Huomio kaikki sosionomit tai niistä jotain tietävät!

Sosionomi ei työskentele sosiaalitoimiston virkailijana! Sinne vaaditaan yliopistokoulutus. Sosionomi (AMK) opiskelee lapsi-, nuoriso- ja perhetyötä, erityisryhmienohjausta, sosiaalipedagogiikkaa, diakonista sosiaalityötä ja sosiaalipalveluiden ohjausta. Yleisimmin työllistyvät ohjaus- ja esimiestehtäviin sekä lastentarhanopettajiksi.

Täytyy vielä sen verran oikoa jonkun aiempaa kommenttia, että lähihoitajan tutkinto on sosiaali- ja terveysalan perustutkinto. Yksi, huom vain yksi, lähihoitajan tutkinnon osa on hoito ja huolenpito (=sairaanhoitoa). Kaikki muu lähihoitajan koulutuksessa on sosiaalipuolta (lapset ja nuoret, kuntoutus jne.)

T. AMK-ope

no siis tohon ekaan kysymykseen niin kyllä yksi kirjoitelma tehtiin omasta elämästä ja vähän ollaan jollain tunnella pohdittu omaa elämää,mutta ketään ei pakoteta :) No työn turvallisuus on niin ja näin,kun olihan sekin tapaus missä lastenkodin johtaja murhattiin,eli kyllähän työssä on omat vaarat.Varmasti löytyy myös sellaista,missä ei ole ainakaan fyysistä vaaraa.

Hmm..löytyiskö vaikka googlettamalla? :) lista on niin pitkä.

Sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa sosiaaliohjaajana tai kuntouttavan työtoiminnan ohjaajana. Työttömien yhteispalvelussa voi työskennellä palveluohjaajana. Virkoja ja töitä tulee lisää, koska palkka n.1000 e vähemmän kuin yliopistosta valmistuneilla sosiaalityöntekijöillä.

Opiskelussa voi suuntautua moneen eri alueeseen, tutki ammattikorkeakouluista (opinto-oppaista) tarkemmin.

No sosionomin hommassahan on se etu, että kunhan on sosiaalisesta/hoitoalan ammatista, niin voit itse valita, onko se kohderyhmä pienet lapset, vanhukset, teinit tai vaikka kodittomat.

Itse toimin sosionomina lastensuojelualalla. Teen siis töitä nuorisokodissa, jossa on huostaanotettuja nuoria. Tavanomainen päiväni riippuu missä vuorossa olen (kolmivuorotyötä):

Aamuvuorossa saan yävuorolta raportin, herätän teinit, katson, että syövät aamupalaa (keitän kahvit niille jotka haluavat), katson että lähtevät kouluun (katson, että lähtevät ajoissa ja sopivat vaatteet päällä). Muksujen lähdettyä soittelen sosiaalityöntekijän, psykologin, opettajan tms. kanssa keskeneräisiä asioita, sovin tapaamisia ja palavereja yms. Syön lounaan, tarkistelen wilmaa tms. vastaan jos teini soittaa tai lähettää viestiä päivästään, hoidan tarvittavat menemiset apteekkiin  tai ostamaan hygieniatarvikkeita yms. Ja tietty osallistun mahdollisiin palavereihin, työryhmäkokouksiin yms. silloin kun muksut ovat koulussa.

Iltavuorossa saan aamuvuorolta raportin, hoidan teinien kanssa mahdolliset ostokset tms. mitä tarvitsee, vietän omaohjaaja-aikaa (meillä on jokaisella ohjaajalla "oma" nuori, jonka kanssa luodaan erityinen suhde, ja tätä tehdessä käydään leffoissa, syömässä, puhutaan syvällisiä asioita, nukutetaan jos nuorta menneisyyden takia ahdistaa nukkua yksin yms.)

Yövuorossa saadaan iltavuorolta rapsa, vahditaan nuorten iltatoimet ja nukkumaan menot, valvotaan yö ja katsotaan, että nuoret nukkuvat. Yövuoro on usein parasta aikaa tehdä kuukausiraportit yms. paperihommat. Yövuoroon usein kuuluu myös kouluun herätyksiä, koska aamuvuoro tulee meillä kello 8. Lisäksi yövuorolla on tietyt siivous/ylläpitojutut, mitkä pitää tehdä päivittäin.

Palkka on noin 2000. Vähän yli tai alle riippuen kuukauden yö yms. lisistä.

Työn haastavimmat ja samalla palkitsevimmat puolet on nuorten kanssa toimiminen: välillä tekee mieli käskeä vittuilevaa nuorta painumaan helvettiin ja kiittää onnea, ettei ole omia lapsia, ja välillä tulee vietettyä mielettömän mukavaa iltaa esim. leffaa katsellen ja miettiä saako tästä oikeasti palkkaakin.

Omalla kokemuksella sosionomeille löytyy aina töitä. Jos kaikki muu pettää, niin sekä varhaiskasvatus, että vanhusten hoito tarvitsevat koko ajan lisää henkilökuntaa.

Itse erikoistuin lähinnä siinä mielessä, että meillä oli ammattikorkeassa rajaus: ne, jotka tekevät lastentarhaopettajan pätevyyden, ja ne, jotka eivät. Itse "erikoistuin" lähinnä siltä tiimoin, että tein kolme viimeistä työharjoitteluani ja lopputyöni lastensuojelun piirissä, koska se vaan tuntui "minun" jutultani.

Alalle hakijoissa sanoisin, että sosiaalisuus on must. Voit myöhemmin valita, onko se vanhempien kanssa toimimista vai pikkulasten kanssa olemista, mutta jos et kestä ihmisiä, ei tämä ole sinun alasi. Voin tosin lohduttaa, että introverttikin pärjää tällä alalla, kunhan löytää oman paikkansa. Itse nautin niistä päivistä, jolloin minulla on paperitöitä ja/tai osastolla ei ole nuoria, mutta nautin myös siitä, kun voin nuoren kanssa tehdä asioita. Eniten sanoisin, että sinulla ei saa olla rajoituksia erilaisten ihmisten kohtaamiseen; tulet taatusti näkemään monenlaisia ihonvärejä, kulttuureja, kieliä yms. Toinen tärkeä piirre on KÄRSIVÄLLISYYS. Ihmiset ovat rasittavia. Piste. Jos et jaksa ihmisiä heidän huonoimpina hetkinään, jolloin he haistattelevat vitut seinillekin, älä hakeudu tälle alalle.

Kouluun on kohtuu helppo päästä, kunhan se tuntuu omalta alalta. Bonusta on, jos voit sanoa, että sinulla on kokemusta erilaisten ihmisten kanssa toimimisesta yms. Itse pääsin toisella kerralla, koska ekalla kerralla jännitin haastattelussa ihan pirusti ja olin aika tuppisuu. Ilmainen vinkki; kun he haastattelun lopussa kysyvät, että onko mitään kysyttävää, niin mieti joku kysymys valmiiksi. Tällä jäät mieleen. Itse kysyin, että mikä on haastattelijoiden itsensä koulutus. Tuntuivat olevan mielissään, kun kertoivat, miten olivat päätyneet "pöydän toiselle puolelle". Saa käyttää. :)

Itse opiskelin nuorten puolella, niin en osaa sanoa, voiko etäopiskelua paljoakaan tehdä. Meillä juuri lukion/amiksen päättäneillä ei juuri voinut. Mutta jos sinulla on työkokemusta miltään sosiaaliselta alalta (esim. päiväkoti tms.), niin niitä saa aika hyvin hyväksiluettua.

Työ on raskasta siinä mielessä, että koska työskentelee ihmisten kanssa, on sekä tosi hyviä, että tosi huonoja päiviä. Ja toki niitä ihan keskivertoja. Isoin "ongelma" tässä ammatissa on se, että teet töitä tasan omalla persoonallasi, ja siksi jokainen vastoinkäyminen tai epäonnistuminen voi tuntua tosi henkilökohtaiselta. Sitä varten on rakennettava aika selkeä ero oman "minän" ja "työminän" välillä.

Kiitos vastauksista.

Kiitti paljon vastanneille!

En tullutkaan ajatelleeksi että sosionomin työ voisi olla vaarallista. Mutta jos esim. suuntautuu lapsityöhön, on työ varmaan aika vaaratonta? :D

Kyllä sosionomi voi työskennellä sosiaalitoimistossa virkailijana! Ei tokikaan sosiaalityöntekijänä, mutta sosiaaliohjaajana tai palveluohjaajana. Ihmettelen, jos joku sosionomeita kouluttava (muka) amk-opettaja ei tätä tiedä..

Itse työskentelen palveluohjaajana isossa kaupungissa. Alkupalkka ilman kokemuslisiä oli vajaat 2600 €, työn vaativuusluokitukseen perustuen. Työ pelkkää päivätyötä toimistotyöajalla.

Pelkkä koulutus ja nimike eivät nykyään yksin määritä palkkaa, vaan vaativammiksi katsotuista tehtävistä voidaan maksaa parempaa palkkaa (julkisellakin, kvtesin piirissä).

Jos sosiaaliala kiinnostaa, niin kannattaa miettiä myös sitä sosiaalityöntekijän ammattia vaihtoehtona. Yliopistoon on tavallaan helpompi päästä, koska ainakin viime vuosina pääsykoemateriaalina on ollut vain yksi kirja joka tulee toki osata läpikotaisin, mutta sisäänpääsyyn ei vaadita mitään psykologisia testejä tai sen sellaisia. Palkat ovat sosiaalityöntekijöillä sosionomeja paremmat, koska tutkinto on tavallaan "askelta ylempi" kuin sosionomin, vähän kuin lääkäri ja sairaanhoitaja - tosin sosiaaliala ei ole ainakaan mielestäni yhtään niin hierarkkista kuin sairaalamaailma.