Työkaveri saikulla vuoden alusta asti
Eikä kukaan tiedä mitään. Ei sitä onko tulossa vaiko menossa, eikä saa kysyä.
Hänen työt tehdään kuka ehtii, sillä tällä alalla ei voi jättää tekemättä.
Hitto, pitäisköhän jäädä itsekkin kun se näyttää olevan noin helppoa! Mihinkään syöpään en usko.
Kommentit (53)
Miksi ihmeessä omista tapaturmista tai sairauksista pitäisi raportoida työkavereille? Ei kuulu heille sellaiset tiedot tippaakaan.
Jokaisella on oikeus sairastaa rauhassa ilman että työpaikalla asiasta juorutaan ja ollaan naama nurinpäin.
Jos ei osaa töitä tehdä ilman että pitää kollegan terveystiedot saada niin sitten kannattaa lopettaa työnteko kokonaan.
Jos kollegan saikut niin kovasti ahdistaa, niin oikea osoite on esimiehen työpiste. Sinne vaan valittamaan, hänen asiahan se on hoitaa hommat niin että työt jatkuu ilman poissaolijaakin.
Outoa syyllistämistä täällä. Ihan kuin se olisi saikuttajan vika että töissä muut joutuvat tekemään enemmän töitä? Jokaisella on sama oikeus jäädä saikulle jos haluaa. Siitä vaan diagnooseja keksimään itsellenne, tulkaa sitten kertomaan miten helppoa on.
No niin olen itsekin ollut ja ihan "vaan" raskauspahoinvoinnin takia.. Töissä ei tiedetä, toivottavasti eivät ajattele kuin ap.
Miettikääpä sellainen tilanne että joutuu vaikka puolison pahoinpitelemäksi ja siksi joutuu sairaslomalle.
Olisiko kiva että työpaikalla kaikki saisivat tietää kipeitä asioita yksityiselämästä? Olisiko kiva että kaikki arvuuttelisivat saikun syytä ja ehkä vihjailisivat keskenään että sitä ollaan vaan huvikseen kotona?
Todella tunteetonta arvostella toisten sairaslomia.
Eri asia on sellaiset tapaukset joissa lorvikatarri iskee aina maanantaisin ja perjantaisin. Sellaisiin poissaoloihin pitääkin puuttua, mutta sekin on esimiehen tehtävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin poissa 3kk kun jalka murtui pahasti. Eikä kuulunut kenellekään.
Aika herkkänahkainen saa olla, jos jalan murtumisesta ei kehtaa kertoa kenellekään. Outoa minusta.
Ja alapeukkuja kiitos.
Sairastava työkaveri ei ole sairausloman aikana kertomassa töissä sairautensa syitä, ymmärrätkös? Enkä minä ainakaan rupeaisi soittelemaankaan.
Ootkohan jossain isossa firmassa töissä? Mä oon ollut aina sellaisissa töissä, jossa henkilökuntaa on 4-20 ihmistä. Sen kokoisessa yhteisössä tasan varmasti kerrotaan, jos jollain on jalka poikki. Miksi ei kerrottaisi? Samoin kerrotaan, jos läheinen on kuollut, ja kunhan omainen palaa töihin, on muistettu esim. kukkakimpulla ja kortilla. Mielenterveyteen tai vaikkapa gynekologisiin vaivoihin liittyvistä jutuista ei tietenkään huudella, eikä sellaisista, mitkä sairauslomalainen itse kieltää kertomasta.
Voihan olla, että isoissa firmoissa vaan todetaan, että poissa on ja sillä siisti. Kun eivät työntekijät edes välttämättä tunne toisiaan niin hyvin?
6. Pitääkö esimiehelle kertoa sairausloman syy?
- Lääkärintodistukseen kirjoitetaan sairaudesta kansainvälisen tautiluokituksen mukainen koodi ja latinankielinen nimi. Nämä esimies voi tietysti googlettaa, mutta sitä ei suositella, koska maallikolta harvoin onnistuu näidenkään perusteella oikean sairauden nimeäminen.
- Jos työntekijä ei missään tapauksessa halua lääkärintodistukseensa sairautensa nimeä, hän voi saada todistuksen ilman diagnoosia, mutta silloin hän ei saa sairauslomaltaan palkkaa.
Joko ap on suunnitellut saikkutarinansa huomiselle lääkärille? Masentaako? Entäpä selkä? Se voisi olla toimiva vale. Ei ne oikeatkaan vaivat magneettikuvissa näy, yhtä sotkua ovat, lääkäri muka tulkitsee. Tai entä jos kuulisit ääniä? Älä sano, että Jeesus puhuu sulle, kun se on ihan normaalia, joku haltia vaikka haltiakielellä. Opettelet Sormusten herrasta pari lausetta.
Tota noin... Olen ollut saikulla melkein vuoden alusta, ja voin kertoa että mieluummin oisin virkeänä töissä. Mutta kun on tarpeeksi uupunut ja masentunut, niin ihan aikuisten oikeasti ei pysty ainakaan terävää päätä vaativiin töihin - kliininen masennus ja uupumus kun aiheuttavat mm. kognitiivisia ongelmia. Normaalioloissa olen (ehkä liiankin) tunnollinen ja ahkera, ja mulla on huono omatunto kun en ole töissä kun tiedän, että mun työt kaatuu muiden niskaan. Mutta ei musta siellä töissä mitään iloakaan ois ollut, kun hampaiden harjaaminenkin tuotti saikin aluksi vaikeuksia. Varmaan lintsareita löytyy duunissa kuin duunissa, mutta ei pitkät saikut aina silkkaa lintsaamista ole. Niin, ja ironista kyllä yksi omaan salkkuun johtaneista syistä on pitkään jatkuneen henkilöstövajauksen jatkuva paikkaaminen - minä ainakin venyin niin pitkälle kuin jaksoin... samoin tekee varmasti moni muukin. Eikä esimies muuten aina edes voi tietää kauanko mikäkin saikku jatkuu, kun sekä psyykkisissä että fyysisissä vaivoissa sitä määrätään potilaan voinnin eikä duunikavereiden kateuden perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Joko ap on suunnitellut saikkutarinansa huomiselle lääkärille? Masentaako? Entäpä selkä? Se voisi olla toimiva vale. Ei ne oikeatkaan vaivat magneettikuvissa näy, yhtä sotkua ovat, lääkäri muka tulkitsee. Tai entä jos kuulisit ääniä? Älä sano, että Jeesus puhuu sulle, kun se on ihan normaalia, joku haltia vaikka haltiakielellä. Opettelet Sormusten herrasta pari lausetta.
One ring shall rule them all!!!
Jep, pääsairaudet lääkäri toteaa haistelemalla potilasta.
Juuri tuollaisten kyttääjien ja juoruajien vuoksi suomalaisilla työpaikoilla on keskimäärin niin huono ilmapiiri. Saikku ei kuulu kenellekään, siis ihan oikeasti kenellekään muulle kuin esimiehelle. Jos on vajausta henkilöstöstä niin esimiehen tehtävä hommata lisää porukkaa töihin. Voithan sinä itsekin marssia esimiehen juttusille jos koet että sinulla on aivan liiallinen työtakka?
Tiedän yhten tapauksen kun ihminen jäi todella äkisiti ja yllättäen saikulle, heti alkoi juorut levitä että nyt sille on tullut burn out tai masentunut tms. No olikin syöpä. Kyseinen henkilö lopulta kuoli syöpään vaikka oli aivan nuori vielä. Toivottavasti noilla valheellisten juorujen levittäjillä on edes vähän omatunto soimannut.
Ja vaikka olisikin masennus tai joku muu henkinen syy, niin ei silti mitään oikeutta juoruilla. Lääkäriltä on erittäin vaikea saada ainuttakaan turhaa ja tarpeetonta saikkua, ja on kaikkien etu että työkaverisi vielä kuntoutuu takaisin työelämään, oli taustalla mitä hyvänsä.
"Työnantajan velvollisuus suojata työntekijöidensä henkilötiedot merkitsee sitä, että sivulliset eivät saa tietoonsa tai pääse katsomaan kyseisiä tietoja. Sivullisia ovat organisaation ulkopuolisten tahojen ohella myös sellaiset kyseisessä työnantajaorganisaatiossa työskentelevät henkilöt, jotka eivät tarvitse kyseessä olevia henkilötietoja työtehtävissään. Lisäksi työnantajalla on velvollisuus kouluttaa henkilökuntansa henkilötietojen lainmukaisen käsittelyn toteuttamiseksi, huolehtia suojaamisesta tietoverkoissa esimerkiksi käyttäjätunnuksin ja salasanoin sekä huolehtia siitä, että organisaatiossa henkilötietoja käsittelevät henkilöt tietävät ja noudattavat vaitiolovelvollisuutta ja muita henkilötietolain säännöksiä." Eli toisin sanoen: lakisääteisesti vain yrityksen palkanlaskijat tarvitsevat tiedon sairaudesta. Kollegoille se ei kuulu. Esimiehellä on lakisääteinen vaitiolovelvollisuus, joten hän ei saa kertoa diagnoosia kenellekään, vaikka sen lääkärintodistuksesta näkisikin. Tässä ei ole mitään epäselvää. Joko kollega kertoo itse diagnoosistaan tai kukaan ei kerro.
"Työnantaja ei saa kertoa sairauspoissaolosta muille työntekijöille – ei, vaikka muiden olisi ”hyvä tietää” asiasta."
Vierailija kirjoitti:
Miettikääpä sellainen tilanne että joutuu vaikka puolison pahoinpitelemäksi ja siksi joutuu sairaslomalle.
Olisiko kiva että työpaikalla kaikki saisivat tietää kipeitä asioita yksityiselämästä? Olisiko kiva että kaikki arvuuttelisivat saikun syytä ja ehkä vihjailisivat keskenään että sitä ollaan vaan huvikseen kotona?
Todella tunteetonta arvostella toisten sairaslomia.
Eri asia on sellaiset tapaukset joissa lorvikatarri iskee aina maanantaisin ja perjantaisin. Sellaisiin poissaoloihin pitääkin puuttua, mutta sekin on esimiehen tehtävä.
Sellaisia ihmisiä oikeasti on, jotka syyllistävät sairaslomalaista tuostakin.
Ootkohan jossain isossa firmassa töissä? Mä oon ollut aina sellaisissa töissä, jossa henkilökuntaa on 4-20 ihmistä. Sen kokoisessa yhteisössä tasan varmasti kerrotaan, jos jollain on jalka poikki. Miksi ei kerrottaisi? Samoin kerrotaan, jos läheinen on kuollut, ja kunhan omainen palaa töihin, on muistettu esim. kukkakimpulla ja kortilla. Mielenterveyteen tai vaikkapa gynekologisiin vaivoihin liittyvistä jutuista ei tietenkään huudella, eikä sellaisista, mitkä sairauslomalainen itse kieltää kertomasta.
Voihan olla, että isoissa firmoissa vaan todetaan, että poissa on ja sillä siisti. Kun eivät työntekijät edes välttämättä tunne toisiaan niin hyvin?