Pelkäätkö kuolemaa? Uskonnollinen vakaumuksesi?
Kommentit (47)
Kyllä vaikka se on melko epätodennäköistä sillä olen perusterve alle 40v mies jolla pariturvan henkivakuutus 500 000e kuolinkorvaus edunsaajat : vaimo ja lapsi .
Maksaakin vähän yli 1000e/v Y fenniassa
Ev.lut
En kuitenkaan ole mikään uskis vaan ns tavis
En kuolemaa mutta sitä prosessia joka johtaa siihen kyllä. En haluaisi olla yksi niistä vanhuksista jota joutuvat pahimmillaan viettämään vuosia laitoksessa toimintakykynsä menettäneenä.
Ainoastaan kuolintapaa, kotiin pääsyä on muuten ihan kiva odottaa. Uskon johonkin korkeampaan voimaan.
En pelkää kuolemaa. Ahdistun vain silloin, jos ajattelen että kuolisin silloin, kun lapset ovat vielä pieniä tai liian nuoria (eli pelkään heidän pärjäämisensä puolesta, omaa kuolemistani heidän kannaltaan).
Minun elämänkatsomuksen mukaan kuoleman hetkellä lakkaan olemasta samalla kun elimistöni lakkaa toimimasta, sydän ei syki ja aivot eivät enää ajattele. "Elän" vain rakkaitteni muistoissa ja ajatuksissa, aikaansaamissani asioissa ja jälkeeni jättämissäni tekeleissä. Minulle ei ole mitään "tuonpuoleista", ei taivasta eikä helvettiä. Kuoleman jälkeen ei ole mitään, ei edes tietoisuutta siitä, että ne lapset jäivät nyt ilman äitiä, joten sitä "olotilaa" en pelkää, jos nyt en odotakaan. Minulle elämä on tämä yksi retki, ja toivon että se retki olisi pitkä.
Olenkohan ateisti vai mikä?
En. Elämän ainutkertaisuus tekee siitä arvokkaan. ateisti ja kuolemaa nähnyt sairaanhoitaja
Elämää joskus pelkään
En pelkää kuolemaa. Läheisten kuolemaa kyllä "pelkään", mutta tiedostan sen, etten voi sille mitään että he kuolevat vielä joku päivä. Eniten pelkään että lapseni kuolevat lapsina, tai muutoin ennen vanhuutta. Aikuisten kuolemat ovat aina helpompia hyväksyä.
Koska minun ajatusmaailmassani ei ole mitään taivasta tai helvettiä, vaan minun maailmassani kaikki on energiaa ympärillämme, saan lohdutusta siitä että he jotka ovat kuolleet, ovat nyt osana luontoa ja luonnon omaa energiaa.
Olen pakana. Wiccaksi jotkut väittävät (en sitä varsinaisesti ole, vaikka jotain samoja rituaaleja käytänkin)
En pelkää ja olen vakaumuksellinen kristitty
Pelkään sitä, että kuoleman tullessa tajuan, että se on menoa nyt. Sitä mitä kuoleman jälkeen tapahtuu en osaa pelätä.
En ole kristitty, koska en usko Jeesukseen. Kuulun silti kirkkoon.
En pelkää omaa kuolemaani, läheisteni jossain määrin.
En pelkää. Olen messiaaninen juutalainen.
Kuolema on ihana asia. Uskonnollinen vakamukseni on kuolemanpalvojat. Saa liittyä, tarvitaan lisää jäseniä.
Pelkään. 21 v anestesiahoitajana töitä tehnyt ja kuolemaakin nähnyt....
Kuolema on jotakin käsittämätöntä. Kaikki loppuu ja jää vain ruumis. Mihin se ihminen ja sielu menee sitten? Häviää pois ja katoaa.
Kuolema tapahtuu kun sen aika on, mutta silti pelkään. En kipuja tai tuskaa, ne hoidetaan kyllä. Mutta sitä, että kaikki loppuu.
Olen tapakristitty. En pelkään kuolemaa, ainoastaan sitä miten se saattaa tapahtua, sitä edeltävää pitkää ja tuskallista sairastamista. Jos tietäisin, että tulen kuolemaan nopeasti ja kivuttomasti ja ehtisin vain parin sekunnin tai minuutin ajan tajuta kuolevani, en pelkäisi.
En enää. Aiemmin kyllä, mutta sain armon tutustua Jeesukseen ja kuolema on minulle
vain portti ikuiseen elämään. Luotan Jeesukseen kaikessa, hän tietää parhaiten. Olen saanut rauhan elämääni, vaikka en synnitön olekaan. Jeesus on kaikki.
En pelkää kuolemaa. Kuolemaa edeltävät tapahtumat esim. kipu tai pitkä kärsimys pelottaa. Läheistenkään kuolema ei pelota, paitsi niiden, jotka eivät ole uskossa. Olen kristitty.
Pelkään sitä millaisessa tilassa tulen kuolemaan. Olenko elänyt hyvin vai painavatko synnit hartioilla.
Olen muslimi.
Kaikki elollinen(noin keskimäärin, ainakin terve yksilö) pelkää kuolemaa ja pyrkii säilymään hengissä. Ja miksipä ei, koska eihän elollisella ole muuta kuin se elämänsä. Jos ei pelkäisi kuolemaa, niin miksi olisi edes hengissä. Kuolemaa voi yrittää huijata uskomalla.
En pelkää kuolemaa, se on elämän päätös joka tulee jokaiselle jossain vaiheessa.
t. Atte Ateisti
Olen täysin uskonnoton.
Kuoleman jälkeen ei ole mitään, ei tietoisuutta eikä mitään muutakaan, joten sitä ei ole syytä pelätä.
Se taas, että kuolema voi olla tuskallinen kokemus, on kamala ajatus, mutta sitäkään ei tarvitse pelätä missään iässä, jollei mitään siihen viittaavaa, siis vakavaa sairautta, ole olemassa. Minä en haluaisi kuolla, koska on olemassa kaikenlaista kivaa tekemistä, tuhansia kirjoja luettavana ja kokemuksia kerättävänä ainakin pariksisadaksi vuodeksi vielä (pitäisi tietysti olla reilusti alle satavuotiaan kunnossa ja järjissään). Ja se on pelottavaa, että jotakin tärkeää jäisi kesken tai joku jäisi lohduttomasti ikävöimään.