisin suosista miettimään sinkkua loppuelämää, ei sotke kukaan parketteja tai pilaa kahvinkeitintä. Parisuhteessa pitäisi olla tilaa molemmille, osalla ihmisillä ne omat normit on niin tiukat ettei viereen kukaan mahdu - ainakaan ilman, että siltä toiselta viedään päätösvalta ja omat tavat.
Mies ei minun kotiini enää astu, sanoin sen jo. Tosin syy on muualla kuin pääasiassa näissä luettelemissani asioissa. Nämä ovat sitä ekstraa, mikä osoittaa minulle sen ettei yhteiselosta tule mitään. Miksi hitossa minun pitäisi hyväksyä minun kotini tuhoaminen, jotta mies saisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla? Minkä ihmeen takia on ok pilata toisen koti siksi, että itse ei välitä mistään? Pilatkoon muiden kodit ihan rauhassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Ajatteletko sinä millainen kotinne on miehesi kannalta? "Ihana tulla kotiin" vai "kohta se taas alkaa"?
No se mies ei onneksi tähän asuntoon enää jalallaan astu. En ymmärrä pointtia minun syyllistämisessäni. Minun oma asuntoni, minun rahani kiinni siinä ja miehen pitäisi saada levätä laakereillaan ja tehdä minulle hallaa? En todellakaan vaihda pilalle mennyttä parkettia siksi, että toinen ei viitsi kuivata jalkojaan suihkun jälkeen ennen kuin astelee sillä. Tai ostele uutta kahvinkeitintä siksi, että se homehtuu välinpitämättömyyden takia. Tai että asuntoon itseensä alkaa kerääntyä hometta, kun kylppärin ovi saa olla rauhassa kiinni ja kosteus muhia siellä kunnes joskus haihtuu. Se on katsos toisen (omaisuuden) arvostamista ja hieman myös raha-asia tämä juttu.
NO erinomaista! Olette varmasti molemmat onnellisempia noin. Ja sinuna kyllä alkaisin suosista miettimään sinkkua loppuelämää, ei sotke kukaan parketteja tai pilaa kahvinkeitintä. Parisuhteessa pitäisi olla tilaa molemmille, osalla ihmisillä ne omat normit on niin tiukat ettei viereen kukaan mahdu - ainakaan ilman, että siltä toiselta viedään päätösvalta ja omat tavat.
Mies ei minun kotiini enää astu, sanoin sen jo. Tosin syy on muualla kuin pääasiassa näissä luettelemissani asioissa. Nämä ovat sitä ekstraa, mikä osoittaa minulle sen ettei yhteiselosta tule mitään. Miksi hitossa minun pitäisi hyväksyä minun kotini tuhoaminen, jotta mies saisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla? Minkä ihmeen takia on ok pilata toisen koti siksi, että itse ei välitä mistään? Pilatkoon muiden kodit ihan rauhassa.
Jos on parisuhteessa ja asuu saman katon alla, niin kyllä sen asunnon pitäisi tuntua kodilta molemmille, eikä vain sille joka sen omistaa. Tuhoaminen toki oma lukunsa, mutta isoin ongelmahan sinulle tuntui olevan se, että sinä et voi käydä suihkussa juuri silloin kun sinä haluat. Ehkä sinun kannattaisi etsiä sellainen kumppani joka ei edes halua asua kanssasi saman katon alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Toi onkin kyllä paha, toi suihkujuttu. Se trooppinen kuumuushan kestää tuntitolkulla, ja keskenänne ette voi vaihtaa suihkuvuoroja, koska...joku syy on varmasti. Tee mielenosoitus ja mene partsille sen suihkun jälkeen! Hmph.
Ei onneksi tarvitse enää kikkailla mitään, näytin ovea miehelle. Syyt olivat ihan muita, oikeasti suhteeseen vaikuttavia. Nämä luettelemani olivat vain erittäin ärsyttäviä tapoja.
Mutta trooppiseen suihkuun palatakseni, ei se niin toimi, että vaihdellaan vuoroja ja kikkaillaan, koska ensinnäkin minulle tulee satavarmasti asiaa sinne kylppäriin vaikka olisin jo käynyt suihkussa. Esim. Asunnon ainoa wc on samassa erittäin pienessä tilassa. Ja vapaapäivinä en herää tietyn kaavan mukaan enkä painele suoraan sängystä suihkuun, vaan palstailen ja juon kahvia ja rauhassa sitten käyn suihkut ja muut. Mutta mies taas paineli välittömästi noustuaan suoraan suihkuun >>> trooppinen kuumuus, vitutus jne.
Eli minun olisi pitänyt vaihtaa tapojani ja mennä kauhealla kiireellä suihkuun vaikkei kiirettä edes olisi ja haluaisin sen sijaan rauhassa palstailla ensin.
Ja toistan, av-palstalla kun ollaan; ero tuli isoista asioista, nämä olivat vain niitä ..ttumaisia ekstra-asioita joista sanoin ja sanoin ja sanoin mutta ei auttanut.Parketin vaihtokaan omapäisen kiukuttelija-aikuisen takia ei ole halpaa lystiä. Muuttuu elämä vaikeaksi kun vaihtaa kolmesti vuodessa märillä jaloilla pilatut parketit ja ostelee siinä samassa aina uuden kahvinkeittimen edellisen homehduttua. Kuinka vaikeaa on antaa sen kuivua käyttöjen välissä ja kuivata jalat ennen kuin pilaa kalliin lattian?
Aika itsekeskeistä. Käytännösähän sinä sanot, että miehein olisi pitänyt muuttaa tapojaan, jottei sinun tarvitse. Mitä parkettiin tulee niin muutama kostean jalanjäljen takia ei kyllä uusimistarvetta ilmene kolmesti vuodessa. Kuinkahan paljon miehen "ongelmista" loppujen lopuksi onkin sinun korviesi välissä?
Jos minä olen maksanut kaiken omasta pussistani, KAIKEN, niin silloin minä latelen ohjeet minun omaisuuteni kohtelusta. Minä en omassa kodissani omaisuuteni keskellä muuta toimintatapoja, jotta hyötyvällä miehellä olisi mahdollisimman mukavaa kun minä olen hiljaa. Jos ei toisen omaisuuden arvostaminen, voi lähteä lätkimään. En minäkään kehtaisi mennä miehen kotiin pilaamaan pintoja ja makoilemaan laiskuuttani.
Minä, minä, minun, minä, minä ... Ja vielä laiskuuttaan makoileva, hyötyvä mies. Tämä vain vahvisti diagnoosia entisestään.
Kyllä, minä puhun itseni (siis minun) puolesta. Jos nainen viihtyy suhteessa keskenkasvuisen miehen kanssa niin siitä vaan, mutta minä en viihdy. Haluan tasa-arvoisen suhteen, en äiti-poikasuhdetta. Ja minun kotini ja minun omaisuuteni on todellakin minun, miksi en sitä saisi sanoa?
Aika epätodennäköistä on noin itsekeskeisellä asenteella tasa-arvoisen parisuhteen saaminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.
Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.
Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.
Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin
Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?
Kaikille, lapset mukaanlukien on paras vaihtoehto elää iloisessa onnellisessa kodissa. Jos kotona koko ajan nalkutetaan milloin mistäkin ei kyllä ole hyvä kenellekään. Oletko ajatellut, että opetat lapsille aikuisen ihmisen ja parisuhteen mallia perheessäsi? Kotona pitäisi olla hyvä olla, mukava tulla, sen pitäisi olla turvallinen ja hauska paikka, siis ainakin minusta. Noiden jälkeen tulee vasta ne ulkoiset asiat niinkuin siisteys (vähemmälläkin pärjää) ja sisustus. Liian usein varsinkin naiset näyttävät unelmoivan täydellisestä kodista joksi kokevat ne kiiltävät kaakelit ja puhtaan valkeat sohvat - koti on ihmiset jotka toivottavasti voivat hyvin yhdessä ja kaipaavat töiden, tarhojen ja koulujen jälkeen kotiin olemaan yhdessä ja välillä omassa rauhassa.
Ja onnellisessa kodissa on sitten vaatteet loppu, koska kaikki on likaisina. Tiskialtaat täynnä tiskiä ja kukaan ei ole imuroinut vuoteen.
Näin meinaan käy kun äitikin lakkaa välittämästä ja tekee kuten isukki, odottaa jonkun muun tekevän kotihommat.
Lopulta taitaa sossu tulla ja viedä lapset tästä onnellisesta kodista.
En tunne mitään tarvetta olla aviomieheni äitinä vahtimassa ja käskyttämässä kuin pientä lasta. Enkä ymmärrä yhtään naisia jotka ryhtyvät moiseen. Toisaalta en myöskään olisi päivääkään miehen kanssa jota pitäisi vahtia kuin lasta, että tekeekö osuutensa.
Varmasti minustakin tulisi nalkuttava puoliso, jos olisin halunnut miehekseni jonkun joka ei ymmärrä itse mitä kotitöihin kuuluu, vaan vaimon pitäisi aina käskyttää. Fiksu mies ymmärtää itse mitä voi kotona tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Ajatteletko sinä millainen kotinne on miehesi kannalta? "Ihana tulla kotiin" vai "kohta se taas alkaa"?
No se mies ei onneksi tähän asuntoon enää jalallaan astu. En ymmärrä pointtia minun syyllistämisessäni. Minun oma asuntoni, minun rahani kiinni siinä ja miehen pitäisi saada levätä laakereillaan ja tehdä minulle hallaa? En todellakaan vaihda pilalle mennyttä parkettia siksi, että toinen ei viitsi kuivata jalkojaan suihkun jälkeen ennen kuin astelee sillä. Tai ostele uutta kahvinkeitintä siksi, että se homehtuu välinpitämättömyyden takia. Tai että asuntoon itseensä alkaa kerääntyä hometta, kun kylppärin ovi saa olla rauhassa kiinni ja kosteus muhia siellä kunnes joskus haihtuu. Se on katsos toisen (omaisuuden) arvostamista ja hieman myös raha-asia tämä juttu.
NO erinomaista! Olette varmasti molemmat onnellisempia noin. Ja sinuna kyllä alkaisin suosista miettimään sinkkua loppuelämää, ei sotke kukaan parketteja tai pilaa kahvinkeitintä. Parisuhteessa pitäisi olla tilaa molemmille, osalla ihmisillä ne omat normit on niin tiukat ettei viereen kukaan mahdu - ainakaan ilman, että siltä toiselta viedään päätösvalta ja omat tavat.
Mies ei minun kotiini enää astu, sanoin sen jo. Tosin syy on muualla kuin pääasiassa näissä luettelemissani asioissa. Nämä ovat sitä ekstraa, mikä osoittaa minulle sen ettei yhteiselosta tule mitään. Miksi hitossa minun pitäisi hyväksyä minun kotini tuhoaminen, jotta mies saisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla? Minkä ihmeen takia on ok pilata toisen koti siksi, että itse ei välitä mistään? Pilatkoon muiden kodit ihan rauhassa.
Jos on parisuhteessa ja asuu saman katon alla, niin kyllä sen asunnon pitäisi tuntua kodilta molemmille, eikä vain sille joka sen omistaa. Tuhoaminen toki oma lukunsa, mutta isoin ongelmahan sinulle tuntui olevan se, että sinä et voi käydä suihkussa juuri silloin kun sinä haluat. Ehkä sinun kannattaisi etsiä sellainen kumppani joka ei edes halua asua kanssasi saman katon alla.
Ei, ymmärsit väärin ja syyllistit minua omista luuloistasi. Kyllä (edelleen) ne suurimmat ongelmat olivat ihan miehen käytöksessä, kylmyyttä ja etäisyyttä ja sen semmoista kaikkea, mutta kyllä minä ärähdän jos kotini pintoja aletaan pilaamaan. Kotini saa tuntua kodilta uudellekin miehelle, mutta hänen täytyy kohdella kotiani kuin omaansa eli pitää huoli ettei paikat homehdu ja lattiat ole pilalla huolimattomuuden takia. Se on täysin normaali odotus ja vaatimus.
Onko kellään nalkuttavaa miestä? En kyllä jaksais kuunnella sellaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Ajatteletko sinä millainen kotinne on miehesi kannalta? "Ihana tulla kotiin" vai "kohta se taas alkaa"?
No se mies ei onneksi tähän asuntoon enää jalallaan astu. En ymmärrä pointtia minun syyllistämisessäni. Minun oma asuntoni, minun rahani kiinni siinä ja miehen pitäisi saada levätä laakereillaan ja tehdä minulle hallaa? En todellakaan vaihda pilalle mennyttä parkettia siksi, että toinen ei viitsi kuivata jalkojaan suihkun jälkeen ennen kuin astelee sillä. Tai ostele uutta kahvinkeitintä siksi, että se homehtuu välinpitämättömyyden takia. Tai että asuntoon itseensä alkaa kerääntyä hometta, kun kylppärin ovi saa olla rauhassa kiinni ja kosteus muhia siellä kunnes joskus haihtuu. Se on katsos toisen (omaisuuden) arvostamista ja hieman myös raha-asia tämä juttu.
NO erinomaista! Olette varmasti molemmat onnellisempia noin. Ja sinuna kyllä alkaisin suosista miettimään sinkkua loppuelämää, ei sotke kukaan parketteja tai pilaa kahvinkeitintä. Parisuhteessa pitäisi olla tilaa molemmille, osalla ihmisillä ne omat normit on niin tiukat ettei viereen kukaan mahdu - ainakaan ilman, että siltä toiselta viedään päätösvalta ja omat tavat.
Mies ei minun kotiini enää astu, sanoin sen jo. Tosin syy on muualla kuin pääasiassa näissä luettelemissani asioissa. Nämä ovat sitä ekstraa, mikä osoittaa minulle sen ettei yhteiselosta tule mitään. Miksi hitossa minun pitäisi hyväksyä minun kotini tuhoaminen, jotta mies saisi toteuttaa itseään haluamallaan tavalla? Minkä ihmeen takia on ok pilata toisen koti siksi, että itse ei välitä mistään? Pilatkoon muiden kodit ihan rauhassa.
Jos on parisuhteessa ja asuu saman katon alla, niin kyllä sen asunnon pitäisi tuntua kodilta molemmille, eikä vain sille joka sen omistaa. Tuhoaminen toki oma lukunsa, mutta isoin ongelmahan sinulle tuntui olevan se, että sinä et voi käydä suihkussa juuri silloin kun sinä haluat. Ehkä sinun kannattaisi etsiä sellainen kumppani joka ei edes halua asua kanssasi saman katon alla.
Ei, ymmärsit väärin ja syyllistit minua omista luuloistasi. Kyllä (edelleen) ne suurimmat ongelmat olivat ihan miehen käytöksessä, kylmyyttä ja etäisyyttä ja sen semmoista kaikkea, mutta kyllä minä ärähdän jos kotini pintoja aletaan pilaamaan. Kotini saa tuntua kodilta uudellekin miehelle, mutta hänen täytyy kohdella kotiani kuin omaansa eli pitää huoli ettei paikat homehdu ja lattiat ole pilalla huolimattomuuden takia. Se on täysin normaali odotus ja vaatimus.
Ei kyllä tuntuisi kovin kotoisalta, jos mies vaatisi, että en voi mennä aamulla suihkuun koska hän saattaa jossakin välissä itse tarvita pesutilaa eikä se saa silloin olla kuuma tai kostea. Pidemmällä aikavälillä saattaisi jopa hieman viilentää ja etäännyttää, jos tuollaisia yksipuolisesti saneltuja sääntöjä on paljonkin.
Minä, minä, minun, minä, minä ... Ja vielä laiskuuttaan makoileva, hyötyvä mies. Tämä vain vahvisti diagnoosia entisestään.