Ikisinkku ihmettelee

Viime viikkoina mediassa on puitu poikkeuksellisen paljon parisuhteiden ongelmia. Milloin nainen on miestään alistava nalkuttaja, milloin mies vastuuton vieraiden naisten kanssa aina tilaisuuden tullen pelehtivä ikuinen kakara. Lapsiperheen arjen pyöritys käy työstä ja kaikkien hermot on riekaleina. Kaikki on uupuneita eikä kukaan kunnioita ketään. Valitusta, valitusta, valitusta.
Jos parisuhde-elämä on pariskuntien itsensä mukaan tällaista helvettiä, miksi silti pitää aina säälien ihmetellä ikisinkkuja, kun ne ei koskaan löydä ketään rinnalleen. Tai että ovatpa ne kranttuja, kun ketään eivät kelpuuta. Tätä mä vaan ihmettelen. Oliskohan jonkun toisenkin kannattanut joskus olla vähän enemmän kranttu, niin olis välttynyt arkipainajaiselta, joksi parisuhde elämän on muuttanut.