Lapset ovat jo isoja ja oma elämä tuntuu tyhjältä.

Mua pelottaa että käy noin.. Lapset on mulle koko elämä 😊 kun ovat niin rakkaita... Pakko oli tehdä vielä vauva kun ekat alkaa olla jo isoja..

Vierailija kirjoitti:

Mua pelottaa että käy noin.. Lapset on mulle koko elämä 😊 kun ovat niin rakkaita... Pakko oli tehdä vielä vauva kun ekat alkaa olla jo isoja..

En mä kyllä lapsia enää lisää halua.

Ai siitäkö mun vauvakuume johtuukin :o

Lapset 12 ja 15v, minä kolmekymppinen ja vauvakuumetta pukkaa

Ap minkälaisia lapsesi ovat nyt? Siis asuvatkin jo poissa kotoakin?

Vielä olen nauttinut lasten kasvusta eikä ole tuntunut tyhjältä. Lapset nyt alakoulu ikäisiä.

Lasten kasvaminen on parasta mitä elämässä on!

Vierailija kirjoitti:

Ai siitäkö mun vauvakuume johtuukin :o

Lapset 12 ja 15v, minä kolmekymppinen ja vauvakuumetta pukkaa

Aika nuorena oot saanu esikoises.

Tyhjää on! 

Minulla on ihan mielenkiintoinen työ, ystäviä ja harrastuksia. Mutta eihän mikään korvaa lasten elämään tuomaa sisältöä. Suhde mieheenkin väljähtänyt, eroa emme kuitenkaan suunnittele. 

Sisällöllä en  tarkoita vain lasten kanssa toimimista, vaan kaikkea aikuistenkin välistä, mitä tarjoaa lasten harrastuspiirit, koulu ym. Omat harrastukset tuntuvat keinotekoisilta pseudotoiminnoilta, kun niissä ei ole tavoitteita kenenkään muun puolesta mihinkään. 

Olen harkinnut vapaaehtoistyöskentelyä lasten ja nuorten parissa. 

Nautin suuresti. Ei enää kuskaamista harrastuksiin, jokapäiväistä ruuanlaittoa, pyykinpesua, auttamista läksyjen kanssa. Saa tehdä/syödä/olla mitä, miten ja milloin huvittaa. Rakastan tätä hiljaista taloa. On mukavaa, kun lapset tulevat käymään, mutta vielä mukavampaa on kun lähtevät omiin koteihinsa. Miehen kanssa voidaan ottaa äkkilähtöjä ilman kouluaikatauluja, päästään nyt paljon halvemmalla. Parisuhdekin kukoistaa, kun voi sekstailla milloin huvittaa :).

Vierailija kirjoitti:

Ap minkälaisia lapsesi ovat nyt? Siis asuvatkin jo poissa kotoakin?

Vielä olen nauttinut lasten kasvusta eikä ole tuntunut tyhjältä. Lapset nyt alakoulu ikäisiä.

15 ja 17. Mutta ei heitä oikeastaan näy päivässä kuin vartin verran ruokapöydässä. Isompi on kavereiden kanssa ja pienempi nököttää huoneessaan. Kai pitäisi nauttia siitä kuuluisasta omasta ajasta, mutta sitäkin on jo ihan liikaa.

Vierailija kirjoitti:

Nautin suuresti. Ei enää kuskaamista harrastuksiin, jokapäiväistä ruuanlaittoa, pyykinpesua, auttamista läksyjen kanssa. Saa tehdä/syödä/olla mitä, miten ja milloin huvittaa. Rakastan tätä hiljaista taloa. On mukavaa, kun lapset tulevat käymään, mutta vielä mukavampaa on kun lähtevät omiin koteihinsa. Miehen kanssa voidaan ottaa äkkilähtöjä ilman kouluaikatauluja, päästään nyt paljon halvemmalla. Parisuhdekin kukoistaa, kun voi sekstailla milloin huvittaa :).

Amen.

Surullista jos noin.

Minusta taas tuo sosiaalisuus lapsen takia on kauheaa, vaikka lasta rakastankin. Koulun kokoukset ja semmoiset. Odotan aikaa, jolloin saan itse valita kaikki ihmiset elämääni. :)

Minä pelkään juuri tuota: Lapset 12 ja 14, minä 35 ja mies pari vuotta vanhempi. Nyt menee kaikki aika lasten harrastuksiin miehellä, mutta minä pyörin yksin kotona ja mietin tyhjentyvää kotia. Pitäisikö panostaa uraan seuraavaksi, vai mistä sisältöä elämään sitten, kun lapset eivät enää ole mukana arjessa?

Vierailija kirjoitti:

Nautin suuresti. Ei enää kuskaamista harrastuksiin, jokapäiväistä ruuanlaittoa, pyykinpesua, auttamista läksyjen kanssa. Saa tehdä/syödä/olla mitä, miten ja milloin huvittaa. Rakastan tätä hiljaista taloa. On mukavaa, kun lapset tulevat käymään, mutta vielä mukavampaa on kun lähtevät omiin koteihinsa. Miehen kanssa voidaan ottaa äkkilähtöjä ilman kouluaikatauluja, päästään nyt paljon halvemmalla. Parisuhdekin kukoistaa, kun voi sekstailla milloin huvittaa :).

Epäuskottava sävy tässä kirjoituksessa. Kuulostaa joltain velan markkinointipuheelta oman elämäntyylinsä mainostamiseksi. Ikään kuin itse itselleen yrittäisi vakuuttaa oman valintansa ylivertaisuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Nautin suuresti. Ei enää kuskaamista harrastuksiin, jokapäiväistä ruuanlaittoa, pyykinpesua, auttamista läksyjen kanssa. Saa tehdä/syödä/olla mitä, miten ja milloin huvittaa. Rakastan tätä hiljaista taloa. On mukavaa, kun lapset tulevat käymään, mutta vielä mukavampaa on kun lähtevät omiin koteihinsa. Miehen kanssa voidaan ottaa äkkilähtöjä ilman kouluaikatauluja, päästään nyt paljon halvemmalla. Parisuhdekin kukoistaa, kun voi sekstailla milloin huvittaa :).

Miksi ylipäänsä olet tehnyt lapsia, jos tuollainen elämä on ideaalisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nautin suuresti. Ei enää kuskaamista harrastuksiin, jokapäiväistä ruuanlaittoa, pyykinpesua, auttamista läksyjen kanssa. Saa tehdä/syödä/olla mitä, miten ja milloin huvittaa. Rakastan tätä hiljaista taloa. On mukavaa, kun lapset tulevat käymään, mutta vielä mukavampaa on kun lähtevät omiin koteihinsa. Miehen kanssa voidaan ottaa äkkilähtöjä ilman kouluaikatauluja, päästään nyt paljon halvemmalla. Parisuhdekin kukoistaa, kun voi sekstailla milloin huvittaa :).

Miksi ylipäänsä olet tehnyt lapsia, jos tuollainen elämä on ideaalisi?

Todella omituinen kysymys! Aikansa kutakin, vai oikeestiko olet sitä mieltä, että vanhempi jotenkin loppuu ja lakkaa elämästä, kun penska alkaa olla aikuinen? Pakko olla provo tai kateellisen heitto sellaiselle, jonka parisuhde toimii.

Nautin. Kymmenen vuotta olen kuskannut lasta harrastukseen suunnilleen kaikki illat viikolla ja ollut sitten toimitsijana tai kuskaamassa viikonlopun peleihin.

Nyt on ihanaa, kun lapsi on lopettanut tuon harrastuksen ja nykyinen harrastus ei vaadi minulta juuri mitään. on aikaa taas tehdä kaikkea sitä mistä todella nautin, vaikka kivoja ihmisiä tuolta lapsen harrastuksesta jäi elämääni ja monia mukavia muistoja.

Ja niistä kuskaushetkistä nautin kyllä, ehti aina jutustella rauhassa lapsen kanssa.

Päinvastoin! Ihanaa, että lapsi on kasvamassa järkeväksi ja omillaan toimeentulevaksi nuoreksi (15 v.) ja päivittäiset velvoitteet hellittävät. En pelkää, että elämän sisältö muuttaa lapsen mukana pois kotoa, sillä näinhän sen kuuluu mennä, että ne kasvavat ja aikuistuvat, sehän on hienoa.

Itse täytän kohtpuoliin 37, tuntuu hassulta (ja hyvältä!), että urakka on jo voiton puolella. En erityisesti nauttinut lapsiperhearjesta, se oli  rankkaa ja rutiineineen puuduttavan tylsää, mutta aikansa kutakin. Teinin kanssa on ihan erilaista. Tämä on hienoa aikaa, tuo persoona on minun lapseni :)

Vierailija kirjoitti:

Nautin suuresti. Ei enää kuskaamista harrastuksiin, jokapäiväistä ruuanlaittoa, pyykinpesua, auttamista läksyjen kanssa. Saa tehdä/syödä/olla mitä, miten ja milloin huvittaa. Rakastan tätä hiljaista taloa. On mukavaa, kun lapset tulevat käymään, mutta vielä mukavampaa on kun lähtevät omiin koteihinsa. Miehen kanssa voidaan ottaa äkkilähtöjä ilman kouluaikatauluja, päästään nyt paljon halvemmalla. Parisuhdekin kukoistaa, kun voi sekstailla milloin huvittaa :).

Mainitsitkin tuossa monta hyvää syytä, joiden vuoksi minulla ei ole ollenkaan lapsia. Mukavaa olla tekemisissä lasten kanssa, mutta vielä mukavampaa on, kun saa olla kotona rauhassa.

Vierailija kirjoitti:

En erityisesti nauttinut lapsiperhearjesta, se oli  rankkaa ja rutiineineen puuduttavan tylsää, mutta aikansa kutakin. Teinin kanssa on ihan erilaista. Tämä on hienoa aikaa, tuo persoona on minun lapseni :)

Aika hurjalta kuulostaa Itse en voisi koskaan päättää, että seuraavat 15 vuotta elänkin sitten sellaista arkea, josta en ollenkaan nauti. En pysty edes kuvittelemaan tilannetta, jossa voisin tällaisin päätösen tehdä. Kyllä elämän pitää olla kivaa ja mielenkiintoista koko ajan, ei vasta joskus puolentoista vuosikymmenen kuluttua.