Lue keskustelun säännöt.
Kehtaatteko te oikeasti nalkuttaa miehellenne tällaisistakin asioista?
01.02.2016 |
Marja Hintikassa oli äsken juttua siitä, mistä kaikesta naiset miehilleen naputtaa. Mä olen aina pitänyt itseäni nalkuttajana, kun huomauttelen aikatauluista ja siivoamisesta, mutta mun mielestä nää jutut on kyllä aika kauheita, jos ovat totta (ainakin osa). Millaisia monstereita suomalaiset naiset on?
https://www.facebook.com/marjahintikkalive/videos/vb.1674414279458802/1…
Kommentit (162)
Meillä ei oikeastaan nalkuteta. Oon huomannut ettei se auta mitään, saadaan vaan riita aikaiseksi. Sen sijaan pyrin aina löytämään jonkun kompromissin näille asioille joista nalkuttaisin. Ja joistain oon vaan luovuttanut ja antanut olla (esim. miehen tapa jättää ja säilyttää ulkovaatteita ja huppareita ruokapöydän tuolien selkänojilla..). I choose my battles. Enkä oo mieheni äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en pidä nalkuttamisesta. Joskus voin sanoa jotakin jos on aihetta siihen.
Ex nalkutti mulle. Kyllä miehetkin osaavat sen.
En "nalkuta", vaikka joskus pitäisi, ei siis olla inhottava, vaan huomauttaa asioista. Olen liian kiltti. Ja kai tyhmä, kun ajattelen, että pitäisi tajuta asioita itse. Vituttaisi, jos huomautankin jostain (kokeiltu ehkä pari kertaa) ja asia ei kuitenkaan muutu, joten.... Antaa olla.
Vierailija kirjoitti:
Hänen sukkansa haisevat työpäivän jälkeen haisunäätäkylän ydinjätteelle ja ruokapöydän ääressä se lemu nousee nenääni pöydän alta.
:D
Pitäähän sitä pystyä sanomaan toiselle, jos toinen ei osallistu kotitöiden tekemiseen. Ja kun mitään ei tapahdu sanomisesta huolimatta, joutuu sanomaan uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja sit sitä kutsutaan nalkuttamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä ei nalkuteta, mutta mieheni tekee uudelleen ne kotityöt, jotka minä olen tehnyt. Kas, kun, minä en kuulemma osaa tehdä niitä oikein. Ehkä se sitten on jonkinlaista nalkutusta.
Mun äiti oli (on yhä) kamala nalkuttaja. Just kuten joku kertoi esimerkin niistä "työkalsareista", niin meidän äiti on just sellanen. Hirvee nalkutus jos isä on päälleen vetänyt väärää vaatetta väärään tilanteeseen (äidin mielestä). Myös me lapset saimme osamme tästä. Kotiin tullessa sai nalkutukset jos ei vaihtanut "kotivaatteita". Kouluvaatteissa ei saanut päivää viettää. Eikä ne mitään erityisen hienoja ne kouluvaatteet olleet.
Kaiken muunkin kaikki me muut aina teimme väärin. Perunoita kuoriessa äiti vahtasi vieressä, että homma hoidetaan varmasti "oikein". Ei saanut tehdä kuten koulun köksän tunnilla oli opetettu, koska äidin tapa oli parempi.
No tollasta nyt esimerkiksi. Ei äiti mikään ihmishirviö ole mutta naputtaa kyllä yhä isälle noista samoista jutuista. Isä on fiksu ja kiltti mies, antaa mennä toisesta korvasta sisään, toisesta ulos. Joskus (usein) joustaa ja tekee kuten äiti haluaa, mutta jos äidin hommat menee överiksi niin jyrähtää takaisin.
Onnellisesti ovat naimisissa yhä, 45 vuoden jälkeen. Ja ihan hyvin menee.
Itse inhoan nalkuttamista, ja pyrin välttämään sitä viimeiseen asti. Enemmän lankean sitten siihen martyyriuteen. "No eipä totakaan oo hoidettu no mä hoidan nyt sit senkin kun ei sitä kukaan muukaan hoida ja hohhoijaa kun kaikki kaatuu mun niskaan mut minkäs sille mahtaa.."
Välillä sitten väkisin tulee huomautettua miehelle kun sen sadannen kerran on lompakko ja avaimet ja kännykkä taas hukassa niin että eikö herra vois opetella vihdoin laittamaan ne siihen niille varattuun hyllyyn eteisessä kotiin tullessaan, niin ei tarvis taas kissojen ja koirien kanssa tutkia koko taloa läpi.. tms jutuista. Onko nalkuttamista, jos huomauttaa asiasta joka toistuvasti menee "pieleen" ja jonka voisi helposti korjata?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.
Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Musta tuntuu että suurin osa nykyään näistä parisuhdekriiseistä johtuu siitä, että on kaiken maailman seksiterapeutteja, parisuhdeneuvojia ja Marja Hinttilöitä saarnaamassa miten parisuhteessa tulee elää ja olla. Ja telkat ja lehdet pursuaa näitä ohjeita, teetkö tämän väärin, älä tee näin, tee näin. Vittu kun annettais ihmisten vaan elää, ehkä oltais paljon onnellisempia kun ei koko ajan verrattais että ai noinko sitä pitää ja asetettais kauheita paineita ulkoapäin. Ihan sama on lastenhoidossa, siihenkin pitää varmaan käydä kohta joku tutkinto, että saa varmasti hankkia sen lapsen. Voi herrajeesus...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Toi onkin kyllä paha, toi suihkujuttu. Se trooppinen kuumuushan kestää tuntitolkulla, ja keskenänne ette voi vaihtaa suihkuvuoroja, koska...joku syy on varmasti. Tee mielenosoitus ja mene partsille sen suihkun jälkeen! Hmph.
Miksette ota jotain lassukkamiestä, joka kiltisti alistuu naisen komentoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, koskaan en ole itse joutunut nalkuttamaan, vaan asiat ollaan onneksi saatu hoidettua ihan rauhallisesti keskustelemalla...
Miten nämä eroavat? Eikö sekin jo jonkun mielestä ole nalkuttamista, jos jostain asiasta edes mainitsee? Vai onko nalkuttaminen sitten jotain ei-rauhallista keskustelua vai...? Kysyn siksi, koska en ole itse varma nalkutanko vai ei, koska omasta mielestä sanon vain asiasta.
Roadwalker kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Astianpesukoneen täyttäminen väärin, jos se johtaa siihen, että iso osa tiskeistä ei peseydy kunnolla ja ne täytyy laittaa uudelle kierrokselle.
Zumban unohtaminen joo, jos se tarkoittaa sitä, että joudun jäämään kotiin kun mies on tehnyt jotain muita suunnitelmia joita ei voi enää perua.
Väärään aikaan herääminen joo, jos se tarkoittaa sitä, että vaimo joutuu hoitamaan yksin lasten aamusirkuksen. Jos miehellä alkaisi työt vaikka klo 9.00 ja vaimolla 8.00, mutta vaimo joutuu viemään lapset hoitoon koska mies ei jaksa herätä niin että ehtisi hoitaa myös lapset aamulla.
En nalkuta miehelleni tuollaisista asioista, mutta nuo ovat mielestäni ihan ymmärrettäviä "nalkutuksen kohteita".
Miten miehen itselleen tekemät suunnitelmat vaikuttavat sinun Zumbaamiseen? Kai aikuinen ihminen osaa itsekin liikkua paikasta A paikkaan B.
En ole tuo jolta kysyit, mutta jos kotona on vaikka pieniä lapsia, niin eihän heitä voi jättää yksin jos iskä lähtee katsomaan lätkää ja äiti zumbaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tod. nalkuta, paskat nakkaan siitä, leikkaako mies kurkkua juustohöylällä yms. Ja toi sohvatyynyjen asettelu, apua! Mun tuttavapiiriiriin ei kuulu tuollaisia ihmisiä, eikä kenenkään pitäisi olla tuollaisessa suhteessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, koskaan en ole itse joutunut nalkuttamaan, vaan asiat ollaan onneksi saatu hoidettua ihan rauhallisesti keskustelemalla...
Miten nämä eroavat? Eikö sekin jo jonkun mielestä ole nalkuttamista, jos jostain asiasta edes mainitsee? Vai onko nalkuttaminen sitten jotain ei-rauhallista keskustelua vai...? Kysyn siksi, koska en ole itse varma nalkutanko vai ei, koska omasta mielestä sanon vain asiasta.
Et tiedä keskustelun ja nalkuttamisen eroa?
.
Keskustelu on tasavertaista, rakentavaa, ratkaisukeskeistä (ne kotityöt), toista kunnioittavaa.
.
Nalkutus....
Sanelua. Ylhäältä alaspäin (ei tasavertaista)
.
- tasavertaisuus:
molemmilla oikeus esittää kantansa. Joista sitten yhdessä pähkäillään, keskustellaan
Vierailija kirjoitti:
Sanomisesta ei tulisi nalkuttamista jos se menisi perille sillä että sanoo yhden kerran. Jos ei mene on pakko sanoa monta kertaa -> nalkuttaa. Vika on vastaanottajan päässä. Ja kyllä, kun huomaan että on ongelma, sanon siitä. Miksi en sanoisi?
Ja tämä toimii teidän perheessä? Luo viihtyisän ilmapiirin ja hyvän mielen kaikille?
Eiköhän naisilla olisi käytössä parempiakin konsteja saada mies tekemään mitä haluaa. (älä lue pihtaaminen).
Vierailija kirjoitti:
Minulle on se ja sama vaikka mies tekisi asiat vähän omalla tyylillään, JOS JOSKUS EDES TEKISI JOTAIN!!! Tai olisi tehnyt. Turha se on kai lähteä aikuista ihmistä opettamaan, jos ei oppia ole tullut lapsuudenkodista.
Normaalista hygieniasta, kodin puhtaudesta ja siisteydestä tulisi huolehtia ihan ilman erillistä käskyä ja pyyntöä. Jos ei hoidu, niin minä avaan suuni asiasta. Pari ekaa kertaa jaksan pyytää nätisti, mutta kun huomaan, että pyyntö ei mene perille millään, alan hermostua. Ja nämä sellaisissa asioissa jotka ovat oikeasti tärkeitä, esim. Ei märillä jaloilla parketille, kylppärin ovi auki suihkun jälkeen että ilma vaihtuu, siellä suihkussa ei jäädy pystyyn vaikka kävisi normaalilämpöisessä suihkussa eikä tulikuumassa tapposuihkussa ja kahvinkeittimen voi käytön jälkeen avata niin että paikat kuivuvat ennen seuraavaa käyttökertaa.Tulikuumasta suihkusta valitin ja tulen valittamaan siksi, että olen erittäin herkästi hikoileva ja kun menen miehen tulikuuman suihkun jälkeen sekunniksikin trooppiseen kylppäriin, on naamani tulipunainen, hiki valuu ja tekee mieli mennä uudestaan suihkuun raikastumaan.
Joskus asioita voisi ajatella toisenkin kantilta eikä vain itsekkäästi tehdä, tai enimmäkseen olla tekemättä.
Ajatteletko sinä millainen kotinne on miehesi kannalta? "Ihana tulla kotiin" vai "kohta se taas alkaa"?
Vierailija kirjoitti:
Pitäähän sitä pystyä sanomaan toiselle, jos toinen ei osallistu kotitöiden tekemiseen. Ja kun mitään ei tapahdu sanomisesta huolimatta, joutuu sanomaan uudelleen. Ja uudelleen. Ja uudelleen. Ja sit sitä kutsutaan nalkuttamiseksi.
Jos olet kymmenen kertaa sanonut, niin miksi luulet että yhdestoista kerta auttaisi. Kannattaa vaihtaa taktiikkaa tai hyväksyä että asia ei muutu. Samasta asiasta sanominen vain pilaa parisuhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niinpä, koskaan en ole itse joutunut nalkuttamaan, vaan asiat ollaan onneksi saatu hoidettua ihan rauhallisesti keskustelemalla...
Miten nämä eroavat? Eikö sekin jo jonkun mielestä ole nalkuttamista, jos jostain asiasta edes mainitsee? Vai onko nalkuttaminen sitten jotain ei-rauhallista keskustelua vai...? Kysyn siksi, koska en ole itse varma nalkutanko vai ei, koska omasta mielestä sanon vain asiasta.
Et tiedä keskustelun ja nalkuttamisen eroa?
.
Keskustelu on tasavertaista, rakentavaa, ratkaisukeskeistä (ne kotityöt), toista kunnioittavaa.
.
Nalkutus....
Sanelua. Ylhäältä alaspäin (ei tasavertaista)
.
- tasavertaisuus:
molemmilla oikeus esittää kantansa. Joista sitten yhdessä pähkäillään, keskustellaan
Juuri näin. ONgelmat tulee usein kun toinen määrittää mikä on oikein, meidän tapa leikata kurkkua tai täyttää tiskikone. Ja toisen pitää vain tuohon sopeutua. Nämä jotka haluavat asiat ja elämän menevän juuri omalla tavallaan, voi kun ymmärtäisitte pysyä sinkkuina, sen oman huushollin ja maailman saa laittaa juuri omanlaisekseen. On äärimmäisen itsekästä vaatia toista elämään elämä oman pillin mukaan, ei sitä nykyään enää kukaan kestä vaikka ennen tuohon tyydyttiinkin. Ihmeesti se huusholli pysyy pystyssä ja hommat tulee tehtyä vaikkei armas puoliso olisi uskonut toisen osaavan edes jääkaappia avata oikealla lailla... Ja elämänlaatu paranee kun jatkuva natkutus häviää korvista.
Nalkuttaminen ja toisen mitätöiminen johtavat eroon, eli on se tehokasta jos siitä siipasta eroon haluaa. Jotenkin pitäisi löytää muita keinoja määrittää YHDESSÄ millaiset säännöt ja tavat perheessä on. Ja molemminpuolin tajuta missä kulkee toisen yksityisyyden raja. Olen nainen, ja edellisessä pitkässä liitossa minulle huomauteltiin liikkumisen vähyydestä/liian pitkistä lenkeistä, vääränlaisesta tiskikoneen käyttämisestä, väärään aikaan nukkumisesta (ei saa herätä liian aikaisin kun mieskin herää), huonosta mausta ruuan, kirjojen ja elokuvien suhteen ja ihan väärästä tavasta kasvattaa lapsia (joista monta vuotta kannoin päävastuun). Kiitos riittää nalkutus minulle. Erosin ja nyt elän suhteessa jossa kumpikin on aiemmin joutunut elämään arvostelun ja nalkutuksen alla ja nyt on päätetty ettei tässä yhdessä siihen sorruta. Eikä olla sorruttu vaikka osa tavoista onkin erilaisia, ne vaan hyväksytään ja yritetään löytää kompromissi. ja tiedättekö, arki sujuu erittäin mallikkaasti vaikka siihen yhdistyy lapsia koiria ja kaksi pitkää päivää tekevää aikuista.