Minkä ikäiseksi omaa lasta pitää elättää ja miten olette käytännössä toimineet?

On 24v ja edelleen tuemme taloudellisesti.

Se lapsi tai nuori tarvitsee sitä taloudellista taustatukea silloin kun rakentaa elämäänsä, ei enää sitten kuusikymppisenä tai vanhempana kun perintöä jaetaan. Vastaus tähän siis on että jos vanhemman talous antaa myöten niin tukemista kannattaa jatkaa koko lapsen elinikä.

Itse menin töihin 16 vuotiaana ja kotona sanottiin, että ensimmäisen tilin saat pitää ja sitten pitää maksaa ruoasta, vaikka olin alaikäinen.

Siihen asti kun asuvat kotona, ruoka ja tietenkin se asuminen ja puhtaus on ihan talon puolesta. Samoin puhelin, suoratoisopalvelut, vakuutukset, harrastuskulut jne. esikoinen muutti ulos kun oli 20v (sai opiskelupaikan toiselta paikkakunnalta), keskimmäinen on 19, kolmannen asteen opiskelija tässä meidän paikakkunnalla, mutta asunnee tämän talven vielä tässä meillä, muuttaa sitten kun intti on käyty ulos, näin ainakin tällä hetkellä suunnittelee. Kuopus on vielä alaikäinen ja toisen asteen opiskelija, joten asia ei ole mitenkään ajankohtainen hänen kohdallaan. Eli ihan sen lapsen tahdon mukaan tässä on menty, ei ole itsellä valittamista.

Vierailija kirjoitti:

Kotona on sopivaa asua, kunnes on valmistunut ammattiin. Sitten pitää lähteä jo omilleen.

Suurinpiirtein näin. Tyttäret lähtivät äitinsä luota molemmat 17- vuotiaina. Oltiin erottu kauan sitten. Käväisivät AU- paireina jossain, menivät sitten töihin palvelualoille, nyt toinen kotiäitinä ja toinenkin on äiti mutta käy töissä. Ei aikuisia lapsia tarvi kenekään elättää. Omilleen vaan vaikka tukien varaan, so on ihan ok. Kannustaapa etsimään töitä mitättömät tuet. 

Vierailija kirjoitti:

Opiskelija, 20 v. Opintotuella elää minkä pystyy (ei lainaa), loput maksamme me vanhemmat. Totta kai omaa lastaan tukee, kukas sitten jos ei vanhemmat.

Eikös hän voisi mennä osa-aikatöihin, ihan niin kuin muutkin opiskelijat?

Vierailija kirjoitti:

Itse menin töihin 16 vuotiaana ja kotona sanottiin, että ensimmäisen tilin saat pitää ja sitten pitää maksaa ruoasta, vaikka olin alaikäinen.

Nykyään tällainen toiminta olisi periaatteessa laitonta. Vanhemman elatusvelvollisuus kun jatkuu minimissään 18 vuoden ikään asti ja toisaalta olisihan se aika ilkeää periä ruoasta korvausta lapselta. Muiden omien menojen maksaminen omasta palkasta on täysin ymmärrettävää.

Ovat halunneet itsenäistyä alta kakskymppisinä. Onhan se luonnollista, että haluaa pärjätä omillaan. Laitetaan tarvittaessa aina. Kovin paljoa apua ei ole tarvittu. Ovat opiskelleet työn ohella. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat halunneet itsenäistyä alta kakskymppisinä. Onhan se luonnollista, että haluaa pärjätä omillaan. Laitetaan tarvittaessa aina. Kovin paljoa apua ei ole tarvittu. Ovat opiskelleet työn ohella. 

Siis autetaan tarvittaessa, eikä laitetaan, kuten automaattikorjaus huomaamattani kirjoitti. 

Vierailija kirjoitti:

Ovat halunneet itsenäistyä alta kakskymppisinä. Onhan se luonnollista, että haluaa pärjätä omillaan. Laitetaan tarvittaessa aina. Kovin paljoa apua ei ole tarvittu. Ovat opiskelleet työn ohella. 

Noin se pitää ollakin.

Olemme vanhat vanhemmat ja eläkkeellä. Tarvitsisimme itse apua sen sijaan, että vielä eläkkeestämme tuemme kolmekymppistä, joka ei viitsi tehdä työtä.

Taloustaitojen opettaminen nuorelle on paljon tärkeämpää kuin rahankylväminen.

Joku vanhempi luulee, että raha=rakkaus. 

Tottakai nuori myös rahaa tarvitsee elämiseen. Opiskelun ohessa voi käydä töissä tai ottaa lainaa, kun on täyttänyt 20.

18-vuotiaaksi pitää. Itse sain vanhemmilta taloudellista avustusta siihen asti, kunnes oma talous ns. toimi. Ikää oli reippaasti yli 18v.

Finlex sanoo: "Lapsen oikeus saada elatusta vanhemmiltaan päättyy, kun hän täyttää kahdeksantoista vuotta. Vanhemmat vastaavat lapsen koulutuksesta aiheutuvista kustannuksista myös sen jälkeen, kun lapsi on täyttänyt kahdeksantoista vuotta, mikäli se harkitaan kohtuulliseksi."

Meillä on yksi opiskelijapoika, joka asuu yhä kotona ja on 28-vuotias. Opiskelupaikka on alle 10 km päässä ja ala sellainen, jonka voi suorittaa etänä, joten opiskelija-asunto ei ole välttämätön. Kokeili sitä vuoden verran eikä viihtynyt. Minkäs teet, ei tuota kehtaa poiskaan ajaa, ja tekee talon töistä kyllä oman osuutensa. Välillä kyselen, eikö häntä kiinnostaisi jo alkaa rakentaa omaa elämäänsä, ja milloin hän oikein aikoo valmistua. Kyllähän tämä jo vähän alkaa huolestuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Jos teet lapsen, olet totta kai loppuelämäsi vastuussa lapsestasi. Sun pitää maksaa lapsen kulut ja huvit riippumatta lapsen iästä, sillä päätit tehdä lapsen kysymättä lapsen mielipidettä asiaan.

Mielestäni vanhemman vastuu on kasvattaa lapsesta itsenäinen, omillaan toimeentuleva, vastuullinen kansalainen. Ei elättää häntä maailman tappiin. 

Toki olen tukena ja apuna, jos nuori aikuinen lapseni sitä kaipaa. Toistaiseksi niitä hetkiä on tullut kovin vähän sen jälkeen, kun hän 19-vuotiaana muutti tyttöystävän kanssa yhteiseen kotiin. Opiskelijataloutta elävät yhdessä, käyvät töissä opintojen ohessa ja suunnittelevat tulevaisuuttaan. 

Tiedän toki yhdenkin isukin, joka ajelee jostain Kolarin pohjoispuolelta etelään täyttämään 40-vuotiaan tyttären jääkaapin, ettei tyttären itse tarvitse tehdä muuta kuin haaveilla. 

Kunnes lähtivät opiskelemaan eli niin kauan kuin asuivat kotona. Pojalla lukio + armeijan jälkeen ja tytöllä lukion jälkeen. Senkin jälkeen on autettu, muttei elätetty.

Vierailija kirjoitti:

Jos kasvatus on onnistunut, ei lasta tarvitse elättää yli kakskymppisenä. Joku tekee karhunpalveluksen nuorelleen ja maksaa kaiken ja siloittaa tien. Kuinka nuorelle sitten käy, kun pakosta joutuu kohtaamaan oikean elämän?

Jos kasvatus on onnistunut, nuorella on halu ja kyvyt pärjätä omillaan.

Kaikenlaista voi kuitenkin sattua, mikä tapahtuu vaikka nuori hoitaisi asiansa vastuullisesti: työttömyys, sairauksia, avioeroja jne. Näen että vanhempien velvollisuus on (kykyjensä puitteissa) auttaa lastaan tällaisissa tilanteissa.

Minut pakotettiin maksamaan osa-aika töistä 17v kotiin ruokarahaa puolet siitä pienestä palkasta vaikka sain vielä elatusmaksut 18v saakka. En saanut edes säästää ajokorttiin.

Siltikään meillä ei ollut ruokaa yhtään enempää vaan äidilläni vaate komero täyttyi muoti lumpuista.

Minun täytyi siltikin hakea ruokaa kaupasta kun kaapit olivat ihan tyhjinä. Muuten ei olisi ollut muuta kuin maksalaatikkoo, perunoita tai jopa ihan pelkkä valo jääkaapissa. Sokoksen muoti lumppuja oli kyllä pari kassillista.

Muutin opiskelemaan 18-vuotiaana. Vanhemmat kyllä auttoivat jonkin verran antamalla ruokarahaa silloin tällöin käytännössä koko opiskeluajan. Kun valmistuin, pääsin heti kokopäivätöihin, enkä enää tarvinnut avustusta. Oli tosi kiva, että he saattoivat auttaa alussa, koska vaikka tein töitä opiskelun ohessa, rahat ei olisi riittäneet ilman apua. Näin saatoin rauhassa keskittyä opiskeluun, kun ei tarvinnut stressata tai mennä jonnekin ruoka-apujonoihin. Halusin pärjätä mahdollisimman pitkälle omillani, mutta oli tosi rauhoittavaa tietää, että jos en pärjää niin saan apua vanhemmilta. 

Miehen vanhemmat auttoivat jopa niin, että säästivät miehelle ASP-tilille ja pystyimme säästöjen turvin ostamaan asunnon varmaan 10v aikaisemmin kuin muuten olisimme voineet. Heillä oli kyllä enemmän rahaakin, omilla vanhemmillani ei olisi ollut tuollaiseen mahdollisuuksia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ovat halunneet itsenäistyä alta kakskymppisinä. Onhan se luonnollista, että haluaa pärjätä omillaan. Laitetaan tarvittaessa aina. Kovin paljoa apua ei ole tarvittu. Ovat opiskelleet työn ohella. 

Noin se pitää ollakin.

Minusta mieluummin, että käyneet työssä opiskelun ohella. Opiskelu on se tärkein asia tulevaisuutta varten ja se pitää vanhempien mahdollistaa, jos vaan voivat. Jos nuoren pitää tehdä hirveästi töitä, siinä ei enää ehdi tai jaksa opiskella.