Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Olen raskaana varatulle viiskymppiselle miehelle.

Vierailija
24.01.2016 |

Aion pitää lapsen, biologinen kello tikitellyt, mutta sopivaa kumppania ei ole löytynyt. Tämän miehen kanssa ollut muutamia kuukausia kestänyt seksisuhde. Miehellä on jo aikuiset lapset. En tiedä, pitäisikö kertoa hänelle vai ei. Kukaan ollut samantapaisessa tilanteessa? Miten mies reagoi?

Kommentit (44)

Vierailija
41/44 |
24.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ei niitä biologisia sisaruksia välttämättä kiinnostaa yhtään, niitä voi vituttaa ja ällöttää todiste isän petturuudesta. Been there. Äpärä on muuten aivan kauhea nimitys, luuletteko että esim. minä halusin tällaiseen tilanteeseen syntyä? Tätä häpeää minä saan kantaa. Vihaisitte ennemmin mun vanhempia, pettävää isää ja typerää äitiä, minä en ole pyytänyt mitään tällaista :(

t.38

Vierailija
42/44 |
24.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Älä kerro miehelle, mut sexit vaan edelleen. Kokeile milloin se vanha sokea kurppa tajuaa, että olet paksuna.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
43/44 |
24.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vaikka sinä et tarvitse elatusmaksuja niin jokaisella lapsella on oikeus isään. Kysymys ei ole vain lapsen elatuksesta vaan ihmisen identiteetistä, oikeudesta juuriin ja sukuun sekä myös oikeuteen olla perillinen siinä missä muutkin lapset. Ratkaisuasi hankkiutua raskaaksi tai pitää lapsi voi pitää itsekkäänä, mutta jos näin olet päättänyt niin silloin täytyy ajatella lapsen parasta. Virallinen isättömyys ei ole yhdenkään lapsen etu jos syynä ei ole vaarallinen ihminen, esimerkiksi vakavan rikollistaustan omaava isä.

Vierailija
44/44 |
24.01.2016 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapselle voi kertoa kuka isä on ilman mitään virallisia tunnustuksia. Pakottaminen harvoin johtaa mihinkään hyvään. Olen tietenkin yksittäistapaus, mutta uskon että elämäni äpäränä (hyi että vihaan tuota sanaa) olisi ollut helpompaa ilman julkista vihaa, joka seurasi kaikesta pakottamisesta. Ehkä näin aikuisiällä puolisisarukset olisivat ottaneet minut vastaan ihan erilailla, kun eivät olisi oppineet vihaamaan minua koko elämänsä ajan. T.38+44