Lue keskustelun säännöt.
Onko kenenkään muun elämä tälläistä?
23.01.2016 |
Kärsin järjetöntä ahdistusta. En enää tiedä mikä mulla on. Adhd, erityisherkkyys ja yleistynyt ahdistuneisuus kaiketi. Lukupäätä ja yleissivistystä löytyy, samoin maisteritutkinto. Olen kiltti ja diplomaattimen, mutta sukellan syvälle kun minua loukataan. Olen samalla totaalisen läsnä ja joskus ikään kuin ison kuplan sisällä. Lapsekas keveys ja naivi innostus naamioi kuitenkin miten oikeasti välillä kärsin. Minusta saadaan pinnallinen vaikutelma ja se on kuitenkin vain pinta eikä oikea minä. Auttaako itsereflektio yhtään vai viekö se vain syvimmille vesille? Saatan joskus luulla jonkun olevan minua vastaan ja myöhemmin kuulen juuri hänen puolustaneen minua. Miksi en osaa olla kuin muut? Dom andra.
Kommentit (11)
Satsatkaa rahanne terapiaan. Tottakai sitä on yksinäinen jos ei opi antamaan muille tilaa ja loukkaantuu kaikesta. Työssäkin juuri teidän idea ei ole se paras, teidänkin tekemisessä on parannettavaa. Joskus muut on luovia hulluja jotka ajattelee rohkeasti ja uudistavasti,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäluuloisuus näkyy kauas ja röyhkeys myös. Se karkoittaa ystävät kyllä. Opi arvostamaan itseäsi ja muita.
Itsekeskeiseltä kuulostaa. Ehkä sitä voisi opetella näkemään asiansa paremmin perspektiivissä jos vaikka menis vapaaehtoiseksi johonkin saattokotiin tms. Vois sitä ainakin kokeilla.
Ihan normaalia. Täydellä höyryllä eteenpäin. Turha märehtiä kuin lehmä.
Jos vaikka siirtäisitte huomin omasta navasta muualle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on samanlaisia tunteita.
Olen alkanut tiedostaa myös, että ajattelen tosi helposti jonkun suuttuneen minulle. Mietin, sanoinko vääriä asioita, kuuntelinko liian vähän, lopetinko puhelun väärässä paikassa jne.
Sitten, jos en ole kuullut jostain ihmisestä vähään aikaan, pelkään tapahtuneen pahoja asioita: ryöstö, kuolema, loukkaantuminen, pettäminen...
Kuin koko ajan kaiken yllä olisi uhka : ( Vaikeaa ottaa ns. rennosti ja oma riittämättömyyden tunne syö minut käppyräksi. Vaikka järjellä tajuan, että en voi olla vastuussa kaikesta ja voisin lähtökohtaisesti hyväksyä itsenikin sellaisena kuin olen.
Ahdistuksen ikeen alla koko ajan kuitenkin.
Miksi mä kirjoitin tuohon Dom Andra. Alkoi soimaan Kent päässä. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mulla on samanlaisia tunteita.
Olen alkanut tiedostaa myös, että ajattelen tosi helposti jonkun suuttuneen minulle. Mietin, sanoinko vääriä asioita, kuuntelinko liian vähän, lopetinko puhelun väärässä paikassa jne.
Sitten, jos en ole kuullut jostain ihmisestä vähään aikaan, pelkään tapahtuneen pahoja asioita: ryöstö, kuolema, loukkaantuminen, pettäminen...
Kuin koko ajan kaiken yllä olisi uhka : ( Vaikeaa ottaa ns. rennosti ja oma riittämättömyyden tunne syö minut käppyräksi. Vaikka järjellä tajuan, että en voi olla vastuussa kaikesta ja voisin lähtökohtaisesti hyväksyä itsenikin sellaisena kuin olen.
Ahdistuksen ikeen alla koko ajan kuitenkin.
Mulla ihan samanlaista :-(
Lisäksi olen alkanut pelätä vähän kaikkea. Elämä on hieman hankalaa.
juu, näin se on. adhd,ahdistus,sekoilu, päihteet, menneisyyden painolasti, muutama vainoaja. Vaikeahan se on keskittyä mihinkään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi mä kirjoitin tuohon Dom Andra. Alkoi soimaan Kent päässä. Ap
se on hyvä
Mulla on vähän samanlaista. Kouluttautunut ihminen minäkin. Todella yksinäinen. Lapsesta asti olen joutunut puolustamaan itseäni ja näen tätä puolustautumisen tarvetta monesti siellä, missä sitä ei olekaan. Olen luonut oman pään sisäisen maailman, kuplan, jossa käyn vuoropuhelua itseni kanssa ja siitä, miten asioiden pitäisi olla, että olisi hyvä. Musta ei varmaan saada pinnallista vaikutelmaa, varmaankin röyhkeä ja omahyväinen, mikä on mielestäni eri asia kuin pinnallinen. Olen todella herkkä ja yksin ollessa usein itken. Yritän peittää herkkyteni muulloin. En luota keneenkään ja olen usein omituisen (jopa omasta mielestäni) epäluuloinen kaikkea kohtaan.