Lapsen psyykkinen kehitys ja päivähoito
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon on sinällään hyvä asia, mutta käytännössä siitä on tullut jopa lapsen edun vastainen. Yhä yleisemmin lapsi tekee todella pitkää päivää päivähoitopaikassaan, aikaa äidin ja isän kanssa jää aina vain vähemmän. Näin silloinkin, kun toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona.
Senkö vuoksi, että arvellaan ryhmän ja virikkeiden olevan lapselle hyödyksi? Vai koska lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan katsotaan saavutetuksi eduksi, jonka käyttämättä jättäminen ei olisi järkevää? Syitä lienee monia, osa vanhemmista ei enää uskalla arvostaa omaa vanhemmuuttaan kylliksi; osa ei huomaa, miten lapsen edun nimissä haetaankin omaa jaksamista tai mukavuutta.
Lapsen tärkein subjektiivinen oikeus ei ole kunnallinen päivähoito, vaikka niin nykyisessä hyvinvointi-Suomessa voisikin luulla. Yhä edelleen lapsen tärkein oikeus on oikeus äitiin ja isään. Oikeus kumpaankin vanhempaan. Kaiken muun pitäisi vahvistaa tätä lapsen perustarvetta.
Maija Alvessalo,
Psykologi, nuorisopsykoterapeutti
Jo vuosikymmenten ajan on ollut kiistatonta näyttöä siitä, että lapsen kaikkinaisen kehityksen perusta on jatkuva ja turvallinen ihmissuhde ainakin yhteen rakastavaan aikuiseen. Pienen lapsen kannalta tämä vakaus järkkyy, kun hän joutuu viikoittain eroon vanhemmistaan suureksi osaksi valveilla olon aikaansa. Tämä on ohittamaton tosiasia riippumatta siitä, miten hyvin se sopii yhteen elämäntapamme tai yhteiskunnallisten ihanteittemme kanssa.
Tulevaisuuden todellisia hyväosaisia eivät ole ylenpalttisia " virikkeitä" ja kielikylpyjä saaneet lapset, vaan ne, joilla on ollut mahdollisuus varhaisvuosinaan kehittyä pinnistelemättä rauhallisessa arjessa.
Mirja Luotonen/ OYS,
Puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri
Tutkimuksessa saatiin myös yllättäviä tuloksia päiväkotihoidon vaikutuksesta lasten koulumenestykseen: Päiväkotihoidossa olleiden lasten koulumenestys ja keskittymistaidot olivat merkitsevästi heikommat kuin kotona hoidettujen silloinkin, kun äidin koulutus, lapsen asema sisarussarjassa ja sairastetut korvatulehdukset oli otettu huomioon.
On selvää, että suuret päiväkotiryhmät lisäävät sairastavuutta hengitystie- ja välikorvatulehduksiin. Kun pöpö on yhdellä on se kohta toisellakin. Niinpä erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten koti- ja perhehoitoa tulisi yhteiskunnan tukea nykyistä ponnekkaammin.
Anna Tuliharju,
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Nykykäytännön seurauksia ja pitkäaikaiskustannuksia ei haluta nähdä. Hyvinvointipalveluista, joilla pitäisi turvata lasten terve kehitys aikuisiksi, on tehty poliittinen kiistakapula, tasa-arvo- tai työvoimakysymys. Päivähoitojärjestelmä toimii hyvin, mutta lapset voivat huonosti.
Liisa Keltikangas-Järvinen,
Psykologian professori
On erikoista minkä takia psykologisia asioita käsiteltäessä lähdetään aina " survival" -tasosta, tasosta jolle voidaan mennä ja lapset vielä pärjäävät. Milloin te olette kuulleet puhuttavan kuinka minimaalista ravintoa lapselle voidaan antaa, jotta lapsi vielä pysyy hengissä? Tai kuinka paljon myrkkyä hänelle voi antaa että hän vielä sen kestää?
Kysymys ei saisi olla kuinka tiukalle lapsi voidaan vetää, vaan siitä millä tavalla me voimme turvata parhaan mahdollisen kehityskohdan lapselle tässä yhä kiihtyvässä kilpailussa ja yhä vaativammassa tilanteessa. Tämä keskustelu meiltä puuttuu kokonaan.
Psykologia on osoittanut iänkaiken että alle 3-vuotiaalle kotihoito on paras ja minkäänlaista soraääntä ei tässä tutkimuksessa tule eikä ole tullut.
Jos yleisönosastossa jotain soraääniä näette, niin ne eivät ole psykologisia tutkimuksia vaan ne ovat asenteellisia kannanottoja.
Siis yhteenvetona: alle 1½ -vuotiailta tulisi kieltään päivähoito, 3-vuotiaaksi saakka suositellaan hoitoa kotona pienessä ryhmässä ja sitten 3-vuotiaasta ylöspäin laitetaan tämä oikeus päivähoitoon. 3-vuotiaana lapsen voi laittaa esimerkiksi päiväkotiin ja tällöin aletaan puhua laadusta. Laadun määrää hoidon määrä, päivän lyhyys, hoitajien määrä ja ryhmän koko.
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen näkökulmasta päivähoidon laatu riippuu ennen muuta siitä, kuinka paljon aikuisilla on aikaa yksittäiselle lapselle. Toinen olennainen seikka on päivähoitopaikan ja siellä olevien aikuisten pysyvyys. Eli ryhmäkoot ja vakituiset työntekijät ovat tärkeitä, mutta jo nyt päivähoitokulut lohkaisevat leijonan osan kunnan menoista. Lapsen subjektiivisen oikeuden uudelleen arviointi toisi helpotusta tähänkin.
Onko enää mitään järkeä siinä, että yhteiskunta jatkuvasti lisää lasten päivä- ja yöhoidon resursseja, kun pienten lasten vanhemmat tekevät pisimpiä työpäiviä hankalimpina aikoina? Kaikki, lapset ja vanhemmat, voivat huonosti ja yhteiskunta maksaa liian suuria seurannaiskuluja. Eikö olisi jo korkea aika ryhtyä rakentamaan parempaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista? Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?
Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto
Vain perhepolitiikka, joka antaa mahdollisuuden lapsen ja vanhempien elintärkeään tunnesidokseen sekä vanhemmuuden vastuun syntymiseen ja säilymiseen, voi auttaa lasten tervettä kasvua sekä luoda hyvinvointia.
Koonnut Elina Jeskanen,
Espoon aluevastaava, Lapsiperheiden Etujärjestö ry
Kommentit (70)
Että lapsi saa olla siihen asti kotona, kun täyttää 3-vuotta. Kirjoitus tosiaan sekavaa:)Nyt nukkumaan...
Olen niin kyllästynyt tähän aiheeseen.
Kotiäidit on mun mielestä kaikkein kypsintä ja yksisilmäisintä porukkaa. Vain omat valinnat nähdään oikeina ja maailma tosi musta-valkoisena.
Ihanaa olla töissä!
psykologi, biologian tutkija, lääkäri, mutta on myös lastenhoitajia, kaupan kassoja. Kaikki arvokasta työtä! Nyt tosiaan valvonut yön vauvan kanssa. Nyt kun tuo nukkuu niin menen minäkin...
uskomatonta! Kyllä ne fiksuimmin käyttäytyvät ovat menneet hoitoon vasta 3-vuotiaana...Pk on hoitolaitos, ei tapa ja kasvatuskoulu.
vahvistus sille minkä olen aina tiennyt olevan totta ja lapsen parhaaksi! On onni olla kotiäiti :)
jatkan opintojani iltaopiskeluna vauvan kanssa. Nämä 6 kk molempien lasten kanssa kotona pätkäunien ja kitinä, itkun (sekä mun että lasten) kera saa nyt riittää. Taatusti paras mahdollinen hoitopaikka pienelle on koti, mutta jos äiti kuolee tasaisen tappavaan arjen tylsyyteen ym. niin silloin on äidin parempi saada käyttää välillä omia aivojaan ja taas jaksaa puuhailla lasten kanssa. :D
ja toisin kuin täällä annetaan ymmärtää, niin ei se pk mikään kauhujen talo kuitenkaan ole. Ei sieltä normaali lapsi mitään traumoja saa.
Vierailija:
vanhempi on jo, jo nuorempaa ulkoiluttaa perhetyöntekijä kerran viikossa. tämä masentaa vaan entisestään. olenko niin huono äiti, että lasteni on parempi olla päiväkodissa kuin kotona?
Jos nykymenoa halutaan muuttaa, se edellyttää vanhemmuutta tukevia poliittisia päätöksiä. Yksi vaikuttava keino olisi siirtyminen puolisoiden yhteisverotukseen. Perheet, jotka valitsevat lasten kotihoidon ja toisen vanhemman kotona olon, maksaisivat vähemmän tuloveroja kuin perheet, joissa molemmat vanhemmat ovat töissä. Toimii mm. Saksassa ydinperheiden kohdalla varsin tehokkaasti - mammat ovat kotona, kun työnteko ei juuri kannata. Yksinhuoltajuus onkin sitten kinkkisempi juttu...
Kyllä se muuten on niin että vähempivaraisilla on varaa jäädä kotiin koska ei asuntolainat paina niskaan ja kelasta saa asumistukea.
Kun minä tästä joku päivä vakinaiseen työpaikkaani menen niin nettoan noin 100¿ enemmän kuin nyt (vähennetty pk maksut ja bussilippu) ja sen verran sitten taitaa laskea se asumistuki.
Että taloudellisesti olen kotosalla.
vähävaraiset kotiäidit eivät ole hankkineet koulutusta eivätkä muutenkaan omaa älliä eivätkä kaipaa aivotyöskentelyä kuin isompituloiset korkeamminkoulutetut äidit, jotka haluavat käyttää aivonystyröitään.
a) Lapset voivat huonommin kuin aiemmin (psykiatriselta kantilta katsottuna)
b) äidit eivät jaksa hoitaa isompia lapsiaan ollessaan kotona, vaan laittavat tarhaan (todelliset tarvitsijat -esim. kuntoutus on juttu erikseen)
Tavallisen äidin kanssa on varmasti parempi olla kuin yhdessäkään ylisuuressa päiväkotiryhmässä.
Kaikki eivät voi valita kotiäitiyttä, mutta se ei poista tosiasiaa, että kotihoito tavallisessa tilanteessa poikkeukset poislukien on parasta, mitä alle kolmevuotias voi saada!
Päivähoito ei välttämättä ole huono asia, mutta esim ylipitkät päivät ja viikot on huono juttu.
Jos nämä omaa aikaa haluavat vanhemmat tekevät työmatkoineen kymmenen tunnin päiviä ja siihen päälle käyvät ruokakaupassa, kuntosalilla, joogassa tai ystäviä tapaamassa sekä viikonloppusin parantavat parisuhdetta lapset mummolassa yöpyen niin paljonko vuorokaudessa/viikossa jää aikaa lapsen ja vanhemman yhdessäololle ja vuorovaikutukselle?
Jos vielä päivähoidossa vaihtuu jatkuvasti hoitajat niin kyllä lapsi on aika yksin ' virikkeineen' ...
Voi kuulostaa tyhmälle, mutta musta vahvasti tuntuu, että mun lapsi (1v) kaipaisi jo jotain paikkaa missä saisi temmeltää muiden lapsien kanssa ja missä joku muu aikuinen leikkisi toisenlaisia leikkejä ja lukisi toisenlaisia satuja kun äiti kotona. Ihan oikeesti, lapsissa on pakko olla eroja. En näe omaa lastani itkemässä perääni jos veisin hänet hoitoon...hän on niin reipas poika ja itkee lähinnä vain silloin jos joutuu katselemaan minun pärstääni aamusta iltaan eikä pääse touhottamaan isoon porukkaan. Aikas hassu lapsi, tiedän. Mutta yritän tällä vain sanoa, että lapsia on varmasti erilaisia.
Minä hoitaisin mielelläni lapsiani 3-vuotiaaksi kotona, jos olisi vähänkin enenmmän rahaa. Mutta kyllä tässä pienessä kaksiossa on pikkasen liian ahtaat oltavat meidän perheelle, pakko mennä työhön, jotta saadaan sopivampi asunto. Että kyllä tuo meidän poitsu pääsee hoitoon varmaan jo 1.5 vuotiaana.
Tämä keskustelu on mielestäni hassu, koska en ymmärrä miten se on kotiäideiltä pois jos joku vie lapsensa päiväkotiin? Hassua, että teitä kiinnostaa noin kovasti muiden asiat. Minulle on ainakin yks hailee viettekö kakaranne hoitoon suoraan synnytyslaitokselta vai paapotteko niitä kotona 20 vuotiaaksi asti... minä teen niin kuin minun täytyy ja miten minä itse haluan. Se on kumma että kukaa ei tule noita päivähoito juttuja kasvotusten koskaan sanomaan :)
tätä, että ihmiset luulee että yksivuotiaan pitää laittaa hoitoon saaman virikkeitä.
sillä oma lapseni joutuu heidän kanssaan samaan päiväkotiin, kouluun jne. Haluaisin kovasti, että muidenkin lapset olisivat tunne-elämältään tasapainoisia ja mukavia kanssaihmisiä. Kyse ei ole pelkästään päivähoidosta vaan ylipäätään siitä, miten vanhemmat kohtelevat lapsiaan.
Me kaikki, ja meidän lapsemme elämme yhdessä tässä yhteiskunnassa.
suojattua elämää on viettänyt. Yhdellä tutulla on myös kaikki lapset kotona hoidettuja, vanhin nyt eskari-iässä. Aivan ihana, rauhallinen, kohtelias poika! Mutta äiti sanoi viimeksi kun tavattiin syksyllä, että häntä vähän jännittää kuinka poika pärjää. Parin muun samantapaisen pojan kanssa tuntuvat olevan äksönin laitamilla, kun eivät ole tottuneet siihen menoon ja meininkiin. Silloin jotenkin rupesi harmittamaan, koska minusta toi poika oli suurin piirtein joka äidin unelmamuksu. Harmi, jos semmoinen rauhallisuus on nykymaailmassa haittaava tekijä.
vauva valvottaa:)