Lue keskustelun säännöt.
Mistä sen voi etukäteen tietää, että miehestä tulee väkivaltainen?
23.01.2016 |
Mitä ne tuntomerkit ovat olleet? Mistä sen voi tietää, ennenkuin on ehtinyt sitoutua, kun lukemani perusteella se voi alkaa vasta häiden tai lasten syntymän tms jälkeen? Tulee epäilys, että kaikki miehet ovat ns. sikoja säkissä, jos ei voi tietää.
Kommentit (57)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mistään. Ei miehetkään tiedä koska nainen alkaa nalkuttamaan tai pieksemään.
Jos tähän olisi patenttivastaus, ei maailmassa olisi väkivaltaa.
Älkää uhriutuko.
Ja kuitenkin olet ensimmäisenä räkyttämässä, että "mitäs valitsit jännämiehen etkä kaltaistani kilttiä ja mukavaa". Anna nyt niitä ohjeita, miten ne vaimonhakkaajat tunnistaa. Sinähän sen tunnut ihan hirveän hyvin tietävän, kun on aina varaa syyllistää uhreja rankalla kädellä.
Missä kohtaa syyllistän uhreja? Ja "uhritko" ovat aina 101% viattomia ja syyttömiä mihinkään?
Avuttomia raukkaparkoja?
"Missä kohtaa syyllistän uhreja?" No vaikka tuossa nimenomaisessa viestissäsi. Luepa itsekin läpi että mitä tulit kirjoittaneeksi.
Haluat edelleenkin uskotella itsellesi ja muillekin , että uhri ei voi tilanteelleen mitään,
ja uhri ei koskaan ole missään nimessä koskaan käynyt ensin tekijän kimppuun, fyysisesti tai sanallisesti?
Missä päin maailmaa nämä raivopäiset viattomien kimppuun käymiset on arkipäivää?
Sinun ongelmasi on se, että maailmasi on mustavalkoinen. On vain joko tai, ei mitään siltä väliltä. Siitä johtuu, että keskustelu kanssasi on äärimmäisen turhauttavaa ja uuvuttavaa. Mutta yritettän nyt kuitenkin:
En halua uskotella itselleni enkä kenellekään muullekaan, että uhri ei voi tilanteelle mitään. Ensimmäinen lyönti voi tulla puskista, mutta toinen ei enää. Pitäisi lähteä ennen sitä toista, mutta osalle ihmisistä se on kovin vaikeaa. Syitä on monia.
Onko joku joskus jossain väittänyt, että "uhri ei koskaan ole missään nimessä koskaan käynyt ensin tekijän kimppuun, fyysisesti tai sanallisesti"? Tämä on ihan omaa spekulaatiotasi jonkun muun ajatuksista, ja tällä oikeutat mesoamistasi ja uhrien syyllistämistä. Jos joku uhri jossain on itse aloittanut riidan, se näemmä mielestäsi oikeuttaa epäilemään jokaista uhria syylliseksi.
Missä päin maailmaa viattomien kimppuun käydään? Oletko tosissasi vai esitätkö vielä tyhmempää kuin olet? Ihan joka puolella maailmaa kuule tätä tapahtuu. Uskothan naistenkin tavan takaa hakkaavan miehiään ja lapsiaan syyttä, joten miksi on vaikea uskoa, että miehet hakkaavat viattomia vaimojaan? Siksikö, että vaimo on NAINEN?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mistään. Ei miehetkään tiedä koska nainen alkaa nalkuttamaan tai pieksemään.
Jos tähän olisi patenttivastaus, ei maailmassa olisi väkivaltaa.
Älkää uhriutuko.
Olen mies ja vahvasti eri mieltä.
Kyllä ihmisestä voi tunnistaa tuollaiset taipumukset. Tai ehkä olen onnekas kun ei ole kohdalle osunut.
Itse suosin hillittyjä, asiallisia "jakkupukunaisia" mieluiten finanssipuolelta. Väitän että tällaisen väkivaltaisuus tai muu epäsosiaalinen käytös on epätodennäköisempää kuin liian pieniin legginseihin ahtautuneen mustatukkaisen voimakkaasti meikatun naisen.
Ihan per(u)ssilmällä pääsee pitkälle jos haluaa minimoida potentiaaliset ongelmat ihmissuhteissaan.
T'ämä menee vähän anekdoottien viilaamiseksi, mutta olen kanssasi vähän eri mieltä noihin ns. jakkupuku-finanssinaisiin liittyen. Kaverini sisko on juuri kuvailemasi kaltainen rahoituspuolen uraorientoitunut ihminen, ja monet kerrat kaverini on kertonut, miten sisko itkettäää tätä käyttämällä henkistä väkivaltaa, lyttäämällä kaveriani ja kiristämällä erilaisia palveluita, ja sitten taas "naaraa" takaisin suosioonsa. Olen tavannut itsekin tämän siskon, päällisin puolin ihan asiallinen ihminen, mutta verrattain kyllä kylmä ja etäinen suhtautuminen kanssaihmisiin. Eli ei se koulutustausta ja sosioekonominen asema välttämättä takaa, etteikö olisi väkivaltaan taipuvia persoonallisuuspiirteitä.
Olen kuitenkin iloinen, että sinä et ole kohdannut suhteissasi väkivaltaa :)
No miten sen nyt sanoisi. Minua syytettiin heti alkuun liian aggressiiviseksi. Menetin puhuen hermot ja paiskasin tyyliin laukun. Ei hyvä. Mutta kun yhteinen koti ja sama ihminen pilkkaa maanrakoon ( ei muka) ja heittelee lasilla( sitä ei käynyt ja siivoat jäljet).. Eli kun alat valehdella itsellesi. Pakene. Minut jopa jurrissa uhattu tappaa kun en itsemurhaa saa aikaiseksi ( en niin). Musta aukko. Mutta kun alat valehdella.. Juokse. Tein niin. Menetin paljon.
Tämä ketju toi mieleeni ahdistavat muistot 25 vuoden takaa, kun seurustelin ensimmäistä kertaa ns vakavasti. Olin seurustelun alkaessa muutamaa kuukautta alle 18v. Poika oli 19.
Tämän nuorimies oli äärettömän mustasukkainen minusta. Olin äitini kanssa ulkomaanmatkalla viikon ajan ja minun piti soittaa tiettynä ajankohtana miehelle hotellin aulasta, omaan laskuuni tietysti. Hän ei halunnut millään lopettaa puhelua, vaan vaati minua puhumaan pitkään kanssaan. Tivaten kyseli matkan jälkeen, että minkälaisten ihmisten kanssa olin matkalla ollut tekemisissä. Uskoi minun pettäneen häntä.
Sitten, menin eräänä iltana (seurusteltuamme varmaan vuoden) baariin ystävieni kanssa, ja tämä mies tuli autollaan stalkkaamaan/odottamaan minua baarin ulkopuolelle aamuyöllä lähtiessäni kotiin.
Repi minulle syntymäpäiväksi antamansa paidan, koska suuttui jostain minulle meidän (lapsuuden kotini) kotonamme.
Hyvin usein hän suuttui ihan puskista, jostain minun mielestäni mitättömästä asiasta, ja suditti autollaan pihallamme ja lähti kaasu pohjassa pois.
Yritin parin vuoden jälkeen lopettaa suhteen, mutta hän kiristi minua jatkamaan vielä suhdetta, koska kertoi tekevänsä itsemurhan mikäli jätän hänet.
Pääsin miehestä eroon 2,5v jälkeen, koska hän itse olikin yllättäen löytänyt uuden tyttöystävän ja olikin jo tietämättäni pettänyt minua hänen kanssaan.
Olen nähnyt tästä hlöstä painajaisia vielä viime vuosinakin. Oli sen verran rankka suhde. Luojan kiitos pääsin eroon ns ajoissa hänestä.
Edellinen lisää. Se tuli aina täysin puskista. Pientä riitaa, ja yhtäkkiä makaat lattialla. Musta muuttuu puheessa valkoiseksi silmien edessä. Hui. En halua muistaa. Mutta naisten väheksyminen hienovaraisesti. Idioottina pitäminen. Hulluksi nimittely. Sellaista. Miksi kysyt? Lopeta alkuunsa se suhde. Se vie pohjalle, ja minä suhteellisen vahva ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eihän sitä varmasti voikaan tietää, mutta monenlaisia varoitusmerkkejä on.
1) "Kovisluonne" ja/tai "kovistyylin" ihannoiminen. Tiedämme kyllä kaikki mitä tämä tarkoittaa. Ne yläasteen kovispojat, jotka sittemmin menivät amikseen, jotka kiusasivat pienempiää, viettivät aikaa jälki-istunnoissa ja rehtorin kanslioissa. Ne, joiden mielestä on siistiä tuntea jotain moottoripyöräkerholaisia ja käydä ryyppäämässä mopotalleilla.
2) Ihmiset, jotka ovat väkivaltaisia. Niin yksinkertaista se on. Jos miehellä on tilillään väkivaltarikoksia, niin kannattaa pysyä kaukana. Oi niistä rikoksista sitten tuomio tai ei. Jos mies on valmis snägärijonotappeluun tai on teininä tapellut kaverinsa kanssa kännissä nyrkein tai kouluttaa koiraansa selättämisillä ja karjumalla tai uhoaa puheissaan ampuvansa naapurin kissat, jotka käyvät hänen pihallaan kusella, niin vältä. Tähän kastiin menevät myös ihmiset, jotka riidan yhteydessä hakkaavat nyrkillä reikiä seiniin/oviin, riehuvat ja heittelevät tavaroita jne.
3) Mustasukkaiset ja kontrolloivat ihmiset. He eivät rakasta, he haluavat omistaa ja hallita. Se, että mies kiukuttelee siitä kun lähdet baariin tai saa raivarit kun kerrot että törmäsitte kaverisi kanssa festareilla vanhoihin opiskelukavereihinne Peteen, Jaakkoon ja Matiakseen ja istuitte heidän kanssaan samassa pöydässä loppuillan ja kävitte yhdessä katsomassa Kaija Koon keikan ei johdu siitä että hän pelkäsisi, että joudut raiskatuksi/ahdistelluksi tai pelosta että petät (koska exkin petti, nyyhnyyh ja pari krokotiilinkyyneltä), vaan kyse on siitä ettei hän kestä että teet asioita hänen kontrollinsa ulkopuolella. Sinun pitää totella!
4) Väkivaltaisissa perheissä tai parisuhteissa eläneet. Ei koske (ihan) kaikkia, mutta jos mies kertoo tippa linssissä kuinka ex hakkasi ja raapi, niin kannattaa muistaa, että asioilla on aina kaksi puolta. Yleensä kun fyysisen koskemattomuuden rajat ylitetään, sen ylittävät molemmat. Oli taisteluparina sitten lapsi + vanhempi tai puolisot keskenään. Väkivaltaisessa suhteessa eläminen (sen sijaan että lähtisi) myös totuttaa väkivaltaan, tekee siitä ihmisen mielessä normaalin asian, joka nyt vaan kuuluu elämään. Eli kynnys madaltuu.
5) Ultimate-hälytysmerkin pitäisi olla se, jos mies sanoo ettei voisi koskaan lyödä naista, ettei voisi koskaan satuttaa naista, että vihaa naistenhakkaajia tms. Jos mies päästää tuollaista suustaan, on 100% varma, että hän on naistenhakkaaja. Normaali mies ei koskaan sano tuollaista, koska tuollaiset asiat eivät edes käy hänen mielessään. Esim. harva nainenkaan kai sanoo että minä en koskaan tätä minun lasta raiskaisi, en kyllä koskaan meidän Janicaa raiskaisi. Koska ei normaali nainen tunne mitään tarvetta korostaa sitä, että hän ei ole lapsenraiskaaja, sellainen ajatus, että hän koskettelisi lastaan seksuaalisessa mielessä on niin vieras etteivät nuo asiat (minä, minun lapseni, raiskaaminen) yhdisty pääkopassa missään olosuhteissa. Vaikea selittää mistä on kyse, en itsekään mekanismia ymmärrä, mutta niin se vaan on. Mitä enemmän mies meuhkaa siitä, että naisia ei saa lyödä, sen nopeammin tulet saamaan turpaasi.
Muuten asiaa, mutta kaikissa yhteiskuntaluokissa on vaimojen hakkaajia - ei rajoitu amiksen käyneisiin. Tuskin ihan sitä tarkoititkaan.
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monta kohtaa, jotka osuvat. Mies oli nuorena ns ongelmanuori, moottoripyöräilijä harrastusluonteisesti, tappeluissa nuorena miehenä. On omistushaluinen ja kontrolloiva ja puhuu todella halveksivasti jostain tutustaan, joka hakkasi tyttöystäväänsä. Ei ole koskaan lyönyt minua, mutta tarttunut kiinni kovaa, jos en ole tehnyt, mitä haluaa. Kyselee aina, mitä olen tehnyt päivän aikana, soittelee ja kysyy, mitä teen. Ei koskaan huuda tai menetä malttiaan, pikemminkin lehmänhermot.. Ennuste on siis tuon mukaan huono. Toisaalta hän sanoo, ettei ikinä voisi olla väkivaltainen, niin ei sitä tee mieli erotakaan ns tyhjästä. "Vasta sitten, jos jotain tapahtuu". Oli myös ns unelma-alku suhteessa, kuten yhdessä kommentissa aiemmin mainittiin.
Häh? Miten niin että vasta sitten jos jotain tapahtuu? Miehesihän käyttäytyy jo nyt väkivaltaisesti, rajoittaa ja kontrolloi menemisiäsi ja tekemisiäsi ja käy kiinni jos et tottele. NYT olisi nimenmaan se oikea hetki lähteä! Miksi ihmeessä alistut tuollaiseen? Ei se mies sinua rakasta, ei tippaakaan. Jos rakastaisi, ei kävisi kiinni, ei tenttaisi, ei saisi sinua tuntemaan syyllisyyttä ja huonoutta siitä ettet "osaa olla" niin kuin hän haluaa sinun olevan. Et varmasti halua uskoa sitä ettei hänellä ole tunteita sua kohtaan (tai no on, inhoa ja halveksuntaa jos ne lasketaan tunteiksi), mutta niin sen vaan on. Ja se on loppujen lopuksi paljon parempi sisäistää asianlaita NYT ja toimia sen mukaisesti kuin että odottelet 5 vuotta ja kiroat loppuelämäsi ajan miten saatoitkaan olla niin tyhmä, miten saatoit haaskata vuosia elämästäsi täyteen typeryyteen ja turhuuteen. Mies ei pidä sinusta! Hän inhoaa ja halveksii sinua siksi hän käy käsiksi! Hän käy käsiksi, koska pitää sinua tyhmänä ja arvottomana!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etukäteen ei tietenkään voi koskaan varmaksi sanoa. Paljolta pahalta säästyisi kuitenkin, kun malttaisi oikeasti tutustua siihen seurustelukumppaniin ennen vakiintumista ja lasten tekemistä. Tutkimusten mukaan menee keskimäärin kaksi vuotta, että voi sanoa tuntevansa toisen ihmisen oikeasti. Jos siis malttaisi seurustella ja tutustella tuon kaksi vuotta ja ehkä vähän ylikin, voisi olettaa, että ne merkit väkivaltaisuudesta ehtisivät tulla esille ennen kuin kuvioissa on asuntolainat ja lapset, jotka tekevät parisuhteesta lähtemisestä entistä hankalampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä on monta kohtaa, jotka osuvat. Mies oli nuorena ns ongelmanuori, moottoripyöräilijä harrastusluonteisesti, tappeluissa nuorena miehenä. On omistushaluinen ja kontrolloiva ja puhuu todella halveksivasti jostain tutustaan, joka hakkasi tyttöystäväänsä. Ei ole koskaan lyönyt minua, mutta tarttunut kiinni kovaa, jos en ole tehnyt, mitä haluaa. Kyselee aina, mitä olen tehnyt päivän aikana, soittelee ja kysyy, mitä teen. Ei koskaan huuda tai menetä malttiaan, pikemminkin lehmänhermot.. Ennuste on siis tuon mukaan huono. Toisaalta hän sanoo, ettei ikinä voisi olla väkivaltainen, niin ei sitä tee mieli erotakaan ns tyhjästä. "Vasta sitten, jos jotain tapahtuu". Oli myös ns unelma-alku suhteessa, kuten yhdessä kommentissa aiemmin mainittiin.
Häh? Miten niin että vasta sitten jos jotain tapahtuu? Miehesihän käyttäytyy jo nyt väkivaltaisesti, rajoittaa ja kontrolloi menemisiäsi ja tekemisiäsi ja käy kiinni jos et tottele. NYT olisi nimenmaan se oikea hetki lähteä! Miksi ihmeessä alistut tuollaiseen? Ei se mies sinua rakasta, ei tippaakaan. Jos rakastaisi, ei kävisi kiinni, ei tenttaisi, ei saisi sinua tuntemaan syyllisyyttä ja huonoutta siitä ettet "osaa olla" niin kuin hän haluaa sinun olevan. Et varmasti halua uskoa sitä ettei hänellä ole tunteita sua kohtaan (tai no on, inhoa ja halveksuntaa jos ne lasketaan tunteiksi), mutta niin sen vaan on. Ja se on loppujen lopuksi paljon parempi sisäistää asianlaita NYT ja toimia sen mukaisesti kuin että odottelet 5 vuotta ja kiroat loppuelämäsi ajan miten saatoitkaan olla niin tyhmä, miten saatoit haaskata vuosia elämästäsi täyteen typeryyteen ja turhuuteen. Mies ei pidä sinusta! Hän inhoaa ja halveksii sinua siksi hän käy käsiksi! Hän käy käsiksi, koska pitää sinua tyhmänä ja arvottomana!
En allekirjoita, että mies inhoaa ja halveksii minua, kyllä ylivoimaisesti vallitseva ilmapiiri on rakastava ja kannustava ja positiivinen. Jos aistisin, että mies halveksii ja inhoaa, en olisi hänen kanssaan. Hän on myös todella rakastava ja hyvä isä lapselle ja tekee kotitöitä jne.
Siksi tämä ei ole mustavalkoinen asia. Jos nyt lähtisin, niin ajattelisin aina hylänneeni hyvän miehen vain, koska ennakoin jotain tapahtuvaksi, mitä ei ehkä ikinä tapahdu. Eli koen, että on hyvä olla varuillaan ja siksi näitä ketjuja on hyvä lukea, mutta en koe olevani väkivallan uhri. Jos jotain käy, niin sitten vedän johtopäätökset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muuten asiaa, mutta kaikissa yhteiskuntaluokissa on vaimojen hakkaajia - ei rajoitu amiksen käyneisiin. Tuskin ihan sitä tarkoititkaan.
En toki. Sanoisin, että amiksistsa sen näkee helpommin. Korkeakoulutetut, ylemmistä yhteiskuntaluokista olevat jne osaavat peittää taipumuksensa paremmin. Itsellä ei ole kokemusta kuin matalammin koulutettujen miesten väkivaltaisuudesta (ja siihen perustan kirjoittamani), mikä tosin johtunee vain siitä, että en koskaan ole ollut parisuhteessa koreakoulutetun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Yhden väkivaltaisen miehen kanssa olen suhteeseen ajautunut. Alkuun oli jotenkin korostuneen ylistävä, nosti minut ikäänkuin jalustalle. Välillä alkoi tulla tilanteita, tyypillisesti humalassa, kun kohteli jotenkin epäkunnioittavasti. Suuttuessaan saattoi hajottaa tavaroitani. Seuraavaksi tuli huorittelu ja menemisten/ihmissuhteiden kyttääminen. Kun olin poissa kotoa, oli hän jostain minulle suuttuneena nyppinyt kalaltani eviä. Näiden jälkeen tuli ensimmäinen lyönti. Onneksi ei ehditty alttarille tai lapsentekoon saakka. Ja onneksi oli voimia lähteä, vaikka olikin yllättävän vaikeaa.
Mulla on täysin identtinen kokemus. Siis mies nosti ihan luonnottomasti minut aluksi jalustalle. Kiinnitti kauheasti huomiota ulkonäkööni, jotenkin tuntui että ulkonäkö oli hänelle todella tärkeä juttu. Hän oli hyvin hallitseva, ja käyttäytyi välillä pelottavasti ja mm. kuristi minua. Jätin hänet, osasyynä oli myös se, että en pitänyt hänen seksuaalisista mieltymyksistään. Seurauksena oli, että hän alkoi stalkata ja uhkailla minua. Soitteli, lähetteli tekstiviestejä ja sähköposteja. Muutin ja vaihdoin puhelinnumeron. Puoli vuotta muuton jälkeen kävelin myöhään illalla kaupungilla, ja huomasin että hän seurasi minua. Hyppäsin bussiin, enkä ole onneksi nähnyt nyt häntä sen jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
5) Ultimate-hälytysmerkin pitäisi olla se, jos mies sanoo ettei voisi koskaan lyödä naista, ettei voisi koskaan satuttaa naista, että vihaa naistenhakkaajia tms.
Tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
5) Ultimate-hälytysmerkin pitäisi olla se, jos mies sanoo ettei voisi koskaan lyödä naista, ettei voisi koskaan satuttaa naista, että vihaa naistenhakkaajia tms.
Tein tyhmästi, kun kysyin asiaa mieheltä itse. Hän tietty vastasi, että ei ikinä ole lyönyt. Olisi varmaan pitänyt odottaa, että ottaako itse puheeksi.
Tosin, luin jostain, että väkivaltainen tyyppi voi sanoa, ettei ole ikinä lyönyt, mutta onko tehnyt jotain "lievempää". Hän pitää siis vain naisenhakkaajana sitä, joka lyö eikä sellaista, joka esim repii tukasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai sitä voi koskaan tietää. Minun mieheni omaa paljon noita väkivaltaisen miehen tunnusmerkkejä, mutta ei ole kertaakaan kuuden vuoden aikana ollut väkivaltainen. Äidilleni ja parille ystävälle olen jopa joutunut selittelemään ettei mieheni ole koskaan tehnyt pahaa minulle, heidän mielestään kun mieheni vaikuttaa aggressiiviselta ja minä ilmeisesti näytän liian kiltiltä tai heikolta lähteäkseni väkivaltaisesta suhteesta vaikka totuus on ihan toinen.
Vierailija kirjoitti:
5) Ultimate-hälytysmerkin pitäisi olla se, jos mies sanoo ettei voisi koskaan lyödä naista, ettei voisi koskaan satuttaa naista, että vihaa naistenhakkaajia tms. Jos mies päästää tuollaista suustaan, on 100% varma, että hän on naistenhakkaaja. Normaali mies ei koskaan sano tuollaista, koska tuollaiset asiat eivät edes käy hänen mielessään. Esim. harva nainenkaan kai sanoo että minä en koskaan tätä minun lasta raiskaisi, en kyllä koskaan meidän Janicaa raiskaisi. Koska ei normaali nainen tunne mitään tarvetta korostaa sitä, että hän ei ole lapsenraiskaaja, sellainen ajatus, että hän koskettelisi lastaan seksuaalisessa mielessä on niin vieras etteivät nuo asiat (minä, minun lapseni, raiskaaminen) yhdisty pääkopassa missään olosuhteissa. Vaikea selittää mistä on kyse, en itsekään mekanismia ymmärrä, mutta niin se vaan on. Mitä enemmän mies meuhkaa siitä, että naisia ei saa lyödä, sen nopeammin tulet saamaan turpaasi.
Muuten olen kanssasi samaa mieltä mutta tuo viimeinen kriteerisi tuottaisi paljon vääriä hälytyksiä. Jos mies tuo väkivallattomuuttaan aktiivisesti esille ilman syytä niin sitten kyseessä voi olla vaaramerkki, jos taas esimerkiksi vastauksena hänelle esitettyyn aiheeseen liittyvään kysymykseen niin kyseessä voi olla, yllätys yllätys, rehellinen vastaus esitettyyn kysymykseen.
Väkivaltaisen suhteen varoitusmerkkejä
Väkivalta parisuhteessa alkaa ja pahenee usein vaiheittain, ja siksi sitä voi joskus olla vaikea tunnistaa. Väkivaltaisessa suhteessa eläneet ovat itse listanneet seuraavanlaisia merkkejä suhteessa, joihin kannattaa suhtautua vakavasti:
Suhteen alku on hyvin tunnepitoinen ja etenee nopeasti vakavaksi. Puoliso todistelee, että vain sinä voit tehdä hänet onnelliseksi eikä hän voi elää ilman sinua.
Puoliso on omistushaluinen, vaativa ja mustasukkainen. Hän syyttää sinua flirttailusta, jos joku esimerkiksi katsoo sinua kaupassa.
Puoliso on hyvin erilainen silloin, kun muita on paikalla. Läheisesi pitävät häntä täydellisenä, mutta sinä olet varuillasi.
Puoliso rajoittaa menemisiäsi ja haluaa tietää tarkasti missä liikut. Puolisosi tarkistaa tekstiviestisi tai soittelee jatkuvasti ja kyselee missä olet.
Puoliso tekee sinut itsestään riippuvaiseksi esimerkiksi taloudellisesti.
Puoliso nimittelee sinua, pilailee kustannuksellasi tai nolaa sinua muiden seurassa.
Puoliso saa sinut tuntemaan, ettet tee mitään oikein ja sinun täytyy koko ajan pyydellä anteeksi.
Olet mieluummin sanomatta omia mielipiteitäsi puolisosi seurassa.
Puoliso tulistuu pienistä, käsittämättömistä asioista. Reaktiot ovat vahvat.
Puoliso vähättelee sinua naisena tai äitinä.
Puoliso vaatii seksiä rakkauden osoitukseksi.
Häpeän takia välttelet ystäviäsi ja sukulaisia etkä halua kertoa heille totuutta puolisosi käytöksestä.
Puoliso on pomo ja odottaa sinun noudattavan hänen ohjeitaan ja määräyksiään.
Joudut olemaan varuillasi: opit huomioimaan puolisosi mielialanvaihtelut ja elämään niiden mukaan. Teet kaikkesi, ettei puolisosi suutu.
Puoliso on julma eläimiä kohtaan.
Puolisosi uhkailee sinua tai läheisiäsi.
Joudut opettamaan lapset olemaan häiritsemättä ja ärsyttämättä.
Puolison lupaukset eivät pidä ja väkivalta toistuu.
Puolisosi ei näe itsessään mitään vikaa. Hän syyttää sinua väkivaltaisesta käytöksestään.
Selittelet itsellesi, että kyllä väkivalta sitten loppuu, kun lapset kasvaa tai talo on valmis tai puolison työstressi vähenee.
Vähättelet väkivaltaa ja selittelet, ettei puolisosi teosta jäänyt jälkiäkään.
Huomaat, että väkivaltaisesta elämästä on tullut ”tavallista elämäänne” parempine ja huonompine jaksoineen.
Et enää huolehdi itsestäsi.
Samaan aikaan toivot ja pelkäät, että joku puuttuisi elämäänne.
Olet huolissasi lastesi hyvinvoinnista, turvallisuudesta tai tapahtumien vaikutuksista lapsiin.
Puolisosi on käyttäytynyt väkivaltaisesti aikaisemmissa suhteissaan. Hänen lapsuudenperheessään on ollut väkivaltaa.
Kyllä! Täähän on kuin suora kertomus mun väkivaltaisesta miehestä!
Tässä on monta kohtaa, jotka osuvat. Mies oli nuorena ns ongelmanuori, moottoripyöräilijä harrastusluonteisesti, tappeluissa nuorena miehenä. On omistushaluinen ja kontrolloiva ja puhuu todella halveksivasti jostain tutustaan, joka hakkasi tyttöystäväänsä. Ei ole koskaan lyönyt minua, mutta tarttunut kiinni kovaa, jos en ole tehnyt, mitä haluaa. Kyselee aina, mitä olen tehnyt päivän aikana, soittelee ja kysyy, mitä teen. Ei koskaan huuda tai menetä malttiaan, pikemminkin lehmänhermot.. Ennuste on siis tuon mukaan huono. Toisaalta hän sanoo, ettei ikinä voisi olla väkivaltainen, niin ei sitä tee mieli erotakaan ns tyhjästä. "Vasta sitten, jos jotain tapahtuu". Oli myös ns unelma-alku suhteessa, kuten yhdessä kommentissa aiemmin mainittiin.