Teinin kuukausiraha 100€, sanoo ettei riitä mihinkään
Minä ostan vaatteet, koulutarvikkeet, ruuat ja muut normaaliin elämiseen kuuluvat asiat, siis hygieniatuotteet ja perusmeikit.
En ymmärrä mihin 14-vuotias saa sen rahan kulumaan niin ettei muka riitä. Ei ole koskaan jäänyt tupakasta/alkoholista kiinni ja muutenkin kiltti tyttö. Kertoo että raha menee ihan siihen kun käy muutaman kerran elokuvissa, kahvilla tai subwayssa. Väittää myös että muut hänen ikäiset saavat enemmän käyttörahaa, eli siis, paljonko teidän 14-vuotiaat saa?
Kommentit (156)
Minä en saanut koskaan mitään. En myöskään oppinut hankkimaan mitään. Pitkään kuljin liian pienissä vaatteissa.
Tärkeää että rahaa annetaan, jos ajattelee minua ääripäätä niin ilman rahaa ei opi käyttämään rahaa ja syrjäytyy muiden nuorten jutuista. Minulla oli vain tietokone. Vähän suhteellista tuo satanen. Joillekin se riittää ja joillekin se menee heti kahden tai kolmen kuukauden säätämisen jälkeen kenkiin tms?
Satasella saa kyllä aika kivasti joka viikonloppu kannabista sen gramman eli ei tule päihdeongelmaa ainakaan tuolla teinillä, jos miettii sitä puolta mihin teinit voivat rahojaan pistää.
No meillä ei ole mitenkään runsaat viikkorahat. 4 lasta, joista kaksi teiniä. (Kaksi nuorinta, 3 v ja 7 v) ei vielä viikkorahaa saa.) Minä maksan vaatteet, bussiliput, meikit ja sen sellaiset. 20 euroa kuukaudessa annetaan/nenä ja jos haluaa leffaan tms, niin siitä sitten keskustellaan. Lahjarahansa pitävät käteisenä, jos eivät halua viedä tililleen. Kaikilla on oma tili, jonne on automaattikortti. Aika säästäväisiksi ovat oppineet, esim. vanhempi on säästänyt 500 euroa parin vuoden aikana. Lisää rahaa saa kotiaskareista. Niitä meillä talossa riittää, pihaa hehtaari. On nurtsinleikkuuta, halon kantamista, haravoimista, kasvimaahommia ym. Pidän itse ihan hyvänä, että jo pienestä oppii osallistumaan askareisiin ja näkee, että raha ei ns. kasva puussa. 7 v:kin maksetaan näistä askareista. Yleensä jätskipalkka riittää...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihme köyhyyden ihannointia koko ketju pullollaan.
Kyllä se vain niin on elämänkulussa, että varakkaista perheistä tulevat lapset pärjäävät elämässä. Ei tuollaiset: saat viisi euroa kuussa ja ostat pienimmän hampurilaisen mikä löytyy...- vanhempien lapset.
Katsokaa tilastoja, jossette minua usko. Ketkä pääsevät yliopistoihin, ovat ahkeria ja saavat hyvät työpaikat. Vastaus: hyvässä sosioekonomisessa olevien vanhempien lapset. Näissä perheissä lapset saavat harrastaa, saavat kauniit vaatteet, saavat käydä kampaajalla vanhojen tanssi -päivänä jne, jne.
Raha ei ketään mädätä, vaan puute ja siitä seuraava katkeruus. Sanoin jo aikasemmin. Katsokaa omaisuus- ja väkivaltatilastoja vankeinhoidossa. Mitkä ovat näiden ihmisten taustat? Ei varmaankaan Sveitsin laskettelureissut.
Raha KYLLÄ näyttää mädättävän yllättävän monenkin ihmisen aivot ja empatiakyvyn.
Vanhempani erosivat kun olin nuori ja jäimme kolme lasta äitini kanssa, jolla ei ollut kovin korkea toimeentulo ja rahasta oli jatkuvasti melko tiukkaa. Tämä sai minut jo nuorena ajattelemaan, että aion tehdä kovasti töitä menestyäkseni yliopisto-opinnoissa, saadakseni hyvän uran ja etten joudu yhtä tiukkaan taloudelliseen tilanteeseen koskaan. Asiat ovat menneet suunnitelmien mukaan. Samoin ovat tehneet sisarukseni. Kukaan meistä ei siis jäänyt "jumiin" tai joutunut huonoille teille, vaikka elimmekin varmasti rahallisesti vähän niukemmin kuin moni muu ikäisemme. Jos minun pitäisi valita, valitsisin ihan 100-0 elämän, jossa olen itse tehnyt töitä menestyksen eteen ja näin ollen osaan sitä arvostaa, kuin että olen saanut kaiken valmiiksi tarjottimella. Minua ei koskaan pinnallisesti opetettu arvostamaan rahaa ja materiaa ja kiivaasti puolustamaan omaa ylemmyydentunnetta kuin selvästi sinun kohdallasi on toimittu, vaan menty ihan eri reittejä opettaen arvostusta tärkeille arvoille ja kannustamaan seuraamaan unelmia. Mustavalkoista ajatella, että vain varallisuudella tarjotaan hyvät eväät elämään.
Olen samaa mieltä.
Omalla taustallani on puoliorpo-isä ja leskiäiti kakaralauman kanssa, ja töitä opittiin tekemään jo 14-veen iästä lähtien. Isäni ja isoveljensä löivät repun selkään, heti kun sai hommia ja lähtivät. Rahaa laittoivat äidille kotiin. Ei ollut varaa soittotunteihin lapsena, niin opeteltiin ihan itse kitarat ja haitarit ja rummut. Muistan lapsena, kun faija ja sedät lähti keikoille. Ja niitä riitti. Yhä vielä tapaan ihmisiä, jotka kertovat, että olen soittanut sun faijasi kanssa.
Puute ei mädätä kenenkään aivoja, jos ymmärtää, että työtä tekemällä saa lisää mahdollisuuksia. Yhden tätini puoliso on lähtenyt sellaisesta köökki- ja kamaritorpasta, missä oli kymmenen lasta ja juomavesi jäätyi yön aikana sankoon. Hänen ajoneuvonsa nyt 70 veenä ei irtoa autoliikkeestä alle 90.000 euron. Eikä velkaa killinkiäkään. Etkä mistään muusta tietäisi, että hänellä on rahaa, jos et tietäisi sitä. Hän ei jakele rahaa kersoilleen, vaan opettaa, että opetelkaapa tienaamaan ihan itse.
Lapsille pitää opettaa rahan arvo, ja tervehenkinen nuukailu. Faijani sanoi aina, että köyhällä ei ole varaa ostaa paskaa eikä tuhlata. Toinen opetus oli, että älä tee luottokorttivelkoja äläkä humputtele velaksi. Ruoka ja asuminen ensin, sitten vasta muut. Saman minä opetan neljälle lapsellenikin mieheni kanssa, ja sen, että älä makaa perse pitkänä, vaan lue ja opiskele ja mieti, millä alalla sinulla on töitä tulevaisuudessa, ja ole varovainen rahankäyttäjä. Äiti ja isi ei ole sun lompakkosi.
Muistuttaisin vielä, että linnassa istuu heitäkin elinkautisvankeutta, jotka ovat ns. hyvistä perheistä. Muistellaan nyt vaikka Martti ja Elise Heinon murhaa.....Aika moni tippui lujaa 90-luvun alussa lamassa. Minun yrittäjäsukulaiseni selvisivät, koska ymmärsivät jo 80-luvun puolella olla varovaisia ja laittaa rahaa syrjään. Se nälkä meinaan opetti......
Meillä saa 20 e/kk juuri noilla ehdoin että me maksamme samat kuin teillä. Käy noin kerran viikossa kahvilla kavereiden kanssa. Sitten on saanut erillisiä isompia summia joululahjarahaa ja hyvästä koulumenestysestä. ei kuitenkaan mitään satasia vaan kymppejä. Eikä ole valittanut.
Riippu tietysti paljon teidän taloudellisesta tilanteesta ja siitä missä asutte. 25 € viikossa ei mielestäni ole kauhean paljon, jos kaveripiirillä on tapana käydä leffoissa, kahviloissa, syömässä ja ostoksilla. Tuon saa helposti kulutettua yhtenä päivänä eikä edes riitä.
Minun mielestäni tuon ikäisenä oli ihanaa hengailla kaverien kanssa ja esim. kahvilassa istuskelu tuntui niiiiin aikuismaiselta. Ja kyllä me ainakin ehdittiin lisäksi harrastaa, käydä kävelyillä, hoitaa pienempiä sisaruksia jne. En haluaisi kieltää omilta lapsiltani rentoa hengailuvaihetta. Se kun kestää niin lyhyen aikaa ja jo lukiossa alkaa olla aika kovat vaatimukset, jos haluaa hyviä arvosanoja.
No sano sille et voi voi ha yhyy. Menis töihin tienaamaan ite ettei tarvi narista. Neiti on hyvä ja tienaa itse jos ei raha kelpaa.
Itse saan kuukaudessa 20-30e. Käyn noin kerran viikossa kahvilla kaverien kanssa, sekä leffassa silloin tällöin. Vanhemmat ostavat meikit, suurimman osan vaatteista jne. Yleensä jää vielä tuosta hieman säästöönkin. Ei aina tarvitsee käydä syömässä tai juoda sitä kalleinta kahvia. Kyllä vähemmälläkin pärjää, ja itse olen ainakin oppinut arvostamaan rahaa ja tekemään kaiken eteen töitä/säästämään jos haluan jotain.
Vierailija kirjoitti:
Itse saan kuukaudessa 20-30e. Käyn noin kerran viikossa kahvilla kaverien kanssa, sekä leffassa silloin tällöin. Vanhemmat ostavat meikit, suurimman osan vaatteista jne. Yleensä jää vielä tuosta hieman säästöönkin. Ei aina tarvitsee käydä syömässä tai juoda sitä kalleinta kahvia. Kyllä vähemmälläkin pärjää, ja itse olen ainakin oppinut arvostamaan rahaa ja tekemään kaiken eteen töitä/säästämään jos haluan jotain.
Ja olen siis 16-vuotias tyttö.
Tämä on outo keskustelu, kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Olen varakkaasta perheestä, meitä oli seitsemän tytön porukka, josta kaikkien vanhempien tulot olivat vähintään sen 100k vuodessa. Saatiin reissata, shoppaila ja nauttia elämästä. Silti kaikki olleet perheidensä firmoissa 15-vuotiaasta töissä, hankkineet hyvän ammatin ja paiskivat kovaa duunia. Kaikilla ajatuksena, että haluaa pitää saman elintason, kuin mihin tottunut. Itse aion hoitaa ja hemmotella vanhempiani nyt kun ovat vanhempia, samoin myös lapseni tulee elämään yltäkylläisyydessä, vaikka olenkin tiukka vanhempi. Ei köyhyys tee ihmisestä autuasta, lähinnä yleensä ilkeän ja katkeran. Itse olen työssä jossa kohtaan vähäosaisia, enkä varmasti kohtele heitä huonosti ja kykenen empatiaan. Minulla on käynyt hyvä tuuri, enkä kanssa siitä syyllisyyttä. Se ei kuitenkaan tee minusta kusipäätä.
Jos mietin omaa teiniäni (on lukiossa) ja hänen rahankäyttöään, niin ei tuo 100 e kuukaudessa mikään jättimäinen käyttöraha ole, mutta todennäköisesti ihan riittävä, jos sillä ei tarvitse hankkia mitään pakollisia juttuja. Oma poikani 16v käyttää rahaa kahviin (1-2 x päivässä ostaa kupin koulun kahviosta, a 70c eli jo siihen menee ainakin se 20 e, ylikin kuukaudessa), sen lisäksi käy kavereittensa kanssa ehkä kerran viikossa kebabilla tai pizzalla koulupäivän aikana tai jälkeen kyytiä odotellessa, lisäksi kerran tai kaksi kuukaudessa käy leffassa ja ostaa sinne ehkä jotain hyvää. Näihin alkaa jo olla mennyt se satanen, enkä koe että tuo olisi mitenkään kohtuutonta tuhlausta.
Kuukausirahaa tosin ei saa, kun käyttää omia palkkojaan, on ollut kesätöissä jo kahtena vuonna ja lisäksi tekee välillä talviaikaankin viikonlopputöitä. Eli rahaa jää hänellä säästöönkin tulevia opiskeluvuosia varten.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on outo keskustelu, kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Olen varakkaasta perheestä, meitä oli seitsemän tytön porukka, josta kaikkien vanhempien tulot olivat vähintään sen 100k vuodessa. Saatiin reissata, shoppaila ja nauttia elämästä. Silti kaikki olleet perheidensä firmoissa 15-vuotiaasta töissä, hankkineet hyvän ammatin ja paiskivat kovaa duunia. Kaikilla ajatuksena, että haluaa pitää saman elintason, kuin mihin tottunut. Itse aion hoitaa ja hemmotella vanhempiani nyt kun ovat vanhempia, samoin myös lapseni tulee elämään yltäkylläisyydessä, vaikka olenkin tiukka vanhempi. Ei köyhyys tee ihmisestä autuasta, lähinnä yleensä ilkeän ja katkeran. Itse olen työssä jossa kohtaan vähäosaisia, enkä varmasti kohtele heitä huonosti ja kykenen empatiaan. Minulla on käynyt hyvä tuuri, enkä kanssa siitä syyllisyyttä. Se ei kuitenkaan tee minusta kusipäätä.
neljä viimeistä lausettasi ovat yhtä kognitiivista dissonanssia: köyhyys tekee mielestäsi ihmisestä yleensä ilkeän ja katkeran. Työssäsi kohtaat näitä vähäosaisia eli köyhiä, ja olet heitä kohtaan empaattinen ja kohtelet hyvin. Ei kun hetkinen...
Aikapaljon tuo 100€/kk. Itse kuin olin lapsi perheemme oli sen verran köyhä etten edes tiennyt mistään kuukausirahasta. Vasta koulussa kun luokkalaiset alkoivat siitä kertomaan. Myöhemmin saatoin joskus harvakseltaan saada siivouksesta 20€. Jonka taisin käyttää sitten välitunneilla karkkien ostoon. Tottakai sekin oli joillekkin liikaa ja luulivat minua rikkaaksi kun käytin nämä harvat rahat vain karkkeihin. Säästyi pitkäksikin aikaa.
Meillä sai tuon ikäisenä 30 euroa käteen, ja sitten annoin aina menojen mukaan. Rahaa oli siis koko ajan käytettävissä. Vaatteet, meikit yms. ostin minä, äiti.
Nyt 16-vuotiaana saa noin 40-50 euroa isältään, minä laitan tilille mitä sattuu. 50-150 euroa tähän mennessä. Yleensä täytän tiliä kun rupeaa olemaan tyhjänä. Että olisi sen 100 euroa aina tilillä. Ostaa vaatteita, koruja, tarvikkeita yms. joka lähtöön.
Jos lähtee matkoille, festareille yms. niin taas tarpeen mukaan.
Meillä saa kympin viikossa tyyliin välipaloihin, heselle yms. Erikseen saa rahat vaatteisiin, leffoihin yms.
Itse teininä saan myös kuukaudessa 100 euroa, ja tuosta summasta suurin osa menee säästöön. 100 euron saamisen edellyttää se, että pidän talon siistinä (pesen pyykit, imuroin jne).
Vierailija kirjoitti:
Tämä on outo keskustelu, kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Olen varakkaasta perheestä, meitä oli seitsemän tytön porukka, josta kaikkien vanhempien tulot olivat vähintään sen 100k vuodessa. Saatiin reissata, shoppaila ja nauttia elämästä. Silti kaikki olleet perheidensä firmoissa 15-vuotiaasta töissä, hankkineet hyvän ammatin ja paiskivat kovaa duunia. Kaikilla ajatuksena, että haluaa pitää saman elintason, kuin mihin tottunut. Itse aion hoitaa ja hemmotella vanhempiani nyt kun ovat vanhempia, samoin myös lapseni tulee elämään yltäkylläisyydessä, vaikka olenkin tiukka vanhempi. Ei köyhyys tee ihmisestä autuasta, lähinnä yleensä ilkeän ja katkeran. Itse olen työssä jossa kohtaan vähäosaisia, enkä varmasti kohtele heitä huonosti ja kykenen empatiaan. Minulla on käynyt hyvä tuuri, enkä kanssa siitä syyllisyyttä. Se ei kuitenkaan tee minusta kusipäätä.
Ei tommoista kannata tänne kirjoittaa. Rikkaat on kultalusikka suussa syntyneitä kermaperseitä, jotka ajattelevat vain omaa napaansa ja pilaavat kakaransa antamalla rahan palaa.. Ei rikkaiden lapset voi oppia rahan käyttöä, kun ovat rikkaissa perheissä nähneet vain sitä, kun rahaa syydetään ulos ovista ja ikkunoista.
Vierailija kirjoitti:
Meillä sai tuon ikäisenä 30 euroa käteen, ja sitten annoin aina menojen mukaan. Rahaa oli siis koko ajan käytettävissä. Vaatteet, meikit yms. ostin minä, äiti.
Nyt 16-vuotiaana saa noin 40-50 euroa isältään, minä laitan tilille mitä sattuu. 50-150 euroa tähän mennessä. Yleensä täytän tiliä kun rupeaa olemaan tyhjänä. Että olisi sen 100 euroa aina tilillä. Ostaa vaatteita, koruja, tarvikkeita yms. joka lähtöön.
Jos lähtee matkoille, festareille yms. niin taas tarpeen mukaan.
Niin, ja lisään tähän, etä lapsukainen ostaa ruokaa ja juomaa aika paljon, koska kotiutuu aina niin myöhään koulusta. Sen takia pitää olla rahaa se satanen tilillä. On eri kaupungissakin vielä, että jos jotain tapahtuu, niin rahaa on.
Mun vanhemmat luulee vieläkin että olin kiltti teini, kävin joka viikonloppu "leffassa" ja "kahvilla" ja milloin missäkin. Isä antoi joka viikonloppu 50 euroa näihin mun huvituksiin, eikä tiennyt että makasin yleensä jossain puskassa omassa oksennuksessani. Yöksi menin aina kaverillani, jonka äiti oli alkoholisoitunut yh eikä hänellä ollut hajuakaan missä lapsensa menivät.
Vierailija kirjoitti:
Tämä on outo keskustelu, kärsi kärsi, kirkkaimman kruunun saat. Olen varakkaasta perheestä, meitä oli seitsemän tytön porukka, josta kaikkien vanhempien tulot olivat vähintään sen 100k vuodessa. Saatiin reissata, shoppaila ja nauttia elämästä. Silti kaikki olleet perheidensä firmoissa 15-vuotiaasta töissä, hankkineet hyvän ammatin ja paiskivat kovaa duunia. Kaikilla ajatuksena, että haluaa pitää saman elintason, kuin mihin tottunut. Itse aion hoitaa ja hemmotella vanhempiani nyt kun ovat vanhempia, samoin myös lapseni tulee elämään yltäkylläisyydessä, vaikka olenkin tiukka vanhempi. Ei köyhyys tee ihmisestä autuasta, lähinnä yleensä ilkeän ja katkeran. Itse olen työssä jossa kohtaan vähäosaisia, enkä varmasti kohtele heitä huonosti ja kykenen empatiaan. Minulla on käynyt hyvä tuuri, enkä kanssa siitä syyllisyyttä. Se ei kuitenkaan tee minusta kusipäätä.
Olen kyllä samaa mieltä, että köyhyys ei tee kuin vihaiseksi ja katkeraksi. Siksi siis pidän lapseni rahoissaan. Lapsesta on tullut kuitenkin järkevä rahankäyttäjä(suorastaan pihi), vaikka rahaa on ollut käytössä lähes rajattomasti arjessa. T: loppupään 16-vuotiaan äiti
Hei,oli ihan pakko tulla sanomaan mielipiteeni. Olen "vasta" kohta 13 vuotias ja saan joka viikonloppu 5€ jos siivoan huoneeni mutta jos teen enemmän kotitöitä esim. autan äitiä,pyyhin pölyt tai imuroin enemmän niin saatan saada 5€ lisää. Minusta tämä riiittää oikein hyvin enkä oikeastaan tarvitse enempää. Lomille saatan saada lisää rahaa jos vaikka lähdemme jonnekkin lomalle. Tämä toimii hyvin koska samalla tämä siivoaminen hieman opettaa työelämään ja siihen että töitä tekemällä se raha ansaitaan ei äidiltä pyytämällä. Kannattaa kokeilla! :)