Miten olet ajattelu kinkkukiusauksen tai Janssonin kiusauksen "kiusauksen" tarkoittavan?

siis... mitä olet ajatellut... huoh

Kiusaus on se kun kinkku tai janssoni puuttuu !! :) Hihihihihihihihihihihihiiihihih....

Minusta on hyvä käännös.

Kyllä minäkin sen aina temptationiksi olen ajatellut: paistos kiusaa maukkaudellaan niin, ettei voi olla syömättä sitä (paitsi etten henk.koht. välitä kiusauksista).

Niin se on frestelse ruotsiksi eli kiusaus/houkutus, tuo on ihan vastaava käännös. Ei mitään hulvatonta tai hassua.

En ymmärrä mikä tuossa oli uutisen arvoinen. Noinhan se kääntyy jos haluaa olla uskollinen alkuperäiselle ajatukselle.

Lapsena ajattelin, että Jansson oli poika jota kiusattiin ja hän suruissaan nimesi ruokansa janssoninkiusaukseksi :D

Mikä on koulukiusaajan lempiruoka?

- KOULUKIUSAUS :DDDDDD

Mua on aina kiusanneet ne anjovikset...en siis voi sietää niitä.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina kiusanneet ne anjovikset...en siis voi sietää niitä.

Sama, en tiedä kuka sellaisesta pillulihasta edes tykkää. Paitsi mun mies.

Ham irritation tai Annoying ham vois olla osuvampi.

Ihanaa ruokaa,tässä taas vahvistuu sukupolvien ero.

Kinkkukiusaus ja janssoninkiusaus ovat niin arkisen harmaita mössöruokia, että niiden nimet on aina ottanut puhtaana ironiana.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina kiusanneet ne anjovikset...en siis voi sietää niitä.

Janssonihan on hyvää juurikin niiden anjovisten ansiosta. Silakkalaatikkoa taas lapsena inhosin, eikä se oikein kolise vanhemmitenkaan. Janssonista luulin pitkään, että se on samaa, kuin silakkalaatikko, niinpä sitä kartoin pitkälle aikuisikään, kunnes sitten ekan kerran maistoin ja sen jälkeen olenkin usein itse sitä tehnyt. Meillä siis ei 70-luvulla Janssonia koulussa ollut, mutta silakkalooraa kylläkin ja ikävä kyllä aivan liian usein.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina kiusanneet ne anjovikset...en siis voi sietää niitä.

Janssonihan on hyvää juurikin niiden anjovisten ansiosta. Silakkalaatikkoa taas lapsena inhosin, eikä se oikein kolise vanhemmitenkaan. Janssonista luulin pitkään, että se on samaa, kuin silakkalaatikko, niinpä sitä kartoin pitkälle aikuisikään, kunnes sitten ekan kerran maistoin ja sen jälkeen olenkin usein itse sitä tehnyt. Meillä siis ei 70-luvulla Janssonia koulussa ollut, mutta silakkalooraa kylläkin ja ikävä kyllä aivan liian usein.

Silakkaloora nyt jotenkin meni, mutta ei toi janssoninkiusaus erikoisemmin, sitäkin kyllä kaikkiruokaisena söin. Samoin kun kanaviilokit ja tillilihat (yök) mutta kouluruuista kaipaan veripalttua yli kaiken, namnam!! t: 10, vm -69

Vierailija kirjoitti:

Mikä on koulukiusaajan lempiruoka?

- KOULUKIUSAUS :DDDDDD

Kiusaaminen ja kiusaus on eri asioita. Koulukiusaaminen on oikein, jos äikänopelta kysytään.. ;)

Voisin kuvitella jonkun 70-luvun tanskalaisen seksikomedian. Epätoivoinen viiksekäs poikamies näkee seinän reiästä alaosattoman kaunottaren lihasuikaleet ja on täpinöissään. Sitten seinä romahtaa ja Jansson ajetaan vihaisesti matkoihinsa hullunkurisen musiikin säestämänä.

Niin, aivan suora ja samaa tarkoittava käännöshän tuo on. Mahtavat asianomaiset huvittuneet olla niitä, jotka eivät ymmärrä sanojen kiusaus ja kiusaaminen eroa. Miksiköhän ruuan nimellä olisi tekemistä kiusaamisen kanssa? Olisiko ham bullying sitten parempi?

Olen ruvennut ajattelemaan, että sanan kiusaus vaikeus nykyihmiselle johtuu siitäkin, että kukaan ei enää yritä olla sortumatta, kukaan ei enää kilvoittele, vaan kaikki otetaan itselle, mitä voidaan. Eli siis koko kiusaukseen joutuminen ja sitä vastaan taisteleminen ovat ihan vierasta huttua. Suurin osa nykynuorisostakin kuvittelee, että uskontunnustuksen "äläkä saata meitä kiusaukseen" tarkoittaa sitä, että kunpa mua ei kiusattaisi. Ei varmaan käy mielen vieressäkään, että se merkitsee sitä, että pitäisi itse jättää tekemättä jotakin pahaa tai turhaa, vaikka siihen mahdollisuus suotaisiinkin.

Vierailija kirjoitti:

Mua on aina kiusanneet ne anjovikset...en siis voi sietää niitä.

 Nehän on herkullisia! Laitan ainakin kaksi purkkia anjoviksia kun teen Janssonin kiusausta, ja kaadan ne liemetkin sekaan. Ihanan suolaista tulee kun vielä suolaa ripottelee mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Kinkkukiusaus ja janssoninkiusaus ovat niin arkisen harmaita mössöruokia, että niiden nimet on aina ottanut puhtaana ironiana.

 No on kai ne harmaita mössöruokia, jos et uskalla maustaa niitä muulla kuin suolalla. Ei niitä ohjeita tarvitse noudattaa orjallisesti ja syödä sitä harmaata ruokaa. Minä virittelen noita perusruokia aina jollain tapaa, lisäilen eri aineksia ja mausteita, kuten chiliä, valkosipulia, currya, inkivääriä, paprikaa, mitä nyt mieleen juolahtaa. En minäkään tykkää noista perusversioista kun ne eivät maistu juuri millekään, mutta hyviä niistä saa kun maustaa rohkeasti. Esimerkiksi kinkkukiusaus muuttuu aivan erilaiseksi kun siihen lisää reilusti sinihomejuustoa ja mausteita.