Miltä miehestä tuntuu ihastuneena?
Noh tuossa otsikossa se tulikin. Mies, miltä sinusta tuntuu/on tuntunut ihastuneena? Oletko aina jännittynyt ihastuksesi lähellä vai pystykö olemaan ihan normaalisti? Pelottaako tunteista puhuminen paljon vai oletko itsevarma ja odotat vain sopivaa hetkeä? Saa ja kannattaa puhua tuntemuksistaan vapaasti. Kysykää myöskin toisiltanne neuvoa, jotkuthan juuri niitä neuvoja täältä hakevat. Sana on vapaa, myös naisille, vaikka otsikossa haetaankin miesten kokemuksia.
Kommentit (66)
Vierailija kirjoitti:
Kuka nainen jaksaa avioliitossaan koko ajan ihastunutta miestään? Ei hetken rauhaa. Ei tasaisia hetkiä.
Ei avioliitossa enää olla ihastuneita.
Auttaisitteko vähän? Tuoreessa keski-ikäisten suhteessamme olen itse ihan sekaisin ja mieskin käsittääkseni on. Mutta yli viisikymppisenä hän on tottunut olemaan omillaan, ja hänellä on taipumusta pelätä itsenäisyytensä viemistä.
Kävi sitten niin, että kun olin lähdössä kotiin, mies jäi mitään sanomatta pihalle kuuraamaan autoa kun minä menin sisälle keräilemään tavarat. Mies ei ymmärrä, miksi häkellyin, kun koin ettei hän sitten ehkä kuitenkaan varsinaisesti seuraani niin ole paitsi, jos viimeinen vartti on se ja sama käyttääkö sen yhdessä vai erikseen. Onko tuollainen tavallistakin teistä miehistä, koska itselleni se on käsittämätöntä jos oikeasti on ihastunutkin tai vielä enemmän, hän kun kuitenkin on ollut erittäin tosissaan. Eikä hän taas selitettynäkään näköjään juuri tavoita, miksi se viimeinen vartti eroaisi muista, kun on niitä vartteja vietetty erillään muutenkin monen päivän kuluessa (hän on yrittäjä ja vaikka nyt on suurinpiirtein lomalla, tekee silti aina vähän jotain).
Missä vika? Onko tuollainen teistä ymmärrettävää? Kun olen itse äimän käkenä. Kummalla meillä viiraa vai eikö välttämättä kummallakaan?
Hermostuttaa, panettaa, vatsa sekaisin, sanat solmussa... pelottaa että nainen huomaa. Yritän olla cool ja suusta pääsee sammakoita.
Kyrpä puskee housuista läpi. Ihan seisokin peittelyyn menee energiaa. Yritä siinä siten keskustella kun housuissa puskee teltta pystyyn. Naisilla paljon helpompaa... Nyxä oli oikea jääkuningatar ja pajlasti sen panetuksen ja ihastuksen vasta kännissä. Ei olisi päältä uskonut, että mulla on mahkuja.
Nololta. Joskus yhtä kyrpää koko mies.
Ja mä oikeasti PUNASTUN välillä.
Nolostus kirjoitti:
Nololta. Joskus yhtä kyrpää koko mies.
Ja mä oikeasti PUNASTUN välillä.
Punastelevat miehet on ihania, ei yhtään noloja!
No ennen kaikkea naitattaa ja käyttäydyn hölmösti.
Sydän tyrkyttää hänen seurassaan ja, kun hän katsoo takaisin hymyillen, tuntuu että jää muutama tahti väliin.
Ehdotin yhteistä liikuntaan liittyvää tekemistä, johon hän kysyi minä päivinä käyn. Olin niin häkellyksissä positiivisesta vastauksesta, että taisin tyriä koko homman vastaamalla häkeltyneenä että päivät vaihtelee ja odottamalla vastausta, jota ei tullut (hänkin mahdollisesti ujo tai sitten ei kiinnosta?) Olisi pitäny "closata diili" sopimalla ajankohta... Niin se pokeri vaan ruostuu, kun on ollut parisuhteessa 25 vuotta -kuin teinipoika ensimmäistä kertaa kysymässä treffeille. Leuka rintaan, häpeämään ja sitten taas unelmoimaan...
Vierailija kirjoitti:
Kävi sitten niin, että kun olin lähdössä kotiin, mies jäi mitään sanomatta pihalle kuuraamaan autoa kun minä menin sisälle keräilemään tavarat. Mies ei ymmärrä, miksi häkellyin, kun koin ettei hän sitten ehkä kuitenkaan varsinaisesti seuraani niin ole paitsi, jos viimeinen vartti on se ja sama käyttääkö sen yhdessä vai erikseen. Onko tuollainen tavallistakin teistä miehistä, koska itselleni se on käsittämätöntä jos oikeasti on ihastunutkin tai vielä enemmän, hän kun kuitenkin on ollut erittäin tosissaan. Eikä hän taas selitettynäkään näköjään juuri tavoita, miksi se viimeinen vartti eroaisi muista, kun on niitä vartteja vietetty erillään muutenkin monen päivän kuluessa (hän on yrittäjä ja vaikka nyt on suurinpiirtein lomalla, tekee silti aina vähän jotain).
Jospa mies inhoaa jäähyväisiä ja ahdistuu kun eron hetki koittaa. Yrittää sitten peittää ahdistuksen tai hermostuneisuuden keksimällä jotain tekemistä siihen. Tai sitten hän on sellainen henkilö joka ei hötkyile turhaan eikä anna rutiinien häiriintyä. Ei voi tietää.
Kova ja pehmeä.
Panettaa ja toisaalta olen sulaa vahaa, vaikka yritän pitää itseni kasassa. Edes jotenkin.
Auttaisko jos pantaisiin... siis rakasteltaisiin hellästi ja mahdollisimman pitkään? Ei tästä tuu muuten mitään.
Vierailija kirjoitti:
paskalta tuntuu kiitos kysymästä.
Noh, mites nyt näin? :(
PANETTAA.
Haaveilen siitä ekasta työnnöstä suoraan pohjaan. Miltä se tuntuisi, kuinka hänen silmät sulkeutuisi väkisin nautinnosta... ja miten mahtavalta se tuntuisi minusta, kun täyttäisin hänet kokonaan. Yhä uudelleen ja uudelleen. Eli suoraan sanoen kiimaiselta.
Toisaalta kaipaan romanttisia kuutamokävelyitä ja illallisia, mutta just nyt tämä kyrpä on eri mieltä tärkeysjärjestyksestä.
Näitä on jostain syystä todella mukava lukea.
Joka kerta kun näkee hänet, päivä on pelastettu. Voisin katsella häntä tuntikausia, mitä hän sitten tekisikään, koska kaikki hänessä viehättää. Tapa millä hän liikkuu, kantaa itsensä, sipaisee pitkiä hiuksiaan, hymyilee söpösti. Pelkään, että hän näkee lävitseni, mitä ajattelen todella. Kun hän väläyttää minulle hymynsä, olen sulaa vahaa.
Haluaisin kaataa hänet sängylle, riisua vaatteet häneltä ja itseltäni, upottaa kasvoni hänen haaroihinsa ja tuottaa nautintoa hänelle. Sitten työntyisin sisään hitaasti. Sormillani tutkisin hänen sileää ihoaan.
Kysymyksessä ei ole vaimoni...
Uuh ompa kiihottavan kuuloista. Kostuin...
paskalta tuntuu kiitos kysymästä.