Mies suuttui taas
En vastannut puhelimeen eilen illalla, kun mies soitti, olin vessassa. Tiesin että hän on jo tulossa kotiinpäin, niin en soittanut takaisin vaan ajattelin, että puhutaan kotona sitten.
Hän.suuttui tuoata etten vastannut ja mökötti koko illan. En silti tajunnut miten vihainen oli, ennenkuin mentiin nukkumaan. Eli siis käynyt käsiksi, mutta mökötti eikä katsonut minuun päin, koskenut jne. Kysyin kuinka vihainen on, niin vastasi että asteikolla 0-10, niin 9.
Toi on musta niin kummallista ylireagointia, että aluksi se pikemminkin nauratti, en tajua jonkun voivan pitää puhelimeen vastaamista niin ylitärkeänä. Hänelle se vaan on. Sitten mies meni sohvalle nukkumaan ja lopuksi yöllä itkeskelin vähän, kun tuntui niin kylmältä torjunnalta niin pienen asian takia.
Kumpi mielestänne on oikeassa täasä, mies vai mä? Alan epäillä, jos olenkin väärässä vaikka sisällä tuntuu, että olen oikeassa. Minusta esim miehen pitäisi pyytää anteeksi, kun suuttui ja kohteli kylmästi pikkuasian takia. Hänen mielestään minun pitäisi pyytää anteeksi, kun en vastannut puhelimeen tai soittanut heti takaisin. Hän on tosi järkähtämätön siinä ja tiedän kokemuksesta, että tulee olemaan vihainen vielä useamman päivän.
Miltä asia vaikuttaa ulkopuolisesta? Tuntuu, että tarvitsen ulkopuolisen objektiivisen näkemyksen tähän.
Kommentit (69)
Minä itkin, ei mies.
Hän ei pyydä anteeksi, koska ei ole syytä kuulemma. Tämä on käsitelty jo useasti.
Kuulostaa mun eksältä. Huomaatko, täällä jo ainakin kolme kertoo vastaavaa eksistään, kukaan ei nykyisestä kumppanistaan. Olisin tosi tarkkana tuon miehen kanssa ja valmiina nostamaan kytkintä, jos alkaa raskauttaa elämää liikaa.
Vierailija kirjoitti:
Minä itkin, ei mies.
Hän ei pyydä anteeksi, koska ei ole syytä kuulemma. Tämä on käsitelty jo useasti.
Ei miehen tarvitse tunteitaan pyytää anteeksi. Jokaisella on oikeus tuntea niin kuin tuntee. Miehen tulisi pyytää anteeksi sitä, että on osallisena riitaan ja anteeksipyynnöllään osoittaa, että vanhat on unohdettu. Ja se osoittaa, että iykenee empatiaan ja ymmärtämään toisen ihmisen näkökannan.
Tämän jälkeen sovitte yhteiset pelisäännöt, miten tulevaisuudessa vastaavassa tilanteessa toimitte.
Onneksi olkoon ap. Sinulla on kotona mies, joka katsoo aina olevansa oikeassa, ei osaa joustaa, ja käyttää valtaa ylitsesi kertoaksesi, miten asiat tehdään oikein. Koska hän tietää totuuden.
Syy miksi välttelen sitä, että alkaisin aina vastata ja hyppiä sen soiittojen tahdissa on, että tuntuisi jotenkin siltä, että olen luopunut omasta harkinnasta ja vapaudesta vastata tai ei, tuntuisi että mut on ikäänkuin muserrettu.
Ap
Ihailen kyllä teitä naisia, joilta ei koskaan mene kuppi nurin tai suuttumus ole ylimitoitettua. Minun on vaan ollut pakko opetella elämään sen kanssa, että kumpikaan meistä ei ole virheentön ja voimme sortua näihiin ei niin täydelliseen käytökseen. Ehkä me siksi olemme kuintekin ihan suht onnellisia vaikka meidän suhteessa ei aina mene asiat tismalleen oikein niin kuin ohjekirjoissa sanotaan. Viisaampi yleensä antaa periksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis itkeskeli?!? Käske miestäs kasvattaa munat!
Mieshän ei ole tuntevat olento ja hänen on vahvana kestettävä kaikki. Mitä, jos te naiset ottaisitte vaan koiran elinkummaniksenne niin ei tarvitsi kiukkutella kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun miehet eivät aina käyttäydy teidän haluamalla tavalla.
Ei ne koiratkaan käytäydy aina haluamalla tavalla, ainakaan meillä.
Nimim. kenkiä ja leluja pureskeltu
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi välttelen sitä, että alkaisin aina vastata ja hyppiä sen soiittojen tahdissa on, että tuntuisi jotenkin siltä, että olen luopunut omasta harkinnasta ja vapaudesta vastata tai ei, tuntuisi että mut on ikäänkuin muserrettu.
Ap
Nainenhan ei voi antaa periksi! Silloinhan hän olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavasssa vankilassa, jota epätasa-arvo, miehen alistaminen ja sorto aitaavat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis itkeskeli?!? Käske miestäs kasvattaa munat!
Mieshän ei ole tuntevat olento ja hänen on vahvana kestettävä kaikki. Mitä, jos te naiset ottaisitte vaan koiran elinkummaniksenne niin ei tarvitsi kiukkutella kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun miehet eivät aina käyttäydy teidän haluamalla tavalla.
Eikös se mies tässä käyttäydy kuin pikkulapsi? Vaimo ei vastannut kun hän olis halunnut jutella hapanimeläkastikkeista. Joten suututaan verisesti, mykkäkoulua ja sohvalle nukkumaan. Ei toi nyt oikein aikuisen käytökseltä vaikuta.
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi välttelen sitä, että alkaisin aina vastata ja hyppiä sen soiittojen tahdissa on, että tuntuisi jotenkin siltä, että olen luopunut omasta harkinnasta ja vapaudesta vastata tai ei, tuntuisi että mut on ikäänkuin muserrettu.
Ap
Teillä on muutakin outoa vallankäyttöä? Liittyykö kuvioon mustasukkaisuutta tai muuta kontrollointia?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis itkeskeli?!? Käske miestäs kasvattaa munat!
Mieshän ei ole tuntevat olento ja hänen on vahvana kestettävä kaikki. Mitä, jos te naiset ottaisitte vaan koiran elinkummaniksenne niin ei tarvitsi kiukkutella kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun miehet eivät aina käyttäydy teidän haluamalla tavalla.
Ei ne koiratkaan käytäydy aina haluamalla tavalla, ainakaan meillä.
Nimim. kenkiä ja leluja pureskeltu
Todennäköisempää on kuitenkin saada se koira käyttäytymään haluamallaan tavalla esim. koirakoulussa. Miehille ei taideta vielä tälläisiä alistu minun tahtooni kouluja järjestää.
Vastaavassa tapauksessa naisen kohdalla oltas käsitelty väsymys ja stressi oikeutettuna toimia tilanteessa noin. Mut nyt sattuu mies olemaan kyseessä.
Vierailija kirjoitti:
Jos suhteen kulttuuriin kuuluu, että soitetaan heti takaisin, niin toki hämmentää ja ehkä huolestuttaakin toisin toimiminen yhtäkkiä.
Mutta turha minustakin noin suuttunut olla, mitä kuvailet. Sopikaa pelisäännöt tämän asian kohdalta selviksi. Soitetaanko heti takaisin vaiko välttämättä ei.
Kulttuuri, että soitetaan aina määräajoin ja että on heti soitettava takaisin, on riskialtis. Sitten kun ollaan verkon katvealueella, verkko on nurin, akku loppuu, kännykkä rikki tai ei vaan pysty soittamaan, niin silloinhan se toinen vasta huolestuukin. Terve suhde kestää kyllä sen, että ollaan muutamia tunteja tavoittamattomissa ja erillään toisistaan.
Meillä oli tämä sama ongelma, eli vaimo vauhkoontui täysin jos minusta ei kuulunut mitään. Hänet oli ihan pakko kouluttaa siihen, että yhteyden pito on epäsäännöllistä. Jos ei vuorokauteen tai sovittuun aikaan mennessä kuulu mitään, niin sitten voi alkaa miettimään, että onkohan jotain ongelmia. Mitäpä vaimo kotona voi auttaa jos minulle metsästys, kalastus tai muilla reissuillani sattuu jotain.
Ihmisen tulee kestää myös epävarmuutta ja epätietoisuutta. Ja parisuhteessa luotettava, sekä toisiinsa, että itseensä.
Nykyaikana monilla on joku pakkomielle, että kaikkiin viesteihin on vastattava heti jotain. Jos et vastaa, olet outo, et välitä, olet Itsekäs ja piittaamaton. Ihan sairasta.
Ap:n miehen käytös ja reaktio ei ole normaali. Itsetutkiskeluun paikka. Jos kyse on AP:n kontrolloinnista, niin huono juttu AP:n kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis itkeskeli?!? Käske miestäs kasvattaa munat!
Mieshän ei ole tuntevat olento ja hänen on vahvana kestettävä kaikki. Mitä, jos te naiset ottaisitte vaan koiran elinkummaniksenne niin ei tarvitsi kiukkutella kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun miehet eivät aina käyttäydy teidän haluamalla tavalla.
Eikös se mies tässä käyttäydy kuin pikkulapsi? Vaimo ei vastannut kun hän olis halunnut jutella hapanimeläkastikkeista. Joten suututaan verisesti, mykkäkoulua ja sohvalle nukkumaan. Ei toi nyt oikein aikuisen käytökseltä vaikuta.
Tämä mielipide liittyi lainaukseen mielipiteeseen. Aloituksen en ota kantaa. Tässä on esitettynä kyseisen parisuhteen ongelmat vain yhden osapuolen lasien läpi katsottuna ja värikynät ovat oikein oivallinen ja mielenkiintoinen lelu aikuistenkin käyttöön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Syy miksi välttelen sitä, että alkaisin aina vastata ja hyppiä sen soiittojen tahdissa on, että tuntuisi jotenkin siltä, että olen luopunut omasta harkinnasta ja vapaudesta vastata tai ei, tuntuisi että mut on ikäänkuin muserrettu.
ApNainenhan ei voi antaa periksi! Silloinhan hän olisi nyrkin ja hellan välissä kotiarestissa rajoittavasssa vankilassa, jota epätasa-arvo, miehen alistaminen ja sorto aitaavat!
Tämä riippuu. Toki voi olla periaatteellinen äärifeministi mutta myös vaan luonnehäiriöisen kohteeksi joutunut ihminen, joka pyristelee verkossa ja yrittää säilyttää itsensä ja hahmottaa tilannetta osatakseen tehdä oikeita ratkaisuja. Itse olen ollut henkisesti väkivaltaisessa suhteessa ja siinä toinen pyrkii juuri ottamaan toisen kokonaan haltuunsa. Ja siitä on uhri ihan hämmentynyt, koska ei ole aiemmin nähnyt samanlaista käytöstä, eikä siksi osaa heti laittaa peliä poikki.
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana monilla on joku pakkomielle, että kaikkiin viesteihin on vastattava heti jotain. Jos et vastaa, olet outo, et välitä, olet Itsekäs ja piittaamaton. Ihan sairasta.
Ap:n miehen käytös ja reaktio ei ole normaali. Itsetutkiskeluun paikka. Jos kyse on AP:n kontrolloinnista, niin huono juttu AP:n kannalta.
Katselin omaa puhelinta, niin sieltä näkyy että vastaan vaimon tekstiviesteihin noin joka viides kerta. Silloinkin kun vastaan monesti vastaus on "ok" tai "joo", erittäin harvoin viesti saattaa olla jopa 7 sanaa. Puheluihin vastaan jos vastaan. Takaisin soitan joskus, toisinaan en. Monesti kysyn vasta kotiin tullessa oliko jotain asiaa. Ei mun vaimolla ole mitään ongelmaa tämän kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana monilla on joku pakkomielle, että kaikkiin viesteihin on vastattava heti jotain. Jos et vastaa, olet outo, et välitä, olet Itsekäs ja piittaamaton. Ihan sairasta.
Ap:n miehen käytös ja reaktio ei ole normaali. Itsetutkiskeluun paikka. Jos kyse on AP:n kontrolloinnista, niin huono juttu AP:n kannalta.
Katselin omaa puhelinta, niin sieltä näkyy että vastaan vaimon tekstiviesteihin noin joka viides kerta. Silloinkin kun vastaan monesti vastaus on "ok" tai "joo", erittäin harvoin viesti saattaa olla jopa 7 sanaa. Puheluihin vastaan jos vastaan. Takaisin soitan joskus, toisinaan en. Monesti kysyn vasta kotiin tullessa oliko jotain asiaa. Ei mun vaimolla ole mitään ongelmaa tämän kanssa.
Näinhän sen pitää ollakin. Teillä on hyvä suhde ja itsetunnot kunnossa.
Mun vaimon vauhkoilun selittävä tekijä on (ehkä) lapsuudessa koettu turvattomuus, joka johtui tuurijuopon isän katoamisesta omille teilleen. Onneksi vaimo on saanut työstettyä tuon menneisyyden haamun harteillaan niin että se ei enää pilaa hänen, ja siinä sivussa minunkin, elämäänsä.
Toimin itse samalla tavalla kuin sinä. Ja myös vaimo nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyaikana monilla on joku pakkomielle, että kaikkiin viesteihin on vastattava heti jotain. Jos et vastaa, olet outo, et välitä, olet Itsekäs ja piittaamaton. Ihan sairasta.
Ap:n miehen käytös ja reaktio ei ole normaali. Itsetutkiskeluun paikka. Jos kyse on AP:n kontrolloinnista, niin huono juttu AP:n kannalta.
Katselin omaa puhelinta, niin sieltä näkyy että vastaan vaimon tekstiviesteihin noin joka viides kerta. Silloinkin kun vastaan monesti vastaus on "ok" tai "joo", erittäin harvoin viesti saattaa olla jopa 7 sanaa. Puheluihin vastaan jos vastaan. Takaisin soitan joskus, toisinaan en. Monesti kysyn vasta kotiin tullessa oliko jotain asiaa. Ei mun vaimolla ole mitään ongelmaa tämän kanssa.
Oetko koskaan ajatellut, että joskus jonkun hyvän viestin kirjoittamalla voi saada paljon aikaan. Toki, jos teillä on säkenöivä ja hyvä suhde muutenkin niin hyvä niin.
Olen huomannut että parisuhde riidoissa ei ole väliä kumpi väärässä, kumpi oikeassa. Se on aina mies joka pyytää anteeksi eka
Minusta molempien kannattaisi pyytää anteeksi. Sinä voit aivan hyvin aloittaa "anteeksi etten vastannut, tarkoitus ei ollut pahoittaa mieltäsi tilanne vain oli sellainen että en pystynyt vastaamaan, en huomannut tai ajatellut tässä tilanteessa takaisin soittamisen olevan tarpeellista, anteeksi, olen pahoillani".
Mieshän ei ole tuntevat olento ja hänen on vahvana kestettävä kaikki. Mitä, jos te naiset ottaisitte vaan koiran elinkummaniksenne niin ei tarvitsi kiukkutella kuin pikkulapsi jolta on viety kaikki lelut ja karkit, kun miehet eivät aina käyttäydy teidän haluamalla tavalla.