Kehtaatteko te oikeasti nalkuttaa miehellenne tällaisistakin asioista?

Minulla on hyvä aviomies eli ei ole tarvetta nalkuttaa. Varmasti nalkuttaisin jos kokisin tulleeni kohdelluksi väärin tai työt jne jakautuisivat epäoikeudenmukaisesti.

Roadwalker kirjoitti:

Miten miehen itselleen tekemät suunnitelmat vaikuttavat sinun Zumbaamiseen? Kai aikuinen ihminen osaa itsekin liikkua paikasta A paikkaan B.

Kokeilepa mennä zumbaamaan pienten lasten kanssa. Tule sitten kysymään uudestaan, miten vaikutti se, että miehellä oli jotain muita suunnitelmia kuin huolehtia lapsista sinun zumbasi ajan.

Katsos kun se paikasta toiseen liikkuminen ei ollut tässä olennannaista vaan zumbaaminen.

Mä en nalkuta kotona mutta autossa kyllä.

Miestä itseään inhottaa jos joku ajaa perseessä ja kuitenkin tekee sitä itse eli turvavälit hakusessa, mies luottaa liikaa auton jarruihin ja alkaa jarruttamaan siis liian myöhään ja lopputulos on se että AINA liikennevaloihin tehdään ns. hätäjarrutus, monesti kiihdyttää vaikka pitäisi hidastaa esim. risteykseen tultaessa, ajaa epätasaisesti ts nopeus heijaa. Autossa on vak.nopeussäädin mutta mies ei halua käyttää sitä....

Kolareita hän ei ole ajanut mutta jokunen läheltä piti tilanne on ollut ja ukon mielestä syy on AINA toisessa oli sitten jalankulkija, pyöräilijä tai toinen auto, hänen ajotavassaanhan ei ole mitään vikaa...

Olen myös huomannut että miehellä kuluu enempi polttoainetta samalla matkalla kuin minulla. Johtuen varmaankin tuosta kiihdyttelystä ja siitä että ajonopeus heijaa.

Kyllä, myös minulla on ajokortti, ollut kauemmin kuin miehellä ja olen ajanut paljon enempi kuin mies.

Eli nalkutan autossa noista asioista. En aina mutta usein.

Mies ei tietenkään tykkää mutta ajaisi sitten kunnolla eikä miten sattuu...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?

On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.

Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.

Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.

No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.

Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin

Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?

Kaikille, lapset mukaanlukien on paras vaihtoehto elää iloisessa onnellisessa kodissa. Jos kotona koko ajan nalkutetaan milloin mistäkin ei kyllä ole hyvä kenellekään. Oletko ajatellut, että opetat lapsille aikuisen ihmisen ja parisuhteen mallia perheessäsi? Kotona pitäisi olla hyvä olla, mukava tulla, sen pitäisi olla turvallinen ja hauska paikka, siis ainakin minusta. Noiden jälkeen tulee vasta ne ulkoiset asiat niinkuin siisteys (vähemmälläkin pärjää)  ja sisustus. Liian usein varsinkin naiset näyttävät  unelmoivan täydellisestä kodista joksi kokevat ne kiiltävät kaakelit ja puhtaan valkeat sohvat - koti on ihmiset jotka toivottavasti voivat hyvin yhdessä ja kaipaavat töiden, tarhojen ja koulujen jälkeen kotiin olemaan yhdessä ja välillä omassa rauhassa.

Ja onnellisessa kodissa on sitten vaatteet loppu, koska kaikki on likaisina. Tiskialtaat täynnä tiskiä ja kukaan ei ole imuroinut vuoteen.

Näin meinaan käy kun äitikin lakkaa välittämästä ja tekee kuten isukki, odottaa jonkun muun tekevän kotihommat.

Lopulta taitaa sossu tulla ja viedä lapset tästä onnellisesta kodista.

Onko kukaan teistä vieraillut yh-isän huushollissa, onkohan siellä noin? Vai onnistuisiko kuitenkin kaikki ilman, että sossu vie? Itsekin eronneena olen täysin vakuuttunut, että asiat pyörivät myös lasten isän huushollissa, ei välttämättä minun tavalla mutta lapset ovat ruokittuja ja puhtaissa vaatteissa sieltä tullessaan. Kun nuo asiat oppii tekemään ja ihmiset ottamaan vastuuta ilman sitä hirveää natkutusta, se vain pilaa pereen ilmapiirin. No, ehkä joku haluaa putipuhtaan kodin jossa kukaan ei oikeasti viihdy ilmapiirin vuoksi...

Kyllä olen vieraillut exän luona. Lapset ovat usein likaisissa vaatteissa ja kämppä on sotkuinen. Ruokapöydällä säilytetään auton osia, leivän muruja ei pyyhitä koskaan, vessaa ei ole pesty ikuisuuksiin, jääkaapissa on vain voileipätarvikkeet (ei tietenkään kasviksia) ja olutpäkki.

"Älä akka aina nalkuta, kun mä lupasin sen tehdä niin mä lupasin sen tehdä, eikä sitä aina puolen vuoden välein tartte muistuttaa!" ;)

Okei, on nalkuttamista ja on "nalkuttamista"

Nalkuttaminen on oikeasti turhanpäiväisestä asiasta nassuttaminen useita minuutteja putkeen.

Esim. "Siis niin kui oikeesti, pue ny tuo Melli-Esa kunnolla, eihän se nyt voi mennä ulos ton näköisenä!. Pipo on aina sun laittamana väärä, se tarttee ton takin kanssa tuon toisen pipon, koska se sointuu niin paremmin ton takissa olevan raidan sävyys. Siis miksi sä et osaa oikeesti tehdä mitään oikein... Jne....

Nalkuttaminen minusta on vähättelevää ja oikeasti jatkuvaa. Tapauksessa lapsi on kuitenkin puettu sään mukaisesti, vaikkei juuri sillä tavalla kuin nalkuttaja olisi tehnyt.

Sitten "nalkuttaminen"...

"-Hei kuule, voisitko käydä tänään tankkaas auton ja täytä se pissapojanneste samalla kun tuut töistä, se on nyt täysin tyhjä ja illaksi tiet menee ihan rapaan kun on luvattu et lämpenee?

-Onko mun pakko? Mua väsyttää ja haluusin vaan päästä hetkeksi lepäämään.

-No ajattelin et se kävis nopeesti ja helposti kun kuitenkin käyt sillä töissä ja mun pitää ylihuomenna kuitenkin kiireellä töiden jälkeen päästä sillä viemään Melli-Esa hammaslääkäriin. En ehtis oikein tankkailla enää silloin. Mut jos haluut levätä eka ja käydä sit erikseen niin ihan sama mulle.

- No joojoo, mä käyn sitten. Aina mun on pakko hoitaa kaikki...

- No ei oo pakko. Jos haluut vaihtaa huomisen tekemiset, niin käy sä hakees ne kumpparit lapsellesi ja kaupassa pitää käydä et on jotain syötävää tänä viikolla... Ja pitää kokata ja tyhjätä ja täyttää tiskikone... Ja pesukonetta pyöräyttää, alkaa puhtaat oleen loppu ja laittaa ne sitten kuivumaan... Ja huomenna myös on sovittu et Melli-Esan kaveri tulee leikkiin kaupan jälkeen, kun on meidän vuoro ja helpottaahan se iltaa, kun ei tartte keksiä leikkejä, mut pieni välipala pitää tehdä molemmille...

- Joojoo, mä tankkaan sen auton. Onko aina pakko nalkuttaa..."

Joillekin tuo nalkuttaminen on sama, kun pyytää toista osallistumaan päivän rutiineihin, joista ei useimmiten nauti, mutta on vaan pakko hoitaa.

Olisi oikeesti mielenkiintoista lukee ennemmin miten voisi suhteessa tehdä oikein ja miten parantaa sitä, kuin miten naiset ja miehet tekee väärin ja näin väheksyt puolisoasi... Vaikka nyt tuntuu nousseen pinnalle miten naiset on niitä hirviöitä ja rusikoi avuttomat miehet maan rakoon. Ja kun media niin sanoo, niin senhän täytyy päteä JOKAISEEN olemassa olevaan suhteeseen, väli maastoa ei ole olemassa, tai pari harvinaista poikkeusta voi löytyä...

Nooot...

Vierailija kirjoitti:

tää vaan todistaa miten paskoja ihmiset on kommunikoimaan noinniinkun ylipäänsä. Aikuiset ihmiset osaavat keskustella rakentavasti aisoista. Nalkuttaminen ei auta yhtään mitään.

Opetelkaa sosiaalisia taitoja ja kehittäkää itseänne.

Miksi ihmeessä kotitöistä pitäisi puhua jotenkin rakentavasti? Eihän kukaan naisellekaan tule kotiin sanomaan, että "hei, nyt pitäisi muuten laittaa pyykkikone pyörimään, olisitko kiltti ja tekisit sen?". Miksi itsestäänselvyyksiä (=kotitöitä) pitäisi erikseen aikuiselle ihmiselle opettaa? Eikö voi olettaa, että kaksi tasa-arvoista aikuista ymmärtäisivät edes tällaiset asiat ilman rakentavaa kritiikkiä?

Vierailija kirjoitti:

En nalkuta vaikka olisi ihan helvetisti aihetta. En jaksa.

Nalkutanpa nyt tänne:

1. Mies menee nukkumaan väärään aikaan ja herää väärään aikaan: Viikolla laittaa nukkumaan n.klo 01-03 liikkuu asunnossa, kolistelee, jolloin välillä heräilen. Hän pystyy tekemään töitä miten haluaa, joten herää arkisin n.klo 11 jos ei ole mitään paltsua yms sovittuna. Sehän tarkoittaa sitä että minä vien lapsen aina päiväkotiin. Työni alkaa klo 8 ja lapsi on vietävä tarhaan jo klo 7.20. Ja mieshän ei jaksa nousta ihmisten aikoihin IKINÄ. Viikonloppuisin sitten nukkuu klo 15 saakka ja lähtee klo 18 salille ja sieltä baariin. Näkee lastansa siis päivässä sen 3 h. Viikonloppuna.

2. Mies täyttää tiskikoneen väärin: Silloin harvoin kun kerran vuodessa sen täyttää, niin tunkee sinne tyyliin 8 astiaa ja pistää koneen jurruttamaan kahdeksi tunniksi. Ja se kone sitten pesee yhteensä kahdeksaa lautasta ja kuppia kaksi tuntia.

3. Vittu kusipää.

Olisin hreivannut tuollaisen luuserin jo ajat sitten.

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?

On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.

Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.

Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.

No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.

Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin

Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?

Kaikille, lapset mukaanlukien on paras vaihtoehto elää iloisessa onnellisessa kodissa. Jos kotona koko ajan nalkutetaan milloin mistäkin ei kyllä ole hyvä kenellekään. Oletko ajatellut, että opetat lapsille aikuisen ihmisen ja parisuhteen mallia perheessäsi? Kotona pitäisi olla hyvä olla, mukava tulla, sen pitäisi olla turvallinen ja hauska paikka, siis ainakin minusta. Noiden jälkeen tulee vasta ne ulkoiset asiat niinkuin siisteys (vähemmälläkin pärjää)  ja sisustus. Liian usein varsinkin naiset näyttävät  unelmoivan täydellisestä kodista joksi kokevat ne kiiltävät kaakelit ja puhtaan valkeat sohvat - koti on ihmiset jotka toivottavasti voivat hyvin yhdessä ja kaipaavat töiden, tarhojen ja koulujen jälkeen kotiin olemaan yhdessä ja välillä omassa rauhassa.

Ja onnellisessa kodissa on sitten vaatteet loppu, koska kaikki on likaisina. Tiskialtaat täynnä tiskiä ja kukaan ei ole imuroinut vuoteen.

Näin meinaan käy kun äitikin lakkaa välittämästä ja tekee kuten isukki, odottaa jonkun muun tekevän kotihommat.

Lopulta taitaa sossu tulla ja viedä lapset tästä onnellisesta kodista.

Miksi sen äidin täytyy lakata tyystin välittämästä? Eikö ole kuitenkin asioita, joita haluaa ja näkee järkeviksi tehdä, tekee ne, eikä enempää. Selkeästi paistaa läpi se, ettei itsekään haluttaisi tehdä mitään, mutta kun on pakko ja kumppania koitetaan survoa siihen samaan muottiin, jossa itse ahdistutaan.

Ja nythän on pakko kysyä, että mitkähän kotityöt sinä näet järkeviksi?

Vierailija kirjoitti:

Onko kellään nalkuttavaa miestä? En kyllä jaksais kuunnella sellaista.

Mun mies nalkuttaa. Itse yritän tietoisesti välttää nalkuttamista, vaikka mies saattaa olla toista mieltä, mutta minulla on kyllä taipumusta marttyyriuteen. Ei sekään varmasti ole hyvä asia, että teen vain kotitöitä ärtyneenä, mutta hiljaa.

Mies valittaa esimerkiksi täydestä roskiksesta, mutta se siinä on ärsyttävintä, että hänellä ei ilmeisesti käy mielessäkään viedä sitä itse ulos, vaan valittaa, kun kukaan muu ei ole sitä tehnyt, vaikka minä ne ehdottomasti useimmiten vien. Sanon kyllä noissa tilanteissa, että vie itse.

Pahin nalkutuksen aihe nykyään miehelläni on vedenkeittimen käyttö. Itse herään vähintään tuntia ennen miestä ja keitän itselleni teevettä monesti edellisenä iltana keittimeen jääneestä vedestä, koska pieni määrä haaleaa vettä kiehuu nopeampaa, kuin täyttää kylmällä vedellä pannu uudestaan. Yleensä pannuun jää minun jälkeen vielä puoli litraa vettä, niin mies aluksi valitti aina, että vain puoli kuppia vettä jäljellä. Edelleen keitän sen pienen määrän ensin itselleni, koska saan itselleni teetä nopeammin, ja kiire on, mutta täytän pannun uudestaan ja napsautan sitten päälle. Mies ei tätä varmaan edes huomaa, vaan pitää sitä itsestään selvyytenä. Viime viikolla minulla oli kova yskä ja keitin itselleni vähän vettä että saan helpotusta yskääni, mutta mies nappasi pannun välistä, tyhjensi ja täytti sen ja haukkui minut lyttyyn, kun en kuulemma halua ottaa muita huomioon. Ei kuunnellut yhtään, että olisin sen kohta täyttänyt uudestaan, vaan huusi vain päälle. Pikkusen on sen jälkeen ärsyttänyt täytellä koko pannua. 

En käsitä miksi suuri osa kirjoittajista pitää nalkutusta (saman asian toistamista yhä uudlleen) normaalina. Olen nainen ja minusta on selvää, etten minä eikä toinen nalkuta, sillä se kyllä vie kaiken ilon ja onnen arjesta. Kun kumppania olen valinnut, olen tehnyt selväksi että minä en sitten nalkuta, vaan sanon kerran tai kaksi asiasta joka on minulle todella tärkeä( ja kun asiaa miettii, niin sellaisia asioita ei ole todella paljon. Esimerkiksi on naurettavaa tehdä ongelma vaikka siitä astianpesukoneen täyttötavasta tai vessanpytyn kannen asennosta tms.) ja oletan että asian tärkeys silloin ymmärretään. Jos kertyy niitä todella tärkeitä asioita paljon, jotka eivät toimi, se on moro. Jos toisen taso on sitä luokkaa, ettei saa pyykkejään edes pyykkikoriin, jonka osaa lapsikin, niin minkä kumman tyyppien kanssa te oikein elätte? Jos mieheni hoitaa kotitöitä hänen tavallaan, se sopii minulle enkä tosiaan tee ongelmaa jostain sohvatyynyjen väärästä asennosta tai eilaisesta imuroinnista jne. Kyllä aikuisten ihmisten pitää ymmärtää ihmisten väliset erot toimintatavoissa. Jos ei ymmärrä, parempi elää yksin. Jos toinen siivotessaan ei pilkulla viilaa pölyn pyyhintää, ei siihen todellakaan maailma kaadu. Elämä on kompromisseja. Täysin vastakkaisesti toimivat ihmiset eivät taas sovi yhteen ja silloin molemmista tulee onnettomia. Se joka nalkuttaa, oli mies tai nainen ei käsitä sitä että toinen ei ole kuuro, kun samaa asiaa jankuttaa. Vika on muussa,eikä tilanne nalkuttamalla kohene, päinvastoin. Ihminen joka välittää toisesta, tekee omasta halustaan asioita, joilla keventää toisen päivää. Jos jompikumpi osapuoli ei tee tai toinen jatkuvasti jäkättää joka asiasta, on parempi lähteä nostelemaan.

Vierailija kirjoitti:

En käsitä miksi suuri osa kirjoittajista pitää nalkutusta (saman asian toistamista yhä uudlleen) normaalina. Olen nainen ja minusta on selvää, etten minä eikä toinen nalkuta, sillä se kyllä vie kaiken ilon ja onnen arjesta. Kun kumppania olen valinnut, olen tehnyt selväksi että minä en sitten nalkuta, vaan sanon kerran tai kaksi asiasta joka on minulle todella tärkeä( ja kun asiaa miettii, niin sellaisia asioita ei ole todella paljon. Esimerkiksi on naurettavaa tehdä ongelma vaikka siitä astianpesukoneen täyttötavasta tai vessanpytyn kannen asennosta tms.) ja oletan että asian tärkeys silloin ymmärretään. Jos kertyy niitä todella tärkeitä asioita paljon, jotka eivät toimi, se on moro. Jos toisen taso on sitä luokkaa, ettei saa pyykkejään edes pyykkikoriin, jonka osaa lapsikin, niin minkä kumman tyyppien kanssa te oikein elätte? Jos mieheni hoitaa kotitöitä hänen tavallaan, se sopii minulle enkä tosiaan tee ongelmaa jostain sohvatyynyjen väärästä asennosta tai eilaisesta imuroinnista jne. Kyllä aikuisten ihmisten pitää ymmärtää ihmisten väliset erot toimintatavoissa. Jos ei ymmärrä, parempi elää yksin. Jos toinen siivotessaan ei pilkulla viilaa pölyn pyyhintää, ei siihen todellakaan maailma kaadu. Elämä on kompromisseja. Täysin vastakkaisesti toimivat ihmiset eivät taas sovi yhteen ja silloin molemmista tulee onnettomia. Se joka nalkuttaa, oli mies tai nainen ei käsitä sitä että toinen ei ole kuuro, kun samaa asiaa jankuttaa. Vika on muussa,eikä tilanne nalkuttamalla kohene, päinvastoin. Ihminen joka välittää toisesta, tekee omasta halustaan asioita, joilla keventää toisen päivää. Jos jompikumpi osapuoli ei tee tai toinen jatkuvasti jäkättää joka asiasta, on parempi lähteä nostelemaan.

Aivan tutkitustikin kotitöiden tekeminen hiipuu miehillä lasten syntymän jälkeen. Etukäteen on vaikea ennustaa, kuka niistä suhteen alkuaikoina tasa-arvoisesti kotitöitä tehneistä miehistä muuttuu lasten myötä itsekin hyysättäväksi. Kun on lapset, sitä yrittää pitää liiton kasassa ja saada toisen osallistumaan, eikä sano suoraan se on moro.

Vierailija kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?

On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.

Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.

Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.

No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.

Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin

Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?

Kaikille, lapset mukaanlukien on paras vaihtoehto elää iloisessa onnellisessa kodissa. Jos kotona koko ajan nalkutetaan milloin mistäkin ei kyllä ole hyvä kenellekään. Oletko ajatellut, että opetat lapsille aikuisen ihmisen ja parisuhteen mallia perheessäsi? Kotona pitäisi olla hyvä olla, mukava tulla, sen pitäisi olla turvallinen ja hauska paikka, siis ainakin minusta. Noiden jälkeen tulee vasta ne ulkoiset asiat niinkuin siisteys (vähemmälläkin pärjää)  ja sisustus. Liian usein varsinkin naiset näyttävät  unelmoivan täydellisestä kodista joksi kokevat ne kiiltävät kaakelit ja puhtaan valkeat sohvat - koti on ihmiset jotka toivottavasti voivat hyvin yhdessä ja kaipaavat töiden, tarhojen ja koulujen jälkeen kotiin olemaan yhdessä ja välillä omassa rauhassa.

Ja onnellisessa kodissa on sitten vaatteet loppu, koska kaikki on likaisina. Tiskialtaat täynnä tiskiä ja kukaan ei ole imuroinut vuoteen.

Näin meinaan käy kun äitikin lakkaa välittämästä ja tekee kuten isukki, odottaa jonkun muun tekevän kotihommat.

Lopulta taitaa sossu tulla ja viedä lapset tästä onnellisesta kodista.

Miksi sen äidin täytyy lakata tyystin välittämästä? Eikö ole kuitenkin asioita, joita haluaa ja näkee järkeviksi tehdä, tekee ne, eikä enempää. Selkeästi paistaa läpi se, ettei itsekään haluttaisi tehdä mitään, mutta kun on pakko ja kumppania koitetaan survoa siihen samaan muottiin, jossa itse ahdistutaan.

Ja nythän on pakko kysyä, että mitkähän kotityöt sinä näet järkeviksi?

Ruoanlaiton, pyykinpesun, vaatteiden kaappiin laiton, roskien viennin, kaupassa käynnin, tiskit, tavaroiden jonkunlaisen paikoilleenlaiton ja auttavan siivoamisen.

Vierailija kirjoitti:

Onkohan se oikeasti jotenkin biologiaan rakennettu, että miehet eivät ota vastuuta kotitöistä?

Älä yleistä. Niin naiset kuin miehetkin saavat hoitaa taloutta tasapuolisesti, kuten myös on niitä, jotka eivät osaa.

Surullisesti tuntuu että enemmistö painottuu noista miehiin (muttei kaikki!) jotka jättävät talouden ylläpidon naisen hartioille, ja se on raskas taakka jatkaa kantamista kun palaa lapsen saamisen jälkeen töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?

On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.

Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.

Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.

No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.

Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin

Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?

Kaikille, lapset mukaanlukien on paras vaihtoehto elää iloisessa onnellisessa kodissa. Jos kotona koko ajan nalkutetaan milloin mistäkin ei kyllä ole hyvä kenellekään. Oletko ajatellut, että opetat lapsille aikuisen ihmisen ja parisuhteen mallia perheessäsi? Kotona pitäisi olla hyvä olla, mukava tulla, sen pitäisi olla turvallinen ja hauska paikka, siis ainakin minusta. Noiden jälkeen tulee vasta ne ulkoiset asiat niinkuin siisteys (vähemmälläkin pärjää)  ja sisustus. Liian usein varsinkin naiset näyttävät  unelmoivan täydellisestä kodista joksi kokevat ne kiiltävät kaakelit ja puhtaan valkeat sohvat - koti on ihmiset jotka toivottavasti voivat hyvin yhdessä ja kaipaavat töiden, tarhojen ja koulujen jälkeen kotiin olemaan yhdessä ja välillä omassa rauhassa.

Ja onnellisessa kodissa on sitten vaatteet loppu, koska kaikki on likaisina. Tiskialtaat täynnä tiskiä ja kukaan ei ole imuroinut vuoteen.

Näin meinaan käy kun äitikin lakkaa välittämästä ja tekee kuten isukki, odottaa jonkun muun tekevän kotihommat.

Lopulta taitaa sossu tulla ja viedä lapset tästä onnellisesta kodista.

Miksi sen äidin täytyy lakata tyystin välittämästä? Eikö ole kuitenkin asioita, joita haluaa ja näkee järkeviksi tehdä, tekee ne, eikä enempää. Selkeästi paistaa läpi se, ettei itsekään haluttaisi tehdä mitään, mutta kun on pakko ja kumppania koitetaan survoa siihen samaan muottiin, jossa itse ahdistutaan.

Ja nythän on pakko kysyä, että mitkähän kotityöt sinä näet järkeviksi?

Ruoanlaiton, pyykinpesun, vaatteiden kaappiin laiton, roskien viennin, kaupassa käynnin, tiskit, tavaroiden jonkunlaisen paikoilleenlaiton ja auttavan siivoamisen.

Auttava? Kukas sen varsinaisen siivouksen sitten tekee? Kotitonttu?

Näen nalkuttamisen ja normaalin kommunikoinnin eron aika selvästi, mutta mun mies ei näe eroa.

Minun kommunikointi:

"Voisitko viedä roskat?" Mies kuulee, mutta ei vie. Odotan jonkin aikaa, esim. puoli tuntia. Sitten kysyn: "Voitko viedä roskat vielä tänään? Ne haisee pahalta eikä pussi mahdu enää kaappiin." Mies lupaa, mutta ei vie. Sanon jonkin ajan päästä kolmannen kerran: "Ne roskat, voitko viedä?" ja mies tiuskaisee "Joo joo, jos lopetat tuon nalkuttamisen."

Nalkuttajan kommunikointi:

"Vie roskat!" Sanottu komentaen, kumppani ei toimi. Menee kaksi minuuttia, nalkuttaja korottaa ääntään: "Etkö kuullut kun sanoin, vie heti ne he***tin roskat niinkuin olis jo!" Kumppani ei vie, nalkuttaja ei odota, vaan huutaa: "Sinä s**tanan vetelys ja p*skakasa, etkö osaa noin yksinkertaista asiaa hoitaa, minunko pitää kaikki, ei kukaan voi olla niin r*tardi, ettei saa yhtä roskapussia ulos, voi j**alauta!"

Eli sävy ei todellakaan ole pyytävä, saati keskusteleva, vaan komenteleva ja alentuva heti alusta alkaen. Nalkuttaja on tottunut siihen, ettei hänen pyyntöjään kuitenkaan kuunnella, joten aloittaa täyslaidallisella heti. Ja ihmettelee sitten, miksei normaalipuhe tehoa (eikä nalkutuskaan).

Maria Hintikan listassa oli aika paljon pikkumaisia nalkutuksen aiheita. Vähättelevä ammattinalkuttaja ei tyydy napisemaan vain siitä, että joutuu tekemään kotityöt itse. Hän arvostelee ja vähättelee puolisonsa tapaa olla olemassa. Hän seisoo väärin, hengittää väärin, nukkuu ja herää väärin, istuu väärin, ajaa autoa väärin ja ennen kaikkea puhuu  väärin. Hänessä ei ole mitään hyvää, vaan kaikki pitäisi muuttaa.

Yleensä ammattinalkuttajan puolisossa ei ole muuta vikaa kuin se, että hän on kestänyt hirviökumppaniaan liian kauan. Nalkuttajan ongelma on puhtaasti hänen oman päänsä sisällä. Hän on tyytymätön elämäänsä ja purkaa sen kumppaniinsa. Hän ei osaa muuta tapaa. Hän saattaisi tarvita mielenterveytensä ja parisuhteensa hoitamiseen pikaista apua.

Olisko osa ongelmaa se, että naiset haluavat jäädä niin pitkiksi aikoja kotiin hoitamaan lapsiaan. KOlme vuotta ensimmäistä, perään seuraavat kolme... Siinä muuttuu roolit kodinhoidossa, ja ihan oikeutetusti. JOs toinen on kotona töissä ja toinen kodin ulkopuolella en minä ainakaan haluaisi työpäivän jälkeen ruveta tekemään sen toisen töitä (siivoamaan). Jos ei halua tehdä koko ajan kotitöitä, menee takaisin kodin ulkopuolelle töihin nopeasti, sitten ne kotityöt jaetaan illalla ja viikonloppuna. Ja lapsetkin pysyvät onnellisempina kun kotona ei koko ajan nalkuteta ja tapella tyhjästä.

Mä "nalkutan" sellaisista asioista, jotka lisäävät mun työtaakkaa. Otetaan esimerkiksi tuo astianpesukoneen täyttö. Mies tuppaa täyttämään koneen niin, että osa astioista ei tule puhtaaksi. Sitten kun minä tyhjennän konetta huomaan, että joudun käymään läpi jokaisen kupin ja lusikan yksitellen tarkistaen, ettei niihin ole kuivunut kananmunaa tai avokadoa. Nämä likaiset astiat joudun laittamaan likoon ja rapsuttelemaan puhtaiksi. Jos kone olisi alun alkaen täytetty oikein, niin astiat olisi voinut vain latoa puhtaina kaappeihin. Tästä siis huomautan miehelle tyyliin "Koneessa oli muuten taas likaiseksi jääneitä astioita. Voisitko täyttää sen huolellisemmin?" Yleensä tällainen puhe ei kuitenkaan mene perille.

Sen sijaan en koskaan nalkuta esteettisistä asioista. Mies saa pukea omat vaatteensa juuri niin hullunkurisesti kuin haluaa ja sohvatyynyjen asento ei voisi vähempää minua haitata. Myöskään satunnaiset puoliksi pidetyt vaatepinot miehen tuolilla saavat minun puolestani lojua siellä kaikessa rauhassa.

Näin on menty kohta 20 vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Olisko osa ongelmaa se, että naiset haluavat jäädä niin pitkiksi aikoja kotiin hoitamaan lapsiaan. KOlme vuotta ensimmäistä, perään seuraavat kolme... Siinä muuttuu roolit kodinhoidossa, ja ihan oikeutetusti. JOs toinen on kotona töissä ja toinen kodin ulkopuolella en minä ainakaan haluaisi työpäivän jälkeen ruveta tekemään sen toisen töitä (siivoamaan). Jos ei halua tehdä koko ajan kotitöitä, menee takaisin kodin ulkopuolelle töihin nopeasti, sitten ne kotityöt jaetaan illalla ja viikonloppuna. Ja lapsetkin pysyvät onnellisempina kun kotona ei koko ajan nalkuteta ja tapella tyhjästä.

No mun mies jäi mun äitiysloman jälkeen koti-isäksi ja silti jouduin tekemään kaikki kotityöt (jos valmisruuan tarjoamista lapselle päivän aikana ei lasketa mukaan). Ei auttanut erilainen "roolitus" yhtään, vaan kävin töissä ja "vapaa-ajan" olin täysin sidottu lapsenhoitoon ja kotitöihin miehen rentoutuessa lapsenhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Satunnainen käyttäjä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?

On sitä vikaa nalkuttajankin päässä.

Luulis nyt että viimeistään siinä vaiheessa ymmärtää lopettaa nalkuttamisen kun huomaa ettei se toimi. Keksisi jotakin muita keinoja, tai sitten miettisi onko ko. asia oikeasti niin tärkeä että siitä kannattaa alkaa taistelemaan.
Ihan normaali puhuminen toimii yleensä parhaiten.

Nalkutuksessa on aina mukana syyllistävä sävy, mikä vetää kuulijan helposti puolustuskannalle tai sulkemaan korvansa.

No kun ei toimi. Siitähän se nalkutus juuri tuleekin, kun se normaali puhuminen ei toimi.

Mutta kun se nalkutus EI toimi, se vain vetää parin kauemmaksi toisistaan ja vie nalkutettavalta kaiken halun edes yrittää. Nalkutukseen liittyy ajatus, että nalkuttaja on oikeassa, toinen väärässä. Ja kun näin ei välttämättä ulkopuolisista ole, asiat voi hoitaa monella lailla ja tärkeysjärjestys on eri ihmisillä erilainen t. nainen jolle nalkutettiin

Kun nätisti puhuminen/rakentava keskustelu ei auta ja pahemmin sanominen on nalkuttamista, niin eipä jää vaihtoehtoja kuin pakata kamat ja muuttaa pois. Tämä sitten miehille parempi vaihtoehto?

Kaikille, lapset mukaanlukien on paras vaihtoehto elää iloisessa onnellisessa kodissa. Jos kotona koko ajan nalkutetaan milloin mistäkin ei kyllä ole hyvä kenellekään. Oletko ajatellut, että opetat lapsille aikuisen ihmisen ja parisuhteen mallia perheessäsi? Kotona pitäisi olla hyvä olla, mukava tulla, sen pitäisi olla turvallinen ja hauska paikka, siis ainakin minusta. Noiden jälkeen tulee vasta ne ulkoiset asiat niinkuin siisteys (vähemmälläkin pärjää)  ja sisustus. Liian usein varsinkin naiset näyttävät  unelmoivan täydellisestä kodista joksi kokevat ne kiiltävät kaakelit ja puhtaan valkeat sohvat - koti on ihmiset jotka toivottavasti voivat hyvin yhdessä ja kaipaavat töiden, tarhojen ja koulujen jälkeen kotiin olemaan yhdessä ja välillä omassa rauhassa.

Ja onnellisessa kodissa on sitten vaatteet loppu, koska kaikki on likaisina. Tiskialtaat täynnä tiskiä ja kukaan ei ole imuroinut vuoteen.

Näin meinaan käy kun äitikin lakkaa välittämästä ja tekee kuten isukki, odottaa jonkun muun tekevän kotihommat.

Lopulta taitaa sossu tulla ja viedä lapset tästä onnellisesta kodista.

Miksi sen äidin täytyy lakata tyystin välittämästä? Eikö ole kuitenkin asioita, joita haluaa ja näkee järkeviksi tehdä, tekee ne, eikä enempää. Selkeästi paistaa läpi se, ettei itsekään haluttaisi tehdä mitään, mutta kun on pakko ja kumppania koitetaan survoa siihen samaan muottiin, jossa itse ahdistutaan.

Ja nythän on pakko kysyä, että mitkähän kotityöt sinä näet järkeviksi?

Ruoanlaiton, pyykinpesun, vaatteiden kaappiin laiton, roskien viennin, kaupassa käynnin, tiskit, tavaroiden jonkunlaisen paikoilleenlaiton ja auttavan siivoamisen.

Niin ja miltä meinaat asunnon ja lasten näyttävän kun äitikin lakkaa välittämästä ja jättää nuo tekemättä? Mistäs ne puhtaat vaatteet tulevat kaappiin ja ruoka puhtaissa astioissa pöytään jos äitikin alkaa tehdä kuten isä, ei omatoimisesti tehdä kotitöitä?

Mä vahvasti epäilen, että miehillä ei ole sellaista kodinlaittoviettiä kuin naisilla. Että tämä määräytyisi ainakin osin biologiasta.