Lue keskustelun säännöt.
Tämä on nyt rehellinen kirjoitus koiranpennusta
27.01.2016 |
En kaipaa moralisointia siitä, että miksi otitte koiranpennun. Se on turhaa tässä tilanteessa, kun se täällä jo on.
Minulla oli aina lapsena koira. Mutta ne olivat jo aikuisia, kun minun muistijälkeni alkavat. Ne olivat mukavia seurakoiria, joista oli iloa ja kaveruutta.
Omat lapseni (kouluikäiset ja päiväkoti-ikäinen) ovat toivoneet koiraa jo useamman vuoden. Emme edes harkinneet sitä, kun nuorin oli taapero. Nyt ajankohta tuntui oikealta. Meitä olisi useampi ulkoiluttaja jatkossa.
Tämä alku on ollut aivan karseaa. Tokihan koira on söpö ja tiesin, että se ei ole sisäsiisti alkuun. Täällä kotona minua ei stressaa ulkona juokseminen jatkuvasti sekä jätösten korjaaminen. Olen vain niin kauhuissani tilanteesta, että en edes uskalla lähteä isovanhemmeille kylään, jotta heidän ei tarvitse poistaa kaikkia mattoja.En saa tilanteesta mitään iloa irti ja vaan kadun koko ajan, että taivuin lastemme tahtoon. Koira saa välillä hepuleita ja yrittää näykkiä meitä. Se haukkuu ja kiljahtelee leluilleen ja päiväkoti-ikäinen pelkää sitä. Mies ei enää edes viitsi puhua perheessä vaan mököttää. Olen ihan hajalla tähän tilanteeseen.Tätäkö tämä on seuraavat 15 vuotta?
Kommentit (57)
Numero 41. Minä olen tietenkin saanut sen mahdottoman pennun. Niin tuuriani.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Numero 31. Annatko ihan konkreettisia neuvoja. Esim. mistä käskystä aloitit opettamaa? Kuinka estit tuhoja syntymästä?
Meidän pentu oppi nopeasti, en muista mistä oltaisiin aloitettu, mutta heti opetettiin istuminen, paikallaanolo, luoksetulo ja tietysti sana ei. Siis ihan peruskäskyjä, jotka kantaa aika pitkälle. Tuhojen syntymistä estettiin sillä, että kaikki arvokkaimmat jutut, mihin pentu pääsi käsiksi, nostettiin piiloon. Sitten vaan, kun huomattiin, että nyt aletaan järsimään esimerkiksi eteisen BETONISEINÄÄ, niin kiellettiin, että ei. Hyvin meni perille, se pitää vaan aloittaa heti, eikä alkaa asettaa rajoja vasta vuoden ikäisenä.
Vierailija kirjoitti:
Eräs tietämäni labbis on melko rauhallinen, tietenkin oli joka välissä hakemassa kenkiä jostain ja tuomassa milloin mitäkin. Toinen on sitten täysin mahdoton hyppijä ja purija. Taitaa olla aika hankala rotu.
Ei ole, koulutusta, koulutusta ja vielä kerran koulutusta.
Olisit ottanut kissan. Sisäsiisti jo luovutusikäisenä, ei tuhoa paikkoja, ei tarvitse käyttää ulkona, syö vähemmän jne...
Tiedän tunteen! Meille otettiin pari vuotta sitten kultaisennoutajan pentu. Se kärsi eroahdistuksesta, ja tuho oli aivan järkyttävää, kun se tietenkin joutui päivisin olemaan tunteja yksin. Kus.. ja pas... oli kirjaimellisesti pitkin seiniä, kun se teki tarpeensa sisälle ja hermostuneena juoksi niiden yli, hyppi sienille ja huonekaluille jne... Tätä kesti n. vuoden ikään saakka. Olin ihan hermoraunio ja olin todellakin laittamassa koiraa myyntiin. No, ei sitten kuitenkaan haluttu luopua koirasta ja mitäpä keksittiin, no otettiin toinen koira, kultainennoutaja sekin. Se tuli meille aikuisena ja oli sisäsiisti. Siihen loppui sotkeminen ja paikkojen hajottaminen, kun ensimmäisenä tullut sai seuraa. Tuleehan niistä sotkua, huusholli likaantuu ihan eri malliin kuin ennen koiria, parketti on pilalla, karvoja joka paikassa jne. Mutta tämä on nyt tätä meidän elämää, ei siihen auta kuin sopeutua. Hankaloittaa lomareissuja ym. mutta arkeahan se suurin osa vuodesta kuitenkin on, ja siihen nuo koirat ovat kiva lisä, tulee ulkoiltua paljon enemmän säällä kuin säällä, ja lapsillekin koirat ovat tosi tärkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten te opetatte tuota odottamista ja paikkallaan oloa. Pentu istuu käskiessä, mutta kun sanon "odota" jatkaakseni harjoitusta, niin alkaa sähläämään uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Miten te opetatte tuota odottamista ja paikkallaan oloa. Pentu istuu käskiessä, mutta kun sanon "odota" jatkaakseni harjoitusta, niin alkaa sähläämään uudestaan.
Sitten sinä odotat niin kauan, että rauhoittuu. Kyllä se pentu huomaa, että mitään ei tapahdu ennen kuin hän rauhoittuu odottamaan. Pitkäjänteisyyttä, jotkut pennut tarvii ihan mielettömästi toistoa, että oppivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos tulee yllätyksenä, että koira käyttäytyy villisti pentuna, ei pitäisi ottaa koiraa! Luuletko myös että se oppii sisäsiistiksi ja hyväkäytöksiseksi ihan itsestään? Vinkki: ei opi. Ja opetus aloitetaan jo pentuna, ei odoteta että koira ensin kasvaa aikuiseksi. Sama juttu muihin koiriin totuttamisen kanssa.
Kyse on vilkkaasta, maailmaan rohkeasti tutustuvasta pennusta, ei siltä voi odottaa vielä aikuisen, rauhoittuneen koiran käytöstä. Uskaltaisin sanoa, että mitä vilkkaampi ja rohkeampi pentu on pentuaikanaan, sitä terveempi pää sillä on. Arka, vetäytyvä, pelokas, passiivinen, hiljainen pentu on hälytysmerkki jostakin mahdollisesti vakavammastakin käytöshäiriöstä joka näkyy viimeistään aikuisena.
Jos noin nuorta pentua yritetään kouluttaa, se pitää tehdä täysin leikin varjolla, omistajalla hymy aina suupielessä, ei missään nimessä ainakaan väkisin ja turhautuneena. Tyylin pitää olla: onnistuu jos onnistuu. Ja useinkaan se ei onnistu.:)
Antakaa pentukoiran olla koira. Käärikää matot varastoon seuraavaksi vuodeksi, tavarakasat sinne metrin korkeudelle (ja korkeammalle kun koiran sekä kasvaa). Koirallinen elämä on elämäntapa, se vaatii aina omistajalta uutta tapaa ajatella ja suhtautua asioihin! Rentoutukaa, yrittäkää nauttia. Tavaroita menee rikki, lattialla on pissaa vielä satoja kertoja, koiran hampaat nakertelevat sellaistakin, mitä ei olisi saanut. Mutta se on elämää! Kymmenen vuoden päästä näitäkin hetkiä tulette vielä kaipauksella muistelemaan!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla ei ole koskaan ollut mitään vaikeuksia koiranpennun kanssa. Olen nauttinut joka hetkestä. Ensimmäisen oman koiran pentuiästä yllätyin. Se oli ihanampaa kuin osasin edes kuvitella. Sain siitä upean koiran. Ajattelin vain kertoa, että jotkut jopa nauttii siitä pentuiästä. Minusta pennun käytös oli hauskaa, se oli huumorintajuinen. Sain siitä iloa ja naurua paljon. Kiitos kaunis.
Odottamisen opettaminen. Ovella: Seisotte ovella, pentu on innoissaan menossa ulos. Se sählää aikansa, mutta lopulta napsahtaa istumaan (alussa voi viedä pitkäänkin) -> ovi aukeaa heti. Muutama kerta tätä. Sitten lisätään mittaa: Pentu istuu, ovi raolleen. Heti jos pentu liikkuu, ovi takaisin kiinni. Sitten taas uudelleen raolleen kun pentu istuu. Ei vaadi kuin muutaman kerran, että ovi lävähtää takaisin kiinni, niin pentu oppii että vain paikallaan istumalla ovesta pääsee lopulta ulos. Ulospääsyyn kannattaa liittää lupasana, esim "vapaa" tai "saa mennä", kun pentu saa lähteä ovesta. Sitä kannattaa käyttää muulloinkin, esim irti päästettäessä: koira ei saa lähteä riekkumaan ennen kuin lupasana on sanottu.
Ruokakupilla: kuppi on seisovan ihmisen kädessä, pentu hyppii ja häslää. Ihminen on ihan patsaana, ei sano mitään. Lopulta pentu kyllästyy ja napsahtaa istumaan -> saa heti kupin eteensä. Tätä muutama kerta. Sitten vaikeutetaan: pennun pitää istua vielä se aika, että kuppi laitetaan rauhassa lattialle. Pentu istuu kupin nähdessään, mutta lähtee heti liikkeelle, kun kuppia lasketaan kohti lattiaa -> ihminen nousee heti takaisin seisomaan kupin kanssa, sanoo ehkä ä-ä tms. Pari kertaa menee, ja pentu istuukin nätisti, kunnes kuppi kolahtaa lattiaan. Sitten vaikeutetaan taas, kuppi laitetaan lattialle saakka mutta sitä ei saa ottaa ennen lupasanaa. Pitää vaan olla nopea ja napata kuppi heti pois, jos pentu liikahtaa sitä kohti.
Paikallaanolo esim. istuen ihan muuten vaan. Lähdetään siitä, että istu -> naks ja palkka tai "hyvä" ja palkka. Ei siis yhtään viivettä. Sitten aletaan pidentää viivettä: istu -> 2s -> naks ja palkka. Istu -> 3s -> naks ja palkka jne. Ohjaaja siis seisoo ihan koiran edessä. Kun tämä alkaa sujua, otetaan pieni askel taakse ja heti takaisin, takaisin liikuttaessa jo naks ja palkka heti koiralle. Sitten pieni askel ja seisahdus -> takaisin koiran luo, naks ja palkka. Sitten iso askel, iso askel ja seisahdus, iso askel ja selkä koiraan päin jne. Kuulostaa pitkältä, mutta vie muutaman 5min treenikerran.
Naksuttelu on siis sitä, että koiran palkka liitetään naksuttimeen (saa eläintarvikekaupoista, pilttipurkin kansi käy myös tai joku muu sopiva ääni). Ensin koira ehdollistetaan: sille syötetään namia ja joka kerta kun se saa namin, naksautetaan. Vähitellen väliä pidennetään - ensin kuuluu naksautus, sitten saa namin. Koira oppii liittämään äänen palkkaan. Tämä helpottaa sitä, että jos koira on vaikkapa vähän kauempana, sille voi helposti naksauttamalla merkata käytöksen, josta se saa palkan. Muutenkin liukkaasti liikkuvan koiran oikea käytös on helpompi merkata naksautuksella kuin kehusanalla: naks on koiralle yksiselitteinen, se on napakka ja lyhyt ja tulee yleensä täsmällisemmin kuin kehusana. Mutta tietenkään ei kaikki tästä tykkää, kehusana toimii monilla ihan yhtä hyvin. Erityisen kätevä naksutin on silloin, jos koiralle opetetaan toimintoja ns. sheippamalla, jossa koira itse pyrkii etsimään käytöksen, jota siltä haetaan. Heti kun oikea käytös löytyy -> naks ja palkka. Sheippaamalla opetetaan temppuja ja liikkeitä pikku hiljaa, osissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä myös uros labbis. 6kk vanhana oppi sisäsiistiksi. Mistä ei ikinä oltu kiukussa, kuinka moni pystyy olemaan n. 9h pissaamatta? 3ensimmäistä vuotta kasvoi "aikuiseksi", siihen asti tuhosi enemmän ja vähemmän paikkoja yksin ollessa.
Pentuna yritti näykkiä/purra, hyppiä ym. Mutta kun kaikki on samalla linjalla kielletty on kielletty, eikä kenenkään kanssa ole erileikkejä niin nopeasti oppi mitä saa tehdä ja mitä ei.
Lenkille mennään vain "noutajanarun" kanssa (kasvattaja suositteli). Ikinä ei ole ollut ongelmaa lenkin suhteen, vetäminen jäi pois kun narua lyheni.
Vessapaperihylsyjä tykkäsi availla, päät taittaa umpeen ja herkku pala sisälle.
Talvisin lumeen piilotettu juttu on oiva etsintä koiralle.
Annettiin koiralle heti yksi oma kenkä mitä järsiä, muut sai olla rauhassa.
Paljon vietiin pentuna eripaikkoihin, osaa käyttäytyä nyt missä vain.
Aivan mahtava rotu! Ei turhia hauku, helppo kasvattaa, nopea oppimaan ja pysyy omalla pihalla irti ollessa.
-11v. Lapukan omistaja-
Meidän pentu lapukka haukkuu aika usein. Miten sen saa kitkettyä pois?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miten voi olla viemättä pentua pihalle heti...sehän pissaa eteiseen odottaessaan?
Meillä on aikuinen koira, joka tekee sisään pissat, jos ollaan yli 4 tuntia poissa. Voin sanoa, että on raskasta. Toinen koira on sisäsiisti, mutta tämä 3 v edelleenkään ei. Mattoja ja lattioita on pesty enemmän kuin tarpeeksi eikä loppua näy. Tähän nähden joku muutaman kuukauden pentuaika on aika helppo juttu.
Eräs tietämäni labbis on melko rauhallinen, tietenkin oli joka välissä hakemassa kenkiä jostain ja tuomassa milloin mitäkin. Toinen on sitten täysin mahdoton hyppijä ja purija. Taitaa olla aika hankala rotu.