Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Työttömät: oletteko tuotteliaita muuten elämässänne?
30.01.2016 |
Olen itse työtön. Haluaisin olla tuotteliaampi jokapäiväisessä elämässäni, mutten saa pumpattua itseeni tarvittavaa motivaatiota, ja se masentaa.
Harrastan kuvataiteita, siis maalaan ja piirrän itse. Työttömänä minulla olisi tilaisuus harjoitella ja kehittyä taiteilijana, mutta kun asetun väreineni kankaan tai paperin ääreen, en saa mitään aikaiseksi. En keksi aiheita eikä minusta tunnu siltä, että osaisin edes toteuttaa ideoita.
Tämä alkaa vähitellen masentaa. Istun netissä ja tv:n ääressä kaiken päivää ja olen todella pettynyt itseeni. Luulin olevani hyvä kuvataiteissa, mutta olenkin huono, saamaton ja surkea. En luota kykyihini enää ollenkaan. Pelkään epäonnistumista niin paljon, etten enää uskalla edes yrittää.
Mitä te muut työttömät / työkyvyttömät teette päivisin? Oletteko ollenkaan tuotteliaita? Kehitättekö itseänne? Koetteko onnistumisen tunteita?
Kommentit (55)
Vierailija kirjoitti:
Uskon että saamattomuus on perusominaisuus niissä ihmisissä joiden osa on työttömyys. Tämä ketju tukee tätä käsitystä.
Ennen työttömyyttä olin melkein 20 vuotta työelämässä. Työni oli vaativaa asiantuntijatyötä ja tein paljon ylitöitäkin ilman palkkaa. Saamaton ja laiska ei olisi siihen pystynyt. Työttömänä kaikki päivät tuntuvat samalta toivottomalta harmaudelta. Aika pysähtyy. Töitä haen ja opiskelen, toimettomuus tylsistyttää ja saa aikaansaamattomaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuotteliaasta en tiedä, mutta kyllä minulla ainakin työttömyys pistää itsessään tekemään tiettyjen asioiden eteen enemmän kuin ennen, esimerkiksi ruuan ostamiseen käytän paljon enemmän aikaa, vaivaa ja harkintaa, kun ennen hain kaiken vain nopeasti lähi-alepasta.
Toisaalta taas tuntuu, että jos pitää vaikka käydä jossakin, siihen menee helposti koko päivä. Toki tämä on vain sitä, että rutiinit löystyy, nukkuu helposti liian pitkään jne. Töissä ollessa vastaavat velvollisuudet vain tunki väkisin jonnekin kiireiseen aikatauluun, eikä niille suonut sen enempää ajatuksia. Alkuun tämä tietynlainen aikaansaamattomuus harmitti, koska olin kuvitellut urheilevani, opiskelevani, lukevani kaikki vuosia lukulistassa olleet kirjat jne. Mutta sitten olen ajatellut, että työelämä oli aivan hirveän suorituskeskeistä. En minä siitäkään nauttinut. Nyt olen lopettanut itseni syyllistämisen ja nautin. Ennen aikaa meni hirveästi myös stressaamiseen, mikä ei edistänyt mitään. Nyt asiat saavat ottaa oman aikansa ja tulevat luontevammassa rytmissä valmiiksi.
Vierailija kirjoitti:
Uskon että saamattomuus on perusominaisuus niissä ihmisissä joiden osa on työttömyys. Tämä ketju tukee tätä käsitystä.
Mulla on lähes 40-vuotta työuraa takana ja viimeiset vuodet irtisanoin todella ahkeria ja aikaansaapia ihmisiä. Ja vuosi sitten sain kultaisen kädenpuristuksen ja lähtöpassit persouksiin. Nyt olen ollut muutaman kuukauden virallisesti työttömänä ja sitä ennen "lomalla" ja todella en saa mitään "tuottavaa" ja näkyvää työtä aikaiseksi, sillä en saa millään laadittua itselleni tavoiteita ja rutiineja. Ja tämä ensimmäinen työttömyysjaksoni ja sitä ennen tein todella pitkää päivää. Nyt aika menee huomaamatta jonnin joutavaan, kun en saa itseäni niskasta kiinni.
Varmasti enemmistölle käy niin, että passivoituu, laiskistuu, pikkuhiljaa syrjäytyy. Itse olen ollut onneksi vain kolme kuukautta työttömänä, valmistumisen jälkeen. Se oli kauheaa. Mitä enemmän on aikaa, sitä vähemmän saa aikaiseksi. Saman ilmiön koin ollessani kotona lasten kanssa. Hoitovapaalla sitä laiskistui ihan samalla tavalla. Nyt kun olen taas töissä, olen paljon energisempi ja aikaansaavampi.
Olenkohan siinä vähemmistössä, joka erittäin mieluusti kyllä olisi varakkaampi, mutta jolle työttömyyskään ei ole mikään masentava juttu? Ihan kiva vaan istuskella kotona ja repeillä netissä forumeja ja Youtubea selaillen. Taidan olla liian vähään tyytyväinen. Kun ei tule henkistä kriisiä työttömyyden takia, niin ei tule motivaatiotakaan töiden hakemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä te muut työttömät / työkyvyttömät teette päivisin? Oletteko ollenkaan tuotteliaita? Kehitättekö itseänne? Koetteko onnistumisen tunteita?
Sun pitää olla itsesi oma pomo. Aseta deadlinet esim. tähän kankaalle maalaus kolmen viikon päästä perjantaina kello 17.00. Sit vaan kerrot jollekin kaverille, että tuu kattoon mun maalausta sillon ja sillon. En mä ainakaan itse saa mitään aikaiseksi, jos mulla ei ole jotain tiettyä päivää jolloin jotain pitää olla valmiina.
Kun sulla on määräaika, niin aina on tulosta valmiina. Joskus huonoa, joskus hyvää, joskus aivan täyttä kuraa, mutta joskus jopa jotain aivan helmeä.
Deadlinen asettaminen ei ole minua auttanut, koska sitten vaan siirtelen sitä eteenpäin ja lopulta unohdan koko homman. En tuota mitään. Minuun ei tehoa keppi eikä porkkana.
Tein tänään palstalle aloituksen "Mitä internet on paljastanut minulle ihmisistä", jossa kerron ongelmistani enemmän.
Haluaisin olla tuottelias, mutta pelkään tuottavani itselleni pettymyksen enkä sen takia uskalla tehdä mitään valmiiksi. Niin kauan kuin teos on keskeneräinen tai vasta suunnitelmavaiheessa, voin aina sanoa itselleni: "no, eihän keskeneräistä saa arvostella..."
Ammattiavusta ei ollut minulle apua. Eikä lääkkeistä.
En ole enää työtön, mutta olin. Ajattelin aluksi tehdä vaikka mitä. Erityisesti liikkua ja elää terveellisesti. Ekat pari vikkoa teinkin paljon kodinkunnostusta ja siivousta. Sen jälkeen hain vain töitä, kahdeksan tuntia päivässä, ja tietenkin kävin lukuisissa haastatteluissa. Iltaisin stressasin ja tissuttelin viiniä. En ehtinyt olla ilman työttömänä kuin vajaat kolme kuukautta ja se oli tietenkin hienoa. Mutta näin jälkeenpäin ajatellen, olisihan siitä ajasta voinut vähän nauttiakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhteiskunta maksaa minulle siitä, että wowitan, luen ja treenaan. Elämä on hyvää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan oman jaksamisen ja huvittamisen mukaan.
Itsekkin olen taiteellinen ja innostun aina välillä piirtämään ja maalaamaan. Yleensä inspiroidun kun näen muiden töitä esim instagramissa tai pinterestissä ja alan piirtämään tai maalaamaan. Tykkään myös sisustella ja siinäkin muiden kodeista inspiroituminen auttaa motivoitumaan. Välillä on toki päiviä kun mikään ei huvita, mutta sitten taas innostun maalaamaan pöydän, tekemään käsitöitä tai vaikka piirtämään photorealistisen kuvan puuväreillä esim. appelsiinista.
Tämä kevät/kesä on ollut vähän aktiivisempaa aikaa kun olen ollut työkokeilussa ja hakenut opiskelu paikkoja. Juuri nyt olen matkalla kotiin 3 päivää kestäneistä yliopiston pääsy kokeista. Huh hui, on se vaan rankkaa tälläiselle työttömälle. :D
Sanoisin että motivaation löytämisessä inspiraatio ja halu toteuttaa itseään on aika tärkeitä asioita. Tsemppiä sulle! :)
Vierailija kirjoitti:
Luen raamattua ja rukoilen.
Se on hienoa, niin minäkin, mutta onko se tuotteliasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuntoilen, luen, leivon, siivoan ja kirjoittelen työhakemuksia. Hoitelen venyneitä kotihommia, joita ei töissäollessa tullut tehtyä. Löysin nuoruudenharrastukseni uudestaan ja nautin siitä nyt ihan kympillä. Puuhailen lasten kanssa kaikenlaista. Ei mulla tule kotona pätkääkään aika pitkäksi, mutta toki rahaa on huomattavasti vähemmän käytettävissä, joten sen puolesta voisin kyllä jo palailla töihinkin. Pari kertaa kuussa iskee masennuspäivä, jolloin olen ihan varma, etten koskaan enää työllisty mihinkään. Sitten revin itseni sieltä suonsilmäkkeestä taas ylös ja muistutan itseäni ystävällisesti siitä, että olen tehnyt ja teen koko ajan kaikkeni asian eteen, joten jossain vaiheessa on pakko tärpätä. Masentuminen ei auta asiaa pätkääkään.
Ajatusleikkinä kaikille: jos et enää koskaan saa töitä ja sinulla on loppuelämäsi vain aikaa, aikaa, aikaa...
Itse myönnän, että vaikka löytyy pikkutekemistä paljonkin, niin isompaa mielekästä ei. Olen osapvtöissä ollut pitkään ja mietin tulevia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onkohan eroa olla tuottelias vs. tuottava tyhmät!
Olen itse työkyvytön enkä mene työelämään enää koskaan (ellei fyysiseen sairauteeni keksitä parantavaa hoitoa). Saan välillä innostuksen puusia, jolloin luon jotain: maalauksen, runon, novellin. Valitettavan usein projekti jää kesken. Puuttuu pitkäjännitteisyys, tekemisen tarkoituksen tunne.
Haluaisin ehdottomasti olla tuotteliaampi kuin nyt olen. Teen vapaaehtoistyötä netin kautta, esim. autan ihmisiä heidän ongelmissaan, kannustan ja tuen. Kukaan ei vaan saa tietää tästä tuottamisestani, koska netissä kirjoittelen anonyyminä. En saa palkkaa työstäni, mutten myöskään kunniaa tai kiitosta. Toisaalta, eikö täysin pyyteetön tuottaminen ole moraalisesti kaikkein korkeinta sorttia?
Työnhaku työttömänä ollessa on pääroolissa. Kymmeniä ja kymmeniä tehtyjä hakemuksia. Saatuja työpaikkoja pyöreä nolla. Kiittämätöntä hommaa tämä työpaikan etsiminen. Kassialmaksiko tässä ollaan jo päätymässä. :(
Haluaisin olla tuottelias, mutta huomaan saman, minkä moni täälläkin on huomannut, että kun on paljon aikaa tehdä vaikka mitä, niin ei tule tehtyä oikein mitään:( Olen yrittänyt keräillä muiden jättämiä roskia roskiksiin, jotta tekisin jotain yleishyödyllistä ja kierrellä ympäri pk-seutua, mutta siihen se sitten jääkin. Pyörin vain samaa luuppia päivästä toiseen ja mietin, että miksi olen tällainen saamaton p*ska.
Huomenna teen jotain kehittävää, ihan oikeasti...:D
Vierailija kirjoitti:
Olen itse työkyvytön enkä mene työelämään enää koskaan (ellei fyysiseen sairauteeni keksitä parantavaa hoitoa). Saan välillä innostuksen puusia, jolloin luon jotain: maalauksen, runon, novellin. Valitettavan usein projekti jää kesken. Puuttuu pitkäjännitteisyys, tekemisen tarkoituksen tunne.
Haluaisin ehdottomasti olla tuotteliaampi kuin nyt olen. Teen vapaaehtoistyötä netin kautta, esim. autan ihmisiä heidän ongelmissaan, kannustan ja tuen. Kukaan ei vaan saa tietää tästä tuottamisestani, koska netissä kirjoittelen anonyyminä. En saa palkkaa työstäni, mutten myöskään kunniaa tai kiitosta. Toisaalta, eikö täysin pyyteetön tuottaminen ole moraalisesti kaikkein korkeinta sorttia?
Ymmärrän sinua.
Jospa otettaisiin yhteinen projekti, jossa jokainen osallistuja tuottaa jotain pientä ja julkaisee sen täällä? Esim. runo, novelli, valokuva, kuva maalauksesta, essee, kuva neulotuista lapasista tms.?
Alue: Aihe vapaa
Olen ollut valmistumiseni jälkeen työttömänä kaksi viikkoa ja en saanut sinä aikana aikaiseksi mitään. Masensi vaikka tiesin että työt on alkamassa.
Kävin työkkärissä tekemässä vaaditut lanketit ja pyörin kaupungilla. Minusta tuntui että kaupungilla oli vain syrjäytyneitä ja eläkeläisiä ja työkkärissä sama homma. Tunsin itseni luuseriksi.
Olen tehnyt töitä pienestä pitäen sillä olen yrittäjäperheestä. Identiteettini on vahvasti sidoksissa työhön. Tämä on kurjaa koska kaltaiselleni ihmiselle työttömyys olisi pahinta. Vaikka saisin saman summan työttömänä, olisin silti työssä.