Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tekikö psykologi väärin vai ylireagoinko? Haluaisin jo vaihtaa terapeuttia :(
29.01.2016 |
Aloitin psykiatrian polilla uuden terapiasuhdeen ja olen nyt kaks kertaa käynyt. Eka kerta meni siihen perus kuka olen ja mistä tulen, ei ihmeempiä. Toisella kerralla psykologi kysyi mitä kuuluu ja kerroin, että olen ollut hyvin kipeä. Kerroin, että tätä mun fyysistä vaivaa on tutkittu jo tosi pitkää ja tätä mun psykologia edeltävänä päivänä yks lääkäri teki mielestäni erittäin törkeästi ja suoran hoitovirheen. Psykologille sitten aloin avautua täst, olinhan aika vittuuntunut kun jäin täysin heitteelle ja hoidotta. Ihmettelin samalla, että mistä nyt tuun saamaan hoitoa kun mut kirjattiin polilta ulos. Kerroin myös, että mua pelottaa et nää mun mielenterveysongelmat on vaikuttaneet tähän päätökseen, koska eräs lääkäri koitti tätä vaivaani pistää täysin psyykkiseks tämän diagnoosin takia.
Psykologi sanoi, että ”oota hetki” ja lähti pois huoneesta. Ajattelin, että ehkä se meni vessaan tai hakee mulle jotain lappua? Mun järkytykseks tää psykologi oli mennyt kertomaan tästä mun äskeisestä kokemuksesta lyhyesti mun lääkärille :o! Psykologi tuli huoneeseen lääkärini kanssa, että ”X jo kertoikin sun ikävästä kokemuksesta poliklinikalla Y, voitko hei kertoo vähän lisää”. Ymmärrän, että psykologi tarkoitti hyvää ja hän siis ajatteli jos tämä mun lääkäri vois ottaa jotain kantaa. Eikö psykologi kuitenkin rikkonut vaitiolovelvollisuuttaan kun kertoi multa mitään lupaa kysymättä lääkärille ja lähti sitä konsultoimaan? Tai edes haki lääkärin huoneeseen multa lupaa kysymättä?
Olisin mä luvan antanut jos ois kysynyt. Mulla on ihmissuhteissa tosi pahoja luottamusongelmia ja pahin mitä tapahtuu heti terapiaprosessin alkuun on se, että luottamus rikkoutuu jollain lailla. Menin niin hämilleni tästä, että kerroin lääkärille vaan tätä tarinaa uusiks ja aika loppui. Olen ollut koko loppuviikon tosi ahdistunut. Aion toki kertoa psykologille, että tämä jäi mietityttämään ja mielestäni oli outoa tämä. Ylireagoinko? Kannattaako mun sanoa lääkärille tästä kun se soittaa mulle maanantaina? Tuo psykologi ei mitenkään voinut tietää, että lääkärin konsultointi on mulle ok! Mähän voisin vaikka vihata tuota lääkäriä.
Nyt huomaan, että heti keksin tekosyitä millä voisin perua psykologiajan. Tuntuu, että luottamus mitä ei tietenkään parin kerran pohjalta voi olla, koska se pitäisi rakentua terapiasuhteessa niin se on jo rikottu heti alkuunsa. Koko tyyppi inhottaa minua. Ymmärrän tietysti, että hän tarkoittaa hyvää mutta. Mua ei enää huvita kertoa sille mitään, koska en uskalla. En meinaa uskaltaa kertoa tätäkään asiaa.
Mitä tekisitte? Hienoa kun oon tätä psykoterapiaa jonottanut ihan vitun kauan niin käy näin. No eipä meidän kemiatkaan kyllä mitenkään loistavasti natsanneet, että sen puoleen.
Kommentit (54)
18:n kirjoittaja jatkaa.
Mielestäni on tärkeää, että terapeutti kuulee, että asia loukkasi sinua. Näin hän saa tietoa siitä, millainen olet, miten tunnet, miten koet, mitä luottamus sinulle on jne. Pääsette ehkä oikeasti eteenpäin hoidossa.
Mikäli "olet aikuinen ja lopetat märehtimisen" etkä ota asiaa puheeksi, rehellisen työskentelyn ilmapiiri on huono.
Olennaista ei ole se, onko joku tehnyt oikein tai väärin (juridisesti). Olennaista on se, miltä se sinusta tuntuu ja terapia nimenomaan on tarkoitettu sen käsittelemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä neuvon sinua, että älä nimenomaan yritäkään olla aikuinen! Märehdi aivan niin paljon kun haluat! Terapia on nimenomaan sitä varten.
Eli neuvosi on: hanki terapia ja käyttäydy juuri niin kuin ennenkin! Älä yritäkään oppia uutta, elämääsi helpottavaa toimintatapaa!
Ei kuulosta järkevältä...
Ei minua se juridinen puoli tässä niin edes kiinnosta. Enemmänkin se, että hän ei kysynyt edes sitä haluanko koko lääkäriä nähdä. Psykologi muuten avasi mun polilla x kirjoitetun lausunnon lupaa kysymättä, okei sallittua kun en piilottanut mut sieltä kävi ilmi intiimielämää koskevia tietoja. Toisella tapaamiskerralla :D.
Totta kai puhun sen kans, mut huomasin jo parilla kerralla että hän on tosi kiivas ja selittelee omaa toimintaansa puolustautumalla. Pelkään, että meen ihan lukkoon kun oon tosi arka.
Ap
Vaikka monella alalla on vaitiolovelvollisuud, niin on päivänselvää, että asioista puhutaan. Jos hoitava henkilö ei puhu, niin hän itse hajoaa.
Esimiehet puhuvat kollegoilleen alaisistaa.
Psykiatrit keskenään potilaistaan.
Psykologit vähintään omalle työnohjaajalleen.
Psykologi taitaa olla temperamentiltaan nopea, nopeampi kuin sinä. Ei se kuitenkaan hänestä pahaa tee... Hänellä varmasti oli hyvät aikeet ja ajatteli sinun parastasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
18:n kirjoittaja jatkaa.
Mielestäni on tärkeää, että terapeutti kuulee, että asia loukkasi sinua. Näin hän saa tietoa siitä, millainen olet, miten tunnet, miten koet, mitä luottamus sinulle on jne. Pääsette ehkä oikeasti eteenpäin hoidossa.
Mikäli "olet aikuinen ja lopetat märehtimisen" etkä ota asiaa puheeksi, rehellisen työskentelyn ilmapiiri on huono.
Olennaista ei ole se, onko joku tehnyt oikein tai väärin (juridisesti). Olennaista on se, miltä se sinusta tuntuu ja terapia nimenomaan on tarkoitettu sen käsittelemiseen.
Märehtimisen lopettamiseen ja aikuisena olemiseen ihan kuuluu, että ottaa asian puheeksi asiallisella tavalla psykologin kanssa. Psykoterapia edellyttää reflektiokykyä, kykyä katsella itseään ja ympäristöään eri näkökulmista.
Hoitovirhehöpinät kannattaa unohtaa.
Vähän mietityttää mitä ja millä tavalla ap on kertonut psykologille. Lääkärin kutsuminen tapaamiseen ei ole kovin tavallista. Tulee mieleen vain kaksi tilannetta: joko toisen lääkärin toiminta on kuulostanut todella hälyyttävältä tai ap on ollut hajanainen, sekava ja psykologi on todennut hänen tarvitsevan lääkärin arvion.
Vaikutat rasittavalta ihmiseltä. Mene töihin ja lopeta ruikutus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt täytyy muistaa, ettemme me lukijat tiedä tästä asiasta juuri mitään. Ap kirjoitti jotain omasta näkökulmastaan. Emme tiedä, mitä ja miten hän psykologille kertoi ja mikä ap:n diagnoosi on tai mihin hän on apua hakemassa. Voi hyvin olla, että psykologille heräsi tapaamisessa sellainen huoli, johon hän katsoi lääkärin olevan tarpeen arvioimaan asiakkaan tilannetta. Näillä tiedoilla en siis lähde millään tavalla arvoimaan psykologin toimintaa suuntaan tai toiseen. Toki ap:n kannattaa ottaa puheeksi tuntemuksensa - voihan hyvin olla, että nämä heijastavat sitä varsinaista ongelmaa.
Mielestäni se psykologi teki väärin. Ajoi sinun ylitsesi. Tietenkin olisi pitänyt kertoa sinulle mitä tekee. Ja kysyä lupaasi.
Hänellä ei oikein ole oma ammattietiikka tai ihan tavalliset käytöstavat hallussa.
Älä lopeta, mutta tule sieltä,omasta piilosta esiin. Ehdotan, että menet sinne psykologille. Niinkuin kerrot, niin sitä sinä tarvitset ja haluat.
Kerro sille psykologille, etä se käytös loukkasi sinua. että tällaisessa tilanteessa oletat, että sinua kuullaan. Että sinun on vaikea luottaa ihmisiin. Ja voit kyllä kertoa senkin mitä kirjoitat, että oletat, että omaan hoitavaa psykologin voi luottaa...että hän KOMMUNIKOI SINUN KANSSASI.
Ihmisiä he tosiaankin vaan ovat.
Minusta on hienoa, että sinä olet noin hereillä oman asiasi kanssa. Luulen ja uskon, että kun tuollaisen yliajon kerrot ja selvität ja kuulet sen toisen ihmisen kannan, niin sinulla tavallaan aukeaa niitä,mielen koukeroita. Sanoisin, että uskalla kohdata...rohkene. Saat pitää puolisosi ja saat ilmaista pettymykseksi. Olettaisihan ammattilaisten hoitavan asiallisesti....
Ja voihan kysyä suoraan, että oliko se vahinko vai toimitatko todella yleisesti noin, että ette kerro asiakkaalle miten siinä hetkessä hänen asiaansa hoidatte....luulen että siinä kävi ihan vaan kämmäys. Ja että asiakkaan näkökulmasta ruo toiminta on heikko homma. Että voisi parantaa sitä.
Voimia sinulle. Jotenkin on sellainen ole, että selvität tuon kyllä.
Ja jossain vaiheessa voi vaihtaa psykologia, jos se vielä on tarpeen... mutta nyt rohkeesti vaan kohtaaman se pettmys. Se on varmaan sinulla yksi haaste? Sinä olet tärkeä ja hieno. Ja arvokas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Psykologi taitaa olla temperamentiltaan nopea, nopeampi kuin sinä. Ei se kuitenkaan hänestä pahaa tee... Hänellä varmasti oli hyvät aikeet ja ajatteli sinun parastasi.
Toki ajatteli hyvää :). Mut nyt ongelmaksi tulee luottamusasiat ja terapian pitäisi mulla ainakin rakentua lähtökohtaisesti sille, että terapeutti ei ole tehnyt mitään semmoista miksi en siihen voisi luottaa.
Ap
Suuttuisin moisesta toiminnasta. Ja kertoisin sen kyllä psykologille. Todella typerä temppu. Enkä pitäisi siitäkään, että se on lukenut muutkin tietoni. Vaikuttaa liian uteliaalta ja arvaamattomalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän että on vaikeaa ottaa tällainen asia puheeksi, mutta yritä rohkaistua ja kerro psykologille että pahoitit mielesi kun hän ei edes kysynyt. Kun saat asian kerrottua, sinun ei tarvitse pyöritellä tilannetta enää jatkuvasti mielessäsi.
Olen itse joutunut opettelemaan tietynlaisen suoraan sanomisen taidon terapeutin avulla, ja vaikka se oli vaikeaa, on taidosta ollut paljon hyötyä.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka monella alalla on vaitiolovelvollisuud, niin on päivänselvää, että asioista puhutaan. Jos hoitava henkilö ei puhu, niin hän itse hajoaa.
Esimiehet puhuvat kollegoilleen alaisistaa.
Psykiatrit keskenään potilaistaan.
Psykologit vähintään omalle työnohjaajalleen.
Ei potilaista pidä nimellä puhua. Psykologit puhuvat työnohjauksessa tapauksista nimettömänä. Myös konsultointi tapahtuu nimettömänä.
Mielestäni psykologisi oli ajattelematon ja toimi väärin. Asiahan ei mitenkään kuulunut tuolle lääkärille. Ota mieltä askarruttavat asiat puheeksi, ja lopeta käynnit rohkeasti, jos haluat.
T. psykologi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masennus on mun diagnoosi. Toki tässä on vain mun puoli asiasta. Lääkäri totesi tähän asiaan, että toinen lääkäri toimi ikävästi ja voi lähettää sen pyynnön jos haluan. Ei sen kummempaa draamaa tässä.
Ap
Oliko tää toinen lääkäri siis psykiatri vai ihan kokonaan toisen alan lääkäri? Jotenkin ymmärtäisin tuon joidenkin mainitseman lääkärin arvioinnin jos kyseessä oli psykiatri. Mutta jos lääkäri oli ihan jonkin muun alan lääkäri niin mitä se nyt sitten oikein arvioi? Ei ainakaan ap:n mielentilaa koska eihän hän ole mt-alan lääkäri. Miksi sitä mahdollista hoitovirhettä alettiin siinä terapiakäynnillä käsitellä, eikö se käsiteltäis ihan muulla ajalla? Jokseenkin omituista käytöstä psykologilta.
Olen kyllä siis edelleenkin menossa niille ajoille (3 kpl) mitä ollaan varattu eteenpäin, vaikka ei huvittaisi :D. Mutta menen. Mietin vain, että kun mulla on tosiaan hyväksikäyttötaustaa arvaamattomista ihmisistä yms ja siitä syntynyt luottamuspula ihmisiin, elämään kaikkeen ja siksi osittain tarviin terapiaa. Niin tämä terapeutin ratkaisu tähän alkuun, vaikka aie olikin hyvä niin oli iso kolaus mulle. Kun koko tyyppi inhottaa, en oikeesti halua hänelle kertoo mitään enää. Koskaan ei oo aiempien terapeuttien kans käynyt näin. Mietityttää, voiko tää pilata koko prosessin jollain tiedostamattomalla tavalla, vaikka kuinka koittaisin nyt vaan päästä yli?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Oliko tää toinen lääkäri siis psykiatri vai ihan kokonaan toisen alan lääkäri? Jotenkin ymmärtäisin tuon joidenkin mainitseman lääkärin arvioinnin jos kyseessä oli psykiatri. Mutta jos lääkäri oli ihan jonkin muun alan lääkäri niin mitä se nyt sitten oikein arvioi? Ei ainakaan ap:n mielentilaa koska eihän hän ole mt-alan lääkäri. Miksi sitä mahdollista hoitovirhettä alettiin siinä terapiakäynnillä käsitellä, eikö se käsiteltäis ihan muulla ajalla? Jokseenkin omituista käytöstä psykologilta.
Siis tää mistä avauduin psykologille? Se urpo lääkäri, kenestä joudun valittaa ei ole todellakaan mikään psykiatri tai liity millään lailla pääongelmiin se sairaus miksi mä olin lääkärissä. Fyysinen sairaus, miksi kipeä olen ollut ja ihan tyyliin fysiatri tms.
ap
Jos olet terapiassa, silloin voit varmaan pyytää ylimääräistä soittoaikaa henkilölle. Omasta kokemuksesta tiedän, että välillä haluaa jättää homman kesken.
Vaikka hoitajasi olisi kuulunut kysyä lupaa, käytännössä hän lähti ratkaisemaan perusongelmaa. Noin ei olisi kuulunut tehdä, mutta älä nyt siihen jumitu, itsesi kannalta on paras, että keskustelet asian hänen kanssaan läpi. Ei hän ole tarkoittanut pahaa, tee ratkaisusi sen jälkeen, kun olette käsitelleet tuon.
Ei se pilaa mitään tiedostamattomalla tavalla, koska kerran tiedostat, että sun on vaikea luottaa tuollaisen teon jälkeen. Kerrot sen myös psykologille ja sovitte miten toimitte jatkossa. Että ymmärrät että tarkoitus ja ajatus oli hyvä, mutta toteutus oli yllättävä ja nyt tuntuu siltä että on vaikea luottaa, mutta jos sovitaan että jatkossa mahdollisista konsultoinneista keskustellaan etukäteen, niin asia ok.
Tai sit jos tuntuu muutenkin, että ne kemiat ei kohtaa, niin vaihda ihmeessä terapeuttia. Ei se toimi tarkoituksensa mukaan muuten, vaan on pelkkää ajan ja rahan hukkaa vain. Mutta tee vaihto hallitusti eli niin että olet varannut jo toiselta ajan ennen kuin perut nykyisen. Jottet vahingossa tule keskeyttäneeksi kokonaan tämän vuoksi.
Alue: Aihe vapaa
Siis ei vain hakenut lääkäriä huoneeseen et tuutko juttelee. Kertoi tiivistelmän sille, koska lääkäri tiesi mitä sairautta asia koski jne. Oli kertonut siis, että minulle lääkäri x teki y poliklinikalla asian z nuo nyt ainakin.
Ap