Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Minut jätettiin ja voimat hupenevat lopullisesti
22.01.2016 |
Minut jätettiin enkä ole selvinnyt tilanteesta eteenpäin. Elämäni on muutenkin huonoa. Useamman kuukauden olen tässä jo kärvistellyt. Viimeinenkin toivo hupenee. Itsemurhan tapa ja paikka on jo katsottuna. Toinen vaihtoehto on silta, jolta uskaltaisin hypätä selvinpäin. Toinen todennäköisempi vaihtoehto on veturin alle, jonne menisin kännissä. Käy vain junakuskia sääliksi. Nytkin juon, vaikka tiedän, että se vain pahentaa oloa.
En vain pysty hyväksymään sitä, että pitkäaikainen kumppanini ei edes halunnut neuvotella tilanteesta. Yhäkkiä sain vain eroilmoituksen. Suhteessamme oli huono yhteys, mutta ei pettämistä, riitoja, väkivaltaa tai alkoholin väärinkäyttöä.
En vain keksi enää mitään suuntaa. Vaikeinta tässä on se, että en ymmärrä jättämisen syytä ja sitä, miksi eksäni ei tahtonut vaikka terapiaan kanssani.
Väestöliiton sivuilla on miehille erokurssi. Katsoin sen, mutta ei siitä mitään apua ollut. Ei se avannut mitenkään tietä tulevaisuuteen.
Kommentit (22)
Aika monelle jää epäselväksi miksi toinen ei halua jatkaa liittoa. Toisille ero tulee taas ihan puskista. Ei silloin taida olla muuta vaihtoehtoa kuin sietää epävarmuutta. Aikanaan se hellittää, niin tyhmältä kuin se kuulostaakin. Tiedän kokemuksesta.
Itselläni on monenlaisia kokemuksia Ikävistä asioista ja aina niistä on noustu, se on vaan noustava. Pää on kuin puulla lyödyn oloinen. Makaat vuoden sohvalla. Käyt suihkussa vain 1×viikossa. Mutta mä hengitän, mä elän. Koska koko ajan helpottaa. Aika tappaa myös epätietoisuudesta johtuvaa tuskaa. Ajan päästä se ei tunnu niin pahalta, sen teidottomuuden oppii hyväksymään - ja se riittää. Ei tarvita enempää.
Mitä enemmän sä käyt sitä tuskaa läpi, kuljet sen rinnalla - sitä enemmän sä olet vapaa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Anna kivun olla ja hengitä. Yksi päivä huomaat, että oikeestaan ois ihan kiva käydä kaverin kanssa ulkona. Siitä se lähtee. Toisilla menee viikko, toisilla vuosi. Mulla meni 1,5 vuotta, mutta en näin jälkeenpäin muuttaisi mitään.
Kyllä minäkin uskoisin nousuun, jos muu elämäni olisi kunnossa, mutta kun ennen minulla oli yksi ihmissuhde ja köyhyys, niin nyt minulla on enää se köyhyys eikä ainuttakaan ihmissuhdetta.
Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista, purkaa tunteita. Olen itkenyt, olen yrittänyt etsiä kevyttä viihdettä, olen liikkunut paljon, mutta aina vain tuntuu järkevämmältä ja järkevämmältä tappaa itsensä.
Kun ei ole ketään jolle puhua ja tuntuu, ettei minunlaiseni mies saa enää koskaan parisuhdetta (mm. vakiintuneen köyhyyden vuoksi), niin olo on vain loputtoman lohduton, hätäinen ja itkuinen.
Niin mutkin jätettiin kuin nalli kalliolle ilman selitystä viiden vuoden jälkeen. Olin vähän aikaa että ohhoh ja opiskelija kun olin, aloin bailata ankarasti, käytin opiskelutovereitani hyväksi seksuaalisesti ja paskat nakkasin eksästä. Pian sitten tapasinkin unelmieni miehen, jonka kanssa elämä on ihanaa ja auvoista (hän ei ollut näistä pervoista opiskelupiireistä) ;D
Älä tee mitään tyhmää, onni on nurkan takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on vastaus siihen, miksi parisuhteesi päättyi: jos hän oikeasti oli ainoa ihmissuhteesi, se on todennäköisesti ollut hänelle todella ahdistavaa. Et voi sysätä vastuuta omasta onnellisuudestasi yhden ihmisen niskaan. Olen sitä mieltä, että ero on parasta mitä sinulle on tapahtunut - anteeksi, jos se kuulostaa loukkaavalta tai satuttaa. Mutta nyt voit alkaa rakentaa omaa elämääsi. Herättele eloon vanhat ihmissuhteet, jos niitä on tai hanki uusia. Tee elämästäsi parempi pienillä muutoksilla, vähitellen. Et sinä itseäsi tapa, olet liian fiksu siihen.
Kyllä uskon että löydät parisuhteen, olethan jo ollut parisuhteessa .
Ala kerätä kaikenlaista aktiviteettia joka vie sut pois kotoa. Liiku paljon, se parantaa mielialaa. Pidä kotisi viihtyisänä ja syö hyvää ruokaa. Kun tulee kestämättömiä oloja, soita vaikka kriisipuhelimeen. Pura pahaa oloasi keskustelemalla tai kirjoittamalla. Pääasia ettet jää kotiin yksin makaamaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Shokkiero on hirveä kriisi ja kyllä siinä ruokahalu pariksi kuukaudeksi menee. Mutta ei elämänhalu saa olla parisuhteesta kiinni. Parisuhteessakin ihmisen pitää elää omaa elämäänsä eikä rakentaa koko elämäänsä toisen ihmisen varaan. Olisko lähteneen osapuolen lähdön syynä ollut sun liiallinen takertuminen ja hänen kauttaan eläminen? Epäreilua, ettei suostu puhumaan asiosta kanssasi. Toipuminen pitkittyy jos mitään syitä ei kerrota. Moni tulee jätetyksi ja vieläpä pienen lapsen tai useamman lapsen kanssa sitten yrittää eteenpäin selvitä. Ei semmoista ihmistä olekaan, jonka takia kannattaisi itsetuhoiseksi ruveta. Tuollaiset puheet kertonevat mt-ongelmista joihin pitää hakea apua.
Mustakin tuntui joskus tuolta, mutta nyt menee hyvin. En ole kyllä parisuhteessa mutta silti suurimman osan ajasta melko onnellinen jopa. Opettelin tykkäämään itsestäni ja pitämään itsestäni huolta. Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muista ap, että ennen aamunkoittoa on aina pimeintä. Se helpottaa, kun menet tästä läpi. Lupaan sen. Tulee aina uusia pimeitä, mutta niin tulee aina myös uusi aamu ja valo. Kyllä sä selviät.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin uskoisin nousuun, jos muu elämäni olisi kunnossa, mutta kun ennen minulla oli yksi ihmissuhde ja köyhyys, niin nyt minulla on enää se köyhyys eikä ainuttakaan ihmissuhdetta.
Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista, purkaa tunteita. Olen itkenyt, olen yrittänyt etsiä kevyttä viihdettä, olen liikkunut paljon, mutta aina vain tuntuu järkevämmältä ja järkevämmältä tappaa itsensä.
Kun ei ole ketään jolle puhua ja tuntuu, ettei minunlaiseni mies saa enää koskaan parisuhdetta (mm. vakiintuneen köyhyyden vuoksi), niin olo on vain loputtoman lohduton, hätäinen ja itkuinen.
Älä anna periksi. Jos sinulla ei tosiaan ole ketään kenelle puhua, soita johonkin kriisilinjalle.
Olin samassa tilanteessa puolitoista vuotta sitten. Selvisin. Pienituloinen olen edelleen, mutta olen onnellinen. Ne uudet ihmissuhteet tulevat sitten, jos ovat tullakseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Parisuhteessakin ihmisen pitää elää omaa elämäänsä eikä rakentaa koko elämäänsä toisen ihmisen varaan.
Emme me nähneet kuin viikonloppuisin, silloinkaan ei ollut pakko nähdä. Emme myöskään olleet viikkojen aikana yhteydessä, joten ei tämä mikään riippuvuussuhde ollut.
Minä vain luotin naiseen. Sain hänen puheistaan sellaisen käsityksen, että hän on lojaali. En voi ymmärtää, miksi hän ei kertonut kriisiytymisestään ennen eroilmoitusta.
Minusta myös tuntui hyvältä ennen eroa. Tuntui kuin olisimme lähentyneet. Hän itkeskeli, tuli syliin, haki minusta turvaa. Silittelin häntä, lohdutin. Sain tuntea olevani tarvittu ja hänelle tärkeä. Jälkeenpäin tuntuu tietenkin julmalta, että se oli vain eron tekemistä, josta minulle ei kerrottu etukäteen.
Hän kertoo myös itkeskelleensä ja kaivanneensa minua jälkeenpäin, mutta yhteen hän ei tahdo palata.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minäkin uskoisin nousuun, jos muu elämäni olisi kunnossa, mutta kun ennen minulla oli yksi ihmissuhde ja köyhyys, niin nyt minulla on enää se köyhyys eikä ainuttakaan ihmissuhdetta.
Olen yrittänyt keksiä kaikenlaista, purkaa tunteita. Olen itkenyt, olen yrittänyt etsiä kevyttä viihdettä, olen liikkunut paljon, mutta aina vain tuntuu järkevämmältä ja järkevämmältä tappaa itsensä.
Kun ei ole ketään jolle puhua ja tuntuu, ettei minunlaiseni mies saa enää koskaan parisuhdetta (mm. vakiintuneen köyhyyden vuoksi), niin olo on vain loputtoman lohduton, hätäinen ja itkuinen.
Uskoisin, että tuo tunne siitä, ettei löydä enää kumppania on hyvin yleinen niin naisilla kuin miehilläkin. Ymmärrykseni ja kokemukseni mukaan se kuuluu ns. "juoneen" eli on normaalia. Sinulla on kuitenkin vasta niin vähän aikaa erosta (kuukausia??), että enemmän olisinen huolissani, jos olisit jo "valmis" suhteeseen - ex.suhteesi oli kuitenkin niin pitkä.
Sitä sanotaan, että pitkien suhteiden jälkeen menee VUOSIA (asiantuntijat puhuneet jopa 5v!) ennen kuin on oikeasti valmis ja tasapainoinen uuteen suhteeseen. Anna itsellesi aikaa.
Sure - märehdi - kaipaa - makaa - huuda...
Eräänä päivänä huomaat, että peilistä katsoo väsynyt, mutta hymyn kare huulissa, uuden tien alussa oleva suomalainen mies.
Aikanaan hymyilet kirjoitti:
Uskoisin, että tuo tunne siitä, ettei löydä enää kumppania on hyvin yleinen niin naisilla kuin miehilläkin.
Tuntuu vain niin mahdottomalta, kun en tee mitään sellaista, missä naisia tapaisin.
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan hymyilet kirjoitti:
Uskoisin, että tuo tunne siitä, ettei löydä enää kumppania on hyvin yleinen niin naisilla kuin miehilläkin.
Tuntuu vain niin mahdottomalta, kun en tee mitään sellaista, missä naisia tapaisin.
Miksi et tee?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan hymyilet kirjoitti:
Uskoisin, että tuo tunne siitä, ettei löydä enää kumppania on hyvin yleinen niin naisilla kuin miehilläkin.
Tuntuu vain niin mahdottomalta, kun en tee mitään sellaista, missä naisia tapaisin.
Miksi et tee?
Olen aivan vietävän epäsosiaalinen introvertti. Ei myöskään ole rahaa esimerkiksi harrastaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aikanaan hymyilet kirjoitti:
Uskoisin, että tuo tunne siitä, ettei löydä enää kumppania on hyvin yleinen niin naisilla kuin miehilläkin.
Tuntuu vain niin mahdottomalta, kun en tee mitään sellaista, missä naisia tapaisin.
Miksi et tee?
Olen aivan vietävän epäsosiaalinen introvertti. Ei myöskään ole rahaa esimerkiksi harrastaa.
Sitten nettideittailu olis sulle hyvä vaihtoehto. Kirjoitat hyvin. Ja naiset tykkää introverteista. Mutta yritä päästä tuosta katkeruudesta eroon ja älä jauha exästäsi, jos treffeille pääset. Ps. raha on aivan epäolennainen juttu
Alue: Aihe vapaa
Et kai sinä pelkästään päättyneen parisuhteen takia halua elämääsi päättää? Parisuhteita tulee ja menee, ei nykyaikana voi olettaa, että ihmissuhde kestäisi koko elämän. Voi kestää, mutta harvinaistahan se on. Onko sinulla ystäviä tai sukulaisia, joille voisit puhua? Älä patoa kaikkea sisällesi.