Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Hyvä, että yliopistoilta leikataan!
28.01.2016 |
Koska varaa on! Ennen avautumistani sanottakoon vielä, etten missään nimessä toivo leikkauksien kohdistuvat lääketieteelliseen tutkimukseen tai vastaavaan. Yleisesti ottaen monilta aloilta ON kuitenkin varaa leikata.
Olen siis Helsingin yliopiston opiskelija ja kyllä tässä viimeisen neljän vuoden aikana on kantapään kautta nähty, kuinka tehotonta yliopistotoiminta voi parhaillaan olla. En kerro alaa, jota opiskelen, mutta kyseessä ei ole humanistinen ala.
Ensinnäkin joka ikisestä asiasta pitää palaveerata eli ei riitä, että katsot opinto-oppaasta kurssin ja suoritat sen. Edes kirjatenttiä ei pääse suorittamaan ilman palaveria, koska missään ei kerrota, mitä kirjoja tenttiä varten pitää lukea. Sähköpostisopiminen ei riitä, eikä anneta edes vaihtoehtoisia kirjapaketteja, joista valita. Mielestäni ei todellakaan pitäisi olla opiskelijan vastuulla ensiksi selvittää mitä kirjoja olisi hyvä tenttiä (+alueet eri kirjoista) ennen varsinaista tenttimistä. Onko tehokasta, että opiskelija menee ja ehdottaa 1000 sivua eri kirjoista, mitä haluaisi tenttiä ja sitten proffa toteaa, että ei käy. Ja sama rumba uudestaan. Eikö olisi parempi antaa vaihtoehtoiset (jos sellaisia pitää olla) lukupaketit ja palaveerata sitten, jos joku POIKKEUKSELLISESTI haluaa lukea jotain muuta? Luulisi, että yliopiston työntekijöille (lehtorit, professorit ym.) olisi helpompaa ja miellyttävämpää, kun joka ikinen opiskelija ei olisi kokoajan oven takana koputtelemassa joutavista asioista.
Toseksi meillä on myös paljon kursseja, joissa on tentti, mutta opiskelijalla ei välttämättä ole mitään hajua mitä tenttiin pitäisi lukea. Yksikin kurssi oli sellainen, että mitään erityistä opusta kurssin tueksi ei suostuttu nimeämään, koska "pitää osata soveltaa" - piti kuulemma lukea tutkimuksia ja sitä kautta opiskella. Menin sitten tenttiin ja tenttikysymykset koostuivat yhdestä sanasta - ei mitään osviittaa siitä, mihin vastaus pitäisi fokusoida. Kysymykset eivät siis olleet mitään sanaselityksiä, vaan esseekysymyksiä. Aivan kuin farmasian opiskelija menisi tenttiin ja kysymykset olisivat luokkaa "Lääke." tai "Myrkytys." Tai kemian opiskelija tenttiin, jossa pitäisi vastata "kysymyksiin" "Atomi." "Hapettuminen." Tällaista tenttiä 80 % ei läpäissyt lainkaan. Ja jokainen, joka ei läpäissyt tenttiä meni erilliseen PALAVERIIN. Miksi kysymyksiä ei voi muotoilla valmiiksi niin, että opiskelija ymmärtää, mitä kysymykseltä halutaan, eikä jälkikäteen palaveerata siitä, miksi ihmiset ymmärsivät kysymyksen niin eri tavalla? Mitä helvettiä ihan oikeasti?
Ja vaihto-opiskelijat... Heitä on kursseilla usein enemmän kuin suomalaisia opiskelijoita. Ei siinä mitään, mutta suurin osa on niin ultimaattisen pihalla kaikesta - siis KAIKESTA - että luennot menevät aina siihen, kun näille sankareille väännetään rautalangasta asioita, jotka ovat ylä-asteikäisillekin selvää pässinlihaa. Ja tuovatko he rahaa taloon. Eivät taatusti. Mutta onneksi kansainvälisyyshän on itsessään hirveän tärkeää.
Huh, anteeksi avautuminen. Ärsyttää vain niin paljon tämä pelleily! Helpotti vähän :)
Muilla vastaavia kokemuksia yliopistosta?
Kommentit (41)
Vierailija kirjoitti:
Maailma on muuttunut valtavasti. 100 vuotta sitten sivistys ja osaaminen asui yliopistoissa, nykyään kaiken tiedon saa netistä. Jos ei suoraan niin ainakin sieltä saa tilattua joka alan kirjallisuuden omaan postilaatikkoon päivien sisällä. Tästä johtuen tutkintojen asema ihmisen tietotason määrittäjänä on menettänyt ajat sitten merkityksensä. Henkilö on saattanut suorittaa yliopistotutkinnon joltain alalta, mutta tietää siitä vähemmän kuin joku lukiopoika, jota asia on kiinnostanut. Näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon. Tässä tilanteessa muodollinen koulusivistys on nimenomaan enää muodollisuus, todellinen osaaminen ei kriittisillä aloilla synny yliopistoissa, ei ole pitkään aikaan syntynyt.
Maailma on globaali ja yhteiskuntienkin pitäisi pystyä ketteryyteen. Jähmeä ja sääntöjen kahlitsema yliopistolaitos on mieluummin este yhteiskunnan edistymiselle ja vaurastumiselle. Muualla arvostetaan osaamista ja kekseliäisyyttä, Suomessa papereita. Sinänsä olisi kuitenkin hyvä, että esim. lääketieteessä opetus olisi korkeatasoista, koska se on harvoja aloja, joissa perusasiat eivät muutu muutaman vuoden sykleissä. Byrokratia-aloilla taas kannattaisi keventää opetusta, jotta itse byrokratiaakin saataisiin pikkuhiljaa kevennettyä.
Tämä on totuus laajempaan ymmärrykseen. Mutta ottaen huomioon kuinka tutkintouskovainen maa Suomi on, en pidättelisi hengitystäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto on yksi suurimpia suojatyöllistäjiä. Proffat pitävät jatkuvaa lomaa ja yksityispraktiikkaa veronmaksajien kustannuksella. Sairasta. Tervetuloa työttömän arkeen; se on sairasta.
Lomaa ja yksityispraktiikkaa. Proffilla on ihan samat lomat kuin muillakin. Lääkiksessä joillakin voi olla yksityispraktiikka, mutta muualla tuskin.
Lisäksi tutkimusrahoituksesta ja -viroista on erittäin kova kilpailu. Vain pieni osa hakijoista saa rahoitusta tutkimukselleen eli yleensäkin pääsee tekemään väitöskirjaa, eikä väitöskirjavaiheeseenkaan pääse ellei ole saanut hyviä arvosanoja esim. gradusta. Ja yliopistoon on keskimäärin erittäin vaikea päästä. Tutkijat ovat siis moneen kertaan seulottua porukkaa.
Tutkijan työ ei myöskään ole helppoa. Heillä on myös jatkuva paine julkaista artikkeleita tai kirjoja (koska vain niin saat tutkimusrahoitusta, jota jaetaan pätkinä). Voin kertoa omasta kokemuksesta, että mitään kahdeksan tunnin työaikaa ei ole, oma tutkimus on mielessä jatkuvasti, halusipa tai ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yliopisto on yksi suurimpia suojatyöllistäjiä. Proffat pitävät jatkuvaa lomaa ja yksityispraktiikkaa veronmaksajien kustannuksella. Sairasta. Tervetuloa työttömän arkeen; se on sairasta.
Lomaa ja yksityispraktiikkaa. Proffilla on ihan samat lomat kuin muillakin. Lääkiksessä joillakin voi olla yksityispraktiikka, mutta muualla tuskin.
Lisäksi tutkimusrahoituksesta ja -viroista on erittäin kova kilpailu. Vain pieni osa hakijoista saa rahoitusta tutkimukselleen eli yleensäkin pääsee tekemään väitöskirjaa, eikä väitöskirjavaiheeseenkaan pääse ellei ole saanut hyviä arvosanoja esim. gradusta. Ja yliopistoon on keskimäärin erittäin vaikea päästä. Tutkijat ovat siis moneen kertaan seulottua porukkaa.
Tutkijan työ ei myöskään ole helppoa. Heillä on myös jatkuva paine julkaista artikkeleita tai kirjoja (koska vain niin saat tutkimusrahoitusta, jota jaetaan pätkinä). Voin kertoa omasta kokemuksesta, että mitään kahdeksan tunnin työaikaa ei ole, oma tutkimus on mielessä jatkuvasti, halusipa tai ei.
Itse olen näitä väitöskirjaprojekteja seurannut läheltä jo vuosikausia ja vilpittömästi ihmettelen ovatko ne enimmäkseen tarpeellisia. Minun mielestäni ihminen voisi itse rahoittaa "tutkimuksensa", jos sen aihe on vaikkapa "kouluruokailun rooli sosiaalisen oppimisen tukemisessa" tai jonkun syövän seulonnan hinta jossain sairaanhoitopiirissä. Jokainen tietää, että kouluruokailun tai seulonnan jatkamiseen/lopettamiseen ei vaikuta niiden rooli sosiaalisessa oppimisessa tahikka niiden hinta, jos se on siedettäväksi todettu. Mutta saahan näitä tutkia. Ja yliopistolla on porukkaa, joiden työ on kirjoitella lausuntoja typeristä tutkimuksista ja hallinnoida niiden rahoitusta. Jos hommat siirtyisivät harrastepohjalle, jonne ne kuuluvat, vähenisi hallintopalvelujenkin tarve.
Jos ne nyt oikeasti leikkaisivat niin pianhan se nähdään, että oliko siitä jotain haittaa.
Kyllä kuulostaa tutulta. En tiedä, mistä "huippuyliopisto" juontaa juurensa, koska itse en sellaisessa ainakaan koe olevani :D
Labrakurssit menevät meillä käytännössä niin, että itse suunnittelet mitä labraan menet tekemään --> palautat suunnitelmat --> saat 2 viikon päästä kuulla, että ei tällaista voi tehdä --> teet uudet suunnitelmat ja 2 viikon päästä suunnitelmat (ehkä) hyväksytään --> menet labraan sähläämään kolmeksi viikoksi (huom! opetusta et saa) --> palautat raportit --> saat kolmen kuukauden päästä palautetta raporteista. Kun paha paikka tulee, löydät apua kahvihuoneesta, mutta joka kerta huomaat ilmeistä, että taas tuli keskeytettyä jotain tärkeää.
Lopputulos: 350 työtuntia 5 op:n kurssista ja Kela karhuamassa opintotukia takaisin.
Sitten on sellaisia labroja, missä on jäätävä määrä opiskelijoita, eikä kukaan a) pääse tekemään itse mitään b) näe, mitä opettaja tekee. Tunnen oloni todella asiantuntijaksi! (NOT)
Ehkä tämä osittain johtuu myös niistä resurssien puuttesta, mutta ei kaikkea voi pistää sen syyksi. On oikeasti opiskelijoiden kiusaamista laittaa heidät itse suunnittelemaan esim. labrakurssinsa, vaikka opettajilla olisi selvä ajatus siitä, mitä pitäisi suunnitella/mitä suunnitelmien pitäisi ainakin sisältää. Kyllä kaikkien tekemistä helpottaisi tietynlainen selkeys, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei kukaan edes tiedä, mitä on tekemässä. Tai sitten ei vain kiinnosta. Kerran kun yhden kurssin vaivautuisi suunnitelemaan ja tekemään ihan ohjeetkin, niin avot! Sillähän pärjäisi monta vuotta.
Vähän ehkä ohi aiheen, mutta ymmärrän yskän sinänsä. Tosin ei se leikkaaminen ainakaan paranna asioita, mutta jos joidenkin opettajien panostus kursseihin on jo nyt 0, niin ei se siitä enää huononekaan. Toisaalta olen käynyt myös AMK:n joten ei pitäisi valittaa yhtään. Siellä se vasta menoa ja meininkiä on :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo kyllä yliopistot on turhia. Duunarit tätä palloa kuitenkin pyörittää.
Olen samaa mieltä. On aina ihanaa saada lisää työttömiä tänne Suomeen. Niistä onkin pulaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa tutulta. En tiedä, mistä "huippuyliopisto" juontaa juurensa, koska itse en sellaisessa ainakaan koe olevani :D
Labrakurssit menevät meillä käytännössä niin, että itse suunnittelet mitä labraan menet tekemään --> palautat suunnitelmat --> saat 2 viikon päästä kuulla, että ei tällaista voi tehdä --> teet uudet suunnitelmat ja 2 viikon päästä suunnitelmat (ehkä) hyväksytään --> menet labraan sähläämään kolmeksi viikoksi (huom! opetusta et saa) --> palautat raportit --> saat kolmen kuukauden päästä palautetta raporteista. Kun paha paikka tulee, löydät apua kahvihuoneesta, mutta joka kerta huomaat ilmeistä, että taas tuli keskeytettyä jotain tärkeää.
Lopputulos: 350 työtuntia 5 op:n kurssista ja Kela karhuamassa opintotukia takaisin.
Sitten on sellaisia labroja, missä on jäätävä määrä opiskelijoita, eikä kukaan a) pääse tekemään itse mitään b) näe, mitä opettaja tekee. Tunnen oloni todella asiantuntijaksi! (NOT)
Ehkä tämä osittain johtuu myös niistä resurssien puuttesta, mutta ei kaikkea voi pistää sen syyksi. On oikeasti opiskelijoiden kiusaamista laittaa heidät itse suunnittelemaan esim. labrakurssinsa, vaikka opettajilla olisi selvä ajatus siitä, mitä pitäisi suunnitella/mitä suunnitelmien pitäisi ainakin sisältää. Kyllä kaikkien tekemistä helpottaisi tietynlainen selkeys, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei kukaan edes tiedä, mitä on tekemässä. Tai sitten ei vain kiinnosta. Kerran kun yhden kurssin vaivautuisi suunnitelemaan ja tekemään ihan ohjeetkin, niin avot! Sillähän pärjäisi monta vuotta.
Vähän ehkä ohi aiheen, mutta ymmärrän yskän sinänsä. Tosin ei se leikkaaminen ainakaan paranna asioita, mutta jos joidenkin opettajien panostus kursseihin on jo nyt 0, niin ei se siitä enää huononekaan. Toisaalta olen käynyt myös AMK:n joten ei pitäisi valittaa yhtään. Siellä se vasta menoa ja meininkiä on :D
Jos homma on teillä oikeasti noin metsässä, niin vaihda toiseen yliopistoon.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa tutulta. En tiedä, mistä "huippuyliopisto" juontaa juurensa, koska itse en sellaisessa ainakaan koe olevani :D
Labrakurssit menevät meillä käytännössä niin, että itse suunnittelet mitä labraan menet tekemään --> palautat suunnitelmat --> saat 2 viikon päästä kuulla, että ei tällaista voi tehdä --> teet uudet suunnitelmat ja 2 viikon päästä suunnitelmat (ehkä) hyväksytään --> menet labraan sähläämään kolmeksi viikoksi (huom! opetusta et saa) --> palautat raportit --> saat kolmen kuukauden päästä palautetta raporteista. Kun paha paikka tulee, löydät apua kahvihuoneesta, mutta joka kerta huomaat ilmeistä, että taas tuli keskeytettyä jotain tärkeää.
Lopputulos: 350 työtuntia 5 op:n kurssista ja Kela karhuamassa opintotukia takaisin.
Sitten on sellaisia labroja, missä on jäätävä määrä opiskelijoita, eikä kukaan a) pääse tekemään itse mitään b) näe, mitä opettaja tekee. Tunnen oloni todella asiantuntijaksi! (NOT)
Ehkä tämä osittain johtuu myös niistä resurssien puuttesta, mutta ei kaikkea voi pistää sen syyksi. On oikeasti opiskelijoiden kiusaamista laittaa heidät itse suunnittelemaan esim. labrakurssinsa, vaikka opettajilla olisi selvä ajatus siitä, mitä pitäisi suunnitella/mitä suunnitelmien pitäisi ainakin sisältää. Kyllä kaikkien tekemistä helpottaisi tietynlainen selkeys, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei kukaan edes tiedä, mitä on tekemässä. Tai sitten ei vain kiinnosta. Kerran kun yhden kurssin vaivautuisi suunnitelemaan ja tekemään ihan ohjeetkin, niin avot! Sillähän pärjäisi monta vuotta.
Vähän ehkä ohi aiheen, mutta ymmärrän yskän sinänsä. Tosin ei se leikkaaminen ainakaan paranna asioita, mutta jos joidenkin opettajien panostus kursseihin on jo nyt 0, niin ei se siitä enää huononekaan. Toisaalta olen käynyt myös AMK:n joten ei pitäisi valittaa yhtään. Siellä se vasta menoa ja meininkiä on :D
No tuossahan tiivistyy se "akateeminen oppineisuus ja vapaus." Mikä arvo on yliopistotutkinnolla jonka saamiseksi on lähinnä käytetty labraa häröilyyn ja keskeytetty proffien kahvihuonesessioita? Oikeasti? Mitä hienoa ja suurta siinä on opittu, verrattuna siihen että olisi ahminut sen neljä vuotta vaikka filosofian teoksia ja esim. teoreettista fysiikkaa, jotka eivät ole sidottuja mihinkään opinahjoon?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo kyllä yliopistot on turhia. Duunarit tätä palloa kuitenkin pyörittää.
Sitäpaitsi koulussa ei opi mitään. Paljon paremmin oppii ite netistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa tutulta. En tiedä, mistä "huippuyliopisto" juontaa juurensa, koska itse en sellaisessa ainakaan koe olevani :D
Labrakurssit menevät meillä käytännössä niin, että itse suunnittelet mitä labraan menet tekemään --> palautat suunnitelmat --> saat 2 viikon päästä kuulla, että ei tällaista voi tehdä --> teet uudet suunnitelmat ja 2 viikon päästä suunnitelmat (ehkä) hyväksytään --> menet labraan sähläämään kolmeksi viikoksi (huom! opetusta et saa) --> palautat raportit --> saat kolmen kuukauden päästä palautetta raporteista. Kun paha paikka tulee, löydät apua kahvihuoneesta, mutta joka kerta huomaat ilmeistä, että taas tuli keskeytettyä jotain tärkeää.
Lopputulos: 350 työtuntia 5 op:n kurssista ja Kela karhuamassa opintotukia takaisin.
Sitten on sellaisia labroja, missä on jäätävä määrä opiskelijoita, eikä kukaan a) pääse tekemään itse mitään b) näe, mitä opettaja tekee. Tunnen oloni todella asiantuntijaksi! (NOT)
Ehkä tämä osittain johtuu myös niistä resurssien puuttesta, mutta ei kaikkea voi pistää sen syyksi. On oikeasti opiskelijoiden kiusaamista laittaa heidät itse suunnittelemaan esim. labrakurssinsa, vaikka opettajilla olisi selvä ajatus siitä, mitä pitäisi suunnitella/mitä suunnitelmien pitäisi ainakin sisältää. Kyllä kaikkien tekemistä helpottaisi tietynlainen selkeys, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei kukaan edes tiedä, mitä on tekemässä. Tai sitten ei vain kiinnosta. Kerran kun yhden kurssin vaivautuisi suunnitelemaan ja tekemään ihan ohjeetkin, niin avot! Sillähän pärjäisi monta vuotta.
Vähän ehkä ohi aiheen, mutta ymmärrän yskän sinänsä. Tosin ei se leikkaaminen ainakaan paranna asioita, mutta jos joidenkin opettajien panostus kursseihin on jo nyt 0, niin ei se siitä enää huononekaan. Toisaalta olen käynyt myös AMK:n joten ei pitäisi valittaa yhtään. Siellä se vasta menoa ja meininkiä on :D
No tuossahan tiivistyy se "akateeminen oppineisuus ja vapaus." Mikä arvo on yliopistotutkinnolla jonka saamiseksi on lähinnä käytetty labraa häröilyyn ja keskeytetty proffien kahvihuonesessioita? Oikeasti? Mitä hienoa ja suurta siinä on opittu, verrattuna siihen että olisi ahminut sen neljä vuotta vaikka filosofian teoksia ja esim. teoreettista fysiikkaa, jotka eivät ole sidottuja mihinkään opinahjoon?
Hah, niin totta! Muistoja muistoja!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä kuulostaa tutulta. En tiedä, mistä "huippuyliopisto" juontaa juurensa, koska itse en sellaisessa ainakaan koe olevani :D
Labrakurssit menevät meillä käytännössä niin, että itse suunnittelet mitä labraan menet tekemään --> palautat suunnitelmat --> saat 2 viikon päästä kuulla, että ei tällaista voi tehdä --> teet uudet suunnitelmat ja 2 viikon päästä suunnitelmat (ehkä) hyväksytään --> menet labraan sähläämään kolmeksi viikoksi (huom! opetusta et saa) --> palautat raportit --> saat kolmen kuukauden päästä palautetta raporteista. Kun paha paikka tulee, löydät apua kahvihuoneesta, mutta joka kerta huomaat ilmeistä, että taas tuli keskeytettyä jotain tärkeää.
Lopputulos: 350 työtuntia 5 op:n kurssista ja Kela karhuamassa opintotukia takaisin.
Sitten on sellaisia labroja, missä on jäätävä määrä opiskelijoita, eikä kukaan a) pääse tekemään itse mitään b) näe, mitä opettaja tekee. Tunnen oloni todella asiantuntijaksi! (NOT)
Ehkä tämä osittain johtuu myös niistä resurssien puuttesta, mutta ei kaikkea voi pistää sen syyksi. On oikeasti opiskelijoiden kiusaamista laittaa heidät itse suunnittelemaan esim. labrakurssinsa, vaikka opettajilla olisi selvä ajatus siitä, mitä pitäisi suunnitella/mitä suunnitelmien pitäisi ainakin sisältää. Kyllä kaikkien tekemistä helpottaisi tietynlainen selkeys, mutta jotenkin tuntuu siltä, ettei kukaan edes tiedä, mitä on tekemässä. Tai sitten ei vain kiinnosta. Kerran kun yhden kurssin vaivautuisi suunnitelemaan ja tekemään ihan ohjeetkin, niin avot! Sillähän pärjäisi monta vuotta.
Vähän ehkä ohi aiheen, mutta ymmärrän yskän sinänsä. Tosin ei se leikkaaminen ainakaan paranna asioita, mutta jos joidenkin opettajien panostus kursseihin on jo nyt 0, niin ei se siitä enää huononekaan. Toisaalta olen käynyt myös AMK:n joten ei pitäisi valittaa yhtään. Siellä se vasta menoa ja meininkiä on :D
No tuossahan tiivistyy se "akateeminen oppineisuus ja vapaus." Mikä arvo on yliopistotutkinnolla jonka saamiseksi on lähinnä käytetty labraa häröilyyn ja keskeytetty proffien kahvihuonesessioita? Oikeasti? Mitä hienoa ja suurta siinä on opittu, verrattuna siihen että olisi ahminut sen neljä vuotta vaikka filosofian teoksia ja esim. teoreettista fysiikkaa, jotka eivät ole sidottuja mihinkään opinahjoon?
Hah, niin totta! Muistoja muistoja!
Sataako Porvoossa vettä?
Ei pitäisi sekoittaa näitä kahta asiaa, jos asiat eivät suju laitoksellasi, niin miten luulet että irtisanomiset siihen auttaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei pitäisi sekoittaa näitä kahta asiaa, jos asiat eivät suju laitoksellasi, niin miten luulet että irtisanomiset siihen auttaa?
Poistuupahan yksi turhake tästä maailmasta. Jostain pitää aloittaa.
Yliopistoissa on vaikka minkämoista hiipparia, joiden työnkuva ei ole selvä heille itsellekään saati muille.
Tiedän yhden henkilön (joku teknikko taisi olla työnimike), joka istuu päivät pitkät huonessaan ja on facebookissa. En ole koskaan nähnyt hänen tekevän mitään järkevää. Ja toisen, jonka tehtävänä on "ylläpitää varastotasoja". Varastoissahan ei ikinä ole mitään, mitä tarvitset ja jos pyydät jotakin, hän neuvoo pyytämään ilmaisnäytteitä yrityksiltä ja muualta. Sitten on näitä kaiken maailman assistentteja, jotka avustavat lähinnä itseään munkinsyönnissä. Ja näitä on paljon!
Se, joka väittää, että kaikki yliopiston virat ovat hyödyllisiä, ei ole yliopistoa käynytkään.
Ja kaikki tutkimus ei ole hyödyllistä. Tutkiminen voi olla kivaa ja kiinnostavaa olematta kuitenkaan tarpeellista.
Ihan samaa mieltä. Yliopistot ovat paisuneet ihan liikaa ja niissä tehdään paljon turhaa työtä ja tutkimuksia, varsinkin humanistisella puolella. Jos ei kantti kestä kovien ja hyödyllisten tieteiden lukemista, niin menkööt ne lattea ryystävät huuhaanaistutkijat yms. piiperot sitten oikeisiin töihin yhteiskuntaa kuormittamasta!
Olinpa kerran ammoisina aikoina yliopistossa projektityöntekijänä. Poltin niihin aikoihin tupakkaa, ja joka ikinen kerta kun menin tupakkahuoneeseen oli siellä ne samat opettajat täyttelemässä ristisanoja, juomassa kahvia ja polttelemassa tupakkaa. Okei, itsekin tosiaan pidin useamman tupakkatauon työpäiväni aikana, joten olen syyllinen, mutta se että ne SAMAT TYYPIT olivat joka ikinen kerta siellä tupakkahuoneessa sai minut mietteliääksi. Oma toimenkuvani ei välttämättä ollut äärettömän tuottelias yliopistolle (nykyinen Aalto), mutta olinkin määräaikaisena. Sitä vaan ihmettelin silloin, ja naureskellen muistelen nyt, että siitä ristisanojen täyttämisestä ja tupakkahuoneessa asumisesta niille opettajille maksetaan? Heh.
Mutta tämä uudistus ei missään tapauksessa poista teidän sanomia seikkoja. Itse olen opiskellut ja ollut töissä yliopistolla. Puolet tuntemistani opetushenkilöistä on saaneet Burn outin. Monet eivät pidä lomia, koska aikaa on nyt jo liian vähän osoitettuihin työtehtäviin. Kahvilla monesti istutaan, mutta samalla suunnitellaan tai järjestellään tutkimusprojekteja. Monella aika menee apurahojen hakemiseen ja tutkimusta ei ehditä itse tehdä. Kohta ei voi edes palkata ketään sitä tekemäänkään. Harmittaa tuntemieni yliopistolaisten puolesta kun tiedän miten kovilla nyt jo ovat. Ihan sama jos joku tutkimusalue on teidän mielestä turha, tämä leikkaus ei koske niitä. Eikä tämä leikkaus myöskään supista opetusta ja/tai paranna opetuksen tasoa. Opetuksen huonous voi johtua myös siitä että sitä hoitaa joku joka oikeasti haluaisi tehdä tutkimusta mutta pitääkin kursseja, ohjaa opiskelijoita, hakee rahoitusta ja lopun ajan kuluttaa hallinnollisiin puuhiin. Nyt vielä enenevissä määrin. Jos yliopiston tehtävä ei ole rahoituksen arvoinen, pitäisi yliopisto lopettaa ja osoittaa kaikille paikka mistä alkaa kaivamaan vaikka ojaa. Turha siellä on pitää ihmisiä kituuttamassa.
Maailmaa on hyvä parantaa, mutta edelleen näillä em. ei ole tekemistä irtisanomisten kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Olen AP:n kanssa samoilla linjoilla.
Itsekin yliopistomaailmassa jo jonkun aikaa eläneenä (sekä päätoimisena opiskelijana että työntekijänä) ei ole jäänyt huomaamatta, miten tehotonta se toiminta siellä pahimmillaan on. Ja miten hidastempoista, flegmaattista ylipäätään.
Akateeminen vapaus on avautunut mulle ihan eri tavalla kun olen katsonut näiden erikoisalojen tutkijoiden ja tohtorikoulutettavien puuhastelua. Suurin osa yliopistolla töissäolevista on introverttejä olmeja, jotka ei oikeilla, kilpailulluilla työmarkkinoilla ikimaailmassa pärjäisikään. Heiltä ensinnäkin puuttuu oleellisia, normaaleja sosiaalisia taitoja. No onneksi on (tähän asti) ollut näitä yhteiskunnan mahdollistamia suojatyöpaikkoja: valitettavasti he tulevat pysymään satavarmasti pitkäaikaistyöttöminä eläkeikään asti jos saavat potkut turvatusta yliopistomaailmasta. Mikään yritys ei akateemiseen velttoiluun ja tavoitteettomuuteen tottuneita työntekijöitä painolastikseen halua.
Tutkijat velttoilevat ja tuskailevat niiden muutaman pakollisen luentokurssinsa kanssa (joita heiltä vuositasolla odotetaan). Muuten ei ole suurempia tavoitteita, kunhan kirjoittelee pari artikkelia silloin tällöin ja näyttää naamaansa mahdollisissa kuukausikokouksissa. Mitä erikoistuneempi ala, sen helpompaa omaa toimintaansa on ns. peitellä ja olla koskematon. Työaikaseurantakin taitaa monissa yliopistoissa perustua edelleen vuositunteihin?
On jo aikakin, että yliopistojen on pakko tehostaa toimintaansa! Ehkä viimein myös kurssirakenteita saadaan muovattua järkevimmiksi!