Onko vainajalle pakko pitää muistotilaisuus?

Kyllä se niinkin onnistuu.

Ei se muistotilaisuus sille vainajalle ole, vaan eläville. Eli jos siltä tuntuu, niin antaa mennä. Ei se vainaja välitä.

Mun mielestä muistotilaisuuden pito ei oo mitenkään pakollinen, mutta olishan se ihan kohteliasta pitää sille vainajalle muistotilaisuus.

Juu menkää suoraan kotiin kulkematta lähtöruudun kautta :D

Ei kaikki pidä mitään muistotilaisuutta, mutta monet kyllä ainakin lähisukulaiset ja perheenjäsenet

Eihän ole mikään pakko, ei ole pakko edes mennä hautajaisiin, mut on se kyllä aika tylyä vaan dumpata ruumis ja häipyä.. Mutta teette niinkuin tahdotte.

Ettekö ole harkinnut polttohautausta? Silloin voi tuhkan esim sirotella jollekin luvalliselle paikalle. Tai jos haluaa jonkun määrätyn paikan niin siihen voi anoa luvan. Tarkoitan siis sitä että silloinhan tämä voisi olla se itse muistotilaisuus, tuhkan sirottelu.

Kun mummini haudattiin, äitini (joka oli vastuussa hautajaisista) halusi hautajaisiin ainoastaan mummin lapset ja lapsenlapset ja näiden lapset, me olimme ainoastaan kirkossa ja toki haudalla, mitään virallista muistotilaisuutta ei pidetty. Mentiin kaikki vaan ravintolaan syömään porukalla sen jälkeen.

Tämä oli mumminkin toive, hän halusi mahdollisimman vaatimattomat menot joten näin tuli tapahtumaan.

Muistotilaisuus on minulle yksi osa tärkeää riittiä, kun joutuu luopumaan toisesta henkilöstä. Hautaan laskeminen on konkreettista luopumista, muistotilaisuudessa voidaan katsella kuvia ja muistelmia henkilöstä ja koota lopuksi asiat yhteen. Millainen hänen elämänsä oli. Minulle hyvin tärkeä tilaisuus. Lähimmistäni teen yleensä jotain sinne esim. dia-shown tärkeistä valokuvista. TOSI tärkeä riitti minullle luopua rakkaasta.

Kerran en päässyt läheisen hautajaisiin. Vieläkin outo olo, kun en voinut hyvästellä ja jotenkin "katkera" olo. Kun muista on luopuminen onnistunut tunnetasolla.

Vierailija kirjoitti:

Muistotilaisuus on minulle yksi osa tärkeää riittiä, kun joutuu luopumaan toisesta henkilöstä. Hautaan laskeminen on konkreettista luopumista, muistotilaisuudessa voidaan katsella kuvia ja muistelmia henkilöstä ja koota lopuksi asiat yhteen. Millainen hänen elämänsä oli. Minulle hyvin tärkeä tilaisuus. Lähimmistäni teen yleensä jotain sinne esim. dia-shown tärkeistä valokuvista. TOSI tärkeä riitti minullle luopua rakkaasta.

Kerran en päässyt läheisen hautajaisiin. Vieläkin outo olo, kun en voinut hyvästellä ja jotenkin "katkera" olo. Kun muista on luopuminen onnistunut tunnetasolla.

VMP

Muistotilaisuus muistuttaa yleensä vainajan piikkiin pidettävää sukukokousta, jossa on riemu ja ilo ylimmillään. Kukaan ei vaan huomaa muistella vainajaa. Tarjoilut kyllä kelpaavat. En aio järjestää, jokainen kustantakoon omat juhlansa itse.

Riippuu varmaan vainajan tahdosta. Äitini suunnitteli itse omat hautajaisensa ja tämän suunnitelman mukaan mentiin.

Itse taas haluan ettei olisi mitään hautajaisia...uuniin vaan ja tuhkat muistilehtoon. Jos läheiset jotenkin haluaa muistaa välttämättä niin voisivat vaikka sytyttää kynttilän ja juoda kuoharia minun muistoksi.

En välitä uskonnosta, pönötysjuhlista tai perinteistä.

Olisi hienoa jos jokainen saisi itse päättää millaiset hautajaiset tai ei-hautajaiset haluaa niin ei tarvitse omaistenkaan ressata tai jopa riidellä.

Jos ei omaisten kanssa etes olla tekemisissä niin miksi niille pitäis ainakaan ruokahautajaiset tarjota. Kahvi riittää ja hopi hopi matkoihinsa patsastelemasta.

Eilen muistui mieleen eräs henkilö, jonka tunsin kauan sitten ja hänen muutettuaan kauas yhteydenpito pikkuhiljaa hiipui. Katsoin googlesta ja ainoa tieto hänestä  oli  yli kymmenen vuotta sitten kirjoitettu muistokirjoitus. Pidin itsekseni pienen muistotilaisuuden, hiljaisen hetken hänen muistoaan kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Muistotilaisuus muistuttaa yleensä vainajan piikkiin pidettävää sukukokousta, jossa on riemu ja ilo ylimmillään. Kukaan ei vaan huomaa muistella vainajaa. Tarjoilut kyllä kelpaavat. En aio järjestää, jokainen kustantakoon omat juhlansa itse.

Meillä mummon toive oli nimenomaan tällainen sukukokous hänen muistokseen. Toteutettiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistotilaisuus muistuttaa yleensä vainajan piikkiin pidettävää sukukokousta, jossa on riemu ja ilo ylimmillään. Kukaan ei vaan huomaa muistella vainajaa. Tarjoilut kyllä kelpaavat. En aio järjestää, jokainen kustantakoon omat juhlansa itse.

Meillä mummon toive oli nimenomaan tällainen sukukokous hänen muistokseen. Toteutettiin.

VMP

Ei ole muistotilaisuus pakollinen. Hautajaisetkaan ei ole pakolliset.

Isäni kuoli viiime vuonna. Äiti ja isä yhdessä sopineet jo hyvissä ajoin ettei hautajaisia eikä muistotilaisuutta järjestetä. Isä tuhkattiin. Äiti haluaa samanlaisen kohtelun, kun hän aikansa on.

David Bowiekin kielsi hautajaisten ja muistotilaisuuden järjestelyn ja on tuhkattu. Levy-yhtiö sitten järjestää jonkinmoisen muistokonsertin myöhemmin. Siinä ei siis vainajan tahtoa kunnioiteta.

Sehän riippuu siitä, miten ne ihmiset, jotka rakastivat vainajaa, haluavat suruaan käsitellä. Vainajasta ei tule lähisukulaisten omaisuutta, jotka pelkästä pihiydestä voivat vetää mutkat suoriksi että itselle jää vainajan rahoista vähän enemmän pätäkkää. Hautajaiset ovat tärkeä osa surun käsittelyä monille ihmisille. Omaisille tekee lisäksi hyvää saada surunvalitteluja, kokemusta siitä että muutkin ovat olleet siinä surevan omaisen roolissa ja selvinneet siitä ajan kanssa, kuka huonommin, kuka paremmin. Varsinkin jos se tilanne on ihan kohtuuton, lapsi on kuollut tai vainajalta on jäänyt pieniä lapsia, tarvitaan kaikki tuki mikä voidaan saada.