Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen psyykkinen kehitys ja päivähoito
15.02.2006 |
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitoon on sinällään hyvä asia, mutta käytännössä siitä on tullut jopa lapsen edun vastainen. Yhä yleisemmin lapsi tekee todella pitkää päivää päivähoitopaikassaan, aikaa äidin ja isän kanssa jää aina vain vähemmän. Näin silloinkin, kun toinen tai jopa molemmat vanhemmat ovat kotona.
Senkö vuoksi, että arvellaan ryhmän ja virikkeiden olevan lapselle hyödyksi? Vai koska lapsen subjektiivinen oikeus päivähoitopaikkaan katsotaan saavutetuksi eduksi, jonka käyttämättä jättäminen ei olisi järkevää? Syitä lienee monia, osa vanhemmista ei enää uskalla arvostaa omaa vanhemmuuttaan kylliksi; osa ei huomaa, miten lapsen edun nimissä haetaankin omaa jaksamista tai mukavuutta.
Lapsen tärkein subjektiivinen oikeus ei ole kunnallinen päivähoito, vaikka niin nykyisessä hyvinvointi-Suomessa voisikin luulla. Yhä edelleen lapsen tärkein oikeus on oikeus äitiin ja isään. Oikeus kumpaankin vanhempaan. Kaiken muun pitäisi vahvistaa tätä lapsen perustarvetta.
Maija Alvessalo,
Psykologi, nuorisopsykoterapeutti
Jo vuosikymmenten ajan on ollut kiistatonta näyttöä siitä, että lapsen kaikkinaisen kehityksen perusta on jatkuva ja turvallinen ihmissuhde ainakin yhteen rakastavaan aikuiseen. Pienen lapsen kannalta tämä vakaus järkkyy, kun hän joutuu viikoittain eroon vanhemmistaan suureksi osaksi valveilla olon aikaansa. Tämä on ohittamaton tosiasia riippumatta siitä, miten hyvin se sopii yhteen elämäntapamme tai yhteiskunnallisten ihanteittemme kanssa.
Tulevaisuuden todellisia hyväosaisia eivät ole ylenpalttisia " virikkeitä" ja kielikylpyjä saaneet lapset, vaan ne, joilla on ollut mahdollisuus varhaisvuosinaan kehittyä pinnistelemättä rauhallisessa arjessa.
Mirja Luotonen/ OYS,
Puhe- ja äänihäiriöiden erikoislääkäri
Tutkimuksessa saatiin myös yllättäviä tuloksia päiväkotihoidon vaikutuksesta lasten koulumenestykseen: Päiväkotihoidossa olleiden lasten koulumenestys ja keskittymistaidot olivat merkitsevästi heikommat kuin kotona hoidettujen silloinkin, kun äidin koulutus, lapsen asema sisarussarjassa ja sairastetut korvatulehdukset oli otettu huomioon.
On selvää, että suuret päiväkotiryhmät lisäävät sairastavuutta hengitystie- ja välikorvatulehduksiin. Kun pöpö on yhdellä on se kohta toisellakin. Niinpä erityisesti alle 3-vuotiaiden lasten koti- ja perhehoitoa tulisi yhteiskunnan tukea nykyistä ponnekkaammin.
Anna Tuliharju,
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri
Nykykäytännön seurauksia ja pitkäaikaiskustannuksia ei haluta nähdä. Hyvinvointipalveluista, joilla pitäisi turvata lasten terve kehitys aikuisiksi, on tehty poliittinen kiistakapula, tasa-arvo- tai työvoimakysymys. Päivähoitojärjestelmä toimii hyvin, mutta lapset voivat huonosti.
Liisa Keltikangas-Järvinen,
Psykologian professori
On erikoista minkä takia psykologisia asioita käsiteltäessä lähdetään aina " survival" -tasosta, tasosta jolle voidaan mennä ja lapset vielä pärjäävät. Milloin te olette kuulleet puhuttavan kuinka minimaalista ravintoa lapselle voidaan antaa, jotta lapsi vielä pysyy hengissä? Tai kuinka paljon myrkkyä hänelle voi antaa että hän vielä sen kestää?
Kysymys ei saisi olla kuinka tiukalle lapsi voidaan vetää, vaan siitä millä tavalla me voimme turvata parhaan mahdollisen kehityskohdan lapselle tässä yhä kiihtyvässä kilpailussa ja yhä vaativammassa tilanteessa. Tämä keskustelu meiltä puuttuu kokonaan.
Psykologia on osoittanut iänkaiken että alle 3-vuotiaalle kotihoito on paras ja minkäänlaista soraääntä ei tässä tutkimuksessa tule eikä ole tullut.
Jos yleisönosastossa jotain soraääniä näette, niin ne eivät ole psykologisia tutkimuksia vaan ne ovat asenteellisia kannanottoja.
Siis yhteenvetona: alle 1½ -vuotiailta tulisi kieltään päivähoito, 3-vuotiaaksi saakka suositellaan hoitoa kotona pienessä ryhmässä ja sitten 3-vuotiaasta ylöspäin laitetaan tämä oikeus päivähoitoon. 3-vuotiaana lapsen voi laittaa esimerkiksi päiväkotiin ja tällöin aletaan puhua laadusta. Laadun määrää hoidon määrä, päivän lyhyys, hoitajien määrä ja ryhmän koko.
Tuula Tamminen,
Lastenpsykiatrian professori
Lapsen näkökulmasta päivähoidon laatu riippuu ennen muuta siitä, kuinka paljon aikuisilla on aikaa yksittäiselle lapselle. Toinen olennainen seikka on päivähoitopaikan ja siellä olevien aikuisten pysyvyys. Eli ryhmäkoot ja vakituiset työntekijät ovat tärkeitä, mutta jo nyt päivähoitokulut lohkaisevat leijonan osan kunnan menoista. Lapsen subjektiivisen oikeuden uudelleen arviointi toisi helpotusta tähänkin.
Onko enää mitään järkeä siinä, että yhteiskunta jatkuvasti lisää lasten päivä- ja yöhoidon resursseja, kun pienten lasten vanhemmat tekevät pisimpiä työpäiviä hankalimpina aikoina? Kaikki, lapset ja vanhemmat, voivat huonosti ja yhteiskunta maksaa liian suuria seurannaiskuluja. Eikö olisi jo korkea aika ryhtyä rakentamaan parempaa työ- ja perhe-elämän yhteensovittamista? Saatamme ihmetellä, miten menneinä vuosisatoina pienet lapset annettiin imettäjien hoiviin, mutta emme näe, etteivät milloinkaan aiemmin vanhemmat ole yhtä kattavasti luovuttaneet pieniä lapsiaan muualle hoitoon kuin nyt. Tästäkö me olemme ylpeitä?
Robert Furman, Lastenlääkäri
Erna Furman, Psykologi, lto
Vain perhepolitiikka, joka antaa mahdollisuuden lapsen ja vanhempien elintärkeään tunnesidokseen sekä vanhemmuuden vastuun syntymiseen ja säilymiseen, voi auttaa lasten tervettä kasvua sekä luoda hyvinvointia.
Koonnut Elina Jeskanen,
Espoon aluevastaava, Lapsiperheiden Etujärjestö ry
Kommentit (70)
Minä herään puoli viisi. Menen töihin kuuteen. Mies vie lapset seitsemältä hoitoon. Hoidossa lapset nukkuvat 2-3 tuntia. Haen heidät kahdelta. Hoitopäivä on seitsemän tuntia. Josta he nukkuvat miltei puolet. Nukkumaan he käyvät yhdeksän aikoihin. Kerkeän olemaan seitsemän tuntia heidän kanssaan. Ja yöt tietyssti. Mies kerkiää olemaan 5 tuntia.
Yhdessä ollessamme lapset ovat paljon sylissä ja saavat paljon haleja ja rakkautta. Jopa neuvolassa on kehuttu hyvää äiti-lapsi suhdetta. Käymme päivittäin ulkona ja lapset saavat osallistua ruuan laitttoon ja pyykinpesuun. Näemme myös paljon isovanhempia.
Lapset on kehittyneet normaalisti ja ovat onnellisia ehkä hieman vilkkaan puoleisia. ;)
Pystymme tarjoamaan lapsille
-Oman kodin
-Terveellisen/monipuolisen ruuan
-Ehjät ja siistit vaatteet.
-turvallisen auton
-rakastavan ja jaksavat vanhemmat (kumpikin kuormittuu töistä yhtä paljon)
-lomamatkoja (Kesäloma,talviloma +17 päivää.)
-Harrastuksen
-Ei tarvitse kuulla riitelyä rahasta.
-Eikä joka ostosta tarvitse miettiä kuukausia
Toinen vaihtoehto:
Minä kotona; olisi neljä tuntia enemmän hereillä olo aikaa lasten kanssa
Mies töissä pisemmät päivät.
Jne.
No ehkä olen sitten valinnut väärin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kodinomaista hoitoa pienissä ryhmissä perheissä) ryhdyttävä tukemaan nykyistä enemmän. Tämä olisi lasten etu ja pitkällä tähtäimellä koko yhteiskunnan etu (hyvinvointi lisääntyisi).
t. psykologi
ymmärtää, ettei päivähoito ole paha-asia MUTTA ne liian pitkät hoitopäivät ovat!
(olikohan yli 60%), enemmän kuin muissa Pohjoismaissa. Silti Suomessa lapset onnettomimpia vastajulkistetun yhteispohjoismaisen tutkimuksen mukaan. Muistaakseni tutkimuksen julkistamisen jälkeen nousi heti äläkkä siitä, että juu, töissäkäyvien äitien syytä koko homma.
Ettei vaan silläkin olisi jotain asian kanssa tekemistä, että itse asiassa Suomessa koko systeemi on aivan liian mustavalkoinen. Joko lapset on totaalikotihoidettuja (pitää sisällään ne reippaat ja hyvätapaiset, kotona ihania satulinnoja äidin kanssa askartelevat taaperot ja ihanat kotipullaäidit mutta myös väsyneet ja turhautuneet kotiäidit useamman pienen lapsen kanssa ja ne lapset, jotka jätetään " yksin" selviytymään kun äidin aika menee vauvan kanssa esikoisen epätoivoisia huomionhakuisia tempauksia haukkuessa). Toisaalta työnteko on olosuhteiden pakosta monesti liian vaativaa ja kuormittavaa- kaikki eivät pysty esim. osa-aikaiseen työhön, kuten esim. Ruotsissa valtaosa pienten lasten vanhemmista tekee. Entä sitten se, että lapsia paapotaan ekaluokalle asti kuin kukkaa kämmenellä (etenkin ne totaalikotihoidetut) ja koulun alettua täytyykin puolessa vuodessa olla itse selviävä pikkuaikuinen?
Omasta mielestäni harmaa alue tässä välillä on kaikkien kannalta onnistunein; pienen lapsen kotihoito, vähän isommalle (1,5-2v-) perhepäivähoito tai muu pieni yksikkö ja lyhyet päivät, jos vanhempien työssäkäynti järkevää ja tyydyttävää, vielä isommille lapsille sitten isommatkin yksiköt sopivia kunhan henkilöstö olisi ammattitaitoista, luotettavaa ja mahdollisimman pysyvää.
on oltava kotona. Minä olin vapaaehtoisesti, välillä pitkin hampainkin, 3 vuotta, mutten moralisoi sitä, että joku valitsee lyhyemmän kotonaolojakson. Sen sijaan soisin, että isiä kannustettaisiin olemaan kotona lastensa kanssa ja että lastenkotihoidosta koituvia kustannuksia pantaisiin myös miesvaltaisten alojen maksettaviksi.
Itseäni ihmetyttää enemmän se, että jotkut vaihtavat alituiseen lapsen hoitopaikkaa. Luulisi sen stressaavan lasta turhan paljon. Sen sijaan yhtä tuttua ja turvallista hoitopaikkaa kodin ohella en jaksa alkaa kritisoida.
Vierailija:
Koonnut Elina Jeskanen,
Espoon aluevastaava, Lapsiperheiden Etujärjestö ry
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varmasti ihan asiaa, mutta haluaisin tietää miten alta puoltoistavuotiaiden hoito kiellettäisiin. Maksaakomyhteiskunta perheen asumiskulut esimerkiksi?
Itse asiassa hämmästyttää miten hyvätuloinen voi olla noin tyhmä että kuvittelee että pienipalkkaisille kotihoio olisi mitenkään realistinen vaihtoehto.
vaan tulisi tarjota realistisia vaihtoehtoja. Isät enemmän kotiin, lisää perhepäivähoitajia jne.
Totta on, että alle kolmevuotiaille päiväkoti on vain varasto, toisissa hommat hoidetaan paremmin, toisissa huonommin, mutta ei se ole kellekään niistä lapsista ideaali. Mulla on vielä kuukauden verran 2-v päiväkodissa ja onneksi vain sen verran. Talvi oli jatkuvaa sairastelua ja jotkut opituista tavoista eivät ole millään lailla toivottuja, mutta isossa ryhmässä pakollisia (omiminen, töniminen, hysteerinen omien etujen valvominen, toisten lasten näkeminen uhkana...). Ja tämä on päiväkoti, jossa on tarpeeksi hoitajia ja yleisesti ottaen hyvä ja lämmin meininki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja naapurissa asuu kotiäiti, joka on koulutukseltaan tohtori. Onnelliselta hänkin vaikuttaa =)
Vähävarainen vähävaraisen perheen tuotos jolla älli olisi riittänyt vaikka mihin mutta olosuhteiden pakosta muutto kotoa 17-vuotiaana omaan kotiin, pakko olla töissä että pystyi maksamaan vuokrat ja elämiskulut ilman mitään aikuista tukea.
Koulut jäi kesken ja työ vei koko päivän, mielenterveys säilyi mutta palkkataso jää alhaisemmaksi. Tosin eipä moni korkeasti koulutettu saa koskaan alansa töitä, minulla on työ mihin palata:)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä uraputki nörttien ei niitä lapsia kannata tehdä kun ei löydy toimivaa käyttö opasta mistä katsoa neuvoa. Kun on keinot vähissä niin lapsi vaan hoitoon 10kk vanhana ja pitkistä lounaista nauttimaan sivistyksen pariin..
Anteeksi niille jotka osaavat hoitaa lapsiaan ja vastuullista työtään kunnialla, olette harvinaisuus!
meidän puistossa, naapurustossa kotona lapsia hoitavia korkealle koulutettuja ei ole yhtään. Yksi lääkäri lapsensa kanssa tuli tutuksi, kunnes hänkin lähti töihin kun lapsi täytty 2v. Tiedän, että täällä asuu aika paljon korkeasti koulutettua väkeä, joihin minä en kyllä kuulu.
t. perushoitaja/kotiäiti, nyt jo 5-vuotta
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ainakin niillä vähävaraisilla on ollut älliä olla ottamatta niin suurta asuntolainaa, että sen takia pitää elämästä tinkiä. :)
surullista että koet elämän lastesi kanssa tylsäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lasten hoidon laita aikanaan ollut.
Uskon, että heillä on lapsia ja epäilen vahvasti, että eivät ole olleet kotona heidän kanssaan sitä 3 v per lapsi! Eli tuskin he sitä mieltä ovat, että päivähoito on lapselle sellaista helvettiä kuin av-mammat antaa ymmärtää. Vaan takuuvarmasti näiden korkeastikoulutettujen asiantuntijoiden lapset ovat olleet vieraalla hoidossa. Mistä vetoa!
Olisin hoitanut kotona parivuotiastammekin, mutta en kerta kaikkiaan jaksa tätä arkea tällä tavalla. Hän on tosi reipas poika ja hän niin kovasti turhautuu kun ei saa koko ajan minusta kaveria kun vauvan hoito vie aikaa, vaikka miten olen ottanut esikoista päivän töihin mukaan.
Ja toisaalta, olen ikuinen opiskelija, joka nauttii oppimisesta ja aivonystyröiden hieromisesta. Sellainen minä olen. Olen ollut kaksi vuotta kotona ja nyt riittää. 55
pointtini oli se, että päivähoito ei varmasti ole niin traumatisoivaa ja kamalaa lapsille loppujen lopuksi edes näiden asiantuntijoiden mielestä etteikö sinne voisi lapsen laittaa. Eihän ne lapsiaan leijonan kitaan laittaisi, jos tietäisivät että se sitä on. 69
kuin av:llä annetaan ymmärtää. Takuuvarmasti nämä ap:n mainitsemat korkeastikoulutetut asiantuntijatkin ovat lapsensa vieraalle päivähoitoon laittaneet. Oliko selvemmin?
No, mitäs nyt. Joko tämän ketjun kiinnostus hiipui? Oho. 72
Miksiköhän ne " hyvät" lappaa masennuslääkkeitä naamaansa ja tekee itsemurhia?
Tiesitkö että Suomessa myydään enemmän masennuslääkkeitä kuin särkylääkkeitä? Itsemurhaluvut Suomessa onkin ihan omaa luokkaansa. Jossain on pakko olla vikaa.
Vierailija:
Kyl se varmaan noinkin on tämä asia. Mun lapsi on ollut hoidossa 10kk iästä alkaen. Ja huono-omatunto on kyllä. Olen opiskellut. Mutta lapset myös sopeutuvat. Ja lapsi on nyt 2 . v hyvin luottavainen ja normaali poika. Että ei noiden lapsien elämä ole pilattu. Yksilöitähän lapsetkin ovat. Ennen vanhaan lapset vietiin 3kk ikäisenä hoitoon. Mites kävikään varhaisen vuorovaikutuksen, aijai. Ja ihan hyviä ihmisiä on tullut lapsista. Tässä yltäkylläisyyden maassa nyt valitetaan ja spekuloidaan joka asiaa. Lapseni oli iki- iloinen kun loman jälkeen jatkoi hoitoa.
Vierailija:
Yhtä suuria ja suurempia traumoja aiheutuu niin monesta muustakin asiasta alle kolmevuotiaalle:
- pieni ikäero seuraavaan sisareen-> joutuu kotona todella vähälle huomiolle, miettikää kuinka hirveää kun pieni lapsi opetetaan heti olemaan niin isoa, tätä 24 h/vrk, päiväkotia sentään vaan 8h/vrk. Ei voi muuta kuin aiheuttaa traumoja.
- vanhempien avioero. yhtäkkiä lapselle todella rakas ihminen hylkää ja muuttaa kotoa pois -> loppuelämän traumat
- vauvana-taaperona laiska äiti/isä ei jaksa hoitaa, vaan antaa itkeä. Miltä tuntuu kun se keneen pitäisi saada luottaa, ei olekaan luottamuksen arvoinen->mielettömät traumat
- unikoulutus-> traumoja, kun pienen ihmisen luontaista unisykliä ei huomioida ja turvallisuuden/läheisyyden tarvetta ei tyydytetä
- nukuttaminen omaan huoneeseen ihan pienenä -> turvallisuuden/läheisyyden tarvetta ei tyydytetä ->selvät traumat.
-yökyläily->oudossa ympäristössä, ei rakkaimpia ihmisiä ja rutiineja saatavilla, liian pitkä ero vanhemmista - > traumat.
- liian kiltiksi vanhempia miellyttämään opettaminen, nujerretaan, eikä anneta näyttää oikeita tunteitaan -> kaikista pahimpia tarumoja.Miten kukaan voi selvitä täysjärkiseksi näitten ja monien muiden traumatisoivien asioiden kanssa?
Alue: Aihe vapaa
...todellisuudessa työelämä on haastavaa-
ja miehisten arvojen mukaista-
sitä tulee muuttaa perheitä tukevammaksi ja joustavammaksi- esim. työaikojen ja perhevapaiden suhteen.
Ps. Päivähoito tukee lapsen sosiaalista kehitystä. Turha valvoa öitä päivähoidon laadun vuoksi-
Suomessa on laadukas lasten päivähoito.
Perhepolitiikka on sitten asia erikseen...tukeeko Se perheitä?Subjektiivinen päivähoito on loistava juttu sen sijaan!