Minkä ikäiseksi omaa lasta pitää elättää ja miten olette käytännössä toimineet?

Saa asua ilmaiseksi kotona niin kauan kuin haluaa. Ajokortti maksetaan. Siinä se.

Tota mäkin olen äitimuorille sanonut että oot musta vastuussa ja sun pitää maksaa kaikki mun jutut. Terveisin mies 63 .Äitini on 87 vuotias.

Kai sitä voi elättää vaikka koko lopun elämäänsä. Minulla ei ole varaa sellaiseen pienestä työkyvyttömyyseläkkeestä. Nuori maksaa osuutensa elinkuluista ja ruokansa. Hänen isänsä ei ole osallistunut mitenkään mihinkään kuluihin missään vaiheessa.

Itseltäni olisi alettu periä vuokraa kun täyttäisin 18v. Ymmärsin vihjeen ja muutin 17-vuotiaana pois ja hyvin on mennyt elämässä. Omien lasten kanssa en ajatellut toimia samoin.

Niin kauan kun tuo perintövero on olemassa ja itsellämme ylimääräistä rahaa niin tuetaan mahdollisuuksien mukaan taloudellisesti. 

Mua ei autettu koska vanhemmat oli köyhiä. Itse toimin toisella tavoin mutta kannustan oma-aloitteisuuteen ja työn hakuun. 

Tuskin kysyit lapselta ennen sen tekemistä haluaako se tulla tehdyksi, joten sun vastuulle se kuuluu koko elämäsi ajan. Ellei se itse päätä toisin.

Käytännössä olen valmis elättämään/auttamaan niin kauan kuin tekevät jotain järkevää (järkevä = opiskelevat, tekevät tai hakevat töitä, hoitavat pieniä lapsia kotona).

Mitään ikärajaa ei ole. Jos vaikka 30-vuotiaana tytär joutuisi työttömäksi ja miehensä lähtisi lätkimään jättäen tyttären yksin pienen lapsen kanssa, niin avustaisin tietysti kaikin tavoin. Voisivat esimerkiksi muuttaa meille ja huolehtisin että heillä on kaikki tarvitsemansa, jos tytär kokisi että se on paras ratkaisu.

Omat vanhempani muuttivat asuntoon jossa oli kahdelle miltei aikuiselle lapselle vain yksi makuuhuone. Olin itse 19 v ja pikkusisko 17. Aika hyvä tapa saada meidät molemmat ulos kotoa. Nopeasti siitä sitten lähdettiinkin. Muutin ystävän kanssa kimppakämppään ja sisko itseään yli 10 vuotta vanhemman miehen kanssa avoliittoon. Eikä palattu takas.

"Kotikotiin" sai mennä syömään ja pesemään pyykit, muuta apua ei herunut. Hoidin mm. muutot itse ja otin opintolainaa elämiskulujen kattamiseen. (En perussairauden takia jaksanut käydä töissä kuin kesälomilla)

Kotoa annetaan juuret, että lapsen siivet kantavat häntä  itsenäiseen elämään. Liika paapominen vie oma-aloitteisuuden. 

Normaali nuori lhaluaa itse lähteä noin parikymppisenä kotoaan ja siihen kuuluu myös vastuunotto omasta elämästä, vanhempien avustuksella tietysti. 

Jos kasvatus on onnistunut, ei lasta tarvitse elättää yli kakskymppisenä. Joku tekee karhunpalveluksen nuorelleen ja maksaa kaiken ja siloittaa tien. Kuinka nuorelle sitten käy, kun pakosta joutuu kohtaamaan oikean elämän?

Minun lapseni ovat nyt 67 ja 65. Itse olen 93. Ei ap:n kysymykseen mitään yleispätevää vastausta ole, mutta itselläni on selkeä linja:

Autan perustarpeissa ja hiukan sen ylikin, mutta maltillisesti. Käytännössä tämä toimii niin, että vien kummallekin joka aamu pullon gambinaa, tupakki-askin ja ranskanleivän. Lisäksi annan 20 euron setelin, jonka voivat käyttää vaikka kaikenlaisiin turhuuksiin.

Hyvin lapset pärjäävät. Kela maksaa vuokran ja kumpikin saa lisäksi takuueläkkeen.

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvatus on onnistunut, ei lasta tarvitse elättää yli kakskymppisenä. Joku tekee karhunpalveluksen nuorelleen ja maksaa kaiken ja siloittaa tien. Kuinka nuorelle sitten käy, kun pakosta joutuu kohtaamaan oikean elämän?

No eikös tämä uupuminen ole nykyään muoti-ilmiö. 

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ovat nyt 67 ja 65. Itse olen 93. Ei ap:n kysymykseen mitään yleispätevää vastausta ole, mutta itselläni on selkeä linja:

Autan perustarpeissa ja hiukan sen ylikin, mutta maltillisesti. Käytännössä tämä toimii niin, että vien kummallekin joka aamu pullon gambinaa, tupakki-askin ja ranskanleivän. Lisäksi annan 20 euron setelin, jonka voivat käyttää vaikka kaikenlaisiin turhuuksiin.

Hyvin lapset pärjäävät. Kela maksaa vuokran ja kumpikin saa lisäksi takuueläkkeen.

Noin toimivat hyvät vanhemmat 💕

No meidän 16v muutti syksyllä omilleen. Maksamme vuokran ja autamme ruuassa. Mutta ei missään muussa.

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni ovat nyt 67 ja 65. Itse olen 93. Ei ap:n kysymykseen mitään yleispätevää vastausta ole, mutta itselläni on selkeä linja:

Autan perustarpeissa ja hiukan sen ylikin, mutta maltillisesti. Käytännössä tämä toimii niin, että vien kummallekin joka aamu pullon gambinaa, tupakki-askin ja ranskanleivän. Lisäksi annan 20 euron setelin, jonka voivat käyttää vaikka kaikenlaisiin turhuuksiin.

Hyvin lapset pärjäävät. Kela maksaa vuokran ja kumpikin saa lisäksi takuueläkkeen.

 

Varoittava esimerkki!!!

Vierailija kirjoitti:

Minun lapseni on vasta pieni, mutta aion pyrkiä samaan kuin minun vanhempani minun kohdallani. Maksan harrastukset, matkoja, ajokortin ja auton, vuokran+bensan+ruokarahaa opiskeluaikana, autan opintojen päätyttyäkin parhaani mukaan, takaan asuntolainan.

Minä olen nyt asuntovelkainen pienen lapsen äiti, ja vaikka olenkin keskipalkkainen nelikymppinen, kyllä välillä tekee vähän tiukkaa, kun tuleekin joku yllättävä iso meno, vaikka auto hajoaa tai eteen sattuu pitkällinen hammashoito. Vanhempani auttavat rahallisesti edelleen muutamilla satasilla vuodessa. En ole koskaan pyytänyt penniäkään, päinvastoin minulle on kunnia-asia tulla toimeen omillani, mutta kyllähän se apu aina on mukavaa. Jos ei muuten niin laitan säästöön ja ostan lapselle uusia harrastuskamppeita ym.

Millaisia autoja teillä on jotka hajoaa.

Vaipat viedään lapsen lapsille, kun vanhemmilla ei ole varaa ostaa niille vaippoja.

Vierailija kirjoitti:

Tota mäkin olen äitimuorille sanonut että oot musta vastuussa ja sun pitää maksaa kaikki mun jutut. Terveisin mies 63 .Äitini on 87 vuotias.

Vastuu tosiaan on kyllä 70-vuotiaaksi asti,ei saa jättää poikaansa heitteille.