Lue keskustelun säännöt.
Valitsin väärän miehen
hävettää
01.02.2016 |
Kun tapasimme, mieheni oli kunnianhimoinen työpaikkansa menestyjä hyvällä palkalla. Sitten iski työttömyys ja mieheni jotenkin masentui. Pitkän työttömyysjakson jälkeen ei ole päässyt kuin hanttihommiin pienellä palkalla. Kyllä kadehdin ystäviäni joiden miehet jatkat vanhoissa työpaikoissaan eikä millään lattiatasolla. Käyvät New Yorkissa, Thaimaassa. Meillä ei ole enää varaa edes matkustella tai käydä ulkona syömässä mieheni huonon palkan takia. Vihaksi pistää. Meillä olisi ollut hyvä elämä edessä jollei mieheni nuppi olisi pettänyt. Valitsin aikanaan kuitenkin väärän miehen ja nyt kaduttaa sekä hävettää koska en voi kehua miestäni ystävilleni.
Kommentit (22)
Vaikka et ap paljon ymmärrystä saa varmaan täältä niin minä ymmärrän. Kyllä sitä rakastuu kumppanissaan moneen asiaan joista yksi voi olla esim. kunnianhimo. Ja tottakai sitä suunnittelee elämäänsä ja tulevaisuuttaan ajatellen että se sen hetkinen elintaso pysyisi samana.
Jos oikein pahalta tuntuu niin ero on vaihtoehto. Elät vain kerran. Et voi tehdä sitten toisella kertaa eri tavalla vaan elämä on elettävä kerralla oikein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ei sitä voi suunnitella etukäteen. Kumppani ei ole mikään näyttelyesine. Minkälaiset arvot sinulla on? Mitä jos kumppanisi (nykyinen tai tuleva) sairastuu? Heivaatko mäkeen, vai oletko tukena? Miten toivoisit kumppanisi suhtautuvan sinuun vaikeuksien hetkellä? Vaikutat elävän jossain haavemaailmassa, irrallaan todellisuudesta.
Minä valitsin väärän naisen, luulin että se oikeasti pitää minusta, hommasin ok-talon, ostin autoja, remppasin kämpän, matkusteltiin ym. Elämä hymyili ja viimeinen asia minkä pystyin vielä tarjoamaan oli lapsi, sen jälkeen olenkin ollut pelkkä lompakko.
Avokki voi loukata miten vaan , mutta sille ei voi sanoa mistään, muutenki kiukuttelee 24/7, ei halua seksiä tai muutakaan läheisyyttä ja on sanonut ettei seksi mun kanssa ole tuntunut ikinä miltään.
Kiitos vitun paljon menneistä vuosista.
Lompakkoloisjankkaajan provo, tavallistakin kehnompitasoinen. 0/5.
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ei sitä voi suunnitella etukäteen. Kumppani ei ole mikään näyttelyesine. Minkälaiset arvot sinulla on? Mitä jos kumppanisi (nykyinen tai tuleva) sairastuu? Heivaatko mäkeen, vai oletko tukena? Miten toivoisit kumppanisi suhtautuvan sinuun vaikeuksien hetkellä? Vaikutat elävän jossain haavemaailmassa, irrallaan todellisuudesta.
Mä ainakin ymmärtäisin todella hyvin, jos mä sairastun tai muuta ikävää, ettei kumppani kykenisi tai haluaisi tai jaksaisi enää olla kanssani. Olen varautunut siihen suhteen alusta asti. Olen hyvin itsenäinen ihminen, en kestä ollenkaan, jos jollain on paha olla minun takiani.
En ole miettinyt että mitä jos kumppanini sairastuisi tms mutta kyllä mä koen, että jos hän sen takia olisi eri ihminen kuin johon rakastuin enkä mä enää voisi hyvin, niin aika vaikeaa siinä olisi jatkaa.
Miten tämä ajattelu poikkeaa siitä, että valitaan kumppani hyvän seksin toivossa ja erotaan, kun seksi loppuu?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ei sitä voi suunnitella etukäteen. Kumppani ei ole mikään näyttelyesine. Minkälaiset arvot sinulla on? Mitä jos kumppanisi (nykyinen tai tuleva) sairastuu? Heivaatko mäkeen, vai oletko tukena? Miten toivoisit kumppanisi suhtautuvan sinuun vaikeuksien hetkellä? Vaikutat elävän jossain haavemaailmassa, irrallaan todellisuudesta.
Mä ainakin ymmärtäisin todella hyvin, jos mä sairastun tai muuta ikävää, ettei kumppani kykenisi tai haluaisi tai jaksaisi enää olla kanssani. Olen varautunut siihen suhteen alusta asti. Olen hyvin itsenäinen ihminen, en kestä ollenkaan, jos jollain on paha olla minun takiani.
En ole miettinyt että mitä jos kumppanini sairastuisi tms mutta kyllä mä koen, että jos hän sen takia olisi eri ihminen kuin johon rakastuin enkä mä enää voisi hyvin, niin aika vaikeaa siinä olisi jatkaa.
Miten tämä ajattelu poikkeaa siitä, että valitaan kumppani hyvän seksin toivossa ja erotaan, kun seksi loppuu?
Hyvässä ja pahassa, myötä- ja vastamäessä. Paitsi ei pahassa tai vastamäessä, tai jos vituttaa...siinä sinun avioliittolupaus?
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ei sitä voi suunnitella etukäteen. Kumppani ei ole mikään näyttelyesine. Minkälaiset arvot sinulla on? Mitä jos kumppanisi (nykyinen tai tuleva) sairastuu? Heivaatko mäkeen, vai oletko tukena? Miten toivoisit kumppanisi suhtautuvan sinuun vaikeuksien hetkellä? Vaikutat elävän jossain haavemaailmassa, irrallaan todellisuudesta.
Niin, minkähänlaiset arvot sulla on? Takaan, että sellaiset, että jos sä et saa seksiä tarvittavan verran toisen haluttomuuden takia niin otat eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ei sitä voi suunnitella etukäteen. Kumppani ei ole mikään näyttelyesine. Minkälaiset arvot sinulla on? Mitä jos kumppanisi (nykyinen tai tuleva) sairastuu? Heivaatko mäkeen, vai oletko tukena? Miten toivoisit kumppanisi suhtautuvan sinuun vaikeuksien hetkellä? Vaikutat elävän jossain haavemaailmassa, irrallaan todellisuudesta.
Mä ainakin ymmärtäisin todella hyvin, jos mä sairastun tai muuta ikävää, ettei kumppani kykenisi tai haluaisi tai jaksaisi enää olla kanssani. Olen varautunut siihen suhteen alusta asti. Olen hyvin itsenäinen ihminen, en kestä ollenkaan, jos jollain on paha olla minun takiani.
En ole miettinyt että mitä jos kumppanini sairastuisi tms mutta kyllä mä koen, että jos hän sen takia olisi eri ihminen kuin johon rakastuin enkä mä enää voisi hyvin, niin aika vaikeaa siinä olisi jatkaa.
Miten tämä ajattelu poikkeaa siitä, että valitaan kumppani hyvän seksin toivossa ja erotaan, kun seksi loppuu?Hyvässä ja pahassa, myötä- ja vastamäessä. Paitsi ei pahassa tai vastamäessä, tai jos vituttaa...siinä sinun avioliittolupaus?
No siis, miksi mennä lupaamaan sellaista, mikä ei pidä? Haloo? Pilata oma elämänsä sillä? Oletko ihan tosissasi, että ei saa mennä eroamaan, jos itse voi suhteessa pahoin? Kuinka sen voi ennustaa, ettei se kumppaani tee minua pahoinvoivaksi?
En ole aviossa. Olen avoliitossa ja siinä minua pitävät lapset ja yhteinen elämä, talolainakin ja muu rahallinen kombo SEN LISÄKSI mitä suhteemme sisältö on.
Mutta minua EI pidä yhdessä mikään toisen tukijaksi lupautuminen.
Kiitos tuesta. Ei ole kiva liikkua tai mennä kutsuille kun miehelläni ei ole mitään muuta kuin katkeraa sanottavaa ystävillemme. Moni jo välttelee meitä. En vain jaksa tätä myötähäpeää mitä koen hänen seurassaan. Komea hän on mutta valitettavasti pahasti katkeroitunut maailmalle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mites ne sun tienestit? Sähän oisit voinu kans menestyä ja tienata. Täydennätte toisianne!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ei sitä voi suunnitella etukäteen. Kumppani ei ole mikään näyttelyesine. Minkälaiset arvot sinulla on? Mitä jos kumppanisi (nykyinen tai tuleva) sairastuu? Heivaatko mäkeen, vai oletko tukena? Miten toivoisit kumppanisi suhtautuvan sinuun vaikeuksien hetkellä? Vaikutat elävän jossain haavemaailmassa, irrallaan todellisuudesta.
Mä ainakin ymmärtäisin todella hyvin, jos mä sairastun tai muuta ikävää, ettei kumppani kykenisi tai haluaisi tai jaksaisi enää olla kanssani. Olen varautunut siihen suhteen alusta asti. Olen hyvin itsenäinen ihminen, en kestä ollenkaan, jos jollain on paha olla minun takiani.
En ole miettinyt että mitä jos kumppanini sairastuisi tms mutta kyllä mä koen, että jos hän sen takia olisi eri ihminen kuin johon rakastuin enkä mä enää voisi hyvin, niin aika vaikeaa siinä olisi jatkaa.
Miten tämä ajattelu poikkeaa siitä, että valitaan kumppani hyvän seksin toivossa ja erotaan, kun seksi loppuu?Hyvässä ja pahassa, myötä- ja vastamäessä. Paitsi ei pahassa tai vastamäessä, tai jos vituttaa...siinä sinun avioliittolupaus?
No siis, miksi mennä lupaamaan sellaista, mikä ei pidä? Haloo? Pilata oma elämänsä sillä? Oletko ihan tosissasi, että ei saa mennä eroamaan, jos itse voi suhteessa pahoin? Kuinka sen voi ennustaa, ettei se kumppaani tee minua pahoinvoivaksi?
En ole aviossa. Olen avoliitossa ja siinä minua pitävät lapset ja yhteinen elämä, talolainakin ja muu rahallinen kombo SEN LISÄKSI mitä suhteemme sisältö on.
Mutta minua EI pidä yhdessä mikään toisen tukijaksi lupautuminen.
Olet ainakin rehellisesti itsekäs, suhteessa, kunnes negatiiviset ylittää positiiviset. Ei siinä mitään, kunhan puoliso tietää ja ei odota muuta.
"Rakastan sua (paitti jos et anna tai sairastut)"
"Niin mäkin sua (kunnes rupsahdat tai jäät työttömäksi)".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hävettää kirjoitti:
Kiitos tuesta. Ei ole kiva liikkua tai mennä kutsuille kun miehelläni ei ole mitään muuta kuin katkeraa sanottavaa ystävillemme. Moni jo välttelee meitä. En vain jaksa tätä myötähäpeää mitä koen hänen seurassaan. Komea hän on mutta valitettavasti pahasti katkeroitunut maailmalle.
Mä ymmärrän tunteen, koska olen seurustellut vain miesten kanssa, joita häpeän jo valmiiksi. Mutta en olisi varmaan saanut ees,enkä kestänyt sellaisia miehiä, jotka ois olleet mulle tärkeitä, koska mun maailma ois särkynyt, jos mut ois jätetty jonkun ihanan miehen toimesta. Jonkun ei-niin-tärkeän toimesta ei niin väliä. Ei ne sit ees oo jättäneet mua, vaan itse jätin. Tietty, koska etsin, että jos ois tullut parempaa vastaan. Lopulta löysin kumppanin jota häpeän myös, mutta joka on niin hyvä minulle, että emme ole erillämme. Ainakaan vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämässä tulee vastoinkäymisiä, ei sitä voi suunnitella etukäteen. Kumppani ei ole mikään näyttelyesine. Minkälaiset arvot sinulla on? Mitä jos kumppanisi (nykyinen tai tuleva) sairastuu? Heivaatko mäkeen, vai oletko tukena? Miten toivoisit kumppanisi suhtautuvan sinuun vaikeuksien hetkellä? Vaikutat elävän jossain haavemaailmassa, irrallaan todellisuudesta.
Mä ainakin ymmärtäisin todella hyvin, jos mä sairastun tai muuta ikävää, ettei kumppani kykenisi tai haluaisi tai jaksaisi enää olla kanssani. Olen varautunut siihen suhteen alusta asti. Olen hyvin itsenäinen ihminen, en kestä ollenkaan, jos jollain on paha olla minun takiani.
En ole miettinyt että mitä jos kumppanini sairastuisi tms mutta kyllä mä koen, että jos hän sen takia olisi eri ihminen kuin johon rakastuin enkä mä enää voisi hyvin, niin aika vaikeaa siinä olisi jatkaa.
Miten tämä ajattelu poikkeaa siitä, että valitaan kumppani hyvän seksin toivossa ja erotaan, kun seksi loppuu?Hyvässä ja pahassa, myötä- ja vastamäessä. Paitsi ei pahassa tai vastamäessä, tai jos vituttaa...siinä sinun avioliittolupaus?
No siis, miksi mennä lupaamaan sellaista, mikä ei pidä? Haloo? Pilata oma elämänsä sillä? Oletko ihan tosissasi, että ei saa mennä eroamaan, jos itse voi suhteessa pahoin? Kuinka sen voi ennustaa, ettei se kumppaani tee minua pahoinvoivaksi?
En ole aviossa. Olen avoliitossa ja siinä minua pitävät lapset ja yhteinen elämä, talolainakin ja muu rahallinen kombo SEN LISÄKSI mitä suhteemme sisältö on.
Mutta minua EI pidä yhdessä mikään toisen tukijaksi lupautuminen.Olet ainakin rehellisesti itsekäs, suhteessa, kunnes negatiiviset ylittää positiiviset. Ei siinä mitään, kunhan puoliso tietää ja ei odota muuta.
"Rakastan sua (paitti jos et anna tai sairastut)"
"Niin mäkin sua (kunnes rupsahdat tai jäät työttömäksi)".
Tietenkin olen rehellinen asiasta, enkä koe olevani mitenkään itsekäs. En ole sanonut edes rakastavani toista, hyväksyn sen, että HÄN on kanssani, koska haluaa. Ja se mullekin sopii. Miksi ihmeessä haluaisin olla suhteessa, jossa negatiivinen kokonaisuus ylittää positiivisen? Eikä mulle tarttenut ees antaa suhteen alkaessa. Valitsin kumppanin, joka ei tosiaankaan jättäisi rupsahtajaa tai melkein muutenkaan noin pinnallisista syistä huonoa kumppania.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hävettää kirjoitti:
Kun tapasimme, mieheni oli kunnianhimoinen työpaikkansa menestyjä hyvällä palkalla. Sitten iski työttömyys ja mieheni jotenkin masentui. Pitkän työttömyysjakson jälkeen ei ole päässyt kuin hanttihommiin pienellä palkalla. Kyllä kadehdin ystäviäni joiden miehet jatkat vanhoissa työpaikoissaan eikä millään lattiatasolla. Käyvät New Yorkissa, Thaimaassa. Meillä ei ole enää varaa edes matkustella tai käydä ulkona syömässä mieheni huonon palkan takia. Vihaksi pistää. Meillä olisi ollut hyvä elämä edessä jollei mieheni nuppi olisi pettänyt. Valitsin aikanaan kuitenkin väärän miehen ja nyt kaduttaa sekä hävettää koska en voi kehua miestäni ystävilleni.
Kun tapasimme, vaimoni oli kaunis ja seksikäs ilmestys hyvällä persellä. Sitten aika kului ja vaimoi jotenkin rumeni. Pitkän ajan jälkeen ei ole kuin riiputissi roikkuvalla perseellä. Kyllä kadehdin ystäviäni joiden naiset jatkat vanhoissa mitoissaan eikä millään mummotasolla. Käyvät New Yorkissa, Thaimaassa. Meillä ei ole enää edes seksiä tai käydä ulkona näyttäytymässä naiseni huonon kropan takia. Vihaksi pistää. Meillä olisi ollut hyvä elämä edessä jollei naiseni vartalo olisi pettänyt. Valitsin aikanaan kuitenkin väärän naisen ja nyt kaduttaa sekä hävettää koska en voi kehua naistani ystävilleni.
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin väärän naisen, luulin että se oikeasti pitää minusta, hommasin ok-talon, ostin autoja, remppasin kämpän, matkusteltiin ym. Elämä hymyili ja viimeinen asia minkä pystyin vielä tarjoamaan oli lapsi, sen jälkeen olenkin ollut pelkkä lompakko.
Avokki voi loukata miten vaan , mutta sille ei voi sanoa mistään, muutenki kiukuttelee 24/7, ei halua seksiä tai muutakaan läheisyyttä ja on sanonut ettei seksi mun kanssa ole tuntunut ikinä miltään.
Kiitos vitun paljon menneistä vuosista.
Ajattele positiivisesti, olette jo edenneet siihen vaiheeseen että voi kertoa totuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin väärän naisen, luulin että se oikeasti pitää minusta, hommasin ok-talon, ostin autoja, remppasin kämpän, matkusteltiin ym. Elämä hymyili ja viimeinen asia minkä pystyin vielä tarjoamaan oli lapsi, sen jälkeen olenkin ollut pelkkä lompakko.
Avokki voi loukata miten vaan , mutta sille ei voi sanoa mistään, muutenki kiukuttelee 24/7, ei halua seksiä tai muutakaan läheisyyttä ja on sanonut ettei seksi mun kanssa ole tuntunut ikinä miltään.
Kiitos vitun paljon menneistä vuosista.Ajattele positiivisesti, olette jo edenneet siihen vaiheeseen että voi kertoa totuuksia.
Aivan, kuin myös niissä perheissä ollaan edetty, joissa mies lösähtää puhumattomana kaljan kanssa sohvalle, eikä enää hoida lapsia, eikä pidä vaimon tyydytystä oleellisena.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä valitsin väärän naisen, luulin että se oikeasti pitää minusta, hommasin ok-talon, ostin autoja, remppasin kämpän, matkusteltiin ym. Elämä hymyili ja viimeinen asia minkä pystyin vielä tarjoamaan oli lapsi, sen jälkeen olenkin ollut pelkkä lompakko.
Avokki voi loukata miten vaan , mutta sille ei voi sanoa mistään, muutenki kiukuttelee 24/7, ei halua seksiä tai muutakaan läheisyyttä ja on sanonut ettei seksi mun kanssa ole tuntunut ikinä miltään.
Kiitos vitun paljon menneistä vuosista.Ajattele positiivisesti, olette jo edenneet siihen vaiheeseen että voi kertoa totuuksia.
Aivan, kuin myös niissä perheissä ollaan edetty, joissa mies lösähtää puhumattomana kaljan kanssa sohvalle, eikä enää hoida lapsia, eikä pidä vaimon tyydytystä oleellisena.
Vaimo = monityydyttymätön rasvahappo.
Etkö oo miehes tukena vaikeina hetkinä? ootko ite rahaton vai?
Oli vähän väsynyt, 1/5, ei jatkoon. Tod. näk. aloittaja, lompakkolois-jankkaaja.